tomine11
Well-Known Member
UFO : Enemy Unknown (1994 PC)
Itselleni hyvin lähellä kaikkien aikojen parasta peliä. Tämä peli oli kokemus (ei suoranaisesti vain peli) kun tähän aikoinaan käsiksi pääsi. Tuohon aikaan alkoi koulun kesäloma ja heti tokarin saatua käteen sain ostaa itselleni kesäloman kunniaksi yhden pelin vanhempieni luvalla ja tämä sitten sieltä valkkautui, etukäteen en juurikaan yhtään mitään pelistä tiennyt, joten siltäkin osin tulisi jotain aivan poikkeuksellista ja unohtumatonta kokemaan pelien saralla. Vaikka pelaamisesta olikin jo MSX:llä sekä C64:lla aiemmin ihan reippaastikin kokemust ja hitusen jo PC:lläkin tais olla.
Peli joka ei unohdu koskaan, ellei joku s**m*rin dementia tai vastaava iske. Niin monta eeppisen uniikkia taistelua tämän parissa tuli käytyä ! ja käy mielellään edelleenkin. Peliin onneksi on hienovaraisia patchejä tehty jos jonkisenmoista, kunnioittaen kuitenkin täysin lähdeteosta eikä pilaten sen tuomaa kokemusta. Sotilaista jos parit taistelut selvisivät hengissä tuli äärettömän ”rakkaita” ja tärkeitä, nousuhan heidän kykynsä ja arvonsa jotta heistä parempiakin tulivat. Mutta se tunneside oli käsittämätöntä joka niihin tuli ja jos tehtävä meni aivan persiilleen niin se oli aivan karsea takaisku kaikkinensa, varsinkin jos joukosta meni kertaheitolla suurin osa. Oli työn ja tuskan takana taas lähteä uutta joukkiota kokoamaan taistelutantereelle.
Se mikä on käsittämätöntä edelleen niin missään muussa pelissä ei ole tällä tavalla muokkautuvaa ja tuhoutuvaa maastoa, aivan uniikkia edelleen ja valitettavasti. Toinen asia missä tämä jättää muut pelit valovuosien päähän että joka kerta se taistelukenttä muotoutui suht satunnaisesti, joka ikinen kerta. Se sai aina homman tuntumaan todella tuoreelta… näissä nykyissä yrittelijöissä (vaikka hyviä ovatkin !) on ummehtunut katku kun hinkkaat sitä samaa karttaa ties kuinka monetta kertaa niin se alkaa ärsyttämään väkisinkin, okei joo saathan sä niistä sotilaista todella monipuolisesti muokattua nykyään vaikka ittes, naapuris tai jonkin julkkiksen näköisen mutta ei se paljon vaakakupissa paina kun aletaan noista oikeasti tärkeämmistä asioista puhumaan, joita ei kyetä enää tänä päivänä toistamaan, ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa vielä ?
Peli oli oikeasti todella haastava, ei hirveästi antanut armoa mennä kovin montaa taistelua mönkään tai talous alkoi olla todella kuralla… jotta olis kunnon varusteet pystynyt hoitamaan sotatantereelle menijöille. Lentsikoita pitämään yllä jotta UFOt saatais ammuttua alas ensin jotta huisiin taisto-osiaan päästäis käsiksi.
Kaiken a ja o on pelissä tuo taktinen maataistelu. Se on vaan niin käsittämättömän hyvin toteutettu ja asioita tehty täysin oikein. Se vuoropohjaisuus ja rystyset valkoisina tuolinkäsinojien puristaminen että mitä vihut päättävät tällä vuorolla tehdä pelaajan kiusaksi, tai uskalataako itse kuinka rohkeasti edetä kartalla, onko kulman takana joku ? uskaltaako ampua ettei mene omat siinä sivussa jne… Kun tosiaan sotilas näki vain oman näkökenttänsä eikä mitään sen ulkopuolelta, joka oli pelimekaaniikaltaan täysin olennainen seikka, tosin tuo oli jo nähty muutamassa aiemmassakin pelissä jo… yö ja päivä sykli jne… ne lukemattomat pienet hienot yksityiskohdat joita peli todellakin pursuaa !
…maataisteluiden lisäksi pitää tosiaan tasapainoilla maailmankartalla ja siellä hoitaa ja kehittää tukikohtia, havainnoida ufoja ja käydä tipauttamassa niitä, jos saa hengissä vihua tai ei totaalisesti reiäksi ammuttuna niin niitä pystyi tutkimaan, samoin kuin heidän aseita ja tavaroita jos taistelusta niitä ehjänä jäi.. siitä pystyi itsekin niitä kehittelemään omaan käyttöönsä jne.. Hallituspoliitikkaakin oli, kaikkialle ei koko aikaa kerkiä millään apuun joten pitää taiteilla keitä auttaa ja milloin jottei välit totaalisesti joihinkin valtioihin menisi jolloin he eivät enää sitten rahoita joukon tekemisiä ja rahaa todellakin oleellisesti tarvitaan ufojen vastaisessa taistossa melkoisesti…
…myös vihut olivat todella omaperäisiä, tunnistettevia ja erosivat tarpeeksi toisistaan millä tavalla onnistuivat olemaan uhkaksi pelaajaparan päänmenona.
