Retrospektiivi - pelataan vanhat pelit nykypäivän pelaajan silmin

Dragonfly

KonsoliFIN Alumni
Tämä foorumi on keskittynyt lähinnä uusiin peleihin, joten ehkä ei ole järkeä luoda jokaisesta vanhemman sukupolven pelistä omaa ketjua, mutta mitä jos olisi tällainen ketju, jossa voisi keskustella ja arvostella viime aikoina pelaamiaan vanhempia pelejä?

Mutta odota tässä on vielä lisää!

Miltä kuulostaisi sellainen idea, että ketjuun kirjoiteltaisiin kokemuksia näistä vanhemmista peleistä nykypäivän pelistandardien mukaan. En nyt tarkoita esim. kuvan resoluutiota, koska sille vanha peli ei vain omana aikakautenaan voinut mitään, mutta taidesuunnitteluun ja muihin graafisiin valintoihin voisi tietysti ottaa kantaa. Onko joku juttu toteutettu hyvin vai huonosti. Entäs äänimaailma ja kontrollit? Mites vihollisten käyttäytyminen ja kenttäsuunnittelu? Miten vanhat pelit pärjäävät, jos niitä katsotaan nykypelaajan silmin?

Olisiko hyvä rajaus sellainen, että kaikki nykyistä sukupolvea vanhemmat pelit kelpaavat ketjuun. Ei siis Xbox One, PS4 tai Switch -pelejä. Muuten sana on vapaa.

Miksi näin? Ajatus pelien katselmukseen tällaisesta näkövinkkelistä heräsi jonkin aikaa sitten, kun orginaalin Xboxin pelejä ostelin. Miten pelit ovat ajansaatossa kehittyneet ja mitä samoja hyväksi todettuja juttuja on käytössä edelleen? Otan nyt itse pelattavaksi jonkun orginaalin Xboxin pelin. En ole vielä varma minkä, mutta kovasti katseeni hakeutuu tänään postilaatikosta tipahtaneeseen Need For Speed Underground 2:een.
 

Miika_-

Well-Known Member
Tämähän on hyvä ketju, Snes minillä on tullut tutustuttua vanhoihin Nintendon peleihin ja poikakin niitä on pelannut. Voisi sanoa että nyky mittapuulla niin meno on melko rankaisevaa ja se on äkkiä kerrasta peli poikki. Nyt olisi huomena tarkoitus aloittaa tuo Condemned Xboxilla eikä pelistä muuta muista kunnolla kuin sen säikky kohdan :D katsotaan miltä tuntuu pelata peliä mihin on koskenut viimeksi vuonna 2006.
 

Fabre#4

Well-Known Member
Nyt olisi huomena tarkoitus aloittaa tuo Condemned Xboxilla eikä pelistä muuta muista kunnolla kuin sen säikky kohdan :D katsotaan miltä tuntuu pelata peliä mihin on koskenut viimeksi vuonna 2006.
Tästä tulikin mieleeni, että ainakin omalla kohdalla tuo suhtautuminen vanhoihin peleihin riippuu hyvin paljon aikakaudesta. Oma peliharrastukseni alkoi 90-luvun alussa NESsin kanssa ja siitä tuli suoraan siirtyminen Playstation-aikaan. Muutama vuosi takaperin minäkin ostin SNES Minin, koska halusin päästä kokemaan sen väliin jääneen 16 bittisen aikakauden.

NESsin ja SNESsin kanssa sitä jotenkin osaa suhtautua, että ne pelit ovat niitä "simppeleitä 2D-loikintoja" kohtuullisin pienin eroin, eikä niiden kohdalla grafiikalta odota mitään kovin kummallista ja kontrolleihinkin osaa suhtautua sillä tavalla, että suuntanäppäimien lisäksi ei kovin montaa muuta nappulaa tarvita. Kontrolleilta oikeastaan odottaa pelkästään sitä, että vasteaika on minimaalinen ja hahmo hyppää tai ampuu tulipallon just silloin, kun nappia painaa, eikä ole viivettä. Osin tuo sama suhtautuminen menee vielä ensimmäisen Playstationin kohdallakin, kun se laitesukupolvi taas oli se ensimmäinen kunnollinen, joka tosissaan siirtyi 3D-aikaan. Niiltäkin peleiltä vielä ymmärtää tiettyjä alkeellisuuksia. Joku Metal Gear Solid vielä menee hyvinkin, vaikka siinä nykypeleihin verrattuna on paljonkin alkeellisuuksia ja puutteita.

