Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Retrospektiivi - pelataan vanhat pelit nykypäivän pelaajan silmin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Dragonfly
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
The Witcher (PC 2007) sekä The Witcher 2 (PC 2011)

Pidän äärettömän paljon tuon ykkösen sloganista jota takakannessa käytetään toki enkuksi siinä mutta vapaalla meikän suomennoksella kääntyis muotoon … ”Ei ole hyvää, ei pahaa. On vain teot ja niistä koituvat seuraamukset”.

Ykkönen on kieltämättä vielä enempi sellainen "hardcoremaisempi & vanhan ajan" PC-roolipeli kuin mitä tämä kakkonen (toki kakkosessakin pääsee noiden rehujen sun muiden kanssa nysväämään niin paljon kuin sielu sietää ja halua löytyy), kakkonen muistuttaa kuitenkin hitusen enempi jo vaikkapa "Mass Effect 2 tyylistä" tietynlaista "putkijuoksua" vaikka toki kakkosessakin suurempi alueita on, ei tosin niin paljoa ja laajoja kuin ykkösessä (johtunee siitä että graafisesti yksityiskohtien taso on kakkosessa kokenut huiman korotuksen)..

..tehtäviäkin myös piisaa yllin kyllin ja koko ajan pukkaa suht mukavasti lisää kun ihmisten kanssa keskustelee, tosin siinä mielessä peli ei aivan yhtä paljoa koko ajan kädestä vedä että pitää jonkisen verran itsekin miettiä että minne mennä tai mitä tehdä tehtävissä, jotta aivan täysin valmiiksi pureskeltua putkea ei sentään tämä kakkonenkaan ole.

Kakkosen taistelusysteemistä itse pidin enempi, paljon enempi toimintapainotteisempi ja huomattavasti näppärämpi kuin hieman ykkösen "kankeahko" paina hiirennappia oikeaan aikaan ja sit on lisäksi tuurista vielä ripauksen kiinni ja toki että oikea taistelutyyli kolmesta vaihtoehdosta valkattuna.

Grafiikoissa on näiden pelien välillä todella huima ero. Kakkonen näyttää ajoittain todella upealta, huonoimmillaankin varsin mallikkaalta. Varsinkin noi ihmisten vaatetukset ja asut ovat aivan huikean yksityiskohtaisia ! ei ollut (aiemmin koskaan) missään tullut kyllä vastaavaa tarkkuutta vastaan puvustuksien osalta.. ihmisetkin olivat lihavia, luisevia, laihoja jne… tuossa kakkosessa siis joka toi immersiota aivan ennennäkemättömällä tavalla peleihin.. maisematkin näyttävät ajoittain namulta ja linnanmuurit jne.. todellakin huokuvat tunnelmaa.. ykkönenkään ei kyllä sinällään mikään ruma ole tai liian vanhentunut mutta ero on kuitenkin huomattavan silmiinpistävä.

Tarinallisesti vaikka kakkonen jatkaakin ykkösen jälkimainingeissa, niin ei täysin pakottavaa tarvetta ole tutustua ensimmäiseen osaan täysin valttämättä ekana. Kakkosesta voi sinällään nauttia ihan hyvin vaikkei maailma olis ekan pelin tai kirjojen osalta millään lailla aiemmin tuttu.

Ykkönen ja kakkonen kuitenkin eroavat yllättävän paljon toisistaan (kakkoseen tekivät aivan oman enginensä tyhjästä, jotta se erityisen hyvin heidän tarkoitusperiinsä soveltuisi) , näin ollen kummallekin pelille on oma kannattajakuntansa. Toki yleisesti ottaen suurin osa pitää kummastakin mutta on myös sellaisia joiden mielestä ykkönen on se "ainoa oikea" kiitos laajemman skaalansa.. tosin kukaan ei taatusti pysty sanomaan etteikö kakkosen silmäherkku todella veisi ykköspelin aivan uusiin sfääreihin..

..ykkösessä on ehkä "suurempi maailma" ja tietyllä tapaa seikkailuntuntu sitä kautta tuntuu paria astetta suuremmalta mutta kakkonen on huomattavasti tiivistunnelmaisempi ja vieläkin hahmovetoisempi.

Noh, ehkeivät nämä nyt ehkä vielä aivan niiiiiin tajuttomia jumalpelejä ole mitä joissain paikoissa on hehkutettu, niin silti enemmän kuin pelaamisen arvoisia (tänäkin päivänä ja Noituri faneille todella herkkua !) ja maailman ronskiuden puolesta astetta tiukempaa pakettia kuin mihin vähään aikaan on totuttu.. kuitenkin huomattavasti enempi olisivat vuoden pelien titteleiden taistossa ansainneet kunniaa ja kuuluisuutta.. toki siitä kolmonen sitten aikanaan nauttii ja hyvä niin :)

Tosiaan pointsit pelin tekijöille että ovat peliin tehneet todella huikeita pätcheja ja lisäyksiä, muuttaneet pelejänsä niiden avulla huomattavasti parempaan suuntaan (jopa pelimekaniikkaa myöden) ja tarjoilleet kaikki uudistukset ja herkut aina ilmaiseki jo pelin sen aiemmin hankkineille.. mm. poistaneet drm-suojauksen kun ensin totesivat että siitä on enempi haittaa niille jotka pelinsä lailllisesti hankkivat kuin laittomasti..