Nykyään lisähaastetta tulee myös että jos viet kursorin kuvakkeiden päälle niin eipä tule tekstiä siihen ja kerro mitä tekee, jotta käytännössä jos peli ei ole tuoreessa muistissa tai on ensikertalainen niin ohjekirja vieressä tovin ajan on käytännössä pakollinen ja olennainen. Jottei lättylätisis ja homma loppuis heti kättelyssä.
Pelin on tehnyt pitkälti Julian Gollop, I salute you
Ennen tätä täydellistä napakymppiä mies teki Laser Squadin joka on todella huikea peli sekin, pelasi sitä sitten C64 tai PC:llä, noissa versioissa on muuten melkoinen graafinen ero ! mutta peruspelattavuus niissä kummassakin kuitenkin oli jo täyttä timanttia, eikä yhtään sen vähempää.
Okei jos nykyään peliä katsoo, niin onhan siinä vähän tönkköjä juttuja sekä graffat osittain jo vanhentuneen oloisia vaikkei edelleenkään luokattomia tai luotaansatyöntäviä ja suojatumiset on nykyään noissa uusissa versioissa paremmin tehty… mutta tässä on niin monta ! asiaa niin paljon paremmin tehty kuin nyky-yritelmissä että vihaksi laittaa että miten voi olla näin vaikeaa ottaa tästä ne parhaat jutut ja kehittää siihen ympärille sitten muuten peliä vielä mainiommaksi… aikoinaan toki Jagged Alliance ja Silent Storm omilla visoillaan pääsi sinne suuntaan jo menemään aika hyvin ja nekin kepittelee monessa asioissa vähänkään uudemmat yritelmäviritelmät.
Uniikki teos, nyt aina ja iänkaikkisesti eikä niitä kaikkia huikeita nostalgisia muistoja pysty enää mikään peli koskaan syrjäyttämään, tai sitten joku poppoo tekee maailman kahdeksannen ihmeen. Täysin never forget tavaraa.
Itselleni hyvin lähellä kaikkien aikojen parasta peliä. Tämä peli oli kokemus (ei suoranaisesti vain peli) kun tähän aikoinaan käsiksi pääsi. Tuohon aikaan alkoi koulun kesäloma ja heti tokarin saatua käteen sain ostaa itselleni kesäloman kunniaksi yhden pelin vanhempieni luvalla ja tämä sitten sieltä valkkautui, etukäteen en juurikaan yhtään mitään pelistä tiennyt, joten siltäkin osin tulisi jotain aivan poikkeuksellista ja unohtumatonta kokemaan pelien saralla. Vaikka pelaamisesta olikin jo MSX:llä sekä C64:lla aiemmin ihan reippaastikin kokemust ja hitusen jo PC:lläkin tais olla.
Peli joka ei unohdu koskaan, ellei joku s**m*rin dementia tai vastaava iske. Niin monta eeppisen uniikkia taistelua tämän parissa tuli käytyä ! ja käy mielellään edelleenkin. Peliin onneksi on hienovaraisia patchejä tehty jos jonkisenmoista, kunnioittaen kuitenkin täysin lähdeteosta eikä pilaten sen tuomaa kokemusta. Sotilaista jos parit taistelut selvisivät hengissä tuli äärettömän ”rakkaita” ja tärkeitä, nousuhan heidän kykynsä ja arvonsa jotta heistä parempiakin tulivat. Mutta se tunneside oli käsittämätöntä joka niihin tuli ja jos tehtävä meni aivan persiilleen niin se oli aivan karsea takaisku kaikkinensa, varsinkin jos joukosta meni kertaheitolla suurin osa. Oli työn ja tuskan takana taas lähteä uutta joukkiota kokoamaan taistelutantereelle.
Se mikä on käsittämätöntä edelleen niin missään muussa pelissä ei ole tällä tavalla muokkautuvaa ja tuhoutuvaa maastoa, aivan uniikkia edelleen ja valitettavasti. Toinen asia missä tämä jättää muut pelit valovuosien päähän että joka kerta se taistelukenttä muotoutui suht satunnaisesti, joka ikinen kerta. Se sai aina homman tuntumaan todella tuoreelta… näissä nykyissä yrittelijöissä (vaikka hyviä ovatkin !) on ummehtunut katku kun hinkkaat sitä samaa karttaa ties kuinka monetta kertaa niin se alkaa ärsyttämään väkisinkin, okei joo saathan sä niistä sotilaista todella monipuolisesti muokattua nykyään vaikka ittes, naapuris tai jonkin julkkiksen näköisen mutta ei se paljon vaakakupissa paina kun aletaan noista oikeasti tärkeämmistä asioista puhumaan, joita ei kyetä enää tänä päivänä toistamaan, ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa vielä ?