Vastaavasti PS2-PS3-aikakausi alkaa olla sellaista, että anteeksiantamista tapahtuu vähemmän. Sielläkin on ikivihreitä klassikkoja, mutta nyt laadukkaammalla ja tehokkaammalla raudalla vuosia pelanneena nuo pelit ovat sellaisia, jotka iskevät silmille kaikista pahimmin. Siellä on paljonkin pelejä, jotka tulevat jäämään historiaan merkkiteoksina, mutta kyllä niitä nykypäivänä katsellessa sitä huomaa miettivänsä, kuinka pitkälle tässä ollaan tultu 15-20 vuoden aikana ja ihmettelevänsä, että kuinka jotain GTA 3:sta on joskus aikanaan tullut pidettyä "parhaana, mitä tarjolla on", kun vertaa sitä nykystandardeihin. Enkä siis väitä, etteikö esim. GTA 3 olisi pelimaailman merkkiteos! Se sitä todellakin on ja tulee jäämään historiaan monestakin syystä, mutta nykystandardeihin ja nykypäivään verrattuna, niin onhan se aika "karu" tapaus.
 

Pirate fin

Well-Known Member
Silent Hill 2 yrittänyt pelata hieman, mutta jotenkin noi kuvakulmat ja ohjauksen tönkköys sekoittaa päätä, kun on tottunut nykypeleissä hahmon takana olevaan kameraan ja tässä toi kamera pomppii miten sattuu o_O

Tunnelma ja äänet tässä on kyllä kohdillaan ja noi monsterit on edelleen ahdistavia.
 
Viimeksi muokattu:

SgtGekko

Active Member
NES ja SNES menee, tai ainakin Mariot, Yoshit, Zeldat ja muut aikansa klassikot. Siihen se sitten jääkin, PS1 - PS2 on vain nykyään niin rumaa katseltavaa ettei pysty. Tähän päälle yleensä surkeat kontrollit ja päin persettä pyörivä kamera. Samaan hengen vetoon voi jo sanoa samaa PS3sta, ainakaan itsellä ei ole tarvetta palata aikakauden pelien pariin, paitsi ehkä satunnaisten remasterointien osalta.

Aika kultaa muistot, ja todellisuus on karua kun siirrytään vanhoissa ajoissa 2d maailmasta 3d:n puolelle, siinä saa mielikuvitus tehdä töitä.
 
Nintendo 64-konsolilla tuli pelattua joku aika sitten 007 Goldeneyeta ja voi jumankekka että tuli jonkun ajan kuluttua yrjö olo kun kuva nykii melkoisen paljon, tähtääminenkin melko jäykkää jos yhtään nykypeleihin vertaa
Parempana vanhana pelinä voisi sanoa Toy Story pelin PS1-konsolille, sitä tuli ihan vähän aikaa sitten pelattua ja se oli ihan yhtä hauskaa kuin ennenkin ja pelinä ihan hyvin nykypeleihinkin vertautuva hauska seikkailu.
 

Ippenator

Well-Known Member
Itselläni on kyllä selkeästi niin, että mitä vanhempi pelikone, niin sen vaikeampaa on sen pelejä enää nykyään pelata. NES-ja SNES-pelit ovat käytännössä minulle pelikelvottomia nykyään, kun on niitä kokeillut väkisin pelata tuon Switchille saatavan palvelun kautta. Samaan tapaan ovat kyllä pelikelvottomia lähes järjestään PS1-pelit sekä myös suurelta osin PS2- ja Xbox-pelit. Noilla kaikilla laitteilla ovat grafiikat vain liian rujoja ja tökkiviä. Korkeintaan noiden koneiden parhaita pelejä jaksaa nykyään pelata uusille konsoleille tehtyinä remasteroituna versioina.