..näinä aikoina kun kaikki pyrkivät suuren ahneuteen on tällainen toiminta harvinaisen anteliasta ja totaalisen faniystävällistä toimintaa.. on tainnut nyt pelistä tulla myös lokaalikäännöksiä, viimeisimpänä Turkin kielelle, tyyppi joka tuota käännöstyötä johti kertoi että CDE Project'ilta saatu apu käännöstyön tekemiseen ollut aivan toista luokkaa kuin mitä miltään muulta firmalta koskaan (vaikka CD Project ei taida mikään kovin suuri ollakaan) ja kyseinen heppu kamuineen on tehnyt kyseisiä käännöstöitä todella useista ja suurista roolipeleistä jo pidemmän aikaa..

..toivottavasti jatkavat tuota perinnettä tulevaisuudessakin. Myös EE-versiot ovat meikäläiselle pakko-ostoksia kumpaisestakin pelistä, jotta varsin mielellään periaatteessa saman pelin ostan, jo sen takia että kyseinen firma noin hyvin faneistansa huolehtii, rahansa ovat meikäläisen suunnalta todella ansainneet, jotta voivat edelleenkin hienoa rakasta työtänsä jatkaa.

Tämän pelisarjan pelit on meikälinen ostanut poikkeuksellisen moneen kertaan ja monessa muodossa mutta kertaakaan ei ole jälkikäteen kaduttanut, ei hetkeäkään. Huikeita hetkiä tarjonnut tämä pelisarja aikojen saatossa, ja silloin tällöin tulee edelleenkin palattua tämän pariin.. kontrollit ajoittain hitusen jäykähköt ja kankeahkot mutta tarina puoli paikkaa tuon satakertaisesti.. ainutlaatuista seikkailua, huimia kohtaloita ja tarinoita ! tosin kolmonen vie tuon puolen vielä uusiin ulottuvuuksiin sitten aikanaan. Paljosta olisin jäänyt paitsi ilman noiturin huimia seikkailuja ja niitähän on myös kirjoissa ja sarjakuvinakin tarjolla sittemmin :)

Jotain poikkeuksellista myös koettiin hitusen erikoisella suunnallakin, kun Triss Merigold tuossa kakkosessa, niin tuolloin Playboy lehti julkaisi ensi kertaa ikinä, virtuaalisesta mimmistä kuvia lehdessänsä.


Ekan alkudemohan on suoraan kirjasta napsastu, tv-sarjassakin tais olla myös kyseinen ”tapahtuma”…


Joikua "suomalaisittain" tarjolla sitten eräässä kakkosen trailerissa :D


-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

The Witcher: Enhanced Edition
https://www.gog.com/game/the_witche...Ml2YT1HF4PWqWHJ3pweEuLZjqqVNxbhsaApomEALw_wcB
Your name is Geralt of Rivia and you are a witcher, that means you kill monsters for a living. You were given special training to be the best at what you do and your body has been enhanced with potent elixirs to help you do it.

Suffering from amnesia you remember nothing of your past. Kaer Morhen, the last remaining keep of the witchers, was attacked by a mysterious organization, just as you were starting to lick your wounds there. The battle is won but the secret recipe for the mutagen, a substance required to create more of your kind, has been stolen. The surviving witchers set out to find and reclaim it and punish everyone involved. Memory loss or not, you are one of them.

Set in a dark fantasy world with a unique medieval, yet somewhat modern, feel to it, The Witcher isn't just another fantasy RPG. With a deep story, complex characters, and tough choices that actually matter, this game will keep you glued to your monitor for days.

*Arguably one of the best RPGs ever made, with a mature, non-linear story and a challenging combat system

*Beautiful graphics and an enchanting soundtrack create a very unique dark fantasy atmosphere
*The Witcher's universe is created by Andrzej Sapkowski - bestselling fantasy author


----------------------------------------------------------------------------------------------------------

The Witcher 2: Assassins of Kings Enhanced Edition
https://www.gog.com/game/the_witcher_2
The second installment in the RPG saga about the Witcher, Geralt of Rivia. A new, modern game engine, responsible both for beautiful visuals and sophisticated game mechanics puts players in the most lively and believable world ever created in an RPG game. A captivating story, dynamic combat system, beautiful graphics, and everything else that made the original Witcher such a great game are now executed in a much more advanced and sophisticated way.

