P
Poistettu jäsen 5945
Guest
Onko Dragonilla ollu nyt mitään retroa peluussa?
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Retrospektiivi - pelataan vanhat pelit nykypäivän pelaajan silmin
- Viestiketjun aloittaja Dragonfly
- Aloituspäivämäärä
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Ei ole. Olen yrittänyt saada vähän nykyisen sukupolven backlogia pienennettyä. Alkuvuonna läpi on pelattu Outer Worlds, Plague Tale ja viimeisimpänä Call of Chtulhu. Nyt menossa Ori and the Will of the Wisps ja samaan aikaan Darksiders 3. Näiden jälkeen otan jonkun retron peluuseen.
Viimeksi muokattu:
P
Poistettu jäsen 5945
Guest
Ei ole. Olen yrittänyt saada vähän nykyisen sukupolven backlogia pienennettyä. Alkuvuonna läpi on pelattu Outer Worlds, Plague Tale ja viimeisimpänä Call of Chtulhu. Nyt menossa Ori and the Will of the Wisps ja samaan aikaa Darksiders 3. Näiden jälkeen otan jonkun retron peluuseen.
On se hyvä pelailla tosiaan näitä nykyisenkin polven pelejä. Itellä ollut terminator nyt pelityksessä
P
Poistettu jäsen 5945
Guest
Myös Pelaajalta ollaan fiilistelty Half life 2:sta
pelaaja.fi
Retrostelussa Half-Life 2 – historian yliarvostetuin peli - Pelaaja.fi
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä mies voisi seuraavaksi ottaa retrosteluun! Half-Life 2 on kenties historian yliarvostetuin peli. Se nauttii vielä nykyään hämmentävän korkeaa arvostusta, ja lisäksi sen merkitystä...
pelaaja.fi
pelle
Well-Known Member
Psychonauts tuli pelattua ps4:lla. Tuohan on vain emuloitu ps2-versio isommalla resolla, joten eiköhän tämä tänne sovi.
Olihan tämä ihan jees tasoloikka joka on kestänyt ajan hammasta kohtuu hyvin.
Resoluution nosto saa pelin näyttämään varsin siistiltä ja sahalaitaa ei pahemmin näy missään.
Ruudunpäivitys kyllä takeltelee ajoittain, mutta ei se niin paha ollut mitä joissakin tubevideoissa ja 1.01 patchin tiedoissa lukee, että ruudunpäivitystä on parannettu.
Pohjimmiltaan peli on siis toimintatasoloikka, jossa on kerättävää niin perkeleesti ja oikeastaan kaikki kasvattaa hahmon psi-rankkia, joka puolestaan antaa käyttöön uusia voimia ja parantaa vanhoja.
Kyvyistä löytyy esim näkymättömyys, levitointi ja psi blast, jolla voi ampua vihollisia.
Kentät tarjoaa myös vaihtelua sillä hubina toimivan leirin lisäksi varsinaiset kentät sijoittuvat aina jonkun pään sisään, kirjaimellisesti.
Eli hahmolla on portaali, joka heitetään jonkun päähän kiinni ja sen jälkeen päästään tutustumaan kyseisen henkilön mielen sopukoihin.
Esim leirin kouluttajan pään sisällä on sotatanner ja tämä toimiikin tutoriaalikenttänä.
Kameran kanssa on välillä ongelmia, mutta ei mitään suuremmin pelaamista haittaavaa ja kontrollit voisivat olla hieman tarkemmat, mutta pelaaminen on silti varsin sujuvaa eikä tämän parissa ainakaan turhautumaan joutunut.
Ei edes sen viimeisen meat circus -kentän aikana, vaikka olin kauhulla lukenut siitä viestejä ja odotin jotain sellaista, jota pelatessa meinaa ohjain lentää seinään. Taisi multa kaksi kirosanaa päästä.
Tämähän sai aikoinaan varsin hyviä arvioita, mutta myi varsin heikosti ja nauttii nykyään kulttiklassikon maineesta.
On muuten nyt tarjouksessa storessa 3e hintaan ja vitosella saa psvr:lle Rombus of Ruinin, joka jatkaa suoraan siitä mihin tämä jää, mutta on tyyliltään kahden tunnin pikku pulmaseikkailu.
Silloin 15 vuotta sitten tämä ei kiinnostanut, koska hahmojen design ei miellyttänyt ollenkaan.
Nyt tuo tyyli iski paremmin, mutta oikeuksiinsa nuo hahmot pääsivät vasta Rombus of Ruinissa ja nyt jopa odotan Psychonauts 2:sta.
Olihan tämä ihan jees tasoloikka joka on kestänyt ajan hammasta kohtuu hyvin.
Resoluution nosto saa pelin näyttämään varsin siistiltä ja sahalaitaa ei pahemmin näy missään.
Ruudunpäivitys kyllä takeltelee ajoittain, mutta ei se niin paha ollut mitä joissakin tubevideoissa ja 1.01 patchin tiedoissa lukee, että ruudunpäivitystä on parannettu.
Pohjimmiltaan peli on siis toimintatasoloikka, jossa on kerättävää niin perkeleesti ja oikeastaan kaikki kasvattaa hahmon psi-rankkia, joka puolestaan antaa käyttöön uusia voimia ja parantaa vanhoja.
Kyvyistä löytyy esim näkymättömyys, levitointi ja psi blast, jolla voi ampua vihollisia.
Kentät tarjoaa myös vaihtelua sillä hubina toimivan leirin lisäksi varsinaiset kentät sijoittuvat aina jonkun pään sisään, kirjaimellisesti.
Eli hahmolla on portaali, joka heitetään jonkun päähän kiinni ja sen jälkeen päästään tutustumaan kyseisen henkilön mielen sopukoihin.
Esim leirin kouluttajan pään sisällä on sotatanner ja tämä toimiikin tutoriaalikenttänä.
Kameran kanssa on välillä ongelmia, mutta ei mitään suuremmin pelaamista haittaavaa ja kontrollit voisivat olla hieman tarkemmat, mutta pelaaminen on silti varsin sujuvaa eikä tämän parissa ainakaan turhautumaan joutunut.
Ei edes sen viimeisen meat circus -kentän aikana, vaikka olin kauhulla lukenut siitä viestejä ja odotin jotain sellaista, jota pelatessa meinaa ohjain lentää seinään. Taisi multa kaksi kirosanaa päästä.
Tämähän sai aikoinaan varsin hyviä arvioita, mutta myi varsin heikosti ja nauttii nykyään kulttiklassikon maineesta.
On muuten nyt tarjouksessa storessa 3e hintaan ja vitosella saa psvr:lle Rombus of Ruinin, joka jatkaa suoraan siitä mihin tämä jää, mutta on tyyliltään kahden tunnin pikku pulmaseikkailu.
Silloin 15 vuotta sitten tämä ei kiinnostanut, koska hahmojen design ei miellyttänyt ollenkaan.
Nyt tuo tyyli iski paremmin, mutta oikeuksiinsa nuo hahmot pääsivät vasta Rombus of Ruinissa ja nyt jopa odotan Psychonauts 2:sta.
Retroilun vuoro. Selailin plussapelien listaa pitkästä aikaa ja heti ensimmäisten joukosta silmiin osui Another World, joka oli oman aikansa mielenkiintoisimpia pelejä Amigalla. Tunnelmaan viritettiin hienolla alkuintrolla, jossa kivikasvoinen professori saapuu ferrarillaan tutkimusprojektinsa pääkallopaikalle. Turvatoimet ovat äärimmäisen tiukat: ensin näppäillään hissin oven numerosarja ja pitkän hissimatkan aikana tietokone skannaa proffan DNA:n henkilöllisyyden varmistamiseksi.
Pelin nimi: Another World
Genre: Toimintaseikkailu
Julkaisija: Dephine Software
Julkaisuvuosi: 1991
Pelaajamäärä: Yksinpeli
En vielä tähänkään päivään mennessä ole saanut selville, mihin tarkoitukseen professori Lester oli salaisen laboratorionsa rakentanut. Mietin aina, oliko salamanisku odotettu vai kenties hetkellinen sattuma. Halusiko Lester siirtyä kokonaan toiseen maailmaan? Asiaa voi vain arvailla. Joka tapauksessa uusi maailma on vaaroja täynnä, ja pyssyllä räiskimisen ohella myös pieniä palapelejä pitää ratkaista. Väliaikapisteitä on onneksi ripoteltu melko paljon, mutta toistoa tulee toisinaan turhankin paljon.
Seikkailu etenee ruutu kerrallaan vaaroja väistellen tai niitä eliminoiden, alueiden ollessa kytköksissä välitallennuspisteiden mukaan. Ampumisen aiheuttamat kuolemat muuttavat ruumiin vain kasaksi tuhkaa, kun taas esimerkiksi planeetan eläimistö saa aikaan hyvinkin tuhoisaa jälkeä. Kuolinanimaatiot ovat tyylikkäitä vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Tarina on kokonaisuudena hieno, tosin pelin alkuperäinen ulkoasu on hyvinkin kyseenalainen nykypäivänä. Mutta tykkäähän ne ihmiset Minecraftistakin, joka on vielä karumpaa katseltavaa.
Huomenna (la 18.4.) klo 14 KonsoliFINin striimikanavalla pelataan Another World kokonaisuudessaan läpi. Lupaan esitellä kaikki tietämäni kuolintavat pelissä läpipeluun aikana. Pikseligrafiikkaa ei tarvitse katsella, sillä pelistä on olemassa myös remasteroitu PS4-versio. Tervetuloa katsomaan! Lähetys taltioitu YouTubeen.
Retrospektiivinen arvosana: 4
Arvosteluasteikko:
5 – Klassikko silloin, klassikko nyt.
4 – Hyvä peli on hyvä.
3 – Peli on kestänyt ajanhammasta kohtuullisen hyvin, mutta muutama paikkaus voisi tehdä terää.
2 – Lapsuksia ja kummallisia suunnitteluvalintoja löytyy sieltä täältä. Ei näytä eikä kuulosta hyvältä.
1 – Aika on todellakin kullannut muistot. Älä palaa tämän pariin, ellei pettymys ole se mitä elämältäsi haluat.
Edit. linkki vaihdettu YouTubeen, jonne lähetys on arkistoitu.
Pelin nimi: Another World
Genre: Toimintaseikkailu
Julkaisija: Dephine Software
Julkaisuvuosi: 1991
Pelaajamäärä: Yksinpeli
En vielä tähänkään päivään mennessä ole saanut selville, mihin tarkoitukseen professori Lester oli salaisen laboratorionsa rakentanut. Mietin aina, oliko salamanisku odotettu vai kenties hetkellinen sattuma. Halusiko Lester siirtyä kokonaan toiseen maailmaan? Asiaa voi vain arvailla. Joka tapauksessa uusi maailma on vaaroja täynnä, ja pyssyllä räiskimisen ohella myös pieniä palapelejä pitää ratkaista. Väliaikapisteitä on onneksi ripoteltu melko paljon, mutta toistoa tulee toisinaan turhankin paljon.
Seikkailu etenee ruutu kerrallaan vaaroja väistellen tai niitä eliminoiden, alueiden ollessa kytköksissä välitallennuspisteiden mukaan. Ampumisen aiheuttamat kuolemat muuttavat ruumiin vain kasaksi tuhkaa, kun taas esimerkiksi planeetan eläimistö saa aikaan hyvinkin tuhoisaa jälkeä. Kuolinanimaatiot ovat tyylikkäitä vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Tarina on kokonaisuudena hieno, tosin pelin alkuperäinen ulkoasu on hyvinkin kyseenalainen nykypäivänä. Mutta tykkäähän ne ihmiset Minecraftistakin, joka on vielä karumpaa katseltavaa.
Huomenna (la 18.4.) klo 14 KonsoliFINin striimikanavalla pelataan Another World kokonaisuudessaan läpi. Lupaan esitellä kaikki tietämäni kuolintavat pelissä läpipeluun aikana. Pikseligrafiikkaa ei tarvitse katsella, sillä pelistä on olemassa myös remasteroitu PS4-versio. Tervetuloa katsomaan! Lähetys taltioitu YouTubeen.
Retrospektiivinen arvosana: 4
Arvosteluasteikko:
5 – Klassikko silloin, klassikko nyt.
4 – Hyvä peli on hyvä.
3 – Peli on kestänyt ajanhammasta kohtuullisen hyvin, mutta muutama paikkaus voisi tehdä terää.
2 – Lapsuksia ja kummallisia suunnitteluvalintoja löytyy sieltä täältä. Ei näytä eikä kuulosta hyvältä.
1 – Aika on todellakin kullannut muistot. Älä palaa tämän pariin, ellei pettymys ole se mitä elämältäsi haluat.
Edit. linkki vaihdettu YouTubeen, jonne lähetys on arkistoitu.
Viimeksi muokattu:
pelle
Well-Known Member
^ Tuo tuli aikoinaan amigalla pelattua ja siitä on kultaiset muistot, mutta enää ei varmaan hermot kestäisi.
Melkein joka ruudussa on jotain mikä voi tappaa ja aika moni on varmasti kuollut heti alussa tai viimeistään seuraavassa ruudussa kun pikku toukka hieman pääsee raapaisemaan
Aikoinaan se alun intro kyllä oli pirun hieno ja flashback sitten jo tiputtikin leuan lattiaan.
Virheellisesti moni jostain syystä edelleen olettaa, että flashback on jatkoa another worldille vaikka another world ( jenkeissä out of this world ) sai ihan oman jatkonsa kuten myös flashback fade to blackin myötä.
Melkein joka ruudussa on jotain mikä voi tappaa ja aika moni on varmasti kuollut heti alussa tai viimeistään seuraavassa ruudussa kun pikku toukka hieman pääsee raapaisemaan
Aikoinaan se alun intro kyllä oli pirun hieno ja flashback sitten jo tiputtikin leuan lattiaan.
Virheellisesti moni jostain syystä edelleen olettaa, että flashback on jatkoa another worldille vaikka another world ( jenkeissä out of this world ) sai ihan oman jatkonsa kuten myös flashback fade to blackin myötä.