En kuitenkaan tarvitse mitään aivan huikeita grafiikoita silti, mutta raja menee kyllä tällä hetkellä PS3-, Xbox360- ja WiiU-tasolla teknisen suorituskyvyn kohdalla. Noille laitteille tehtyjä pelejä pystyn yleensä kyllä varsin mielelläni pelaamaan nykyäänkin. Jokin aika sitten pelasin läpi Lord of the Rings War in the North-pelin PS3:lla ja oli kyllä varsin hyvää pelattavaa, kuten ovat olleet myös mm. Castlevania Lords of the Shadow (Xbox360), Darkness 2 (PS3), Bayonetta (PS3), Nier (PS3), Rage (Xbox360), Lego-pelit, Saints Row 3, Sly-pelit ja lukuisat muut edellisen sukupolven konsoleiden pelit. Minulla onkin valtava backlog edelleen niitäkin pelejä, ja niitä on varsin mukavaa pelailla välillä nykyisen sukupolven konsoleiden pelien lomassa.
 
P

Poistettu jäsen 22305

Guest
Resident Evil 2 Remake-pelin läpipeluu oli yllättäen tälle pelaajalle miellyttävä kokemus. Tästä innostuneena aloin kaivelemaan alkuperäisiä RE2-versioita komeroista ja aloitin Gamecube-version pelaamisen. Pakko sanoa, että vaikka REmake2 olikin hyvä kokemus, ei se vieläkään yllä alkuperäisen tasolle. Tästä innostuneena seuraavaksi lähtee pelivuoroon Resident Evil 3. Remake teki tosin niin paljon oikein, että Remake3 tulee varmasti hommattua alehintaan.

Päädyin vielä tutkimaan noiden alkuperäisten pelien eri versioita. Ilmeisesti PC-versioita on kaksi, joista jälkimmäistä (SourceNext) pidetään yleisesti ottaen parhaana versiona. Tämän version ongelma on lähinnä sen saatavuus, sillä se julkaistiin ainoastaan Japanissa(?) ja hinnat huitelevat todennäköisesti pilvissä, jos peliin edes koskaan törmää.
 

pelle

Well-Known Member
Pelasin yli kuukausi sitten stunt race FX:n ja olihan se aikamoinen...kokemus.
Ruudunpäivitys varmaan alle 20fps suurimman osan ajasta ja auton ohjaus sen mukaista.
Tuli tuosta muutama videokin katsottua tubesta ja jotkut ihan rehellisesti edelleen väittää, että ohjaus on ihan ok.
Ei tuo silti vaikea ollut sillä koko homma oli ohi alle tunnissa. Master cup vaati kaksi yritystä ja kaikki muut meni kerrasta enkä edes tiennyt, että päätynapeilla voi kääntyä jyrkemmin.
Stunt arenoilta en sitten enää viitsinyt yrittää kerätä kaikkia tähtiä sillä siellä pelin fysiikat ja kontrollit näyttää sen todellisen luonteensa kun aletaan vaatimaan jo tarkkuutta.

Tuohan löytyy siis switchin snes tarjonnasta jos omistaa online jäsenyyden.
 

Miika_-

Well-Known Member
Condemnedia 2 chapteria takana ja vähän mietteitä. Liikkuminen on kyllä nyky mittapuulla todella kankeaa kuten taisteleminen myös mutta ei se aavemaista tunnelmaa pilaa ja peli edelleen koukuttaa ja säikyttää :D tekoäly on todella vikkelä ja muistelinkin että vuonna 2006 se osas tilanteissa jopa ällistyttää kun vihollinen hakeutuu piiloon ja jos et lähde perään niin hippa vaihtuu. Huomena jatkuu taas.
 

tukholma

Active Member
Sellainen jännä juttu näissä vanhoissa peleissä on että muistaa grafiikoiden olevan paljon paremmat mitä ne todellisuudessa ovat. Tässä kun palasin pelaamaan ps1:n Driveria ja Colin McRae rallya niin järkytyin aika pahasti grafiikoista. Eihän ne näin huonolta silloin näyttänyt Ja muistissa oli kuva paljon paremmista grafiikoista.
 