The Witcher 2 was acclaimed one of the best RPGs by the biggest worldwide media outlets:
- “Redefines expectations for an entire genre” – New York Times
- “One of the best role-playing games in years” – IGN – 9/10
- “You can't afford to miss it” – Gametrailers – 9.4/10
- “One of the most memorable and best written fantasy video games you'll ever play” – 1up

What's New in the Enhanced Edition:
Professional mod tool - REDkit beta: The REDkit is the best way to craft vast, living worlds – shape environments using intuitive tools and adapt them to your needs! Create your own RPG adventures and do it CD Projekt RED style!
Additional hours of gameplay: New major adventures set in previously unseen locations, expanding the story and introducing new characters, mysteries and monsters.
New Game Introduction and Cinematics: All new animations and cut scenes, including a new, three and a half minute pre-rendered cinematic depicting the assassination of King Demavend of Aedirn. BAFTA Award winner and Academy Award nominee Tomasz Baginski brings this key historical event to life, setting the stage for the story told in The Witcher 2.
 
Viimeksi muokattu:
Day of the Tentacle jäi PC-aikana kokematta, joten pelasin sen remasterina PS4:llä. Tallenteet löytyvät YouTube-kanavaltamme:

Wat, onko tää pleikkarille? Tää pitää hankkia!

Vähän kyllä kismittää näiden point & click-pelien kohtalo. Silloin naperona kun pääsin pelaamaan Monkey Island 2:sta Amigalla. Tai pääsin ja pääsin. Peliä ei pystynyt käynnistää ilman sellaista kivaa pahvikiekkoa josta piti joku salasana saada pelin aloittamiseen. Ekassa Larryssa oli myös samanlainen kikka, kun piti vastailla kinkkisiin kysymyksiin. Tämä karkotti alaikäiset pois pelin ääreltä. Me tietysti kirjoitetgiin kysymykset ja vastaukset paperille.

Broken Swordeja olen myös pelaillut, mutta näköjään oma ääöö on niin surkea, etten ole yhtäkään päässyt läpi. Niissä puzzlet ovat aivan omaa luokkaansa.

Latasin Nintendon kaupasta Syberian. Katotaan kuinka pitkälle tässä pääsen.

Ihme, ettei Monkey Islandeja olla tuotu nykykonsoleille, kun remasterit löytyy kuitenkin PS3:lle ja 360:lle. Olisi kivaa päästä pelailemaan niitä.
 
Wat, onko tää pleikkarille? Tää pitää hankkia!

Vähän kyllä kismittää näiden point & click-pelien kohtalo. Silloin naperona kun pääsin pelaamaan Monkey Island 2:sta Amigalla. Tai pääsin ja pääsin. Peliä ei pystynyt käynnistää ilman sellaista kivaa pahvikiekkoa josta piti joku salasana saada pelin aloittamiseen. Ekassa Larryssa oli myös samanlainen kikka, kun piti vastailla kinkkisiin kysymyksiin. Tämä karkotti alaikäiset pois pelin ääreltä. Me tietysti kirjoitetgiin kysymykset ja vastaukset paperille.

Broken Swordeja olen myös pelaillut, mutta näköjään oma ääöö on niin surkea, etten ole yhtäkään päässyt läpi. Niissä puzzlet ovat aivan omaa luokkaansa.

Latasin Nintendon kaupasta Syberian. Katotaan kuinka pitkälle tässä pääsen.

Ihme, ettei Monkey Islandeja olla tuotu nykykonsoleille, kun remasterit löytyy kuitenkin PS3:lle ja 360:lle. Olisi kivaa päästä pelailemaan niitä.

Onhan tuo ollut jo jonkusen vuoden myös tämän genin konsoleille, kuten on vaikkapas myös Full Throttle, sekin tehty samalla tyyliin remasteroiden !

Point’n’clickit elelee tällä hetkellä aikamoista uutta tuloaan. Indie puolelle on todella paljon laadukkaita aivan uusia tekeleitä, voi vaikka cyperpunkkailla ja ties mitä vinhoja ideoita ja aiheita ! tuollain vanhan ajan tyylillä tehtynä kuitenkin ! Oikeastaan todella paljon todella laadukkaita tullut, ropissut kuin sieniä sateella ilmoille ja koko ajan tulee vaan lissää !