P
Poistettu jäsen 5945
Guest
Half life 2 meni eilen pojan kanssa läpi, illalla tarkoitus kirjoittaa "arvostelu"
P
Poistettu jäsen 5945
Guest
HALF - LIFE 2
Alusta: Xbox one BC
Julkaisu: 2007
Tästä pelistä on kyllä hyvät muistot heti alkajaiseksi, 2004 kun julkaisupäivä koitti niin äkkiä yllä-asteella kahdeksannella luokalla oleva Miika karkasi tuntia aikaisemmin kotia peliä asentelemaan PC:llä ja ekana kulmakarvat nousivat kun aletaan ekaksi asentamaan Steamia että mikäs se tämä oikein on.. Noh nyt kuitenkin vuonna 2020 peliä pääsikin pelaamaan Xbox One konsolilla ja pelihän tosiaan on se Xbox 360 versio ja melko järkyttynyt olin Grafiikoista jotka olivat kaukana 2004 vuoden versiota jota taisin rallatella jollakin Geforcen vai Atin 5950 xt tai xtx muttei kuitenkaan xnxx kortilla. Tämä ei kuitenkaan ole konsolin tai Microsoftin vika vaan ihan EA:n paska studioiden kiitos laiskan käännöksen. Nämä asiat eivät kuitenkaan pelaamista haitanneet ja pakko myöntää että vaikka peli on pelattu ainakin se kymmenen kertaa läpi niin en muistanut tästä siltikään kuin sen 70% ja loput 30% pelistä palautui mieleen pelaamalla, puzzlet sekä räiskintä ja tarina olivat mahtavia sekä se ihana Ravenholm.. Oli kyllä mahtava pelata tämäkin mestariteos kaikkien näiden vuosien jälkeen läpi, ehkä pelaan myös episodit joskus hyvää muistellen.
Retrospektiivinen arvosana: 5
Arvosteluasteikko:
5 – Klassikko silloin, klassikko nyt.
4 – Hyvä peli on hyvä.
3 – Peli on kestänyt ajanhammasta kohtuullisen hyvin, mutta muutama paikkaus voisi tehdä terää.
2 – Lapsuksia ja kummallisia suunnitteluvalintoja löytyy sieltä täältä. Ei näytä eikä kuulosta hyvältä.
1 – Aika on todellakin kullannut muistot. Älä palaa tämän pariin, ellei pettymys ole se mitä elämältäsi haluat
Alusta: Xbox one BC
Julkaisu: 2007
Tästä pelistä on kyllä hyvät muistot heti alkajaiseksi, 2004 kun julkaisupäivä koitti niin äkkiä yllä-asteella kahdeksannella luokalla oleva Miika karkasi tuntia aikaisemmin kotia peliä asentelemaan PC:llä ja ekana kulmakarvat nousivat kun aletaan ekaksi asentamaan Steamia että mikäs se tämä oikein on.. Noh nyt kuitenkin vuonna 2020 peliä pääsikin pelaamaan Xbox One konsolilla ja pelihän tosiaan on se Xbox 360 versio ja melko järkyttynyt olin Grafiikoista jotka olivat kaukana 2004 vuoden versiota jota taisin rallatella jollakin Geforcen vai Atin 5950 xt tai xtx muttei kuitenkaan xnxx kortilla. Tämä ei kuitenkaan ole konsolin tai Microsoftin vika vaan ihan EA:n paska studioiden kiitos laiskan käännöksen. Nämä asiat eivät kuitenkaan pelaamista haitanneet ja pakko myöntää että vaikka peli on pelattu ainakin se kymmenen kertaa läpi niin en muistanut tästä siltikään kuin sen 70% ja loput 30% pelistä palautui mieleen pelaamalla, puzzlet sekä räiskintä ja tarina olivat mahtavia sekä se ihana Ravenholm.. Oli kyllä mahtava pelata tämäkin mestariteos kaikkien näiden vuosien jälkeen läpi, ehkä pelaan myös episodit joskus hyvää muistellen.
Retrospektiivinen arvosana: 5
Arvosteluasteikko:
5 – Klassikko silloin, klassikko nyt.
4 – Hyvä peli on hyvä.
3 – Peli on kestänyt ajanhammasta kohtuullisen hyvin, mutta muutama paikkaus voisi tehdä terää.
2 – Lapsuksia ja kummallisia suunnitteluvalintoja löytyy sieltä täältä. Ei näytä eikä kuulosta hyvältä.
1 – Aika on todellakin kullannut muistot. Älä palaa tämän pariin, ellei pettymys ole se mitä elämältäsi haluat
Retrostelun vuoro. Piipahdin Commodore 64:n pelikirjastossa, jossa kokeilin muutamia vanhoja tekeleitä. Tykkäsin pienenä Mastermind-pelistä, jossa piti arvata neljä piilotettua väriä kahdeksan arvauskierroksen aikana. Jokaisen arvauksen jälkeen sai tietää oikeiden värien määrän ja montako niistä oli oikeassa paikassa. Peli on hyvin simppeli, joten en siitä kirjoita sen enempää – halusin vain mainita kokeilleeni sitä.
Tämänkertaisen arvosteltavan retropelin tiedot alla:
Pelin nimi: Shao Lin's Road
Genre: Taistelu
Julkaisija: Konami
Julkaisuvuosi: 1985
Alusta: C64
Pelaajamäärä: Yksinpeli
Kyseessä on varsin simppeli tappelupeli, jossa ohjataan Kung-Fu-taitajaa 2D-näkymässä. Vihollisia kipittää ruudulla kolmessa eri kerroksessa ja kaikki on eliminoitava päästäkseen seuraavalle tasolle. Omalla hahmolla on kolme eri hyökkäystä: Nopea peruspotku, hyppypotku tai esineen antama tilapäinen erikoistaito, jolla pystyy heittelemään esimerkiksi veitsiä. Vihollisilla on jalassa joko violetit tai vihreät housut, joista jälkimmäinen antaa kaatuessaan erikoistaidon käyttöön.
C64-versiossa viholliset ryntäilevät varsin nopealla tahdilla edestakaisin omalla tasollaan. Tekoälyn taso ei päätä huimaa, sillä persoonattomasti ravaavat hahmot eivät tee minkäännäköisiä hyökkäyksiä, ja pelaaja ottaa vahinkoa pelkästä kosketuksesta. Pelissä on kaikkiaan neljä tasoa ja jokaisessa näistä on kaksi vaihetta. Jälkimmäisessä kentälle marssii pomovastus, joka kestää neljä osumaa ennen kaatumistaan. Myös pomotasoissa juoksentelee iso liuta peruspahiksia, jotka pitää myös nujertaa ennen seuraavalle tasolle pääsyä. Peliä ei tavallaan voi pelata läpi, vaan se jatkuu loputtomana looppina neljän tason selvittämisen jälkeen.
Kuusnepalla vastustajien kaataminen on haastavaa, mikäli ei käytä hyppypotkua. Peruspotku on helpompi tehdä, mutta ajoituksen on oltava todella tarkka, muuten vahinkoa tulee helposti. Oma hahmo kaatuu pomojen tapaan neljän osuman jälkeen, eikä lisäelämiä ole kuin kaksi. Pisteillä saa lisää noin kahden neljän tason kierroksen välein. Naurettavinta on oman hahmon hidas köpöttely, sillä sankari tallustaa kuin tönkkösuolattu muikku tervassa. Vastaavasti viholliset juoksevat arvaamattomaan tapaansa ja moninkertaisesti nopeammin, joka on usein ongelma toiseen kerrokseen siirtyessä – pakollista osumaa kun on tällöin vaikea välttää, sillä hyppypotkua ei voi tehdä siirtymän aikana.
Ei tämä silti hassumpi ole, vaikka kynnys onkin aika iso. Menevä musiikki toimii hyvin ja tämän parissa viihtyi taannoin mukavasti. Nyt reaktiot eivät tahdo oikein riittää edes yhden tasokierroksen läpäisemiseksi. C64-versio on siitäkin epäreilu, että menetettyjä osumapisteitä ei saa tasojen välillä takaisin. Peliohjaimesta olisi kovasti hyötyä, sillä näppäimistöllä hyppypotkun tekeminen on vaikeahkoa. Persoonattomat viholliset ja keskinkertainen pelattavuus raapaisevat arvosanasta pari pinnaa pois.
Retrospektiivinen arvosana: 3
Arvosteluasteikko:
5 – Klassikko silloin, klassikko nyt.
4 – Hyvä peli on hyvä.
3 – Peli on kestänyt ajanhammasta kohtuullisen hyvin, mutta muutama paikkaus voisi tehdä terää.
2 – Lapsuksia ja kummallisia suunnitteluvalintoja löytyy sieltä täältä. Ei näytä eikä kuulosta hyvältä.
1 – Aika on todellakin kullannut muistot. Älä palaa tämän pariin, ellei pettymys ole se mitä elämältäsi haluat
Haluan sanoa myös muutaman sanan arcade-versiosta, sillä siihen tuli syydettyä monia markkoja 80-luvulla. Siinä sankari liikkuu yhtä nopeasti vihollisten kanssa ja liikkuminen on erittäin sulavaa. Hyppypotkun voi tehdä myös kerroksesta toiseen siirtyessä, joka helpottaa huomattavasti vihollisten putsaamista. Animointeja on luonnollisesti enemmän mukana, ja saatavat erikoistaidot ovat näyttävämpiä ja monipuolisempia. Tosin ne pitää napata ilmasta kiinni potkun avulla vihreähousuisen vihollisen pudotettua sellaisen. C64-versiossa ne sai automaattisesti käyttöön. Myös pomot ovat eläväisempiä ja viholliset osaavat tehdä sekä hyppypotkuja että liukutaklauksia pelin edetessä pitemmälle. Osumapisteet saa takaisin jokaisen selvitetyn kentän jälkeen, joten pelattavuus on paljon parempi. Arcade-versiolle on helppo antaa 5/5.
Tämänkertaisen arvosteltavan retropelin tiedot alla:
Pelin nimi: Shao Lin's Road
Genre: Taistelu
Julkaisija: Konami
Julkaisuvuosi: 1985
Alusta: C64
Pelaajamäärä: Yksinpeli
Kyseessä on varsin simppeli tappelupeli, jossa ohjataan Kung-Fu-taitajaa 2D-näkymässä. Vihollisia kipittää ruudulla kolmessa eri kerroksessa ja kaikki on eliminoitava päästäkseen seuraavalle tasolle. Omalla hahmolla on kolme eri hyökkäystä: Nopea peruspotku, hyppypotku tai esineen antama tilapäinen erikoistaito, jolla pystyy heittelemään esimerkiksi veitsiä. Vihollisilla on jalassa joko violetit tai vihreät housut, joista jälkimmäinen antaa kaatuessaan erikoistaidon käyttöön.
C64-versiossa viholliset ryntäilevät varsin nopealla tahdilla edestakaisin omalla tasollaan. Tekoälyn taso ei päätä huimaa, sillä persoonattomasti ravaavat hahmot eivät tee minkäännäköisiä hyökkäyksiä, ja pelaaja ottaa vahinkoa pelkästä kosketuksesta. Pelissä on kaikkiaan neljä tasoa ja jokaisessa näistä on kaksi vaihetta. Jälkimmäisessä kentälle marssii pomovastus, joka kestää neljä osumaa ennen kaatumistaan. Myös pomotasoissa juoksentelee iso liuta peruspahiksia, jotka pitää myös nujertaa ennen seuraavalle tasolle pääsyä. Peliä ei tavallaan voi pelata läpi, vaan se jatkuu loputtomana looppina neljän tason selvittämisen jälkeen.
Kuusnepalla vastustajien kaataminen on haastavaa, mikäli ei käytä hyppypotkua. Peruspotku on helpompi tehdä, mutta ajoituksen on oltava todella tarkka, muuten vahinkoa tulee helposti. Oma hahmo kaatuu pomojen tapaan neljän osuman jälkeen, eikä lisäelämiä ole kuin kaksi. Pisteillä saa lisää noin kahden neljän tason kierroksen välein. Naurettavinta on oman hahmon hidas köpöttely, sillä sankari tallustaa kuin tönkkösuolattu muikku tervassa. Vastaavasti viholliset juoksevat arvaamattomaan tapaansa ja moninkertaisesti nopeammin, joka on usein ongelma toiseen kerrokseen siirtyessä – pakollista osumaa kun on tällöin vaikea välttää, sillä hyppypotkua ei voi tehdä siirtymän aikana.
Ei tämä silti hassumpi ole, vaikka kynnys onkin aika iso. Menevä musiikki toimii hyvin ja tämän parissa viihtyi taannoin mukavasti. Nyt reaktiot eivät tahdo oikein riittää edes yhden tasokierroksen läpäisemiseksi. C64-versio on siitäkin epäreilu, että menetettyjä osumapisteitä ei saa tasojen välillä takaisin. Peliohjaimesta olisi kovasti hyötyä, sillä näppäimistöllä hyppypotkun tekeminen on vaikeahkoa. Persoonattomat viholliset ja keskinkertainen pelattavuus raapaisevat arvosanasta pari pinnaa pois.
Retrospektiivinen arvosana: 3
Arvosteluasteikko:
5 – Klassikko silloin, klassikko nyt.
4 – Hyvä peli on hyvä.
3 – Peli on kestänyt ajanhammasta kohtuullisen hyvin, mutta muutama paikkaus voisi tehdä terää.
2 – Lapsuksia ja kummallisia suunnitteluvalintoja löytyy sieltä täältä. Ei näytä eikä kuulosta hyvältä.
1 – Aika on todellakin kullannut muistot. Älä palaa tämän pariin, ellei pettymys ole se mitä elämältäsi haluat
Haluan sanoa myös muutaman sanan arcade-versiosta, sillä siihen tuli syydettyä monia markkoja 80-luvulla. Siinä sankari liikkuu yhtä nopeasti vihollisten kanssa ja liikkuminen on erittäin sulavaa. Hyppypotkun voi tehdä myös kerroksesta toiseen siirtyessä, joka helpottaa huomattavasti vihollisten putsaamista. Animointeja on luonnollisesti enemmän mukana, ja saatavat erikoistaidot ovat näyttävämpiä ja monipuolisempia. Tosin ne pitää napata ilmasta kiinni potkun avulla vihreähousuisen vihollisen pudotettua sellaisen. C64-versiossa ne sai automaattisesti käyttöön. Myös pomot ovat eläväisempiä ja viholliset osaavat tehdä sekä hyppypotkuja että liukutaklauksia pelin edetessä pitemmälle. Osumapisteet saa takaisin jokaisen selvitetyn kentän jälkeen, joten pelattavuus on paljon parempi. Arcade-versiolle on helppo antaa 5/5.
pelle
Well-Known Member
House of the dead overkill - extended cut (ps3)
Alunperin peli julkaistiin wiille vuonna 2009 ja oli paras pelaamani on-rail shooter.