Peli oli oikeasti todella haastava, ei hirveästi antanut armoa mennä kovin montaa taistelua mönkään tai talous alkoi olla todella kuralla… jotta olis kunnon varusteet pystynyt hoitamaan sotatantereelle menijöille. Lentsikoita pitämään yllä jotta UFOt saatais ammuttua alas ensin jotta huisiin taisto-osiaan päästäis käsiksi.
Kaiken a ja o on pelissä tuo taktinen maataistelu. Se on vaan niin käsittämättömän hyvin toteutettu ja asioita tehty täysin oikein. Se vuoropohjaisuus ja rystyset valkoisina tuolinkäsinojien puristaminen että mitä vihut päättävät tällä vuorolla tehdä pelaajan kiusaksi, tai uskalataako itse kuinka rohkeasti edetä kartalla, onko kulman takana joku ? uskaltaako ampua ettei mene omat siinä sivussa jne… Kun tosiaan sotilas näki vain oman näkökenttänsä eikä mitään sen ulkopuolelta, joka oli pelimekaaniikaltaan täysin olennainen seikka, tosin tuo oli jo nähty muutamassa aiemmassakin pelissä jo… yö ja päivä sykli jne… ne lukemattomat pienet hienot yksityiskohdat joita peli todellakin pursuaa !
…maataisteluiden lisäksi pitää tosiaan tasapainoilla maailmankartalla ja siellä hoitaa ja kehittää tukikohtia, havainnoida ufoja ja käydä tipauttamassa niitä, jos saa hengissä vihua tai ei totaalisesti reiäksi ammuttuna niin niitä pystyi tutkimaan, samoin kuin heidän aseita ja tavaroita jos taistelusta niitä ehjänä jäi.. siitä pystyi itsekin niitä kehittelemään omaan käyttöönsä jne.. Hallituspoliitikkaakin oli, kaikkialle ei koko aikaa kerkiä millään apuun joten pitää taiteilla keitä auttaa ja milloin jottei välit totaalisesti joihinkin valtioihin menisi jolloin he eivät enää sitten rahoita joukon tekemisiä ja rahaa todellakin oleellisesti tarvitaan ufojen vastaisessa taistossa melkoisesti…
…myös vihut olivat todella omaperäisiä, tunnistettevia ja erosivat tarpeeksi toisistaan millä tavalla onnistuivat olemaan uhkaksi pelaajaparan päänmenona.
Nykyään lisähaastetta tulee myös että jos viet kursorin kuvakkeiden päälle niin eipä tule tekstiä siihen ja kerro mitä tekee, jotta käytännössä jos peli ei ole tuoreessa muistissa tai on ensikertalainen niin ohjekirja vieressä tovin ajan on käytännössä pakollinen ja olennainen. Jottei lättylätisis ja homma loppuis heti kättelyssä.
Pelin on tehnyt pitkälti Julian Gollop, I salute you
Ennen tätä täydellistä napakymppiä mies teki Laser Squadin joka on todella huikea peli sekin, pelasi sitä sitten C64 tai PC:llä, noissa versioissa on muuten melkoinen graafinen ero ! mutta peruspelattavuus niissä kummassakin kuitenkin oli jo täyttä timanttia, eikä yhtään sen vähempää.Okei jos nykyään peliä katsoo, niin onhan siinä vähän tönkköjä juttuja sekä graffat osittain jo vanhentuneen oloisia vaikkei edelleenkään luokattomia tai luotaansatyöntäviä ja suojatumiset on nykyään noissa uusissa versioissa paremmin tehty… mutta tässä on niin monta ! asiaa niin paljon paremmin tehty kuin nyky-yritelmissä että vihaksi laittaa että miten voi olla näin vaikeaa ottaa tästä ne parhaat jutut ja kehittää siihen ympärille sitten muuten peliä vielä mainiommaksi… aikoinaan toki Jagged Alliance ja Silent Storm omilla visoillaan pääsi sinne suuntaan jo menemään aika hyvin ja nekin kepittelee monessa asioissa vähänkään uudemmat yritelmäviritelmät.
Uniikki teos, nyt aina ja iänkaikkisesti eikä niitä kaikkia huikeita nostalgisia muistoja pysty enää mikään peli koskaan syrjäyttämään, tai sitten joku poppoo tekee maailman kahdeksannen ihmeen. Täysin never forget tavaraa.
Liitetiedostot
Viimeksi muokattu:
). Lisäksi peliä on erittäin helppo päästä pelaamaan, peli kun löytyy kaikilta Xbox-konsoleilta sekä PC:ltä. Puutteineenkin peliä voi suositella kaikille avaruusteletapeista ja sujuvasta toiminnasta pitäville.