Tosin suurin osa niistä vain PC:lle tarjolla mutta on niitä joitain myös konsoleillekin :) jos nimekkäästä päästä niin vaikkapa Thimbleweed Park, jossa varsin tutut tekijät taustalla… tekivät muuten tuolle pelille aikamoisen tyylikkään myyntiboxin, harmi että on tosi harvinainen, siinä kunnioitettiin oikein kunnolla noita kulta-aikoja. Mitä Monkey Islandiin tulee niin PC:llä siinä mielessä vielä parempi että ne kaikki loputkin on saatavilla, toisin kuin vain kaksi noilla edellisgenin konsoleilla vain.. ei ne toki niin upeita ole mutta vallan kelvollisia pelattavia kuitenkin :) Toki PC:lle on myös vaikkapa GOGissa tosi hyvin niitä vanojakin legendoja, vaikkapa The Dig jne…

Thimbleweed Park Unboxing - Backer Big Box - What's in the Box?
 
Blade Runner (PC 1997)

Pelihän ilmestyi aikoinaan ja oli vähän erilainen seikkailupeli kuin mihin normisti oli totuttu, nyt ei ole mikään puhdas point’n’cliksu lainkaan kyseessä.

Westwood sai tuolloin lisessin tehdä pelin, se ei siis ole mikään suoraan leffasta kopioitu vaan seisoo tarinallisesi ja juonellisesti omilla jaloillaan varsin tukevasti. Elikkäs peli on rinnakkaistarina leffalle, tuttuja paikkoja ja hahmoja siitä esiintyy myös tässä pelissä kuitenkin.

Pelin pääosassa on Ray McCoy, mies on duunissa samassa yksikössä kuin mitä elokuvan puolella oli Rick Deckard (Harrison Ford). Tässäkin on siis tavoitteena jahdata replikantteja, elikkäs robotteja jotka luulevat olevansa ihmisiä mutta erinäisin tutkimuksin heistä pitäisi saada juttelemalla ja laitteiden avulla sen verran varmat todisteet kaivettua esiin että asia paljastuu. Noita apulaitteita on pelaajalle pelissä samoja tarjolla kuin mitä oli elokuvassa ja sekös myös kivasti tunnelmaa nostattaa :) haastattelulaitekin löytyy.

Poikkeuksellisesti peli joka ikinen kerta kun sen aloittaa niin se arpoo ketkä ovat replikantteja kulloisellakin kerralla. Joten joka kerta samat tyypit eivät todellakaan ole niitä, se tuokin peliin melkoisesti uudelleen pelaamisen intoa ja arvokkuutta, aivan toisella tapaa kuin mitä perinteisissä seikkailupeleissä oli ollut.

Alueet on sinänsä aina samat jne… pelin peruspohjana on seikkailu ja hiiren avulla tutkitaan paikkoja ja jutellaan ihmisille (jos ovat ihmisiä siis), johtolankoja ja vihjeitä lähemminkin tutkaillaan kuten valokuvia zoomaillaan ja niillä leikitellään jotta johtolankoja löytyisi.

Grafiikka on tietyllä tapaa nykyään palikkamaista mutta ei häiritse hirveästi, sopii aika hyvin kieltämättä peliin, joitain nykyajan kultasilmiä varmaankin risoo mutta meikälle tuo vain fiilistä melkeinpä enempi, taustoja enempi vielä tuo korostuu hahmoissa sekä valivideoissa. Muutoin taustat ovat tyylikkäitä.. neon valota vilkkuvat, savuja höyryjä leijailee, vesi vihmoo, varjot tuovat hyvin elävyyden tuntua visuaalisuuden puolesta tähän kokonaisuuteen. Noin muutoin visuaalisuus on kohdillaan ja kuin elokuvasta, Syd Mead vastasi elokuvan visuaalisuudesta ja oli myös konsulttiapuna pelin puolella, mies antoi elokuvassa käyttämättömiä alkuperäispiirrustuksia (rakennuksia, esineitä) peliä tehdeiden tyyppien käytettäväksi tähän peliin.

Pähkäiltävää riittää ja jos jää johonkin jumiin niin siinä sitä sitten ollaan ja ihmetellään että mitäs nyt, joko pelaaja hoksaa mitä pitää tehdä, tai tekee sen vahingossa mutta homma saattaa jäädä kyl aika pahastikin jumiin… toki nykyaikana Google, Youtube jne… pelastaa pälkähästä mutta toista se oli ennen !

Pelissä on myös useampia vaihtoehtoisia polkuja ja loppuja, joten ei hassumpaa sekään :)

Tunnelma pelissä on kohdillaan, jota se huokuu valtoimenaan ! Siltä osin ajanhammas ei ole tätä purrut laisinkaan. Muutama leffan näyttelijä antoi myös äänensä peliin, siis jos heidän hahmonsa nyt ylipäätään pelissä on, yksi näistä oli Rachel (Sean Young).. sentään itseään Deckardia pelissä ei pysty tapaamaan. Äänipuolella tai pikemminkin musiikin puolesta niin valitettavasti Vangeliksin musaan ei myöskään oikeuksia pelin puolelle irronnut, joten ne jouduttiin väsäämään ihan erikseen.