PS3 sai extended cut julkaisun 2015 ja se tuli joku aika sitten ostettua kun halvalla sai ja move kapulakin löytyi joten tuota pääsi pelaamaan kuten tarkoitettu on.
Mielessä oli kyllä pieni epäilys siitä, että peli ei enää olekaan niin hyvä kuin muistin, mutta on tämä aivan loistava edelleen.
Heti kun pelin käynnistää niin silmille mäjähtää intro joka on kuin suoraan jostain b-luokan grindhouse tyylin leffasta ja tuo teema jatkuu läpi pelin.
Koko pelin juoni on aivan ylilyöty ja sisältää niin paljon läppää joka saa joko mätkimään kämmenellä otsaan myötähäpeän takia tai sitten nauramaan ääneen.
Pelissä on kaksi hahmoa jotka tapaavat ekaa kertaa pelin alussa ja ovat täysin erilaisia.
Agent G haluaa tehdä asiat kuten viraston ohjeet sanoo ja Isaac washington on murha etsivä joka haluaa ampua ensin ja tunkea sanan fuck jokaiseen väliin johon se sopii.
Extended cut lisää vielä kaksi kenttää joissa hahmoina on ennen vain välivideoissa nähty Varla Guns ja tämän *öhöm* hieman yksinkertainen strippari kaveri.
Juuri kun luulee, että läppä ei voi sairaammaksi mennä niin peli esittelee vankilan johtajan joka on kiltisti ilmaistuna varsin kiintynyt äitiinsä.
Jokainen kenttä esitellään grindhouse tyyliin ja mukana on kartano jossa Isaac heittää sellaisen kommentin jolle ei voi olla nauramatta:
" this reminds me of the movie with all the fucking birds"
" what movie? "
" you know the one with the fucking birds"
Kyseessä oleva leffa on tietenkin the birds.
Itse pelaaminen on juuri niin messevää kuin zombi shooterilta voi olettaa eli verta lentää ja zombeja riittää.
Kentissä on myös muutama ihminen jonka voi pelastaa ja rahaa kerättävänä ja kenttien välissä voi päivittää aseita paremmaksi tai ostaa uusia.
Peli myös näytti edelleen varsin hyvältä joka johtuu varmasti varsin vahvasta efektistä jota käytetään noissa b-luokan grindhouse leffoissa eli ruudulla on se efekti kuin katsottaisiin jotain huonossa kunnossa olevaa filmiä.
Tämä tuli pelattua kolmen päivän aikana neljästi läpi ja sitten iski ähky.
5/5
Alunperin peli julkaistiin wiille vuonna 2009 ja oli paras pelaamani on-rail shooter.
PS3 sai extended cut julkaisun 2015 ja se tuli joku aika sitten ostettua kun halvalla sai ja move kapulakin löytyi joten tuota pääsi pelaamaan kuten tarkoitettu on.
Mielessä oli kyllä pieni epäilys siitä, että peli ei enää olekaan niin hyvä kuin muistin, mutta on tämä aivan loistava edelleen.
Heti kun pelin käynnistää niin silmille mäjähtää intro joka on kuin suoraan jostain b-luokan grindhouse tyylin leffasta ja tuo teema jatkuu läpi pelin.
Koko pelin juoni on aivan ylilyöty ja sisältää niin paljon läppää joka saa joko mätkimään kämmenellä otsaan myötähäpeän takia tai sitten nauramaan ääneen.
Pelissä on kaksi hahmoa jotka tapaavat ekaa kertaa pelin alussa ja ovat täysin erilaisia.
Agent G haluaa tehdä asiat kuten viraston ohjeet sanoo ja Isaac washington on murha etsivä joka haluaa ampua ensin ja tunkea sanan fuck jokaiseen väliin johon se sopii.
Extended cut lisää vielä kaksi kenttää joissa hahmoina on ennen vain välivideoissa nähty Varla Guns ja tämän *öhöm* hieman yksinkertainen strippari kaveri.
Juuri kun luulee, että läppä ei voi sairaammaksi mennä niin peli esittelee vankilan johtajan joka on kiltisti ilmaistuna varsin kiintynyt äitiinsä.
Jokainen kenttä esitellään grindhouse tyyliin ja mukana on kartano jossa Isaac heittää sellaisen kommentin jolle ei voi olla nauramatta:
" this reminds me of the movie with all the fucking birds"
" what movie? "
" you know the one with the fucking birds"
Kyseessä oleva leffa on tietenkin the birds.
Itse pelaaminen on juuri niin messevää kuin zombi shooterilta voi olettaa eli verta lentää ja zombeja riittää.
Kentissä on myös muutama ihminen jonka voi pelastaa ja rahaa kerättävänä ja kenttien välissä voi päivittää aseita paremmaksi tai ostaa uusia.
Peli myös näytti edelleen varsin hyvältä joka johtuu varmasti varsin vahvasta efektistä jota käytetään noissa b-luokan grindhouse leffoissa eli ruudulla on se efekti kuin katsottaisiin jotain huonossa kunnossa olevaa filmiä.
Tämä tuli pelattua kolmen päivän aikana neljästi läpi ja sitten iski ähky.
5/5
tomine11
Well-Known Member
Sensible Soccer – edelleen fantastinen peli. Ajaton mestariteos ! (nimenomaan ne aidot ja alkuperäiset 1990-luvun versiot) Saattaa olla se peli mitä meikäläinen on tahkonnut aikojen saatossa tunneissa mitattuna jopa eniten. Ehkä jos PESsin kaikki vuosittaiset evoluutiot lasketaan yhteen niin se saattaa päästä jotenkuten sinne haisuetäisyydelle. Mut tuollain ns. ”yksittäisenä” pelissä tämä huitelee varmaan aivan omissa luokissaan pelituntimäärissä… siinä jää Ufo : Enemy Unknown sekä Witcher 3 kans auttamattomasti jälkeen. Noh Nethack ois kans täysin ajaton mut en mä sitä ole lopulta kovinkaan hirmuisesti tahkonnut.
Häkellyttävää kun tuota aikoinaan joystickillä pisti menemään, niin toi toimii jopa näppäimistöllä yllättävän hyvin tänä(kin) päivänä ! pelaa erittäin mielellään näppiksillä, asia jonka oisin vannonut että en juurikaan tule joukkueurheilupelien saralla manitsemaan. Vähän samaa ihme efektiä kuin Flatoutissa ja Wreckfestissäkin, nekin on yllättävän mainion tuntuisia näppiksellä pelattuna.
GOGista löytyy ihan naurettavalla muutaman euron hintalapulla varustettuna…
https://www.gog.com/game/sensible_w...FPvEC1OuvLfBzA55Yqgsl--lA46W9o5trl6L5rlqHXzI4
Tuolta saa peliin pienimutoista päivitystä, hyvin hienovaraista kuitenkin jottei tuhoa alkuperäistä peliä ja sen huikeaa pelattavuutta ja sitä kautta maagista vetovoimaa…
SWOS 2020
https://www.sensiblesoccer.de/swos-...xO_fDlYmBG5EMwvUTk9zGbTVJQftjieePLdfHQ1u-zD4Q
Vähän tuoreempaa kotimaista ! haastattelua miehestä pelin takana elikkäs Jon Haresta…
Fireside chat - Jon Hare
The Jon Hare Marathon - Sensible Software, Sensible Soccer, Wizball, Parallax
*Game industry legend Jon Hare tells us about his career in the video games industry with some anecdotes along the way. He talks about Parallax, Wizball, Shoot 'em Up Construction Kit, Microprose Soccer, International 3D Tennis, Mega-Lo-Mania, Sensible World of Soccer, Canon Fodder 2 and more ...
Häkellyttävää kun tuota aikoinaan joystickillä pisti menemään, niin toi toimii jopa näppäimistöllä yllättävän hyvin tänä(kin) päivänä ! pelaa erittäin mielellään näppiksillä, asia jonka oisin vannonut että en juurikaan tule joukkueurheilupelien saralla manitsemaan. Vähän samaa ihme efektiä kuin Flatoutissa ja Wreckfestissäkin, nekin on yllättävän mainion tuntuisia näppiksellä pelattuna.
GOGista löytyy ihan naurettavalla muutaman euron hintalapulla varustettuna…
https://www.gog.com/game/sensible_w...FPvEC1OuvLfBzA55Yqgsl--lA46W9o5trl6L5rlqHXzI4
Tuolta saa peliin pienimutoista päivitystä, hyvin hienovaraista kuitenkin jottei tuhoa alkuperäistä peliä ja sen huikeaa pelattavuutta ja sitä kautta maagista vetovoimaa…
SWOS 2020
https://www.sensiblesoccer.de/swos-...xO_fDlYmBG5EMwvUTk9zGbTVJQftjieePLdfHQ1u-zD4Q
Vähän tuoreempaa kotimaista ! haastattelua miehestä pelin takana elikkäs Jon Haresta…
Fireside chat - Jon Hare
The Jon Hare Marathon - Sensible Software, Sensible Soccer, Wizball, Parallax
*Game industry legend Jon Hare tells us about his career in the video games industry with some anecdotes along the way. He talks about Parallax, Wizball, Shoot 'em Up Construction Kit, Microprose Soccer, International 3D Tennis, Mega-Lo-Mania, Sensible World of Soccer, Canon Fodder 2 and more ...
Viimeksi muokattu:
Sensible Soccer oli kyllä huikea peli. Tempo kohdillaan, taktiikoilla/pelikuvioilla aidosti merkitystä, laukauksiin pystyi jopa laittamaan kierrettä joystickilla. Mainiota viihdettä niin tietokonetta kuin kaveriakin vastaan, Tosin tietokone oli välillä jopa liian tehokas liukutaklaustensa kanssa, riistot kävivät hermoille. MikroBitti ja Pelit-lehti antoivat aikansa klassikolle 96/100 ja 97/100. Bitillä taisi olla pinnan verran enemmän hehkutusta.
Menneenä viikonloppuna innostuin tahkoamaan Bitmap Brothersin, aikansa parhaimpiin kuuluvan pelitalon tasoloikkapeliä Magic Pockets. Kipinä lähti niinkin pienestä asiasta, kun joku totesi Youtubessa pelin olevan mahdoton läpäistä. Viimeisessä kentässä tuntui olevan bugi, joka teki läpäisyn mahdottomaksi. Siinä oli kuitenkin erittäin fiksusti rakennettu puzzle, johon jouduin aikoinaan katsomaan ratkaisun netistä. Olin niin monta kertaa takonut kaikki ne 26 tasoa ennen tätä puzzlea, että loppu oli kertakaikkiaan pakko nähdä.
Magic Pockets kertoo tenavasta, jolla on niin suuret taskut housuissa, että hän pystyy säilyttämään niissä mitä tahansa. Poika tottelee nimeä Bitmap Kid. Kid oli säilönyt kaikki lelunsa taskuihinsa, jotka sisälsivät myös erilaisia mörköjä omine maailmoineen. Möröt olivat vieneet Kidin taskuihin sullomat lelut ja hän sukelsi taskujen syövereihin etsimään niitä. Läpikäytävänä on kaikkiaan neljä maailmaa: luolastot, viidakko, järvi ja lumivuoret. Jokaiseen tasoon Kid saa käyttöönsä erilaisen aseen. Luolastossa käytetään pyörremyrskyjä, viidakossa pilviä, järvellä jääkuutioita ja lumivuorilla lumipalloja.
Kid pystyy tuhoamaan viholliset käyttämällä taskuvoimaansa, jolloin yhdellä napinpainalluksella kentälle sinkoaa yksi pieni palleroinen käytössä olevaa asetta. Pitempi painallus tuottaa isomman pallukan, jolla voi myös vangita vihollisia. Vangitut viholliset voivat herkkujen lisäksi pudottaa myös asetehosteita tai lisäenergiaa, jotka auttavat etenemisessä. Asevalikoiman ohella Kid voi myös pudottautua niin korkealta kuin haluaa, jolloin hän tuhoaa viholliset kuperkeikoillaan kertalaakista.
Magic Pockets arvostettiin Pelit-lehdessä aikoinaan 86/100 -tasoiseksi. Sen parhaita puolia ovat yksityiskohtainen ja isometrinen grafiikka ja mielenkiintoiset hahmot, alkaen sympaattisesta Kidistä erinäköisiin pienempiin vihulaisiin ja isompiin pomoihin. Sen sijaan kontrollit ovat varsin jäykän oloisia ja peli käy edetessä todella haastavaksi. Kaiken lisäksi jatkomahdollisuuskrediittejä on vain kolme (neljä jos selviää lumivuorille asti), joten alusta aloittaminen käy ikävän tutuksi ennen kuin pelin oppii kunnolla. Lisäksi samannäköiset viholliset kestävät hyvin eri tavalla osumaa, eikä koskaan voi olla varma määrästä ellei omaa valokuvamuistia eri kohdissa. Kidillä on viisi elämänpistettä, jotka riittävät yleensä varsin pitkälle, kunhan muistaa täydentää varastoa välillä tutti- ja maitopulloilla.
Retrospektiivinen arvosana: 4
Arvosteluasteikko:
5 – Klassikko silloin, klassikko nyt.
4 – Hyvä peli on hyvä.
3 – Peli on kestänyt ajanhammasta kohtuullisen hyvin, mutta muutama paikkaus voisi tehdä terää.
2 – Lapsuksia ja kummallisia suunnitteluvalintoja löytyy sieltä täältä. Ei näytä eikä kuulosta hyvältä.
1 – Aika on todellakin kullannut muistot. Älä palaa tämän pariin, ellei pettymys ole se mitä elämältäsi haluat
Hyvä peli edelleenkin, kunhan oppii kontrolloimaan hieman kankeahkoa Kidiä kunnolla ja osaa hyödyntää kerättyjen pisteiden rajapyykkipalkintoja riittävän hyvin. Lisää kiinnostusta peliin saa salahuoneiden avulla, joita on paljon. Niihin on mahdollista päästä keräämään vain poksauttamalla vihollisia oikeassa kohdassa teleportin saamiseksi.
