Vastaus: PS3 NHL13-liiga: Stanley Cup (kausi 2)
Sitten odotellaan tietoja tänne foorumille pareista MTL-FLA ja CBJ-DET.
- Komissaari
Mää kirjottelen jonkun stoorin mun ja Jampen sarjasta kunhan kotiin tossa iltasella pääsen. Täytyy myöntää, että ei kovin paljoa muista noista yö-matseista, paljon maaleja ainakin tuli
Montreal Canadiens [3] - Florida Panthers [4]
Sarja startattaisiin Bell Centrerissä, itäisen konferenssin kolmosen Montrealin kehdossa. Molemmat joukkueet kärsivät loukkaantumisista, Florida kuitenkin selkeästi enemmän. Montrealilta sivussa oli Jarret Stoll (1 peli), näin ollen ensimmäiseen peliin kakkosketjun keskelle nostettiin kokenut ja kepeällä jalalla liiikkuva palkkahirviö Scott Gomez. Floridalla taas loukkaantuneina olivat: Fisher (33), Hemsky (4) ja Mueller (1), joista jälkimmäisin pelasi heti ensimmäisestä pelistä lähtien leukasuojahärpätin kypärään liitettynä.
Kovat menetykset siis Floridalla hyökkäyksessä, näimpä joukkueen ykkösketjun tähtien harteilla lepää suurin maalinteko vastuu, sillä leveyttä ei paljoa ole. RJ Umberger ja Wayne Simmonds molemmat tuovat ennen kaikkea fyysisyyttä, mutta ei pidä unohtaa että molemmat ovat myös vaarallisia viimeistelijöitä. Puolustus panttereilla on isokokoinen ja yllättävän hyvin liikkuva, alakerrassa sutii peruspakkeja ála Ed Jovanovski ja Filip Kuba. Jos joukkueen hyökkäys ja puolustus koostuu hyvistä ja perusvarmoista pelaajista, niin samaa ei voida maalivahtikaksikosta sanoa, ainakaan ennen ottelusarjan alkua. Kokenut Jose Theodore ja Scott Clemmensen eivät kumpikaan vakuuta Quebecin arvovaltaista lehdistöä.
Montrealin vahvuus taas on leveässä materiaalissa ja fyysisyydessä. Joukkueen GM odottaakin, että maalinteossa onnistuu 1.ketjun lisäksi myös 2. sekä 3.ketju. Ykkösketjun laidoilta löytyy Cole ja Bourque, jotka ovat molemmat vahvoja vääntäjiä. Heidän keskellään lättyä lapaan jakaa tsekkitaituri Plekanec. Tasainen ja kurinalainen ykkösketju, jonka peli kulki hyvin Capitalsia vastaan, erityisesti Colen 7+7 vakuutti GM wekinhon ensimmäisen playoffsarjan jälkeen. Puolustus on erittäin hyvin liikkuva, mutta kysymysmerkkinä on riittääkö pakkien fyysisyys pitämään Floridan duunarit kurissa. Maalilta sitten löytyy Montrealin oma kultapoika, Carey Price, jolta odotetaan enemmän torjuntoja kuin DC:n poikia vastaan. Paperilla mies on rautaa, mutta hädin tuskin 80 torjunta% tähän pelisarjaan lähdettäessä ei todellakaan tyydytä..
ASIAAN..
Game 1
Ottelu lähti liikkeelle Bell Centerissä ja molemmat joukkueet pelasivat kuten sarjan ensimmäisessä pelissä kuuluukin, tarkasti. Florida tuli alussa hyvin päälle ja hallitsikin kentän tapahtumia. Ensimmäinen maali tulee kun Florida vyöryttää peliä Montrealin päädyssä. Punanutut saavat kiekon riistettyä kulmassa ja nopea syöttö laidassa polkevalle Erik Colelle yllättää tiikeripuolustuksen. Cole tulee vauhdilla alueelle ja syöttö löytää takatolpalta Montrealin runkosarjan parhaan pistemiehen Rene Bourquen. Forehand backhand BOOMBOOMBOOM (sorry..
) ja halli räjähtää, peli 1-0.