Peli oli reilut 20-vuotta todella vaikea, käytännössä mahdoton saada nykykoneilla pelittämään… mutta GOG koodivelhot elikkäs käytännössä CD Projkekt Red sitten väsäs takas taidoillaan tuon puuttuneen ja kadonneen koodinpätkän suht hiljattain vasta, jolloin peli tuli heidän digikauppaansa myyntiin :) Tästä kait jonkinsorttinen Remaster (ei ilmeisesti Remake kuitenkaanko ?) ole kans tulossa, jolloin myös konsolit pääsevät tästä hienosta seikkailusta nauttimaan.


Seuraavalla videolla on mukana menossa myös eräs pelin reossa vahvasti mukana ollut henkilö antamassa mielenkiintoisia kommentteja ! :)

Blade Runner - Looking Back with Louis Castle (Westwood Studios)
In this video, we will look back at one of the greatest movie adaptions in video game history and one of my personal favourite games of all times: Blade Runner by Westwood Studios. For that, I have invited Louis Castle, founder of Westwood Studios and Art Director, Creative Director and Technical Director of "Blade Runner - The Video Game" to share some insights into the process of making that games - and other anecdotes around this masterful adaption of Ridley Scott's seminal Cyberpunk-Film Noir classic!




Blade Runner
https://www.gog.com/game/blade_runner
In 1997 Westwood Studios released a title that won universal praise from gamers and critics all around the world, along with accolades like AIAS’s Adventure Game of the Year award. Set in the same time and universe as the 1982 classic science fiction film by Ridley Scott, Blade Runner video game is now making a big comeback on modern computers.

In the game, you take the role of detective Ray McCoy. Armed with your investigative skills and tools of the Blade Runner trade, you must roam the dark, rainy streets of Los Angeles A.D. 2019 in pursuit of androids gone rogue. Searching for those so-called replicants is a tough nut to crack because they look and behave almost exactly like real people. Faced with growing moral dilemmas, McCoy will soon have to answer questions about his own humanity.

Features:
*Immerse yourself in the dark, gritty world of Los Angeles 2019, where you become both the hunter and the hunted.
*Explore over 100 interactive environments including sets from the Ridley Scott’s 1982 movie.
*Take part in a non-linear story that creates a unique experience every time you play.
*Interact with over 70 motion-captured characters, all with their own AI and agendas.
*Witness the climatic noir-style visuals, engulfed in smoke and rain.
*Recognize the Hollywood cast from the original film including Sean Young, James Hong, Joe Turkel, Brion James, and William Sanderson.
*Listen to the ambient, multi-track audio and hear the music which includes specially recreated cuts from the original Blade Runner soundtrack.
*Step into the role of detective Ray McCoy and utilize Blade Runner tools you know from the movie. Use ESPER photo analysis machine to distinguish replicants from humans, and analyze all case clues with the Knowledge Integration Assistant.
 
Geoff Crammond’s Gran Prix 2 (PC 1994)

Oli se 1990-luku aivan huikeaa aikaa jos oli PC pelaaja, siis aivan tajutonta tykitystä varsinkin tuo puolenvälin tienoo, mestariteoksia tuli joka genreen aivan tauotta ! toinen toistaan tykimpiä tuotoksia. Okei ehkä kuitenkin vain näin länsimaalaisittain, nuita idäntuonteja ei toki ollut että se genre kuten jrpg jäi aivan kokonaan pois.. tasaoloikissakin lievää verenvähyyttä mutta niitä sentäs oli jonkisen verran oikeinkin hyviäkin sit kans. Mut eipä sitä tuolloin meikä kyllä juurikaan kaivannut niitä japseja siis, ekat milloin alkoi kaipaamaan niin oli kaverin Pleikalla MGS ja ISS Pro Evolution Soccer II, siinä oli sellainen kaksikko että oksat pois.

Näytti aivan uskomattoman upealta aikoinaan, tais olla vielä aikaa kun VGA alkoi muuttua SVGA tasolle niin tuli tarkkuutta lissää ja se nosti pieniä yksityiskohtia itse formuloista entisestään. Sitten ne upeat uusinnat ulkoa päin, ai että miltä ne näytti !

Pelissä oli todella monipuoliset saatömahdollisuudet ja ne todella vaikuttivat kierroaikoihin radikaalisti ja auton ajettavuuteen. Kisojen pituuksia sai muutella mielin määrin, aika-ajot jne… sai halutessaan. Oikeat tallit ja kuskit, kypärätkin aitoja jne… radat oli viimeisen päälle otettu aidoisa radoista, ja huikeassa ohjekirjassa radat ja niiden jipotkin käytiin perusteellisesti läpi...