Pelaamassani PC-versiossa pärjäsi hyvin näppäimilläkin, ja siinä oli myös kenttäkoodit jokaiselle tasolle. Vaan enpäs päässyt sitä viimeistä tasoa läpi, olin unohtanut puzzlen ratkaisun. Lähes kolme pelituntia meni siis harakoille.
Liitteenä kuva pelin loppuruudusta, kun kaikki tasot on läpäisty.
Menneenä viikonloppuna innostuin tahkoamaan Bitmap Brothersin, aikansa parhaimpiin kuuluvan pelitalon tasoloikkapeliä Magic Pockets. Kipinä lähti niinkin pienestä asiasta, kun joku totesi Youtubessa pelin olevan mahdoton läpäistä. Viimeisessä kentässä tuntui olevan bugi, joka teki läpäisyn mahdottomaksi. Siinä oli kuitenkin erittäin fiksusti rakennettu puzzle, johon jouduin aikoinaan katsomaan ratkaisun netistä. Olin niin monta kertaa takonut kaikki ne 26 tasoa ennen tätä puzzlea, että loppu oli kertakaikkiaan pakko nähdä.
Magic Pockets kertoo tenavasta, jolla on niin suuret taskut housuissa, että hän pystyy säilyttämään niissä mitä tahansa. Poika tottelee nimeä Bitmap Kid. Kid oli säilönyt kaikki lelunsa taskuihinsa, jotka sisälsivät myös erilaisia mörköjä omine maailmoineen. Möröt olivat vieneet Kidin taskuihin sullomat lelut ja hän sukelsi taskujen syövereihin etsimään niitä. Läpikäytävänä on kaikkiaan neljä maailmaa: luolastot, viidakko, järvi ja lumivuoret. Jokaiseen tasoon Kid saa käyttöönsä erilaisen aseen. Luolastossa käytetään pyörremyrskyjä, viidakossa pilviä, järvellä jääkuutioita ja lumivuorilla lumipalloja.
Kid pystyy tuhoamaan viholliset käyttämällä taskuvoimaansa, jolloin yhdellä napinpainalluksella kentälle sinkoaa yksi pieni palleroinen käytössä olevaa asetta. Pitempi painallus tuottaa isomman pallukan, jolla voi myös vangita vihollisia. Vangitut viholliset voivat herkkujen lisäksi pudottaa myös asetehosteita tai lisäenergiaa, jotka auttavat etenemisessä. Asevalikoiman ohella Kid voi myös pudottautua niin korkealta kuin haluaa, jolloin hän tuhoaa viholliset kuperkeikoillaan kertalaakista.
Magic Pockets arvostettiin Pelit-lehdessä aikoinaan 86/100 -tasoiseksi. Sen parhaita puolia ovat yksityiskohtainen ja isometrinen grafiikka ja mielenkiintoiset hahmot, alkaen sympaattisesta Kidistä erinäköisiin pienempiin vihulaisiin ja isompiin pomoihin. Sen sijaan kontrollit ovat varsin jäykän oloisia ja peli käy edetessä todella haastavaksi. Kaiken lisäksi jatkomahdollisuuskrediittejä on vain kolme (neljä jos selviää lumivuorille asti), joten alusta aloittaminen käy ikävän tutuksi ennen kuin pelin oppii kunnolla. Lisäksi samannäköiset viholliset kestävät hyvin eri tavalla osumaa, eikä koskaan voi olla varma määrästä ellei omaa valokuvamuistia eri kohdissa. Kidillä on viisi elämänpistettä, jotka riittävät yleensä varsin pitkälle, kunhan muistaa täydentää varastoa välillä tutti- ja maitopulloilla.
Retrospektiivinen arvosana: 4
Arvosteluasteikko:
5 – Klassikko silloin, klassikko nyt.
4 – Hyvä peli on hyvä.
3 – Peli on kestänyt ajanhammasta kohtuullisen hyvin, mutta muutama paikkaus voisi tehdä terää.
2 – Lapsuksia ja kummallisia suunnitteluvalintoja löytyy sieltä täältä. Ei näytä eikä kuulosta hyvältä.
1 – Aika on todellakin kullannut muistot. Älä palaa tämän pariin, ellei pettymys ole se mitä elämältäsi haluat
Hyvä peli edelleenkin, kunhan oppii kontrolloimaan hieman kankeahkoa Kidiä kunnolla ja osaa hyödyntää kerättyjen pisteiden rajapyykkipalkintoja riittävän hyvin. Lisää kiinnostusta peliin saa salahuoneiden avulla, joita on paljon. Niihin on mahdollista päästä keräämään vain poksauttamalla vihollisia oikeassa kohdassa teleportin saamiseksi.
Pelaamassani PC-versiossa pärjäsi hyvin näppäimilläkin, ja siinä oli myös kenttäkoodit jokaiselle tasolle. Vaan enpäs päässyt sitä viimeistä tasoa läpi, olin unohtanut puzzlen ratkaisun. Lähes kolme pelituntia meni siis harakoille.
Liitteenä kuva pelin loppuruudusta, kun kaikki tasot on läpäisty.
Liitetiedostot
tomine11
Well-Known Member
Kick Off (by Dino Dini)
Meni aikoinaan nämä pelit kaksi ensimmäistä peliä meikäläiseltä täysin ohitse kun en ollut Amiga tai Atari ST:n omistaja. Kaverin luona joskus pääs herkuttelemaan kun sillä oli aina välillä pieniä annoksi. Arvostettuja tekeleitä ja taitaa vielä tänäkin päivänä olla jotain kisoja aina silloin tällöin kyseisestä pelistä. Kakkonenhan sai aikoinaan myös DLC lisälevynkin… sit tuli spin off peli Player Manager, joka oli sekin täyttä laatua mutta harmittavasti meni itseltäni vähän sivu suun sekin
yhdisti siis addikoitaa managerointia huikeaan peli osuuteen joka oli Kick Off pelistä siis suoraan otettu..
…joten noista alkuperäisistä peleistä tuolta ”historian” hämäristä en valitettavasti pysty oikein syväluotaavaa kattausta tekemään tässä ja nyt. Olis erittäin mielenkiintoista kuulla joltakin juttua peleistä Kick Off, Kick Off 2 (+lisärit) sekä Player Manager… jos sattuis noiden pelien pauloihin joutunut tyyppi täällä vaikkapas olemaan. Mut sen verran sanottava että eroaa kuin yö ja päivä tuosta Sensible Soccerista.
Se asia minkä takia päätin tämän laittaa… niin Dinohan palas Kickstarerin myötö kuvioihin, lopulta Sony kuitenkin sen rahoitti loppuun ja siitä aluksi PS4 sekä Vita versiot tuli, myöhemmin myös PC:lle Steam versio. Tarkoitus oli tehdä alkuperäisten pohjalta samassa hengessä oleva peli mutta tämän päivän vivahtein.
Mut tuosta uudemmasta Dino Dini’s Kick Off Revival pelistä pääs sitten oikein Dinon ”kera” nauttimaan kun se teki sitä ! … harmi että asiat menivät lopulta miten menivät ja se oli aika aikaansa kutakin sit mut pistän jotain kivaa pikkuinfoa tähän sitä peliä kuitenkin koskien…
Tosiaan tuota Revivalia Dino teki todella avoimesti eräs kesä ja käytännössä monta tuntia lähetti suoraa twitchiä päivittäin useamman kuukauden ajan ja kommentoi siellä pelin faneille kaikenlaista peliin liittyen ja ihan älyttömän paljon muitakin juttuja. Harmi ettei noi tallentuneet juurikaan mihinkään, ois ollut upeata matskua kaikkinensa.
Meikä on muuten tuossa Revivalissa yksi niistä tuomareista, siis ihan omalla nimelläni siinä se selvitti niiden alkuperäisen pelin tuomareiden taustoja keitä olivat... pari julkkista sekä hänen kavereitaan jne... jossain mulla varmaan se tuomareiden taulukko mikä paljastaa kuinka herkästi kukin viheltää virheet, jakaa kortteja jne.... mut se kerran suorassa streamissa kyseli että kuka haluaa tuomariksi peliin niin ilmoittautukoon ja satuin olemaan just silloin sopivasti apajilla niin pitihän siitä homma ottaa vastaan ! sai sit vielä vapaasti valita että kenet niistä otan ja ties niiden statsien perusteella millainen tuomari meikästä sit tulee.
Tosiaan todella suuri harmi että mies murtui sitten "yleisen painostuksen" alla ja jätti tuon pelin kehittämisen tuohon vaiheeseen. Täysin pelattava se on nytkin ja omalla tavallaan peruspelattavuus on mainiota ! mutta hänellä oli aivan loistavia ideoita mitä se olis lisännyt pikku hiljaa tuohon peliin ja kehittänyt sitä edelleen. Ne jäi valitettavasti sitten toteutumatta.
Jos jotakuta kiinnostaa niin tuohon oon kerännyt vähän "päiväkirjanomaisesti" pientä juttua noilta ajoilta... melkoisen monta viestiä siinä peräkkäin, ei varmaan tähän kannata siirrellä kun en tiiä jaksaako kukaan lukea... mut uskoisin että siellä välissä on ihan mielenkiintoistakin juttua jos pelisarja on yhtään sydäntä lähellä ollut...
https://www.gamereactor.fi/keskuste...1Ygd5TtMa2aOGPq_rYaYGf5GyFAM6pKQIzNV_-zyttUI8
Tuomareista muistelointia tuolta...
Ai niin rekrytointi tilaisuudessa ehdoteltiin myös villiksi kortiksi ja vierailevaksi tähdeksi Judge Dreddd nimeä mutta tällä kertaa miestä ei sitten kelpuuteltu joukkoon mukaan, vaikka muutamat hihitykset Dino asian suhteen ilmoille heittikin.
Legendaarista tarinaa tuppaa tulemaan kyllä tämän parissa ja tuota touhua seuratessa.. eräs tuomarihan on Kick Off 2:ssa F.Zappa joka on/oli siis kunnianosoitus jo edesmenneelle Frank Zappalle, kitaramiehiä kun Dino itsekin viimeisen päälle. Tähän kun tuo paikka oli vielä jätetty jemmaan illan pimeille tunneille, jotta tuohon slottiin vielä yhtä paikkaa pidettiin varalta auki ja jemmassa.. sitten siihen sattui ilmaantumaan vallan sopiva ehdokas, niin siinä tuli jotain pientä probleemia saada se nimi vaihdettua jostain ihmeen "kummittelevasta" syystä, niin eikö joku heittänyt että ehkäpä UEFA:lla on tuomareille ikärajat, kun tämä uusi tuomarikokelas oli ilmeisesti jo vähän vanhempi herrasmies iältään
btw aiemmissa Kick Off peleissä ollut V.Jones tuomari on tosiaan sitten itse ex-jalkapalloilija Vinnie Jones (sittemmin Hollywoodissa näyttelijänä)
....sit viel muitakin tuomareita aiemmista Kick Offeista... B.Brown oli Bobby Brown hahmo Zappan laulusta... sit D.Dufus oli itse Dino Dini... R.Harper oli laulaja-lauluntekijä... J.Daniels oli sitten whisky, kun mies tykkää välillä Jack Danielsia kurkusta alas kaataa.
Meikäläisen statsit kertovat seuraavaa tarinaa tuomarina toimimisesta tässä pelissä...
Sees good percentage of fouls, gives a few chances, gets serious after a yellow
…netissä mulla on oikein kunnon taulukko noista tuomareista, tai niiden tiedoista tarkemmin jne… jos joku haluaapi erikseen sellaisen vilasta/lukasta, niin suoraa nettiosoitetta siihen löytyypi.
Edition Limitee ei tullut kuin Ranskan suunnalla toi erikoisversio tuosta joten siksi tuollainen ”kielivalinta”, tais se pieni kustantaja olla sieltä suunnalta, harmi että tuossa mukana tullut t-paita ei ollut niin siisti kuin millainen itse Dinolla oli musta t-paita lähetyksissä, niissä toi pelin logo ja teksti oli paljon isommalla kuin tuossa valkoisessa. Tuollainen erikoisversio tuli tuosta pelistä hankittua.
Dino Dini on palannut, ja niin on myös Kick Off! Alkuperäisen pelin mainoksissa julistettiin vuonna 1989 seuraavasti: "Pelaaminen on helppoa, mutta hallitseminen vie aikaa – paljon aikaa". Sama pätee myös Dino Dini's Kick Off™ Revivaliin.
Tämä peli on suunniteltu ihmisille, jotka nauttivat taidonnäytteistä paineiden alaisena. Anteeksiantamattomassa pelissä onnistuminen ja epäonnistuminen on kiinni siitä, kuinka kovasti tahdot hallita pelin. Jalkapallopelien Dark Soulsiksi leimatussa pelissä on sama filosofia, mutta taitoja on näytettävä tässä tapauksessa pelikentällä.
Ainoa kysymys kuuluu: riittääkö omistautumisesi ja taitosi Dino Dini's Kick Off™ Revivalin hallintaan? Kysymykseen ei löydy nopeaa vastausta, ja sitä hakeneet ovat epäonnistuneet. Älä kuitenkaan huoli, sillä kun keskityt olennaiseen ja kehität taitojasi ja strategiaasi, voit pitää yllin kyllin hauskaa oppiessasi. Pelistä ei niin vain maaleja irtoa, vaan ne pitää ansaita!
Kun nouset takaisin johtoon pukkaamalla uskomattoman maalin lisäminuuteilla ja voitat ottelun, tunne on täysin käsittämätön!
Ominaisuudet:
*Sulavaa ja säkenöivän nopeaa peliä 60 ruutua sekunnissa
*Todella sulavaa nettipeliä täydessä vauhdissa (riippuen sinun ja vastustajasi verkkoyhteydestä)
*Yksinkertaiset ohjaimet yhdellä painikkeella, kuitenkin mahdollistaen kaikki tarvittavat liikkeet
*Mukautettu pallon fysiikkamoottori, jolla pallon liikkuminen ei takkuile
*Eleihin perustuva ohjaaminen antaa sinun käyttää potkuissasi mitä tahansa voimaa, suuntaa, liikettä ja korkeutta
*Rikkeet keltaisilla ja punaisilla korteilla
*Neljä pelitilaa: opasteet, harjoittelu, yksi peli ja Euroopan cup
*Verkkopeli: 1 vs 1 satunnaisella vastustajahaulla, kutsutoiminnolla ja pistetilastoilla
*Offline-moninpeli: 1 vs 1 ystävyysotteluilla tai Euroopan parhaita vastaan
*Joukkueita Euroopasta sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikasta
*Koko kentän kattava tutka
*Kahdeksan eri muodostelmaa valittavissa koska tahansa
*Lohkojen muokkaus Euroopan cupissa.
