Vastaus: PS2 vs DC
Neonomide sanoi:
Saturnin Tomb Raider oli paremman noin 3 kertaa paremman näköinen veden alaisissa kentissä. harmi vain ettei peli ollut mikään Ecco the Lara Croft. Verratkaa huviksenne Saturnin Exhumedia Pleikan vastaavaan. Ero on järkyttävä Saturnin hyväksi. Sega piti koodaussysteemit itsellään, mikä johti siihen ettei monet viitsineet ottaa selville, miten tehdä Saturnille upeita 3D-pelejä. Mutta niitä löytyy. Ei vain niin näkyvästi kuin PSonella. Itse asiassa menisiin niin pitkälle, että sanoisin PSonen 3D-grafiikan menneen hitusen ohi Saturnista parhaan näköisten pelien suhteen vasta kun Saturnin joutsenlaulu lopulta koitti.
Eli vääntöä löytyy koneesta kun koneesta. Saturnin haitta oli vaikea ohjelmointiympäristö, hyvä puoli mieletön määrä herkkua, millä peleihin sai kiiltoa. Vaikkapa Sonic R on klippausta klukuunottamatta helvetin kaunis peli, vielä tänäkin päivänä. PSonella aniharva peli näyttää yhtä upealta.
DoA 2:n PS2-versio saa minut aina itkemään kivusta jos kokeilen sitä DC:n ihanaisen version jälkeen. Brittiläjinen C&VG antoi jopa PS2-versiolla neljä palloa DC:n viiden sijasta, koska peli näytti niin paskalta. Saturnin kaltainen koodausongelma meinasi siirtyä PS2:lle, mutta onneksi siitä päästiin myöhemmin eroon. Uudemmat pelit näyttävät jo melkein yhtä hyviltä kuin DC:llä...
Tämä nyt ajautui vähän sivu-urille, mutta who cares? Itse vaikutuin Saturnin kyvyistä, kun peli-messuilla oli esillä Panzer Dragoon II, mainittu Exhumed ja tietty Fighting Vipers. Pleikalla oli vain lapsellinen Crash Bandicoot ja puolen kilsan jono sitä pelaamaan. Saturnille oli myös esillä pelattava Tomb Raider-demo ilman vihollisia. Voi pojat, että se oli upea!
Oma pelikoneen valinta oli todella helppo.(Saturn) Nightsia ei meinannut osata pelata, kun ei 3D-maailmaa meinannut hahmottaa sitten millään. Tomb Raiderissa ei nähnyt sen paremmin kulman taakse vaikka kuinka kurotteli soffalla

Exhumed oli pelattu läpi alta aikayksikön.
Olimme koneeseen ja euro-peleihin todella pitkään erittäin tyytyväisiä. Vasta Final Fantasy VII pakotti hankkimaan pleikkarin. Nyt viime aikoina huomaan pelaavani eniten juuri Saturnilla, lähinnä loistavien japski-2D-pelien johdosta. Näissä Saturn todella loistaa!
Pleikan/Saturnin julkaisupeleistä euroopassa lähes kaikki olivat rujoja 3d-pelejä, joihin ei tänä päivänä kukaan koskisi pitkällä tikullakaan! Pleikan puolella SLES 4 -Rapid Reload oli erittäin piristävä 2d-poikkeus ja Saturnille saatiin nuo jo mainitut ajattomat huippupelit harvojen euro 2d-pelien lisäksi.
Alan lehdistössä keskityttiin aina ruotimaan asioita pleikan eduksi. Esim. Saturnin RE ykkönen teilattiin graafisesti heikommaksi. Pelilliset uudistukset ovat kuitenkin huomattavia ja se on lempi RE1-versioni. Castlevania: Symphony of the Night kuitenkin osoittaa kiistatta, että kyllä pleikalla on mahdollista tehdä kaikilla kriteereillä täydellinen peli, mutta toisaalta Saturn sai mm. Battle Gareggan, Batsugunin ja Radiant Silvergunin.
Alkuperäisen pleikkarin ei kuitenkaan tarvitse todistella mitään: se tuli, näki ja voitti. Onnistunut markkinointi ja myyntikoneisto, kaikille tuttu brändi, aikanaan hyvä 3d-rauta, selkeä ja kauan säilynyt platform kaikkien eri tyylien peleille, todella paljon huippupelejä, mutta myös huttua paljon. Helppo kone ohjemoijan näkökulmasta, jota mm. David Braben arvosti.
PS2 taasen ei ole vieläkään lunastanut kaikkia lupauksia, vaikka sille nyt alkaakin saada pelejä, joita odotettiin jo julkistusvaiheessa. Ensimmäinen täysin HYPEN myymä kone?