...pelissähän oli muistaakseni kans jo ekasta osasta (jota kaverin Amigalla pelattiin, kakkosta sitten meikän PC:llä tahkottiin) lähtien sliderit jolla sait tallien ”paremmuutta” säädellä että millä oli parhaimmat kalustot alla kun tuokin otettiin pelissä huomioon.. samoin kuskeilla oli paremmuus, nopeus sekä virheherkkyys jne… joita sai vapaasti säädellä. Jos halus niin tallien nimiä sai kans muutella, kypäriä jne… eli jos ei halunnut Official jutuilla pelata niin sitä sai muokattua ihan älyttömästi. Tais itse formuloiden väritykset saada tehdä.

Ajotuntuma oli tuohon aikaan jotain aivan käsittämätöntä ! Ei ole tullut tätä tai uudempia ikuisuuksiin testattua mutta epäilen että tämä peli ois valitettavasti jopa poikkeuksen huonosti kestänyt aikaa, varsinkin kun framerate ei muistaakseni tuolloinkaan missään mahdottomissa lukemissa huidellut, vaikka tuolloin siihen ei oikeastaan kiinnittänyt mitään huomiota ja grafiikan säädöistä sen sai kohdilleen että näytti tuolloin jopa tosi sulavalta.

Fysiikat olivat tuohon aikaan aivan omaa luokkaansa ja oikeaa simulaatiota koko touhu. Oli tekniset viat jotka saattoivat iskeä niin omaan kuin ai kuskeihin ja moottorit päästää savut pihalle, toki vikoja oli paljon muitakin kuin vain moottorin kosahtaminen jne… yhdestä kunnon tällistä poikki se kisa sit.

Kaikkein huikein ominaisuus oli se että jos useampi pelas peliä, niin sai laitettua montako ajovuoroa jokaisella oli vuoronperään kisan aikana, sitten tasaisin väliajoin sitetn aina vaihdettiin tovin ajaksi kuskia ja autoa. Sillä aikaa sitten tekoäly ajeli niitä muita ihsmiskuskin autoja. Toi oli aivan älyttömän mahtava ominaisuus ja sitten sai kirota ai:ta jos se tössi kisan :) Tuota tuli tahkottua ja käytettyä kavereiden kanssa älyttömän paljon ja aivan täydellisen upeat muistot tuosta jäi, oli todella hauska ja nerokas ominaisuus, siis todella ! :)

Microprose laatua, toi aivan mielettömän paljon unohtumattomia pelejä jo Commpdore 64:lle ja jatkoi vielä tykitystään hyvin tovin myös PC:llä. Itselleni ehkä kaikkien aikojen kovin pelitalo ollut, niin monta mestariteosta ovat luoneet ja niin totaalisen erityylisiä pelejä kaikkinensa.

 
Viimeksi muokattu:
Richard Burns Rally (2004 PC, PS2)

Peli tuli aikoinaan ja vei rallien puolella simulaation aivan toiselle tasolle kuin mitä koskaan aiemmin oltiin koettu, tokihan vaikkapa Colin McRae ralli oli mainiota hupia mutta tämä otti rallin monta kertaa vakavammin ja pyrki tekemään siitä todella paljon aidompaa kaikilta osin.

Pelin teki Warthog Games, lieköhän paljon muuta sitten tehnytkään ? tai jos teki niin ne muut tekeleet meni meikältä aikoinaan aivan ohitse sitten. Oisko peräti ruotsalaista verta ollut kyseinen firma ? SCI Games tais olla sit julkaisijako lie ? sehän tais vastata myös Carmageddonista, jossa hurmehenkisyys ratintakana oli vallan jotain muuta taasen.

Alunpelrin pelissä oli kuudessa erimaassa rallipätkiä (Suomi myös mukana talvirallina). Autoja oli kahdeksan kappaletta tarjolla. Vielä edelleen pelin modi kulttuuri on voimissaan nettilässä tuolla PC-puolella, joten nykypäivänkin autoja ja uusia rallipätkiä on tarjolla, jos haluaa peliin täysillä vielä tänäkin päivänä uppoutua.

Pelin ajomallinnus oli todella haastava ajella pädillä, pelin ajokoulu oli jo melkoista tekemisen meininkiä että sen sai suoritettua kun pelkästään jarruttaminen oli jo ihan oma maailmansa pelissä verrattuna mihinkään aiempaaan rallipeliin koskaan aiemmin. Taisipa pelissä olla mahdollisuus että kesken kauden saattoi kuski joutua sairaalakeikallekin jos liian pahasti autoa romutti ja jäi sitten kisa väliin koko kauden taistossa, joten tärkeitä pitsteitä menetti tai jos oikein huonosti kävi niin päättyi koko homma kuin seinään ja kirkonkellot kumis.