PeWi

Active Member
Itse olen siinä mielessä väärä ja toisaalta oikea henkilö vastaamaan tähän, etten ole koskaan täysin lopettanut vanhojen pelien pelaamista / luopunut vanhoista konsoleista, joten niitä on vähän vaikea arvioida "vuosikymmenten jälkeen".

Paljonhan aiheesta olisi höpistävää, mutta ehkä sellainen näkökulma on itselläni vahvistunut, että jollain tavalla "objektiivisesti" tarkasteltuna (mahdoton tehtävä, kun asiaan liittyy aina nostalgiaa) juuri SNES-aikakausi kestää parhaiten tarkastelua nykypäivän mittareilla. Sen parhaat pelit kuten Link to the Past, Super Mario World, Super Metroid ja Super Mario Kart ovat yhä pelattavuudeltaan tiukkoja 2D-pelejä, joissa on oma charminsa myös pelisuunnittelussa. Nykypäivänä tehdyt retrohenkiset 2D-pelit eivät ole aivan eri planeetalta kuin nämä tekeleet ja esim. Super Mario Kartia voi ihan hyvin ottaa turnauksen vielä 2020. Toki ongelmana on se, että nykypelaajat ovat tottuneet liian helppoon ja valittaisivat liian korkeasta haasteesta ;)
Samaan aikaan on esim. SNES:istä todettava se, että erot pelien välillä olivat ihan käsittämättömän valtavia. Jokainen voi itse kokeilla mainitsemiani tekeleitä Switchin online-palvelussa ja toisaalta laittaa sen jälkeen Super Tenniksen tai Super Soccerin pyörimään ja huomata, miten hemmetin yksinkertaisia ja sitä kautta tylsiä pelejä nämä jälkimmäiset ovat. Ne olivat mielestäni viihdyttäviä ja hyviä pelejä kun aikanaan niitä pikkupoikana SNES:illä tahkosin, mutta ei noita yksinkertaisesti jaksa pelata vuosikymmeniä myöhemmin.

Kuten täälläkin on mainittu, oli hyppy 3D-peleihin aikanaan jotain ihan käsittämättömän hienoa, mutta PS1/N64-aikakauden pelit ovat pääosin vanhentuneet tavalla, joka ei kestä kovin hyvin tarkastelua. Pelaan vieläkin tuon aikakauden pelejä (näistäkin jaksaa pelata vain niitä parhaita) tasaisin väliajoin, mutta kyllähän nämä vaativat aika paljon nostalgialaseja. Ero Super Mario 64:n ja Super Mario Odysseyn välillä on paljon suurempi kuin Super Mario Worldin ja New Super Mario Bros -pelisarjan välillä.

PS2/Gamecube-aikakauden peleistä minulla ei ole suuremmin valittamista. Pelasin syksyllä hymyssä suin Metroid Primea ja Metal Gear Solid 2:sta. Toki niissä on tiettyä yksinkertaisuutta nykypeleihin verrattuna, mutta se sopii itselleni ihan hyvin.
 

Cyrus1

Well-Known Member
Pewin viesti muistutti Super Tenniksestä. Muistan, että rakastin sitä silloin aikoinaan 90-luvulla, se oli käsittämättömän hyvä peli. Kävinpä youtubessa katsomassa ja sehän näyttää (etenkin pelattavuudeltaan ja fysiikoiltaan) ja kuulostaa suorastaan uskomattoman hyvältä, kun ajatellaan, että se oli tosiaan SNES-aikaa.

Tässä videota, jossa kysytään, onko Super Tennis pelaamisen arvoinen tänä päivänä:

 

PeWi

Active Member
Pewin viesti muistutti Super Tenniksestä. Muistan, että rakastin sitä silloin aikoinaan 90-luvulla, se oli käsittämättömän hyvä peli. Kävinpä youtubessa katsomassa ja sehän näyttää (etenkin pelattavuudeltaan ja fysiikoiltaan) ja kuulostaa suorastaan uskomattoman hyvältä, kun ajatellaan, että se oli tosiaan SNES-aikaa.

