RDR1:stä on niin kauan aikaa, etten muistanut siitä mitään muita hahmoja, kuin John Marshtonin. Dutchin, Billin ja Unclen olin unohtanut täydellisesti, vaikka nämä olivat jossain määrin ykkösosassa tärkeässä roolissa.
Pelin tunnelma oli mielestäni huikea, valaistukset, toisistaan merkittävästi poikkeavat alueet ja runsaat satunnaiset tapahtumat pitivät pelin virkeänä loppuun saakka. Pelistä tuntuu löytyvän edelleen jotakin uutta ja vieläkin on joitakin paikkoja näkemättä, vaikka kartta on nyt koluttu kokonaan.
Oman tarinani lopussa Arthur oli kaikkien rakastama ja muita auttava tyyppi, johon ilmeisesti unissa näkynyt kauris myös viittasi. Siinä vaiheessa, kun Arthurille todettiin Tuberkuloosi, niin arvasin mitä tuleman pitää, eli hänenä ei pääse seikkailemaan vapaana miehenä. Toisaalta myös viestit siitä, että kun aika tulee, niin Johnin ja hänen perheensä on lähdettävä viittasivat sankarilliseen päähahmon kuolemaan.
Tästä huolimatta tarina piti minut otteessaan ja peli koukutti totaalisesti. Tämä olikin ehkä yksi pelin ongelmista, sillä tutkittavaa lääniä on pelissä niin hirveä määrä, että tähän uppoaa jopa liikaa aikaa. En tiedä montako tuntia on mennyt pelkästään siinä, että olen selaillut karttaa ja katsonut mielenkiintoa herättävän kohteen ja ratsastellut sinne. Legendaarisia eläimiä tuli metsästettyä jonkin verran, mutta lopulta Johnille näitä jäi vielä useampia eläimiä saalistettavaksi. Sinänsä mielenkiintoista, että kartan mukaan muutama eläin on alueella, johon Arthurilla ei ole mitään asiaa, joten ilmeisesti nämä viimeiset taljat pääsee hakemaan ainoastaan pelin tehtävien suorittamisen jälkeen.
Pelissä esiintyneet hahmot olivat suurimmaksi osaksi mielenkiintoisia, mutta kyllä tuo Morganin kohtalo kosketti samoin kuin tuo oman hevosen hyvästeleminen pelin loppuhetkillä. Se, että Micah oli myyrä yllätti minua ehkä hieman, mutta toisaalta kaikki myös viittasi siihen. Micah oli selvästi alusta asti sellainen hahmo, jolle oma perse oli kaikkein tärkein.
Lopulta kuitenkin siinä vaiheessa, kun Johnin kanssa tehtävät oli saatu valmiiksi, niin ei itsellä riittänyt enää kiinnostus Johnina lähteä etsimään noita legendaarisia eläimiä, sillä jotenkin koin sen metsästämisen olevan enemmän Arthur Morganin ja leiriläisten elämää. Muutaman legendaarisen kalan kävin hakemassa ja löysin ainakin yhden sivutehtävän, mitä en Arthurina vielä löytänyt. En jaksanut sitäkään suorittaa, vaan takki oli Arthurin menettämisestä johtuen melkoisen tyhjä.
Pelissä oli kyllä ongelmia ja ymmärrän, ettei peli todellakaan sovi kaikille. Peli vaatii hidastempoisuutensa vuoksi aikaa ja paljon! Jos juoksee tarinan läpi, niin en usko tästä jäävän paljoa käteen. Peli oli minulle ihan parasta fiilistelyä, tutustumista ympäristöön ja siihen hirveään määrään kaikkeen yleissälään mitä pelissä voi kokea. Juonen tehtävät, varsinkin loppua kohden, toistivat itseään jo melkoisesti, sillä aina ratsastettiin johonkin, jotain meni pieleen tai muuten vain pistettiin kymmeniä ukkoja pinoon ja sitten palattiin kuuntelemaan miten Dutchilla on suunnitelma.
Jossain vaiheessa kesän jälkeen täytynee palata pelin pariin uudelleen ja sillä tavalla ajan kanssa, että metsästän kaikki legendaariset eläimet ja kalat, mutta myöskin kasaan tuonne leiriin kaikki mahdolliset koristeet. Parannukset oli helppo saada, kun niihin piti käyttää vain rahaa. Jotenkin ei luonto anna myöden vetää tuota honour –mittaria täysin punaiselle, mutta ehkä se pitäisi tehdä, jotta näkee pelistä vaihtoehtoisen lopun.