Ensimmäistä kertaa ikinä rallipelissä ei voinut ajaa nastalaudassa tautotta, tai jos ajoi niin metsähallitus kutsui kyllä hyvinkin pikaisesti. Eikä pelissä oikeastaan sitten uskaltanut ajaa kapealla metsätiellä aivan tajuttoman lujaa, koska se vauhti siinä välittyi mainiosti virtuaaliselle kuskille asti ja alkoi ”oikeasti siinä jo pelottaa” jotta kaasujalkaa tuli vaistomaisesti helposti jo ihan selkäytimestä lähtevillä käskyillä höllättyä. Se oli täysin ennennäkemätöntä tai pikemminkin ennenkokematonta rallipelissä. Myös auton hajoaminen oli aivan omaa luokkaansa, liian reteesti vedetyssä liian pitkässä hypyssä saattoi tulla autoon suuria ongelmia ja vasrsinkin Australiassa oli aivan tajuton hirmuhyppyri, jos siihen veti täysillä niin auto kärsi poikkeuksetta jo melkoisia vaurioita pelkästä hypystä vaikka sen nätisti alas tulisikin, loppupätkä olikin sitten melkoista taiteilua ettei minuuttitolkulla häviäis ja pääsis pätkän ylipäätään maaliin saakka.

Säätämiset sun muutt nippelijutut oli kans, niistä kiinnostuneille joidenka avulla sitten saattoi uupuvat sekunnit tai sen kymmennysosat kiriä, jos ei niitä ei pelkällä ajotaidolla pystynyt kiinni nappaamaan. Rengavalinnat myös toki olennainen osa kuviota, jos väärät valitsee niin aikaa melkoisesti tuhlaantuu.

Pelin uusinnat olivat jotain aivan mahtavuutta. Oikeastaan ensi kertaa ajolinjat näyttivät todella realistisilta :) oli oikeasti namukasta ihailla kuinka auto uusinnoissa näytti kulkevan sillain kuin sen oikeastikin oletti ojanpientareita nuolevan, jos vaikkapa sitä vertasti tv:stä nähtyyn menoon. Myös musa oli jotain vallan muuta kuin mihin oli totuttu, mut oikeastaan se alkoi kasvaa korvakäytäviin kiinni ajansaatossa kun sitä pidempään oli kuunnellut, hetki hetkeltä paremmin ja loi yllättävän hyvin fiiliksen niihin tilanteisiin. Autolla ajettaessa ei toki musiikinrenkutusta tarvinnut kuunnella vaan menopelin moottorinärjynnät ja kilinat & kolinat sun muut ropinat kivasti kuuluivat :)

Raikas tuulahdus kohti simulaatiomaisempaa rallittelua ! :) Peli on tänäkin päivänä enemmän tai vähemmän pelattava ja varsinkin PC-puolella tuo modit tarjoavat aivan uusia tuulia tälle teokselle tänäkin päivänä, sorateiden kuninkuutta halajaville.

Klassikko ja syntyessään :)

 
Viimeksi muokattu:
The Dig (PC 1995)

Aikoinaan kun point’n’cliksut elelevivät sitä reteintä ja hulppeinta aikakautaan.. tuli pelejä vähän joka aiheesta.

Jos vaikkapas Gabriel Knight oli se joka toi oikeasti ekaa kertaa niihin sitä aikuisempaa synkkyyttä ja voodotaa oikeastaan ennenäkemättömällä tavalla tietokonepelien tarinankerrontaan (tokihan Sierra teki noita astetta realistisempia eikä niin huumoripainotteisia kuin taas Lucasarts) niin tämä taasen oli myös omalla tavallaan ”suunnannäyttäjä” että se peli voisi olla eeppinen mutta tietyllä tavalla myös realistisen tyylinen avaruus”spektaakkeli”, jossa välttämättä se tuntematon ei olisi suoraan heti paha joka pitää tappaa… ja ryyditetty tarinalla jollaista ei vastaavaa olisi vielä nähty.

Grafiikat kieltämättä pienen inflaation ajoittain kokenut (tänä päivänä) ja parissa kohdassa pitää vähän arvuutella että mitä se esittääkään ja kursoria veivattava ympäriinsä jotta tietää onko siinä kohdassa jotain ja mitä siinä on ennen kuin teksti sen paljastaa. Ajoittain kuitenkin ihan ok näköinen jopa. Pienellä nykypäivän hiomisella (resoa lisäämällä) sais tosi siistin näköisen tästä mutta näinkin menettelee suurimman osan ajasta.

Kuitekin ilmestymisaikoinaan varmasti ollut aivan huiman näköinen mutta vaikkapa Day of the Tentacle alkuperäisgraffat ovat kuitenkin todellaa paljon jopa huomattavasti paremmin ajan hampaan nakerrusta kestänyt, toki tyylikin jo itsessään siinä aivan täysin erityyliä ! joka selittää sen miksi se kestää aikaa ja tämä ei.