Koti yleisön riemu ei todellakaan kestä pitkään, tarkalleen ottaen n. 10 sekuntia.. Aloitusvoitto Floridalle, tämä toistui sarjassa käsittämättömän usein. Floridan mukamas huonot aloittajat kaapivat jatkuvalla syötöllä aloitusvoittoja, turhauttaen GM wekinhon, joka on tottunut näkemään kiekon aloituksien jälkeen omalla joukkueellaan. Kiekko aloitusvoiton jälkeen pakin kautta Bergenheimille, joka kelaa määrätietoisesti etukulmalle ja vääntää tasoituksen heti.
Peli on äärimmäisen nopea tempoista, eikä viivelähtöjä todellakaan nähdä. Tästä malliesimerkki on seuraava maali: Montreal pakki Gilbert saa kiekon omassa päädyssä, syöttö vierelle vauhdissa olevalle Gomezille, joka varkain karkaa laidalta läpi. Pantteripuolustus pääsee vielä sulkemaan keskustan, mutta on sen verran myöhässä, että "maalitykki" Gomez saa ujutettua lätyn Theodoren avustuksella etukulmasta sisään. Peli 2-1, näissä lukemissa mennään myös viimeiselle erätauolle.
Kovasta puolustamisesta huolimatta Florida pääsee kolmannen erän alussa tasoihin. Pienen merkkausvirheen päätteeksi Floridan mylly puree ja Umberger pääsee iskemään komealla lämärillä kiekon Pricen hanskapuolelta ohi.
Molemmilla joukkueilla on mahdollisuutensa, mutta ratkaisu nähdään vasta erän lopulla. Ratkaisijana playoffien ensimmäisen pisteensä tekevä Ryan White. Trade-ikkunan lopulla Montrealiin kaupattu laitahyökkääjä Whitney kiepauttaa syötön siniviivalta selkänsä taakse, White irtoaa pakista ja pyöräyttää suoraan kiekon etukulmaa kohti. Ratkaiseva hörppy Theodorelta ja peli 3-2.
Lopun muutama jäljellä oleva minuutti mennään Montrealin päädyssä, mutta johtoasemasta ei luovuta. Näin ensimmäinen voitto on tosiasia. Ottelun parhaana palkitaan yllättävä ratkaisija, White ja ansaitusti. Myös Price vakuutti , Florida hallitsi hienokseltaan peliä ja saikin enemmän kuteja kohti maalia. Price voitti selkeästi kolleegansa toisen maalin suulla.
Game 2
Toinen ottelu kotona Bell Centerissä, jo nyt on varmaa että tämä sarja alkaa paremmin kuin Washingtonia vastaan. Silloin tuli kuokkaan molemmissa kotipeleissä fanien ja GM:n pettymykseksi. Tästä vielä voitto niin saadaan kissamiehistö ahtaalle.
Peli lähtee Montrealin kannalta loistavasti liikkeelle. Ykkösketjun nikkarit kantavat vastuunsa ja iskevät jälleen avausmaalin kotijoukkueelle. Momentum siirtyy maalin jälkeen selvästi punaisille ja Theodore alkaa vapisemaan. Kiekkoa viedään väkisin Floridan alueella ja laidoilta läpi pääsevät hyökkääjät viimeistelevät hyvällä prosentilla. Toisen erän alussa peli on 4-1 ja pelaajille selkeästi tulee hyvän olon tunne. Floridan kaltaista joukkuetta vastaan tähän ei todellakaan ole varaa, peli kaventuu heti Simmondsin toimesta, 4-2. Pieni ja aiheellinen herätys Montrealin miehille. Seuraavat vaihdot onkin jo taas erinäköistä peliä. Florida ei hyvästä yrityksestä huolimatta pääse peliin mukaan ja pantterien keskittyessä enemmän hyökkäykseen Montreal rokottaa. Lopputulos 8-3, ja otteluvoitot 2-0.
Game 3
Erittäin tärkeä peli molempien kannalta. Ottelusarja tulisi joko olemaan 3-0 tai 2-1. Näissä on järkyttävän suuri ero ; sarja katkolle tai kiri käyntiin.
Peli jatkuu samanlaisena hyökkäysvoittoisena pelinä molempien osalta. Kiekko kuskataan laidalta vauhdilla sisään ja haetaan joko suora laukaus tai takatolpalta kaveri.
Montreal pääsee tässäkin pelissä johtoon rymistelevän ensimmäisen erän jälkeen. Peli oli 3-1 ja tällä kertaa Qubeciläisten sankareina oli kakkosketju Gionta-Stoll-Cleary. Ketju pystyi taisaiseen peliin, kaverit olivat tehokkaita hyökkäyspäädyssä, mutta Cleary ja Stoll hoitavat myös aina puolustusvelvoitteensa moitteettomasti. Stoll oli myös ainoa, joka pystyi tarjoamaan Floridalle vastusta aloituksissa.