Meni aikoinaan nämä pelit kaksi ensimmäistä peliä meikäläiseltä täysin ohitse kun en ollut Amiga tai Atari ST:n omistaja. Kaverin luona joskus pääs herkuttelemaan kun sillä oli aina välillä pieniä annoksi. Arvostettuja tekeleitä ja taitaa vielä tänäkin päivänä olla jotain kisoja aina silloin tällöin kyseisestä pelistä. Kakkonenhan sai aikoinaan myös DLC lisälevynkin… sit tuli spin off peli Player Manager, joka oli sekin täyttä laatua mutta harmittavasti meni itseltäni vähän sivu suun sekin
yhdisti siis addikoitaa managerointia huikeaan peli osuuteen joka oli Kick Off pelistä siis suoraan otettu..…joten noista alkuperäisistä peleistä tuolta ”historian” hämäristä en valitettavasti pysty oikein syväluotaavaa kattausta tekemään tässä ja nyt. Olis erittäin mielenkiintoista kuulla joltakin juttua peleistä Kick Off, Kick Off 2 (+lisärit) sekä Player Manager… jos sattuis noiden pelien pauloihin joutunut tyyppi täällä vaikkapas olemaan. Mut sen verran sanottava että eroaa kuin yö ja päivä tuosta Sensible Soccerista.
Se asia minkä takia päätin tämän laittaa… niin Dinohan palas Kickstarerin myötö kuvioihin, lopulta Sony kuitenkin sen rahoitti loppuun ja siitä aluksi PS4 sekä Vita versiot tuli, myöhemmin myös PC:lle Steam versio. Tarkoitus oli tehdä alkuperäisten pohjalta samassa hengessä oleva peli mutta tämän päivän vivahtein.
Mut tuosta uudemmasta Dino Dini’s Kick Off Revival pelistä pääs sitten oikein Dinon ”kera” nauttimaan kun se teki sitä ! … harmi että asiat menivät lopulta miten menivät ja se oli aika aikaansa kutakin sit
mut pistän jotain kivaa pikkuinfoa tähän sitä peliä kuitenkin koskien…Tosiaan tuota Revivalia Dino teki todella avoimesti eräs kesä ja käytännössä monta tuntia lähetti suoraa twitchiä päivittäin useamman kuukauden ajan ja kommentoi siellä pelin faneille kaikenlaista peliin liittyen ja ihan älyttömän paljon muitakin juttuja. Harmi ettei noi tallentuneet juurikaan mihinkään, ois ollut upeata matskua kaikkinensa.
Meikä on muuten tuossa Revivalissa yksi niistä tuomareista, siis ihan omalla nimelläni siinä
se selvitti niiden alkuperäisen pelin tuomareiden taustoja keitä olivat... pari julkkista sekä hänen kavereitaan jne... jossain mulla varmaan se tuomareiden taulukko mikä paljastaa kuinka herkästi kukin viheltää virheet, jakaa kortteja jne.... mut se kerran suorassa streamissa kyseli että kuka haluaa tuomariksi peliin niin ilmoittautukoon ja satuin olemaan just silloin sopivasti apajilla niin pitihän siitä homma ottaa vastaan ! sai sit vielä vapaasti valita että kenet niistä otan ja ties niiden statsien perusteella millainen tuomari meikästä sit tulee.Tosiaan todella suuri harmi että mies murtui sitten "yleisen painostuksen" alla ja jätti tuon pelin kehittämisen tuohon vaiheeseen. Täysin pelattava se on nytkin ja omalla tavallaan peruspelattavuus on mainiota ! mutta hänellä oli aivan loistavia ideoita mitä se olis lisännyt pikku hiljaa tuohon peliin ja kehittänyt sitä edelleen. Ne jäi valitettavasti sitten toteutumatta.
Jos jotakuta kiinnostaa niin tuohon oon kerännyt vähän "päiväkirjanomaisesti" pientä juttua noilta ajoilta... melkoisen monta viestiä siinä peräkkäin, ei varmaan tähän kannata siirrellä kun en tiiä jaksaako kukaan lukea... mut uskoisin että siellä välissä on ihan mielenkiintoistakin juttua jos pelisarja on yhtään sydäntä lähellä ollut...
https://www.gamereactor.fi/keskuste...1Ygd5TtMa2aOGPq_rYaYGf5GyFAM6pKQIzNV_-zyttUI8
Tuomareista muistelointia tuolta...
Ai niin rekrytointi tilaisuudessa ehdoteltiin myös villiksi kortiksi ja vierailevaksi tähdeksi Judge Dreddd nimeä mutta tällä kertaa miestä ei sitten kelpuuteltu joukkoon mukaan, vaikka muutamat hihitykset Dino asian suhteen ilmoille heittikin.
Legendaarista tarinaa tuppaa tulemaan kyllä tämän parissa ja tuota touhua seuratessa.. eräs tuomarihan on Kick Off 2:ssa F.Zappa joka on/oli siis kunnianosoitus jo edesmenneelle Frank Zappalle, kitaramiehiä kun Dino itsekin viimeisen päälle. Tähän kun tuo paikka oli vielä jätetty jemmaan illan pimeille tunneille, jotta tuohon slottiin vielä yhtä paikkaa pidettiin varalta auki ja jemmassa.. sitten siihen sattui ilmaantumaan vallan sopiva ehdokas, niin siinä tuli jotain pientä probleemia saada se nimi vaihdettua jostain ihmeen "kummittelevasta" syystä, niin eikö joku heittänyt että ehkäpä UEFA:lla on tuomareille ikärajat, kun tämä uusi tuomarikokelas oli ilmeisesti jo vähän vanhempi herrasmies iältään
btw aiemmissa Kick Off peleissä ollut V.Jones tuomari on tosiaan sitten itse ex-jalkapalloilija Vinnie Jones (sittemmin Hollywoodissa näyttelijänä)
....sit viel muitakin tuomareita aiemmista Kick Offeista... B.Brown oli Bobby Brown hahmo Zappan laulusta... sit D.Dufus oli itse Dino Dini... R.Harper oli laulaja-lauluntekijä... J.Daniels oli sitten whisky, kun mies tykkää välillä Jack Danielsia kurkusta alas kaataa.
Meikäläisen statsit kertovat seuraavaa tarinaa tuomarina toimimisesta tässä pelissä...
Sees good percentage of fouls, gives a few chances, gets serious after a yellow
…netissä mulla on oikein kunnon taulukko noista tuomareista, tai niiden tiedoista tarkemmin jne… jos joku haluaapi erikseen sellaisen vilasta/lukasta, niin suoraa nettiosoitetta siihen löytyypi.
Edition Limitee
ei tullut kuin Ranskan suunnalla toi erikoisversio tuosta joten siksi tuollainen ”kielivalinta”, tais se pieni kustantaja olla sieltä suunnalta, harmi että tuossa mukana tullut t-paita ei ollut niin siisti kuin millainen itse Dinolla oli musta t-paita lähetyksissä, niissä toi pelin logo ja teksti oli paljon isommalla kuin tuossa valkoisessa. Tuollainen erikoisversio tuli tuosta pelistä hankittua.Dino Dini on palannut, ja niin on myös Kick Off! Alkuperäisen pelin mainoksissa julistettiin vuonna 1989 seuraavasti: "Pelaaminen on helppoa, mutta hallitseminen vie aikaa – paljon aikaa". Sama pätee myös Dino Dini's Kick Off™ Revivaliin.
Tämä peli on suunniteltu ihmisille, jotka nauttivat taidonnäytteistä paineiden alaisena. Anteeksiantamattomassa pelissä onnistuminen ja epäonnistuminen on kiinni siitä, kuinka kovasti tahdot hallita pelin. Jalkapallopelien Dark Soulsiksi leimatussa pelissä on sama filosofia, mutta taitoja on näytettävä tässä tapauksessa pelikentällä.
Ainoa kysymys kuuluu: riittääkö omistautumisesi ja taitosi Dino Dini's Kick Off™ Revivalin hallintaan? Kysymykseen ei löydy nopeaa vastausta, ja sitä hakeneet ovat epäonnistuneet. Älä kuitenkaan huoli, sillä kun keskityt olennaiseen ja kehität taitojasi ja strategiaasi, voit pitää yllin kyllin hauskaa oppiessasi. Pelistä ei niin vain maaleja irtoa, vaan ne pitää ansaita!
Kun nouset takaisin johtoon pukkaamalla uskomattoman maalin lisäminuuteilla ja voitat ottelun, tunne on täysin käsittämätön!
Ominaisuudet:
*Sulavaa ja säkenöivän nopeaa peliä 60 ruutua sekunnissa
*Todella sulavaa nettipeliä täydessä vauhdissa (riippuen sinun ja vastustajasi verkkoyhteydestä)
*Yksinkertaiset ohjaimet yhdellä painikkeella, kuitenkin mahdollistaen kaikki tarvittavat liikkeet
*Mukautettu pallon fysiikkamoottori, jolla pallon liikkuminen ei takkuile
*Eleihin perustuva ohjaaminen antaa sinun käyttää potkuissasi mitä tahansa voimaa, suuntaa, liikettä ja korkeutta
*Rikkeet keltaisilla ja punaisilla korteilla
*Neljä pelitilaa: opasteet, harjoittelu, yksi peli ja Euroopan cup
*Verkkopeli: 1 vs 1 satunnaisella vastustajahaulla, kutsutoiminnolla ja pistetilastoilla
*Offline-moninpeli: 1 vs 1 ystävyysotteluilla tai Euroopan parhaita vastaan
*Joukkueita Euroopasta sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikasta
*Koko kentän kattava tutka
*Kahdeksan eri muodostelmaa valittavissa koska tahansa
*Lohkojen muokkaus Euroopan cupissa.
Liitetiedostot
Viimeksi muokattu:
tomine11
Well-Known Member
Outlaws (1997 PC)
Pelihän on sitä perustavanlaatuista FPS räiskintää alusta loppuun. Lännen teemalla ja tuli aikakautena jona ei ihan hirvesti edellisinä vuosina ollut tämän teeman pelejä tullut, eikä tullut tämän jälkeenkään. Paljon aiemmin niitä on lopulta yllätävänkin runsaasti ja nykyään on sitten indie tuotoksia jos jonkisenmoisia.
Tarinallisesti ja juonellisesti niin ehtaa spaghettiwesterniä kuin olla ja voi ! eikä mitään muuta yritäkään. Jos kyseisen genren elokuvista yhtään tykkää niin tässä on kuin kotonaan.
Ammutut vihut eivät herää henkiin mikä on mainio juttu ! tosin kentissä voi välillä jäädä vähän jumiin jos ei jotain avainta löydä niin sitten alkaa olemaan aika yksinäistä siellä, kenttädesign kun ei ole aina sieltä kädestäpitelymeigistä. Kentät ovat näennäisesti 3D mutta mitään kovin ihmeitä kiipeilytä sun muita nykyajan vinhoja villityksiä ei pelistä löydä. Vihulaiset on puhdasta 2D pahvimallia.
Pelin tempo on todella nopea ja ruudunpäivitys huitelee huimissa lukemissa, se saa pelin näyttämään miellyttävämmältä ja paremmalta kuin se oikeasti onkaan ja sitä kautta myös kontrollit menettelevät ja ajavat asiansa, vaikka sieltä alkeellisesta päästä a’la alkuperäinen Doom ovatkin.
Mutta sitten itse asiaan nimittäin Clint Bajakian ja voi JUMA***** mitkä musat tässä on ! vetää (kopioi) aivan täysin Ennio Morriconea mutta huh huh ! on niin monta täydellisyyttä hipovaa biisiä kuunneltavaksi että ei mitään rajaa. Toki kun tausta musat itse pelissä vähän menettävät tehoa kun biisi soi kentässä niin se ei sitä pelitilannetta itsestään ota millään tavalla huomioon, jotta eeppistä meininkiä saattaa korviin tulla kun kaivelet nenää ja ihmettelet että missä hiivatissa se avain on että pääsis eteenpäin, vähän samaa oli Outcast pelissä, joka saattoi vetää huikeita eeppisiä lurituksia kun rämmitt jossain suossa keskellä ei mitään. Mutta erikseen kuunneltuna musat aivan huikeata, Big Box versiossa tulee erikseen pelin soundtrack mukana !
Kokonaisuudessa tätä pelaa erittäin mielellään nykyäänkin ja kivaa vaihtelua vaikkapa Red Dead Redemptionin massiivisuudelle, tämä on yksinkertäistä räiskyttelyä vailla kommervenkkejä ja puhdasta kostoa josta tulee vääjäämättä itselle sellaiset Clint Easwood Dollari trilogia vibat, ainakin hitusen, jos korvat eivät ole vaikkua täynnä.
Biiseistä mainioita ovat mm. The Sawmill, Outlaws, Sanchez the Outlaw, Sanctuary, (noi edellä mainitut varsinkin eka vois ihan hyvin olla dollaritrilogiassa leffojen puolellakin) hitusen erikoisempi ja kokeilevampi on The Ballad of Dr.Death jossa revitellään sit hitusen enempi ja eri tavalla… sekä tietysti nuo seuraavat tuossa Showdown sekä The LAst Gunfight …
Showdown
The Last Gunfight
Outlaws + A Handful of Missions
Welcome home, pardner! We've been waiting for you here in the town of Sanctuary. Take your boots off and sit a spell. Ex-Marshal James Anderson lived a quiet life with his wife and daughter. One black day that life was shattered by a fancy-dressed, greed driven land baron intent on plowing down his farm to make way for the railroad. Now Anderson's driven by revenge, which he'll exact in a spray of gunfire.
Get ready for the good, the bad, and the even worse. As Marshall James Anderson, you'll face a horde of ornery, gun-slinging outlaws. You'll shoot your way through a twisted plot of greed and revenge. You'll arm yourself with firearms, as well as your wits. So go ahead, and make your day.
* Highly stylized characters with distinct personalities and weapons.
* Gameplay involving puzzle solving to tease the mind as well as the trigger finger.