Tässä videota, jossa kysytään, onko Super Tennis pelaamisen arvoinen tänä päivänä:

No prkl pitääkö tässä antaa vielä uusi mahdollisuus Super Tennikselle :D Okei, lupaan kokeilla vielä toistamiseen Switchin kautta, alkuperäisenä en rupea tätä SNESille metsästämään.
 

Eliminaattori

Kielinatsimode
Ylläpitäjä
Pakkohan tähän mainion aiheen keskusteluun on hypätä mukaan.

Itselleni grafiikat ovat lähes aina vain koristetta kokonaisuuden päällä. Pelin aikakaudella ei ole väliä, sisältö ja genre ovat ratkaisevia tekijöitä. Sisällön puolelta tärkeimpinä pidän ääni- ja musiikkimaailmaa – ne samat olleet jo pienestä asti, kun C64 ja Amiga takoivat aivokuoreen lähtemättömän jäljen näiden kahden tekijän aikaansaamalla tunnelmalla.

Yhtenä esimerkkinä mainitsen Minecraftin, joka edustaa useita sellaisia juttuja, joista peleissä pidän. Loottaamista, selviytymistä, rope-elementtejä, taistelua, tutkimista ja vapaassa maailmassa seikkailua, joitakin asioita mainitakseni. Peli on vain niin järkyttävän ruma, etten koskisi siihen tikullakaan. Yksi demokokeilu sen osalta jäi taatusti viimeiseksi. Jokseenkin samanlainen 7 Days to Die taas on täyden kympin peli, varsin keskinkertaisesta ulkoasusta ja karmeista bugeista huolimatta.

Ehkä se tärkein juttu kaikkien pelien kohdalla on aikakausi, jona pelit on kokenut. Jos peli oli silloin aikansa huippua, niin sellaisena ne myös muistan, enkä osaa ajatella/verrata niitä kehittyneempään nykyaikaan. Mikäli ne silloin koskettivat omina ja alkuperäisinä tekeleinään, niin samaan ne pystyvät edelleen. Arvostus pysyy samana vuodesta toiseen.

Helpommin sanottuna – voisin siis edelleen pelata minkä tahansa aikakauden pelejä, mikäli aiemmin mainitut tekijät ovat kohdallaan.

Dragonflyn aloitusviestin uudemman kerran kahlanneena en välttämättä vastannut kovinkaan suoraan esitettyyn aiheeseen, vaan kiertelin tapani mukaan sen ympärillä. mutta kaipa tämä jotakin lisäarvoa tuo keskusteluun :).

Sen verran kuitenkin lisään, että kovin harvoin tulee pelattua vanhempia pelejä (remasterointeja en laske mukaan), mutta katson niitä striimeistä sitäkin enemmän. Ainoa ehto on muistettava tunneside katsottavaan peliin omalta osalta, että se on katsomisen arvoinen. Toki muutama poikkeus tähänkin "sääntöön" on tullut kohdalle.
 

pelle

Well-Known Member
Jos peli oli silloin aikansa huippua, niin sellaisena ne myös muistan, enkä osaa ajatella/verrata niitä kehittyneempään nykyaikaan. Mikäli ne silloin koskettivat omina ja alkuperäisinä tekeleinään, niin samaan ne pystyvät edelleen. Arvostus pysyy samana vuodesta toiseen.
Niin muistan minäkin, mutta usein se todellisuus on paljon karumpi ja lähinnä ne mestariteokset on edelleen hyviä.
Esimerkkinä vaikka super metroid jota tuli testattua switchilla. Samuksen hypyt oli hieman tönkömpiä kuin muistin, mutta muuten peli toimi edelleen.
Sitten on vaikka streets of rage (kuulen jo nyt kun jotkut sytyttää soihtuja ja valmistelee roviota) joka on nykyään ihan paska.
Tai oikeastaan en voi sanoa, että nykyään, koska viimeksi pelasin tuota vuosia sitten ja se oli silloinkin ihan paska.
Mega drivella tuo oli aikoinaan kova enkä edes tiedä kuinka monta kertaa se tuli pelattua yksin ja kaverin kanssa läpi, mutta jos sitä pelaa nykyään niin vihujen hitboxit on perseestä ja iskut osuu vaikka ei selvästikään pitäisi ja liikkeitä on vain muutama.