Florida ei kuitenkaan luovuta, vaan painaa kotiyleisön pauhussa tasoihin toisessa erässä, maalit tulivat kliinisellä viimeistelyllä samalla kaavalla: kiekko laidalta sisään alueelle, Price kahville ja kiekko sisään etunurkasta.
Montrealin ykkösketju astuu tässä vaiheessa ratkaisijan rooliin. Tässä ottelusarjassa tulessa ollut Bourque johdattaa joukkoja kahdella maalilla ja peli alkaa jo näyttämään selvältä. 5-3 tilanteessa kuitenkin ote herpaantuu ja Florida pääsee taas iholle tekemällä kavennusmaalin.
Montreal kuitenkin osoittaa, että joukkue haluaa laittaa sarjan katkolle seuraavaan peliin, 6-4 maali runnotaan väkisin Theodorin taakse.
Peliä on jäljellä minuutti ja Florida pyörittää peliä hyökkäysalueella. Markov kampittaa Florida hyökkääjän ja tuomarin käsi nousee pystyyn. Kiekkoa ei kuitenkaan saada haltuun vaan mylly jatkuu. Ei mene pitkään kun väsyneet Montreal pakit päästävät pantterihyökkääjät helposti maalin takaa etutolpalle ja kiekko löytää tiensä verkon perukoille sekavan tilanteen jälkeen. Perinteinen playoff maali, paine ja kiekko maalille, vääntöä ja lopulta kiekko onkin maalissa.
Peli on 6-5 ja kellossa aikaa on 19 sekuntia. Florida saa vielä kiekon Montreal päätyyn, mutta ottelusta selvitään kuin selvitäänkin. Bourque ykköstähtenä tehoin 2+1. Huikea oli tämäkin peli, en tiedä vaikuttiko yön tunnit vai mikä mutta tuntui, että kummankaan joukkueen puolustus- tai maalivahtipeli ei toiminut..
Tai sitten hyökkäyspeli oli vaan niin täydellistä..
Game 4
Sarja ensimmäistä kertaa katkolla ja muistikuvat pelistä vähäiset.
Ei mennyt taaskaan kovin pitkään ennen kuin floridalaisyleisö pääsi nauttimaan maaleista. Pelin puolivälissä tilanne taisi olla Montrealin eduksi jo 5-1, mutta ei herran jumala, että sitä voi jäätyä.
Umberger taisi iskeä 4 maalia putkeen erinäisten tilanteiden jälkeen. Peli siis puppeloitiin tasatilanteeseen. Toki GM Jamppe johdatti äärettömän kliinisesti joukkoja, muutenkin tuolla materiaalilla pelasi loistavasti.
Kolmannen erän lopussa kuitenkin isot miehet ratkaisi, ensin Cole ja sitten Bourque. Lopputulos 7-5 Montrealille ja samalla sarja päätökseen 4-0 voitoin.
Montreal Canadiens 4 - Florida Panthers 0 (3-2, 8-3, 5-6, 5-7)
Tasainen ja
maalirikas sarja, yhteensä maaleja 4 peliin tuli 39, melkein siis 10 per peli.. Ainakin Montrealin puolustuspelistä jotain kertoo Pricen tämän hetkinen torjuntaprosentti, mikä alkaa numerolla 7.
Mutta oli kyllä rehtiä ja viihdyttävää lätkää, kiitokset Jampelle vielä täälläkin puolella! Harmi, että rosteristas puuttu kaks selvää avainpelaajaa Hemsky ja Fisher. Tiedä mitä olis käyny, jos molemmat olis ollu kunnossa.
Montreal over and out.
Tokassa matsissa lähti Pääjärvi 10 matsiksi sivuun (7 vielä), ja viidennessä maalipörssin johtaja Fleischmann 33 otteluksi... Nyt on sitten 1.-3. ketjujen vasemmat laiturit kaikki sivussa, kun siellä on ennestään se Kane loukissa, ei vituta... 
), koska sitten ei enää kohdella silkkihansikkain... Hyvää kesälomaa vaan Rauman suuntaan, ja Syksyllä tavataan 
?