* Combines first-person Gun Slinging Action and Wild West Adventure in one game.
www.gog.com
Pelihän on sitä perustavanlaatuista FPS räiskintää alusta loppuun. Lännen teemalla ja tuli aikakautena jona ei ihan hirvesti edellisinä vuosina ollut tämän teeman pelejä tullut, eikä tullut tämän jälkeenkään. Paljon aiemmin niitä on lopulta yllätävänkin runsaasti ja nykyään on sitten indie tuotoksia jos jonkisenmoisia.
Tarinallisesti ja juonellisesti niin ehtaa spaghettiwesterniä kuin olla ja voi ! eikä mitään muuta yritäkään. Jos kyseisen genren elokuvista yhtään tykkää niin tässä on kuin kotonaan.
Ammutut vihut eivät herää henkiin mikä on mainio juttu ! tosin kentissä voi välillä jäädä vähän jumiin jos ei jotain avainta löydä niin sitten alkaa olemaan aika yksinäistä siellä, kenttädesign kun ei ole aina sieltä kädestäpitelymeigistä. Kentät ovat näennäisesti 3D mutta mitään kovin ihmeitä kiipeilytä sun muita nykyajan vinhoja villityksiä ei pelistä löydä. Vihulaiset on puhdasta 2D pahvimallia.
Pelin tempo on todella nopea ja ruudunpäivitys huitelee huimissa lukemissa, se saa pelin näyttämään miellyttävämmältä ja paremmalta kuin se oikeasti onkaan ja sitä kautta myös kontrollit menettelevät ja ajavat asiansa, vaikka sieltä alkeellisesta päästä a’la alkuperäinen Doom ovatkin.
Mutta sitten itse asiaan nimittäin Clint Bajakian ja voi JUMA***** mitkä musat tässä on ! vetää (kopioi) aivan täysin Ennio Morriconea mutta huh huh ! on niin monta täydellisyyttä hipovaa biisiä kuunneltavaksi että ei mitään rajaa. Toki kun tausta musat itse pelissä vähän menettävät tehoa kun biisi soi kentässä niin se ei sitä pelitilannetta itsestään ota millään tavalla huomioon, jotta eeppistä meininkiä saattaa korviin tulla kun kaivelet nenää ja ihmettelet että missä hiivatissa se avain on että pääsis eteenpäin, vähän samaa oli Outcast pelissä, joka saattoi vetää huikeita eeppisiä lurituksia kun rämmitt jossain suossa keskellä ei mitään. Mutta erikseen kuunneltuna musat aivan huikeata, Big Box versiossa tulee erikseen pelin soundtrack mukana !
Kokonaisuudessa tätä pelaa erittäin mielellään nykyäänkin ja kivaa vaihtelua vaikkapa Red Dead Redemptionin massiivisuudelle, tämä on yksinkertäistä räiskyttelyä vailla kommervenkkejä ja puhdasta kostoa josta tulee vääjäämättä itselle sellaiset Clint Easwood Dollari trilogia vibat, ainakin hitusen, jos korvat eivät ole vaikkua täynnä.
Biiseistä mainioita ovat mm. The Sawmill, Outlaws, Sanchez the Outlaw, Sanctuary, (noi edellä mainitut varsinkin eka vois ihan hyvin olla dollaritrilogiassa leffojen puolellakin) hitusen erikoisempi ja kokeilevampi on The Ballad of Dr.Death jossa revitellään sit hitusen enempi ja eri tavalla… sekä tietysti nuo seuraavat tuossa Showdown sekä The LAst Gunfight …
Showdown
The Last Gunfight
Outlaws + A Handful of Missions
Welcome home, pardner! We've been waiting for you here in the town of Sanctuary. Take your boots off and sit a spell. Ex-Marshal James Anderson lived a quiet life with his wife and daughter. One black day that life was shattered by a fancy-dressed, greed driven land baron intent on plowing down his farm to make way for the railroad. Now Anderson's driven by revenge, which he'll exact in a spray of gunfire.
Get ready for the good, the bad, and the even worse. As Marshall James Anderson, you'll face a horde of ornery, gun-slinging outlaws. You'll shoot your way through a twisted plot of greed and revenge. You'll arm yourself with firearms, as well as your wits. So go ahead, and make your day.
* Highly stylized characters with distinct personalities and weapons.
* Gameplay involving puzzle solving to tease the mind as well as the trigger finger.
* Combines first-person Gun Slinging Action and Wild West Adventure in one game.
Outlaws + A Handful of Missions
Welcome home, pardner! We've been waiting for you here in the town of Sanctuary. Take you
Viimeksi muokattu:
tomine11
Well-Known Member
Max Payne & Max Payne 2 (PC Steam)
Näyttävät kyllä yllättävän hyviltä vielä tänäkin päivänä ! varsinkin kun PC:llä kunnon resolla (tässä tapauksessa 1920X1080 riittää enemmän kuin hyvin) tahkoaa menemään ja tokihan tässä vielä napakat kontrollit ja täydellinen sulavuus ruudunpäivityksessä avustavat kummasti fiilikseen pääsyssä. Peli(t)hän oli aikoinaan ilmestyessään todellinen upeita ilmestyksiä ja (yllättävän) paljon on hyviä juttuja vielä tänäkin päivänä näissä silmänilolle. Vaikka toki pieni kulmikkuus onkin melkoisen selkeästi silminhavaittavissa, mutta tunnelmaa se ei pilaa juuri lainkaan.
Yllättävän paljon lähdetty tuossa kakkosessa kikkailemaan, budjetti ilmeisesti noussut tehdä tuo peli verrattuna siihen ekaan melkoisesti ja ovat halunneet kokeilla jos jonkinsorttista juttua myös ihan pelillisellä puolella.. jopa tietyllä hassulla tavalla pompiskelua, hallusinaatiohäröilyä ja kuvan kanssa kikkailua tarinankerronnallisesti, "sivuhahmoja" paljon enempi jotka tuovat jopa huumoria mukaan joka tahallisesti tai tahattomasti...
...ensimmäinen pelihän perustui puhtaasti yksinkertaiseen kostotarinaan, tyylikkääseen sarjismaiseen tarinankerrontaan... sekä siihen ennen näkemättömään bullet-timeen mitä pelimaailmaan tuli aikoinaan... tuohan teki pelistä sellaisen että oli yleensä huone ja se sitten piti tyhjentää aseet paukkuen koklaten erilaisia lähestymistapoja ja aseita mikä niistä parhain ja tyylikkäin tapa olis huone pahoista pojista tyhjentää kerta toisensa perään ja toimiihan se erityisesti näissä peleissä vielä tänäkin päivänä ! huomattavasti paremmin kuin monessa muussa jotka hommaa sittemmin ovat yrittäneet matkia enempi tai vähempi onnistuen.
Todella mainio fiilis (suorastaan h*v*tin hyvä !) näissä on edelleen ! ei ole ajan hammas sillain puraissut liian lujaa sieltä persauksista vaan todella mainiota räiskintänirvavaa tänäkin päivänä ! ja ne musatkin ei huonot, ei lainkaan... tiukasti uppoaa luihin ja ytimiin. Kestänyt aikaa yllättävän hyvin. Ehdottamasti pelaamisen arvoisia edelleen kumpainenkin, oli sitten entuudestaan tuttu tai ei, ei ole aika kullannut muistoja liiaksi jotta näistä vois täysin siemauksin näinäkin päivinä vielä herkutella ! mikä on todella kovan ja onnistuneen pelin (pelien) merkki. Huikean pelin tekivät kyllä aikoinaan, ei varmaan edes tuohon aikaan käsitetty kuinka kovasti teoksesta oli kyse ja se kantaa vielä tänäkin päivänä.
Remedy talks Max Payne 1 and 2
*With Max Payne 3 on the horizon, Remedy's Matias Myllyrinne and Sam Lake take a look back at the influential action shooter series.
Näyttävät kyllä yllättävän hyviltä vielä tänäkin päivänä ! varsinkin kun PC:llä kunnon resolla (tässä tapauksessa 1920X1080 riittää enemmän kuin hyvin) tahkoaa menemään ja tokihan tässä vielä napakat kontrollit ja täydellinen sulavuus ruudunpäivityksessä avustavat kummasti fiilikseen pääsyssä. Peli(t)hän oli aikoinaan ilmestyessään todellinen upeita ilmestyksiä ja (yllättävän) paljon on hyviä juttuja vielä tänäkin päivänä näissä silmänilolle. Vaikka toki pieni kulmikkuus onkin melkoisen selkeästi silminhavaittavissa, mutta tunnelmaa se ei pilaa juuri lainkaan.
Yllättävän paljon lähdetty tuossa kakkosessa kikkailemaan, budjetti ilmeisesti noussut tehdä tuo peli verrattuna siihen ekaan melkoisesti ja ovat halunneet kokeilla jos jonkinsorttista juttua myös ihan pelillisellä puolella.. jopa tietyllä hassulla tavalla pompiskelua, hallusinaatiohäröilyä ja kuvan kanssa kikkailua tarinankerronnallisesti, "sivuhahmoja" paljon enempi jotka tuovat jopa huumoria mukaan joka tahallisesti tai tahattomasti...
...ensimmäinen pelihän perustui puhtaasti yksinkertaiseen kostotarinaan, tyylikkääseen sarjismaiseen tarinankerrontaan... sekä siihen ennen näkemättömään bullet-timeen mitä pelimaailmaan tuli aikoinaan... tuohan teki pelistä sellaisen että oli yleensä huone ja se sitten piti tyhjentää aseet paukkuen koklaten erilaisia lähestymistapoja ja aseita mikä niistä parhain ja tyylikkäin tapa olis huone pahoista pojista tyhjentää kerta toisensa perään ja toimiihan se erityisesti näissä peleissä vielä tänäkin päivänä ! huomattavasti paremmin kuin monessa muussa jotka hommaa sittemmin ovat yrittäneet matkia enempi tai vähempi onnistuen.
Todella mainio fiilis (suorastaan h*v*tin hyvä !) näissä on edelleen ! ei ole ajan hammas sillain puraissut liian lujaa sieltä persauksista vaan todella mainiota räiskintänirvavaa tänäkin päivänä ! ja ne musatkin ei huonot, ei lainkaan... tiukasti uppoaa luihin ja ytimiin. Kestänyt aikaa yllättävän hyvin. Ehdottamasti pelaamisen arvoisia edelleen kumpainenkin, oli sitten entuudestaan tuttu tai ei, ei ole aika kullannut muistoja liiaksi jotta näistä vois täysin siemauksin näinäkin päivinä vielä herkutella ! mikä on todella kovan ja onnistuneen pelin (pelien) merkki. Huikean pelin tekivät kyllä aikoinaan, ei varmaan edes tuohon aikaan käsitetty kuinka kovasti teoksesta oli kyse ja se kantaa vielä tänäkin päivänä.
Remedy talks Max Payne 1 and 2
*With Max Payne 3 on the horizon, Remedy's Matias Myllyrinne and Sam Lake take a look back at the influential action shooter series.
Liitetiedostot
Viimeksi muokattu:
tomine11
Well-Known Member
The Chaos Engine (Remastered)
Alkupeäräinen peli ilmestyi 1993, tuolloin olettaisin että pääalusta tais olla Amiga jolle kehitettiin, oli myös PC:lle saatavilla. Tuolloin meikällä se Boxina olikin, kun pelilootatkin olivat vielä sellasia kuin pitäisi edelleenkin olla ja ohjekirjakin löytyi Nyt sitten Remastered versio olis saatavilla Steam ja GOGista jossa tulee lisäksi soundtrack, bittimuodossa manual ja avatareja kans.. joita ei perinteiseen tapaan Steamissa tarjota. Pitäis varmaan toi GOG versio jo noiden lisäherkkujen takia hankkia.
Mainio on tämä(kin) peli vielä näinä päivänä, kivasti on myös co-op mahdollisuuus, niin samalta sohvalta kuin verkon ylitse joka tarpeen olis kun ei mikään helpoin peli yksikseen pelattuna, kun AI-kamusta ei kuiteskaan mihinkään urotekoihin yltyvää supersankaria tässä tule vaikka kuinka tätä pelais. Tosin ei mikään kruununjalokivi ollut genressään aikoinaan, eikä toki siitä ole kiillottunut tai hioutunut tänäkään päivänä, kelpo pelaamista kuitenkin tuolloin ja kivaa ”vaihtelua” tänäkin päivänä. Homma on varsin yksikertaista mutta toimivaa ja jokin tietty addiktoivuus tässä on että tekis mieli vielä pidemmälle päästä kuin koskaan aiemmin, kun en ole tosiaan peliä koskaan läpi päässyt, niin olis sit kaikki herkut nähnyt tämän pelin kenttien osalta.
Peli siis 2D räiskyttely/"seikkailu". Kahden koplassa mennään joko toisen ihmispelaajan kanssa tai sitten toista pelaajaa hoitelee kone. Grafiikka on selkeää ja kivan yksinkertaista mutta ei pahannäköistä "laatikkoa" laisinkaan, joten tyylitaju ollut tekijöillä kohdillaan sltä osin, mikä ei sinänsä ihme ole kun Bitmap Brothersin peli kuitenkin kyseessä. Liekö aikoinaan Amiga versio oli vielä astetta kovempi verrattuna tähän PC versioon mutta hyvä on tämäkin, vielä tänäkin päivänä.. vaikka porttauksen kanssa menty kait sieltä missä aita matalin ja kieltämättä tuo ”ruudunvieriminen” sais olla kyllä sulavampaa.
Pelissä mahdollisuus valita useammasta (kuudesta) hepusta milllä pelataan, aseistus kuin hahmon ominaisuudet/kyvyt vaihtelevat (nopeus, kestävyys jne...) riippuen millä hahmolla pelaa... joten sopivan kombon löytäminen jotta kahden erilaisen hahmon pelityylit tukisivat toisiaan on iso juttu menestymisen kannalta, toki myös sen että kentät oppii ulkoa auttaa sit pidemmän päälle mentäessä myös salareitit löytyy hiljalleen… vihut tulevat jokaisella pelikerralla aina samalla tavalla ja samoista paikoista. Kenttien/maailmoiden välissä voi kerätyllä rahalla hankkia sitten lisäaseistusta tai kehittää hahmoa ominaisuuksien puolesta...
