Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Olen kyllä absoluuttisesti samaa mieltä! Tuossa reilu vuosi sitten tuli PC:llä kokeiltua joitakin lapsuuden aikojen fanittamiani Konamin tekemiä MSX-pelejä, kuten Maze of Galious ja Penguin Adventure, ja on kyllä molemmista sanottava, että kyllä on ajan hammas syönyt ja pahasti! Maze of Galious tuntui silloin aivan uskomattomalta seikkailulta, ja jotenkin jopa grafiikat näyttivät muka hyviltä. Nyt pelin grafiikka suorastaan järkytti, ja pelattavuus tuntui todella monotoniselta. Toki olen edelleen sitä mieltä, että pelissä olisi ainesta osaavissa käsissä kunnon remakeen. Mutta mikään remasterointi ei todellakaan riittäisi, vaan pitäisi saada kunnon remake, jotta jaksaisin innostua. Hieman samat sanat voi sanoa Penguin Adventuresta. Siinä tuntui aikoinaan olleen aivan uskomattoman hienot ja värikkäät grafiikat, jotka nyt näyttävät kovin, kovin yksinkertaisilta ja paikoin jopa tönköiltä. Pelattavuuskin tuntuu nyt kovin yksinkertaiselta, vaikka siinä oli aikoinaan mielestäni upeita ideoita ja peli tuntui silloin jopa tavallaan monipuoliselta. Tässäkin pelissä voisi silti kunnon remake kiinnostaa jopa paljonkin. Mutta alkuperäistä tekelettä ei vain pysty muutamaa minuuttia enempää kerralla pelaamaan. Niin se aika tosiaan kultaa muistot.
Need for Speed Underground 2
Alkuperäinen julkaisupäivä: 9. marraskuuta 2004
Lajityyppi: ajopeli
Käyttöympäristöt: PlayStation 2, Microsoft Windows, Xbox (testattu), GameCube, Game Boy Advance, PlayStation Portable, Nintendo DS
Kehittäjä: Electronic Arts
Mistä tietää, että Need for Speed Underground 2 oli ilmestyessään kuuminta hottia? Tätä ei tarvitse kauaa pohtia, kun pelin käynnistyessä kaiuttimista pamahtaa Snoop Dogg ja alkuvalikossa pyörii metallinhohtoinen dekaaleilla viimeistelty Nissan 350Z. Fiilis nousee heti.
Käynnistän uratilan ja ruudun täyttää stillkuvilla ja nykypäivän silmin aika heikoilla välivideoilla koostettu alkuasetelma uransa huipulla olleesta petetystä kuskista, joka palaa maisemiin uudelleen kuuden kuukauden jälkeen. Tarinan lähtökohdat ovat perushuttua, mutta samalla jäin miettimään, etteivät nämä ole uudemmissa needforspeedeissä juuri kummempia. Onpahan syy ajaa autoa ja kohota jälleen huipulle.
Yöllisten katukisojen näyttämönä toimii Bayviewin keksitty kaupunki. Se on sekoitus New Yorkia ja Los Angelesia. Välillä kisataan korkeiden pilvenpiirtäjien välissä ja välillä sillan yli kohti vuoristoteitä ja massiivisia Hollywood, ei kun siis Bayview, kirjaimia. Yöllinen kaupunki on täynnä valonlähteitä ja erilaisia alueita. Jatkuva yö on myös antanut kehittäjille vähän liikkumavaraa, kun ihan joka paikkaan ei pimeällä näe niin selvästi. Lisäksi valoilla on onnistuttu luomaan vähän heikommistakin 3D-malleista nätimmän näköisiä. Puitteet on siis kunnossa.
Pelattavuus on tuttua kauraa. Siis ihan samaa settiä kuin tällaisissa avoimen maailman ajopeleissä vielä tänä päivänäkin. Kartta täyttyy kisoista ja kaupoista, joihin pelaaja voi ajaa mielensä mukaan. Sieltä valitaan kisat, ajetaan ne ja saadaan rahaa palkinnoksi. Sen jälkeen rahat voi käydä tuhlaamassa uusiin autoihin tai viritysosiin. Tykkään Underground 2:n navigaation toteutuksesta. Jos laitan GPS:n päälle ja valitsen kartasta kiintopisteen, maahan ei ilmesty suoraa reittiä miten ajan kohteeseeni. Sen sijaan ruudun ylälaitaan tulee nuoli joka osoittaa oikeaan suuntaan. Tämä tuo enemmän vapauden tunnetta reitin kanssa.
