Eilen illalla löin VR:n tulille ensimmäisen kerran. Johtojen määrä oli yllätys. Tai ei niinkään määrä, vaan se kuinka paksua ja painavaa piuhaa headsettiin menee. Tämä ehti jo ensimmäisen illan aikana häiritä muutaman kerran pelikokemusta. Ei kuitenkaan mitään sellaista, jonka vuoksi paketti menisi myyntiin tai pelit jäisi pelaamatta. Asentelujen jälkeen oli aika hypätä pelien pariin.
Ensimmäisenä testiin valikoitui Statik, sillä se oli vaimoa eniten kiinnostava nimike. Tiedossa oli, että itse jään pelaamaan yön pikkutunneille ja vaimo painuu kohta yöpuulle, joten siksi näin. Immersio oli heti vahva. Sitä kuuluisaa siellä olon tuntua löytyi ja itse peli meni suoraan asiaan ilman sen kummempia selittelyjä. Laatikko liikkui käsien liikkeiden tahtiin varsin sulavasti. Heti ensimmäinen aivopähkinä oli monisyinen, mielenkiintoinen ja tarpeeksi looginen, ettei homma mennyt turhauttavaksi. En tiedä kuinka paljon tämä on pelikohtaista, mutta Statikissa kuva oli aika sumea verrattuna telkkarin kuvaan. Esim. laatikkoa lähemmin tutkiessa sahalaitaa ja sumeutta oli jopa häiritsevästi. Toisaalta vähän kauempaa katsottuna ei niinkään.
Seuraavaksi vuoron sai The Lost Bear. Sympaattinen tasohyppely, joka kulkee eteenpäin kuin näytelmä. Pelaaja on yleisö, mutta osallistuu myös pelin tapahtumiin muutenkin kuin perinteisesti hahmoa ohjaamalla. Neljättä seinää rikottiin jo ensimmäisen 45 minuuttisen aikana useampaan otteeseen. Hieno ja erikoinen toteutus hyvinkin perinteiseen lajityyppiin. Toimii VR:llä tosi hyvin, vaikka samaa kuvan sumeutta oli havaittavissa kuin Statikissakin.
Kolmas ja samalla illan viimeinen peli oli Superhot. Veti sanattomaksi. Ilta venyi pitkälle yöhön. Vaikka Statik ja The Lost Bear olivat molemmat uudenlaisia kokemuksia ei ollut mitään pakottavaa tarvetta jatkaa peliä läpi yön. Toisin kävi Superhotin kanssa. Nyt oltiin niin toiminnan keskellä kuin olla ja voi. Tässä ei myöskään ollut niin pahasti näytön sumeutta kuin kahdessa edellisessä. Tai ehkä sitä ei vaan huomannut.
Liikkeentunnistus toimi erinomaisesti niin lasien kuin Move-ohjaimien osalta. Pelin nerokas idea vieläpä ruokkii virtuaalitodellisuuden monipuolista hyödyntämistä. Pelaaja päättää kuinka tilanteet hoitaa. Huikean eeppisiä tilanteita tuli kuin liukuhihnalta. Nappaan veitsen pöydältä. Blokkaan sillä kohti tulevan luodin. Heitän veitsen kohti rynnivän kaverin rintaa. Tältä lentää ase ilmaan kuollessaan. Nappaan tuliluikun ilmasta samalla väistäen toisesta suunnasta tulevan luotisateen. Käännyn 180 astetta ja osoitan aseeni luotien suuntaan. Syö lyijyä ruoja! Tässä oli sitä jotain. Jotain sellaista, jota en olisi voinut kokea ilman VR-laseja. Tunsin olevani kuin mikäkin actionsankari. Se että oma olohuone muuttui joka suuntaan ulottuvaksi taistelutantereeksi, tuntui mahtavalta.
Vielä on paljon kokematta, mutta jos osa VR-peleistä pääsee edes lähelle Superhotin tunnelmaa, ollaan vahvasti voiton puolella. Kyllähän sen tietää minkä merkeissä tämä ilta menee, kunhan töistä pääsee.