...tosiaan harvinaisen ikävän teon tekijät ovat tässä uusintajulkaisussa tehnyt siinä mielessä että frameratea on tiputettu todella kökösti alaspäin ja peli pyörii todella paljon kehnommin ja jopa ärsyttävän nykivästi verrattuna alkuperäiseen, joka oli sentään vielä vallan sutjakka teos, muistaakseni myös PC:llä kun boxi versio mulla aikanaan oli. Käsittämätöntä perseilyä siltä taholta ! joka kieltämättä on suuren suuri miinus (ja sen takia osa pelaajista on tämän manannutkin alimpaan helkuttiin), mut peli itsessään sen verran mukaansatempaava kuitenkin että kyl tätä jaksaa vielä tänäkin päivänä pieninä annoksia tahkota tälläisenäkin versiona. Toki myönnettävä että itselläni tässä hitusen nostalgialasit päässä tämän(kin) pelin suhteen....
...valitettavasti tämä versio selkeästi heikompi kuin alkuperäiset, eikä tee sitä kautta täysin oikeutta pelille.
Niin tai näin ! jos jollakin sattuis toi Steam versio löytymään kenties pölyttymäst digikirjastosta, niin jokin kaunis päivä co-oppina tätä vois olla kyllä ihan kivakin vääntää menemään kun ei tämä tosiaan mikään maailman helpoinkaan peli ole, niin jeesi tulis kyllä enempi kuin tarpeeseen.
https://www.gog.com/game/the_chaos_engine
Sometime during the last century, an experimenter with time, space, and early computers created a bizarre machine. The inventor's name was Baron Fortesque. The machine was... THE CHAOS ENGINE. Although primitive, the machine became incredibly powerful and went crazy, turning humans into razor-toothed, armor-plated killing machines.
This gripping, action-packed adventure takes you through four distinctive graphic worlds and 16 challenging levels – alone or with a friend! Each level is loaded with fiendish traps, secret passages, and puzzles. Which means to survive this maniacal gauntlet filled with hordes of different monsters, you'll need to use not only arsenal of hands-on firepower but also your mind! And if you can survive all that, you still have to take on the Chaos Engine itself.
*Battle through four unique worlds in single player or local co-op modes.
*Play in 'Enhanced mode' or 'Classic mode' with its original graphics and controls for the true Amiga experience.
*Gamepad support with optional 16-directional movement.
*Relive the classic 90's Richard Joseph soundtrack.
Alkupeäräinen peli ilmestyi 1993, tuolloin olettaisin että pääalusta tais olla Amiga jolle kehitettiin, oli myös PC:lle saatavilla. Tuolloin meikällä se Boxina olikin, kun pelilootatkin olivat vielä sellasia kuin pitäisi edelleenkin olla ja ohjekirjakin löytyi
Nyt sitten Remastered versio olis saatavilla Steam ja GOGista jossa tulee lisäksi soundtrack, bittimuodossa manual ja avatareja kans.. joita ei perinteiseen tapaan Steamissa tarjota. Pitäis varmaan toi GOG versio jo noiden lisäherkkujen takia hankkia.Mainio on tämä(kin) peli vielä näinä päivänä, kivasti on myös co-op mahdollisuuus, niin samalta sohvalta kuin verkon ylitse
joka tarpeen olis kun ei mikään helpoin peli yksikseen pelattuna, kun AI-kamusta ei kuiteskaan mihinkään urotekoihin yltyvää supersankaria tässä tule vaikka kuinka tätä pelais. Tosin ei mikään kruununjalokivi ollut genressään aikoinaan, eikä toki siitä ole kiillottunut tai hioutunut tänäkään päivänä, kelpo pelaamista kuitenkin tuolloin ja kivaa ”vaihtelua” tänäkin päivänä. Homma on varsin yksikertaista mutta toimivaa ja jokin tietty addiktoivuus tässä on että tekis mieli vielä pidemmälle päästä kuin koskaan aiemmin, kun en ole tosiaan peliä koskaan läpi päässyt, niin olis sit kaikki herkut nähnyt tämän pelin kenttien osalta.Peli siis 2D räiskyttely/"seikkailu". Kahden koplassa mennään joko toisen ihmispelaajan kanssa tai sitten toista pelaajaa hoitelee kone. Grafiikka on selkeää ja kivan yksinkertaista mutta ei pahannäköistä "laatikkoa" laisinkaan, joten tyylitaju ollut tekijöillä kohdillaan sltä osin, mikä ei sinänsä ihme ole kun Bitmap Brothersin peli kuitenkin kyseessä. Liekö aikoinaan Amiga versio oli vielä astetta kovempi verrattuna tähän PC versioon mutta hyvä on tämäkin, vielä tänäkin päivänä.. vaikka porttauksen kanssa menty kait sieltä missä aita matalin ja kieltämättä tuo ”ruudunvieriminen” sais olla kyllä sulavampaa.
Pelissä mahdollisuus valita useammasta (kuudesta) hepusta milllä pelataan, aseistus kuin hahmon ominaisuudet/kyvyt vaihtelevat (nopeus, kestävyys jne...) riippuen millä hahmolla pelaa... joten sopivan kombon löytäminen jotta kahden erilaisen hahmon pelityylit tukisivat toisiaan on iso juttu menestymisen kannalta, toki myös sen että kentät oppii ulkoa auttaa sit pidemmän päälle mentäessä myös salareitit löytyy hiljalleen… vihut tulevat jokaisella pelikerralla aina samalla tavalla ja samoista paikoista. Kenttien/maailmoiden välissä voi kerätyllä rahalla hankkia sitten lisäaseistusta tai kehittää hahmoa ominaisuuksien puolesta...
...tosiaan harvinaisen ikävän teon tekijät ovat tässä uusintajulkaisussa tehnyt siinä mielessä että frameratea on tiputettu todella kökösti alaspäin ja peli pyörii todella paljon kehnommin ja jopa ärsyttävän nykivästi verrattuna alkuperäiseen, joka oli sentään vielä vallan sutjakka teos, muistaakseni myös PC:llä kun boxi versio mulla aikanaan oli. Käsittämätöntä perseilyä siltä taholta ! joka kieltämättä on suuren suuri miinus (ja sen takia osa pelaajista on tämän manannutkin alimpaan helkuttiin), mut peli itsessään sen verran mukaansatempaava kuitenkin että kyl tätä jaksaa vielä tänäkin päivänä pieninä annoksia tahkota tälläisenäkin versiona. Toki myönnettävä että itselläni tässä hitusen nostalgialasit päässä tämän(kin) pelin suhteen....
...valitettavasti tämä versio selkeästi heikompi kuin alkuperäiset, eikä tee sitä kautta täysin oikeutta pelille.
Niin tai näin ! jos jollakin sattuis toi Steam versio löytymään kenties pölyttymäst digikirjastosta, niin jokin kaunis päivä co-oppina tätä vois olla kyllä ihan kivakin vääntää menemään
kun ei tämä tosiaan mikään maailman helpoinkaan peli ole, niin jeesi tulis kyllä enempi kuin tarpeeseen.https://www.gog.com/game/the_chaos_engine
Sometime during the last century, an experimenter with time, space, and early computers created a bizarre machine. The inventor's name was Baron Fortesque. The machine was... THE CHAOS ENGINE. Although primitive, the machine became incredibly powerful and went crazy, turning humans into razor-toothed, armor-plated killing machines.
This gripping, action-packed adventure takes you through four distinctive graphic worlds and 16 challenging levels – alone or with a friend! Each level is loaded with fiendish traps, secret passages, and puzzles. Which means to survive this maniacal gauntlet filled with hordes of different monsters, you'll need to use not only arsenal of hands-on firepower but also your mind! And if you can survive all that, you still have to take on the Chaos Engine itself.
*Battle through four unique worlds in single player or local co-op modes.
*Play in 'Enhanced mode' or 'Classic mode' with its original graphics and controls for the true Amiga experience.
*Gamepad support with optional 16-directional movement.
*Relive the classic 90's Richard Joseph soundtrack.
Viimeksi muokattu:
tomine11
Well-Known Member
Conquests of the Longbow: The Legend of Robin Hood (PC 1991)
Varsin tyylikäs ”ohjekirja” tässä todella upealla kuvituksella. Paljon mainiota tietoa keskiajan kasveista, jalokivistä, vaakunoista jne… joka toimi samalla kopiointisuojana tuohon aikaan kun siitä sitten juttuja saatettiin välillä kysyä ja sitä selailemalla vastauksen löysi. Mut ei varsinaisesti tunnu lainkaan ohjekirjalta, sit tuli kans Nine Men’s Morris pelilauta siinä mukana, kun kyseistä peliä yhdessä vaiheessa itse pelissä pelataan kans, ohjeet itse peliin kans siitä läpyskästä toki löytyi.
Sierra-On-Linella tuntui tuohon aikaan oleva tapa että kansiin pistettiin aina se pääpirulaisen nimi joka oli kyseisen pelin takana tällä kertaa tässä pelissä se on Christy Marx, joka ei toki sieltä tunnetuimmasta päästä kun Al Lowet ja kumppanit siinä rinnalla takoivat kliksunaksu seikkailuja tai Police Questin oikeat poliisit Jim Walls sittemmin Daryl F. Gates jne... Oli muuten yllättävän paljon tuoihon aikaan naisia väsäämässä noita seikkailupelejä kuten vaikkapa tyyliin Roberta Williams sekä Jane Jensen.
Mainio seikkailupeli kyllä jos Robin Hood yhtään kiinnostaa tai laadukas seikkailupeli ylipäätään point’n’clikcin muodossa. Graafisesti tyylikkään näköinen (toki sillain aikaa ei ole kestänyt, jos joku nykypäivän mikroskooppisilmä tutkailee grafiikkahoratsun ajatuksenmallilla killittäen, tosi jos niitä lähettäis muokkaamaan niin melkoinen määrä sielukkuutta myös katoaisi sen siliän tien), musiikkeihin todella panostettu ja kivoja "minipelejäki" mukana jonkisen verran, kuten vaikkapa aiemmin mainittu Nine Men's Morris. Pakko mainita myös huikea ”puumies” joka kyselee ihan oikeita arvoituksia joihin pitäis pähkäillä vastaukset niitä ainakin kymmenen oli erilaista arvoitusta.
Tarinallisesti vallan kelpo kamaa. Huikea kun tuossa on kaksi aivan totaalisesti toisistaan poikkeavaa loppua ! toi ei kuitenkaan tainnut tuon ajan seikkailupeleissä ollut lainkaan yleistä, liekö tämä sillä saralla ainutlaatuinen jopa. Toinen niistä onnellinen ja toinen todella raadollinen ja ilmeisesti noista kahdestakin oli vielä pienet erillisvariaatiot millaisen lopun sai pelille. Se miten tuo määräytyy niin pelissä oli useampikin kerta kun piti tehdä valintoja kahden vaihtoehdon väliltä ja ne antaa aina huomattavan eri määrän scorea ja sitä kautta määräytyy loppu, myös innokkaampi tutkailija löytää pieniä scorejuttua ja pelistä joita nopeammin ja huolettomammin suhaavalta menevät tyystin ohitse.
Jotain juttua ollut että olis ollut parikin versiota ääniraidan puolelta elikkäs levyke-versio jossa ei ole puhetta laisinkaan (mikä meikäläiseltä löytyy), sekä CD-versiokin tarjolla jossa olis oikein puhettakin tarjolla sit, mut tuota ’’ninäyteltyä CD-versiota ei sitten kait ilmeisesti koskaan julkaistu.
Jaa'a.. nyt sitten lähemmäs kymmenien vuosien päästä sain tietää että tämä on ikään kuin "kakkososa" ja eka peli on Conquests of Camelot : The Search for the Grail .. tiedäppä sitten kuinka suorasti tämä siihen on sitten sidoksissa !? mut ehkäpä tuotakin olis sitten parempi kokeilla myöhään kuin ei milloinkaan.
”Hoodisteille” harvinasita herkkua tämä
Live The Legend of the Longbow!
The Gauntlet has been Dropped.
The most intriguing and enduring outlaw of all time comes to life in Sierra's richest, most complex game yet. To survive, you must use compassion as wee as wits and cunning.
Think Fast. Choose Well.
Armed with logic, creativity and moral judgement, you'll face some of the most intricate and challenging puzzles you've ever seen. Many puzzles have multiple solutions with varying implications - some more desirable than others. Even the game itself has at least five possible endings.
Magic, Beauty, Motion and Music.
The art of Robin Hood is inspiring. Created with the brilliant palette of an illuminated medieval manuscript, it's a festival of light and color. Experience the splendor of 12th century England, from the grime of Nottingham to the vibrancy of Sherwood. The detailed video-captured animation is fluid and varied; most characters you meet have unique animated portraits.
*More puzzles than any previous Sierra adventure game.
*Arcade sequences with adjustable levels of difficulty, including auto-win.
*Original soundtrack based on medieval music styles, using the sounds of period instruments.
*A no-typing, point-and-click interface.
https://www.gog.com/game/conquests_of_the_longbow
Varsin tyylikäs ”ohjekirja” tässä todella upealla kuvituksella. Paljon mainiota tietoa keskiajan kasveista, jalokivistä, vaakunoista jne… joka toimi samalla kopiointisuojana tuohon aikaan kun siitä sitten juttuja saatettiin välillä kysyä ja sitä selailemalla vastauksen löysi. Mut ei varsinaisesti tunnu lainkaan ohjekirjalta, sit tuli kans Nine Men’s Morris pelilauta siinä mukana, kun kyseistä peliä yhdessä vaiheessa itse pelissä pelataan kans, ohjeet itse peliin kans siitä läpyskästä toki löytyi.
Sierra-On-Linella tuntui tuohon aikaan oleva tapa että kansiin pistettiin aina se pääpirulaisen nimi joka oli kyseisen pelin takana tällä kertaa tässä pelissä se on Christy Marx, joka ei toki sieltä tunnetuimmasta päästä kun Al Lowet ja kumppanit siinä rinnalla takoivat kliksunaksu seikkailuja tai Police Questin oikeat poliisit Jim Walls sittemmin Daryl F. Gates jne... Oli muuten yllättävän paljon tuoihon aikaan naisia väsäämässä noita seikkailupelejä kuten vaikkapa tyyliin Roberta Williams sekä Jane Jensen.