Kisatyypeistä suosikiksi muodostui jo silloin vuonna 2004 suosikkina majaillut Drag. Nimensä mukaisesti kiihdytyskisa toimii muusta pelistä varsin eri tavalla. Ensinnäkin vaihteita pitää vaihtaa itse ja mitä paremmin ajoitetun vaihdon teet, sen paremmin auto kiihtyy. Toisekseen auto ei tarvitse kääntää mutkissa vaikka tie ei täysin suora olisikaan, vaan auto kulkee raiteillaan kaistakohtaisesti. Kaistaa voi vaihtaa väistääkseen liikennettä ja kanssakilpailijoita. Tämä on hauskaa ja erilaista kisaamista, mitä ei niin kovin monissa autopeleissä näe. Mukana on myös perinteisemmät kisamuodot, kuten Circuit race, Point to point race ja Drifting. Ajomalli on arcademainen, mutta samalla ”painava”. Auto ei käänny niin kiikkerästi kuin toivoisi, mutta sitten kun kääntyy, niin kääntyy kerralla liikaa. Ehkä tällä on pyritty tuomaan vähän simulaation omaista ajettavuutta, mutta siinä ei ole onnistuttu. Vähän samantyyppinen painavalta tuntuva ajomalli löytyy myös uudemmista Need for Speed -peleistä, joskin hiotumpana.
Graafisesti peli on epätasainen. Siinä missä pelaajan ja muiden katukisaajien autot näyttävät oikean elämän esikuviltaan, niin muu liikenne kaupungin kaduilla ei ole juuri saanut polygoneja osakseen. Kantti kertaa kantti on päivän sana. Kaupunki kaikkine valoineen näyttää varsin hyvältä. Autot ovat myös tuunattavissa erilaisin korin osin, ikkunoiden tummennuksin, valoin ja muidenkin uusien osien muodossa. Yllätyin kuinka laajat tuunausmahdollisuudet pelissä on. Ne eivät juurikaan kalpene nykypäivän vastineille. Esimerkiksi etuvalojen vaihtaminen kirkkaampiin xenoneihin näkyy myös heti ajossa. Siistiä.
Onko Need for Speed Underground 2 siis edelleen ihan pelattavissa oleva peli vai onko aika kullannut muistot? Underground 2 on säilynyt hyvin. Ei täydellisesti, mutta hyvin. Pelimekaniikassa on paljon samaa kuin nykypäivän avoimissa autopeleissä. Kisaaminen on hauskaa ja erilaisia kisatyyppejä on sopivasti. Graafinen epätasaisuus vähän häiritsee, mutta se tärkein eli oma tuunattava auto on onneksi nätin näköinen. Olisi myös ihan mukavaa jos olisi nykypäivän peleistä tuttu pikamatkustusominaisuus. Kaupat ynnä muut on myös löydettävä kaupungin sykkeestä ennen kuin ne ilmestyvät kartalle. Tämä tuo löytämisen riemua, mutta etsimisen tuskaa. Ensimmäinen sessioni pelin parissa venähti kolmetuntiseksi ja seuraavana päivänä teki heti mieli palata Bayviewn maisemiin. Tämä kertoo jotain pelin vetovoimasta.
Retrospektiivinen arvosana: 4
Arvosteluasteikko:
5 – Klassikko silloin, klassikko nyt.
4 – Hyvä peli on hyvä.
3 – Peli on kestänyt ajanhammasta kohtuullisen hyvin, mutta muutama paikkaus voisi tehdä terää.
2 – Lapsuksia ja kummallisia suunnitteluvalintoja löytyy sieltä täältä. Ei näytä eikä kuulosta hyvältä.
1 – Aika on todellakin kullannut muistot. Älä palaa tämän pariin, ellei pettymys ole se mitä elämältäsi haluat.
Muoks.
Sen voisi vielä mainita, että musiikeissa on onnistuttu kauttaaltaan todella hyvin. Listalta löytyy Snoop Doggin lisäksi muun muassa Mudvaynea, Skindrediä ja Xzibitiä. Biitti hakkaa joko räpin tahtiin tai kovaa ja rankasti. Tällaisia listoja kuuntelisi miellellään nykypeleissäkin.
Kiitti.
pelaaja.fi
Just Cause 2 on edelleen oma suosikki ja ikävä kyllä sen jälkeen alkoi alamäki, kun Avalanchen New Yorkin studio jatkoi pelisarjaa, koska Ruotsin studio teki Mad Maxia.
Ikävä kyllä tuo on ihan totta. Uudemmat Just Causet eivät ole kyllä olleet mistään kotoisin.
Indiana Jones and the Emperor's Tomb edelleen kesken, mutta voi nyt jo sanoa, ettei aika ole kohdellut tätä ihan niin hyvin kuin NFS Undergroundia. Kirjoittelen tosiaan pidempää tekstiä kunhan peliä pelattu enemmän.
Montako chapteria olisi vielä ollut jäljellä? Laita vastaus vaikka spoilerina varmuuden vuoksi. Tuollaiset bugit ovat kyllä todella harmittavia, ja vaikka bugit haittaavat yleensä itseäni suhteellisen vähän, niin tuollaiset pelin etenemistä lopullisesti estävät bugit ovat kyllä todella ärsyttäviä. Itselläni kävi niin PC:llä pelaamani Fallout 3:n kanssa, ja tiedän varmuudella, että olin aivan pelin kampanjan lopussa jo. En vaan koskaan voinut pelata peliä loppuun, koska sama bugi esti pelissä etenemisen jokaisessa pelistä tekemästäni tallennuksessa.