Oikeasti joku 3ds:n senran kagura burst on paljon parempi (vihainen väkijoukko lähestyy uhkaavasti) sillä siinä hitboxit toimii, liikkeet on parempia ja monipuolisempia ja komboja voi jatkaa jopa ilmassa ja lisäksi pelissä on tarina ja hahmoissa ihan oikeasti syvyyttä jos näkee pintaa syvemmälle.
Streets of rage tyyliin kentissä on myös laatikoita joita rikkomalla löytyy kamaa joilla saa palautettua kestävyyttä tai täytettyä special mittaria.
Joo pelin hahmot on anime mimmejä, mutta mekaniikka hakkaa jonkun vanhan streets of ragen ihan 10-0 ja kuten sanoin niin hahmoissa on oikeasti syvyyttä jos malttaa lukea kaiken dialogin.

Tuon takia en yleensä edes kokeile pelejä jotka oli silloin joskus hyviä.
Joku amigan eye of the beholder 2 varmaan olisi edelleen ihan jees, mutta kun siirrytään enemmän toiminnan ja tasoloikan suuntaan niin sitä enemmän alkaa erottumaan se, että ne lapsuudessa olleet helvetin hyvät pelit ei oikeasti olekaan enää niin hyviä.
 

Gunslinger

Well-Known Member
Osassa vanhemmista PS1 peleistä, varsinkin 3D sellaisista, eniten tökkii nyky-standarteilla kankea ohjattavuus, huono kamera ja pahimmillaan liian matala ruudunpäivitys. Tarkoitan tietysti pelejä ennen analogia tikkuja :D Esim. Tomb Raider 1 ja 3d-ajopelit. Jos nuo asiat on kunnossa, voin periaatteessa edelleenkin nauttia niistä hyvistä vanhoista peleistä.

2D peleissä ei tuota ohjausongelmaa ole, ja esim Amiga 500:n Super Cars II uppoaa edelleen retropäissään hyvin, mutta sen 3D-peleihin en koske kirveelläkään. Eniten aika tuntuu syöneen pelejä, jotka olivat aikanaa grafiikaltaan huikeita, mutta muuten pelillisesti köykäisiä, koittivat olla simulaatioita, tai kärsivät muuten tekniikan rajoituksista. Doom on varmaan vanhin 3D-peli josta voi edelleen nauttia, vaikka siitä puuttuukin ylös/alas-tähtäys, Duke Nukem!!

Grafiikat ei ole mulle kovin iso juttu, onhan näitä uusia pelejä mukavampi ihastella, mutta palikatkin menee, jos muu peli on timanttia.

Käytännössä, nykyään tulee todella harvoin pelattua mitään vanhaa peliä, vaikka hyllystä löytyy vielä modattu Wii, jossa wörkkii vanhat Nindentot ja Segat. Modatun PSP:n hävitin jo turhana retrokoneena.
 
Viimeksi muokattu:

Dragonfly

KonsoliFIN Alumni
Dragonflyn aloitusviestin uudemman kerran kahlanneena en välttämättä vastannut kovinkaan suoraan esitettyyn aiheeseen, vaan kiertelin tapani mukaan sen ympärillä. mutta kaipa tämä jotakin lisäarvoa tuo keskusteluun :).
Ei sillä niin väliä vaikka vähän kiertelee aiheen vierestä. :) Lähinnä tuo tarkempi aihe antaa sopivaa viitekehystä siihen, jos nyt pelaa vanhempaa peliä, niin osaisiko sitä katsoa vähän erilaisten lasien läpi ja pohtia pelaamaansa peliä nykymittapuulla. Samallahan tämä voi toimia sellaisena yleisenä retroiluketjuna.

Viikonloppu meni poissa kotoolta, joten vielä en ehtinyt itse retroilla, mutta mahtavaa että tämä aihe herätti heti keskustelua. Aloitusviestiä kirjoittaessani ajattelin, että tulen sitten viikon päästä kirjailemaan omat fiilikset jostain retropelistä tyhjään ketjuun. :D
 
Ylös Bottom