Mainio seikkailupeli kyllä jos Robin Hood yhtään kiinnostaa tai laadukas seikkailupeli ylipäätään point’n’clikcin muodossa. Graafisesti tyylikkään näköinen (toki sillain aikaa ei ole kestänyt, jos joku nykypäivän mikroskooppisilmä tutkailee grafiikkahoratsun ajatuksenmallilla killittäen, tosi jos niitä lähettäis muokkaamaan niin melkoinen määrä sielukkuutta myös katoaisi sen siliän tien), musiikkeihin todella panostettu ja kivoja "minipelejäki" mukana jonkisen verran, kuten vaikkapa aiemmin mainittu Nine Men's Morris. Pakko mainita myös huikea ”puumies” joka kyselee ihan oikeita arvoituksia joihin pitäis pähkäillä vastaukset
niitä ainakin kymmenen oli erilaista arvoitusta.Tarinallisesti vallan kelpo kamaa. Huikea kun tuossa on kaksi aivan totaalisesti toisistaan poikkeavaa loppua ! toi ei kuitenkaan tainnut tuon ajan seikkailupeleissä ollut lainkaan yleistä, liekö tämä sillä saralla ainutlaatuinen jopa. Toinen niistä onnellinen ja toinen todella raadollinen ja ilmeisesti noista kahdestakin oli vielä pienet erillisvariaatiot millaisen lopun sai pelille. Se miten tuo määräytyy niin pelissä oli useampikin kerta kun piti tehdä valintoja kahden vaihtoehdon väliltä ja ne antaa aina huomattavan eri määrän scorea ja sitä kautta määräytyy loppu, myös innokkaampi tutkailija löytää pieniä scorejuttua ja pelistä joita nopeammin ja huolettomammin suhaavalta menevät tyystin ohitse.
Jotain juttua ollut että olis ollut parikin versiota ääniraidan puolelta elikkäs levyke-versio jossa ei ole puhetta laisinkaan (mikä meikäläiseltä löytyy), sekä CD-versiokin tarjolla jossa olis oikein puhettakin tarjolla sit, mut tuota ’’ninäyteltyä CD-versiota ei sitten kait ilmeisesti koskaan julkaistu.
Jaa'a.. nyt sitten lähemmäs kymmenien vuosien päästä sain tietää että tämä on ikään kuin "kakkososa" ja eka peli on Conquests of Camelot : The Search for the Grail .. tiedäppä sitten kuinka suorasti tämä siihen on sitten sidoksissa !? mut ehkäpä tuotakin olis sitten parempi kokeilla myöhään kuin ei milloinkaan.
”Hoodisteille” harvinasita herkkua tämä
Live The Legend of the Longbow!
The Gauntlet has been Dropped.
The most intriguing and enduring outlaw of all time comes to life in Sierra's richest, most complex game yet. To survive, you must use compassion as wee as wits and cunning.
Think Fast. Choose Well.
Armed with logic, creativity and moral judgement, you'll face some of the most intricate and challenging puzzles you've ever seen. Many puzzles have multiple solutions with varying implications - some more desirable than others. Even the game itself has at least five possible endings.
Magic, Beauty, Motion and Music.
The art of Robin Hood is inspiring. Created with the brilliant palette of an illuminated medieval manuscript, it's a festival of light and color. Experience the splendor of 12th century England, from the grime of Nottingham to the vibrancy of Sherwood. The detailed video-captured animation is fluid and varied; most characters you meet have unique animated portraits.
*More puzzles than any previous Sierra adventure game.
*Arcade sequences with adjustable levels of difficulty, including auto-win.
*Original soundtrack based on medieval music styles, using the sounds of period instruments.
*A no-typing, point-and-click interface.
https://www.gog.com/game/conquests_of_the_longbow
Liitetiedostot
Viimeksi muokattu:
tomine11
Well-Known Member
Pinball Dreams (1992)
Nyt on nostalgista meininkiä GOGissa (tai ollut jo vuoden päivät kun tämä paketti sinne ilmaantui), jos flipperöinti ja virtuaalinen sellainen koskaan ollut lähekkäkään omaa sydänalaa niin hulppean muikea megapaketti tarjolla nostalgian nälkää sammuttamaan, erityisesti jos kyseinen metallikuulapeli iskee kuin miljoona volttia. Peliä hehkutettiin oikein kovasti aikanaan että olis ennenäkemättömän realistinen fysiikan mallintanen tuolle pallolle itsessään ja kuinka se kimpoilis.
Ekat nuuhkasut meikällä tapahtui virtuaaliflipperöintiin Commodore64:sen aikana ja peli oli David Midnight Magic jota tuli aivan tajuttoman paljon pelattua ja oli upea flipperi, toki vain yksi kenttä mutta silti ! pelattiin vielä iskän kanssa niin että toinen hoiti toisen puolen ja toinen toisen Hyvä ettei uusien ennätyspointien tahkoamisesta tullut jo melkein pakkomielteistä puuhaa.
Sitten kestikin melkoinen tovi ennen kuin DICE tuli ja tykitti sitten kenttiä hitusen enempikin peliinsä ja Pinball Dreams tuli ja varasti flipperistien sydämet monenkin asian takia, toki PC:llä oli myös jopa useampikin varteenotettava haastaja virtuaalisilla flipperimarkkinoilla jo tuolloin, eikä nekään huonoja olleet tyyliin Epic Pinball.
Pinball Dreamsissa kuitenkin kolahti ne kenttäsuunnittelu, se pallofysiikka joka oli astetta pidemmälle kilpailijoitaan tuohon aikaan ja oikeastaan musiikit, ne myöskin iskivät poikkeuksellisella ja unohtumatomalla tavalla. Eipä ole oikeastaan samanlaisia vau fiiliksiä äänien ja musiikkien kohdalla erityisesti tullut koettua virtuaaliflippereiden parissa. Itse pelissähän on neljä kenttää..
Nyt on kuitenkin sitten tarjolla muutamalla hassulla eurolla Pinball Gold Pack joka sisältää kivan kattauksen juuri DICEn tekemää maagista tavaraa. Siis paljon muutakin tuossa kuin ja vain ainoastaan tuo Pinball Dreams mutta se oli silti melkeinpä noista sykädyttävin ja sen kentät edelleen lähinnä sydäntä, aivan ylivoimaisesti vaikka noita jatko-osia enempikin tuli, mitkä tuossa paketissakin siis ovat mukana.
BTW mainittakoon että Pinball Dreams on muuten aivanhuikea tapaus pelata myös PS Vitalla ja näyttääkin namulta siltä ruudulta tiirattuna sit.
Nykypäivän silmin kuvailtuna, kentästä näkee ehkä hitusen liian pienen osan kerralla. Sellainen vähän tietynlainen kotikutoisuus. Palaset loksahtelee kohdalleen mutta peli loksauttaa ne joka ikinen kerta kohdilleen yhä uudestaan ja uudestaan kun peli etenee, kun musat ”vaihtuvat” tai ääniefektit. Tai pelissä tapahtuu jotain. Millään tavoin tuo ei fiilistä pelaa mutta huomaa että vettä on joissa virrannut melkoiset määrät sen jälkeen kun tämä on ilmestynyt.
Tuossa paketissa tuleva Pinball Dreams on lisäksi vielä Deluxe Edition. Siinä on noiden neljän legendaarisen upean kentän lisäksi myös neljä muutakin lisäkenttää ! eivät ole niin hyviä mutta pelailee niitäkin silloin tällöin ihan mielellään. Mut maagisen nelikon tasolle eivät yllä. Sitten on vielä jokin mystinen History osuus, siellä näyttää olevan mm. tietoa tuon aikakauden flippereistä melkoisen pitkän nimilistan saattelemana ja siitä näkee sit kuvaa ja lisäinfoa kyseisistä pöydistä, liekö tekijöillä ois ollut jopa tarkoitus niitäkin ajan kanssa peliin lisätä, muttei kuitenkaan koskaan sit toteutunut. Tai sit se on muuten vaan pieni infopläjäytys tehty huvin vuoksi.
Pinball Gold Pack
First of all, you get five games - Pinball Dreams 1 and 2, Pinball Fantasies, Pinball Mania and Pinball Illusions, each featuring four pinball tables. That's twenty tables in total, each with a unique theme. The Physics are reasonable, but can hardly be compared to those found in newer, more technologically advanced pinball games, for obvious reasons. There's one thing the Pinball Gold Pack has that its youngercousins don't - the sheer oldschool, nostalgic feeling you get when you play it. The fact that the game used .MOD files for music, in order to save space, might bring a tear to some of you PC veterans' eyes, too.
Another awesome pinball compilation. A must-have for every fan of the genre. 20 finely animated tables will have you hooked for many hours. Great music and well-designed gameplay make these titles some of the most addictive games out there.
The pack contains the whole history of pinball games of the 90s. The best tables from the best titles - they all are here!
*A great bundle with classics like Pinball Dreams 1 and 2, Pinball Illusions, Pinball Fantasies/Pinball Mania.
*20 tables with great music and oldschool-style graphics and animations.
*A neverending, coin-free, pure arcade pinball extravaganza!
https://www.gog.com/game/pinball_gold_pack
Nyt on nostalgista meininkiä GOGissa (tai ollut jo vuoden päivät kun tämä paketti sinne ilmaantui), jos flipperöinti ja virtuaalinen sellainen koskaan ollut lähekkäkään omaa sydänalaa niin hulppean muikea megapaketti tarjolla nostalgian nälkää sammuttamaan, erityisesti jos kyseinen metallikuulapeli iskee kuin miljoona volttia. Peliä hehkutettiin oikein kovasti aikanaan että olis ennenäkemättömän realistinen fysiikan mallintanen tuolle pallolle itsessään ja kuinka se kimpoilis.
Ekat nuuhkasut meikällä tapahtui virtuaaliflipperöintiin Commodore64:sen aikana ja peli oli David Midnight Magic jota tuli aivan tajuttoman paljon pelattua ja oli upea flipperi, toki vain yksi kenttä mutta silti ! pelattiin vielä iskän kanssa niin että toinen hoiti toisen puolen ja toinen toisen
Hyvä ettei uusien ennätyspointien tahkoamisesta tullut jo melkein pakkomielteistä puuhaa.Sitten kestikin melkoinen tovi ennen kuin DICE tuli ja tykitti sitten kenttiä hitusen enempikin peliinsä ja Pinball Dreams tuli ja varasti flipperistien sydämet monenkin asian takia, toki PC:llä oli myös jopa useampikin varteenotettava haastaja virtuaalisilla flipperimarkkinoilla jo tuolloin, eikä nekään huonoja olleet tyyliin Epic Pinball.
Pinball Dreamsissa kuitenkin kolahti ne kenttäsuunnittelu, se pallofysiikka joka oli astetta pidemmälle kilpailijoitaan tuohon aikaan ja oikeastaan musiikit, ne myöskin iskivät poikkeuksellisella ja unohtumatomalla tavalla. Eipä ole oikeastaan samanlaisia vau fiiliksiä äänien ja musiikkien kohdalla erityisesti tullut koettua virtuaaliflippereiden parissa. Itse pelissähän on neljä kenttää..
Nyt on kuitenkin sitten tarjolla muutamalla hassulla eurolla Pinball Gold Pack joka sisältää kivan kattauksen juuri DICEn tekemää maagista tavaraa. Siis paljon muutakin tuossa kuin ja vain ainoastaan tuo Pinball Dreams mutta se oli silti melkeinpä noista sykädyttävin ja sen kentät edelleen lähinnä sydäntä, aivan ylivoimaisesti vaikka noita jatko-osia enempikin tuli, mitkä tuossa paketissakin siis ovat mukana.
BTW mainittakoon että Pinball Dreams on muuten aivanhuikea tapaus pelata myös PS Vitalla ja näyttääkin namulta siltä ruudulta tiirattuna sit.
Nykypäivän silmin kuvailtuna, kentästä näkee ehkä hitusen liian pienen osan kerralla. Sellainen vähän tietynlainen kotikutoisuus. Palaset loksahtelee kohdalleen mutta peli loksauttaa ne joka ikinen kerta kohdilleen yhä uudestaan ja uudestaan kun peli etenee, kun musat ”vaihtuvat” tai ääniefektit. Tai pelissä tapahtuu jotain. Millään tavoin tuo ei fiilistä pelaa mutta huomaa että vettä on joissa virrannut melkoiset määrät sen jälkeen kun tämä on ilmestynyt.
Tuossa paketissa tuleva Pinball Dreams on lisäksi vielä Deluxe Edition. Siinä on noiden neljän legendaarisen upean kentän lisäksi myös neljä muutakin lisäkenttää ! eivät ole niin hyviä mutta pelailee niitäkin silloin tällöin ihan mielellään. Mut maagisen nelikon tasolle eivät yllä. Sitten on vielä jokin mystinen History osuus, siellä näyttää olevan mm. tietoa tuon aikakauden flippereistä melkoisen pitkän nimilistan saattelemana ja siitä näkee sit kuvaa ja lisäinfoa kyseisistä pöydistä, liekö tekijöillä ois ollut jopa tarkoitus niitäkin ajan kanssa peliin lisätä, muttei kuitenkaan koskaan sit toteutunut. Tai sit se on muuten vaan pieni infopläjäytys tehty huvin vuoksi.
Pinball Gold Pack
First of all, you get five games - Pinball Dreams 1 and 2, Pinball Fantasies, Pinball Mania and Pinball Illusions, each featuring four pinball tables. That's twenty tables in total, each with a unique theme. The Physics are reasonable, but can hardly be compared to those found in newer, more technologically advanced pinball games, for obvious reasons. There's one thing the Pinball Gold Pack has that its youngercousins don't - the sheer oldschool, nostalgic feeling you get when you play it. The fact that the game used .MOD files for music, in order to save space, might bring a tear to some of you PC veterans' eyes, too.
Another awesome pinball compilation. A must-have for every fan of the genre. 20 finely animated tables will have you hooked for many hours. Great music and well-designed gameplay make these titles some of the most addictive games out there.
The pack contains the whole history of pinball games of the 90s. The best tables from the best titles - they all are here!
*A great bundle with classics like Pinball Dreams 1 and 2, Pinball Illusions, Pinball Fantasies/Pinball Mania.
*20 tables with great music and oldschool-style graphics and animations.
*A neverending, coin-free, pure arcade pinball extravaganza!
https://www.gog.com/game/pinball_gold_pack
Viimeksi muokattu: