Fabre#4
Well-Known Member
Pelaajista on tullut, tai on ainakin tulossa, kärsimättömiä, kun lukee näitä toiveita cloud-konsoleista! 
Silloin, kun minä aloitin pelaamaan joskus 1990-luvun alussa NESsillä ja sen jälkeen ensimmäisellä Playstationilla, me naapuruston poikien(ja oli mukana pari tyttöäkin!) kanssa soiteltiin puhelimella, langallisella sellaisella(ajatelkaa, lankapuhelin!), että kenen luokse kokoonnutaan ja mitä pelataan. Niin se homma meni kuulkaa aikanaan viime vuosituhannen puolella ja se oli ihan kivaa! Istuttiin jonkun kaverin huoneessa, usein oli karkkia ja limua, pelattiin vuorotellen, kisailtiin ja naurettiin. Ajatelkaa, pelattiin samassa huoneessa!
Sitten vaihtui vuosituhat ja viimeistään PS360-sukupolven alkaessa käytännössä kaikki halusivat vaan pelata netissä ja netin yli. Suurimmat hifistelijät hommasivat voip-systeemit korvaamaan sitä puheella kommunikointia, jota ennen tehtiin siinä vieressä istuvan kaverin kanssa. Eikä siinä mitään, sillä nettiräiskinnät, autopeleissä kisailut, urheilupeleissä kisailut ja mätkintäpelit netin yli tuntemattomien kanssa olivat kyllä jänniä.
Sitten tuli nykyinen laitesukupolvi ja tämän aikana viimeistään pelien digijakelu ryöpsähti. Enää pelin saadakseen ei tarvinnut lähteä kauppaan, vaan sen pystyi ostamaan luotto-, pankki- tai lahjakortilla! Liikuntarajoitteiset, kaukana kaupoista asuvat tai muuten vaan liian laiskat kauppaan lähteäkseen pystyivät näin ostamaan pelejä simppelisti. Hiljalleen laitesukupolven ikääntyessä digipelien prosenttiosuus nousi.
Seuraavia laitteita tässä jo odotellaan ja nyt osa näistä digipelien äänekkäimmistä kannattajista on muuttunut, tai ainakin on muuttumassa, niin kärsimättömiksi, ettei niitä pelejä jaksaisi enää edes ladata sieltä kauppapaikalta, vaan nyt ne pitäisi jo pystyä striimaamaan suoraan mielettömällä tiedonsiirtonopeudella!
Kehitys menee eteenpäin ja hyvä, että menee, mutta vähän saisi välillä painaa jarruakin, jotta kovimpien hätähousujen vauhti ja lennokkaat ideat hiljenisivät edes hetkeksi
Silloin, kun minä aloitin pelaamaan joskus 1990-luvun alussa NESsillä ja sen jälkeen ensimmäisellä Playstationilla, me naapuruston poikien(ja oli mukana pari tyttöäkin!) kanssa soiteltiin puhelimella, langallisella sellaisella(ajatelkaa, lankapuhelin!), että kenen luokse kokoonnutaan ja mitä pelataan. Niin se homma meni kuulkaa aikanaan viime vuosituhannen puolella ja se oli ihan kivaa! Istuttiin jonkun kaverin huoneessa, usein oli karkkia ja limua, pelattiin vuorotellen, kisailtiin ja naurettiin. Ajatelkaa, pelattiin samassa huoneessa!Sitten vaihtui vuosituhat ja viimeistään PS360-sukupolven alkaessa käytännössä kaikki halusivat vaan pelata netissä ja netin yli. Suurimmat hifistelijät hommasivat voip-systeemit korvaamaan sitä puheella kommunikointia, jota ennen tehtiin siinä vieressä istuvan kaverin kanssa. Eikä siinä mitään, sillä nettiräiskinnät, autopeleissä kisailut, urheilupeleissä kisailut ja mätkintäpelit netin yli tuntemattomien kanssa olivat kyllä jänniä.
Sitten tuli nykyinen laitesukupolvi ja tämän aikana viimeistään pelien digijakelu ryöpsähti. Enää pelin saadakseen ei tarvinnut lähteä kauppaan, vaan sen pystyi ostamaan luotto-, pankki- tai lahjakortilla! Liikuntarajoitteiset, kaukana kaupoista asuvat tai muuten vaan liian laiskat kauppaan lähteäkseen pystyivät näin ostamaan pelejä simppelisti. Hiljalleen laitesukupolven ikääntyessä digipelien prosenttiosuus nousi.
Seuraavia laitteita tässä jo odotellaan ja nyt osa näistä digipelien äänekkäimmistä kannattajista on muuttunut, tai ainakin on muuttumassa, niin kärsimättömiksi, ettei niitä pelejä jaksaisi enää edes ladata sieltä kauppapaikalta, vaan nyt ne pitäisi jo pystyä striimaamaan suoraan mielettömällä tiedonsiirtonopeudella!
Kehitys menee eteenpäin ja hyvä, että menee, mutta vähän saisi välillä painaa jarruakin, jotta kovimpien hätähousujen vauhti ja lennokkaat ideat hiljenisivät edes hetkeksi