Äänet (Michel Land) ovat loistavat ja ääninäyttelyäkin (Robert Patrick, Mari Weiss, Steven Jay Blum, David Lodge, Leilani Jones, James Garnett) löytyy joten pelkkien tekstien tuijotteluun ei tarvitse tyytyä ! Varsinkin pelin musiikkeihin ei kyllä pääse juurikaan kyllästymään ja luovat aivan loistavaa tunnelmaa.

Pelin itsensä ideanikkari on ollut Steven Spielberg joka hommasta oli vääntämässä jonkin sorttista juttua mutta sen tekeminen olisi osoittautunut tuohon aikaan liian kalliiksi ja haasteelliseksi joten homma sitten livahti seikkailupelin puolelle lopulta. Toki paljon suuria muutoksia ideaan sitten tehtiin ja ilmeisesti useampaankin otteeseen ja päätekijäkin pelillä vaihtui kerta toisensa perään, osittain ilmeisesti tuon takia pidemmän päälle peliin jäänyt juonellisia aukkoja pelaajan "tilkittäväksi" ja loppua kohti kait varsinkin homma vähän levähtänyt ja puzzletkin ilmeisesti vähän lässähtää pidemmälle mennessä, joten täysin auvoista meininki ei kokonaisuudessa kuitenkaan ole. Sinällään hitusen harmi että alkupuolisko tarjoaa heti parastaan, joten sillain vähän loppukiima jää saavuttamatta.

Pelin höpöttelyt on suunnitellut peräti itse sci-fi kirjailija Orson Scott Card.

Peliä väsättiin peräti kuuden vuoden ajan ja se kyllä näkyy, kuuluu ja tuntuu. Sen verran laadukkaasta tekeleestä edelleenkin kyse kun peli ilmestyi viime vuosituhannen puolella, vuonna 1995 Tekijänä toimi Lucasarts joka tuolloin keskittyi tekemään pääsääntöisesti todella humoristisia point'n'kiksuja mutta tämä on ehti toista maata ja tarjoilee oikein puhdasta sci-fiä aimoläjäyksen. Alkupuolella aivopähkinät ovat selkeitä ja homma etenee ihan sillä maalaisjärjellä kivan vauhdikkaasti, mikäpä siinä kun tarinata janoaa kovasti saada ja nähdä lisää kuinka se kehittyy ! …

…valitettavasti ei sitten koko potentiaaliaan pystynyt lunastamaan. Yritys oli kuitenkin tehdä tästä jotain aivan käsittämättömän huimaa avaruus"spektaakkeli"seikkailua, joka olisi kaikilta osin suurempi tapaus kuin sen osiensa summa.

intro…



Jos pelin GOGista hankkii niin mukana tulee digitaalisena mittava The Dig novelli myös lisälukemiseksi ! :)
https://www.gog.com/game/the_dig

Sanonta "old but gold" käy tähän aikamoisen hyvin :)

A DEEP SPACE ADVENTURE BY SEAN CLARK IN COLLABORATION WITH FILMMAKER STEVEN SPIELBERG

An asteroid the size of a small moon is on a crash course toward Earth, and only NASA veteran Boston Low has the expertise to stop it. Along for the ride are award-winning journalist Maggie Robbins and internationally renowned geologist Ludger Brink.

Once the wayward asteroid is nuked into a safe orbit, the trio conducts a routine examination of the rocky surface.

What they uncover is anything but routine.

Low, Brink and Robbins unwittingly trigger a mechanism that transforms the asteroid into a crystal-like spacecraft. The team is hurtled across the galaxy to a planet so desolate, Brink is moved to name it Cocytus, after the 9th circle of Hell in Dante’s inferno. The bleak landscape was obviously once home to a highly evolved civilization, with remnants of sophisticated architecture, advanced technology and an intricate network of underground tunnels.

But no Cocytans.

Who were the original inhabitants of this once rich empire-turned-wasteland? What are those apparitions that mysteriously appear from time to time? Why have Low, Robbins, and Brink been brought to this place? And how can Low keep his team from unraveling in the face of such uncertainty? To return to Earth, they must dig for answers, both on the planet’s surface and deep within themselves.

From the combined talents of LucasArts and legendary Steven Spielberg comes an epic adventure that plunges headlong into the very core of the unknown. And takes you with it.
• Nearly 200 locations and hundreds of puzzles
• Robert Patrick of T2 as the voice of Boston Low
• Special effects contributed by Industrial Light & Magic
• Dialogue contributed by award-winning sci-fi writer Orson Scott Card
• Alluring Wagnerian musical score sets the epic tone
 
Viimeksi muokattu:
Scorched Earth (PC 1991)

Voisiko sanoa että tälle pelille on eräs vallan kuuluisa ja menestynyt Worms pelisarja enemmän kuin paljon velkaa ja kiitollisuuden velassansa.

Tässä oli vielä tylsät mollukka mokkulat (tykit) joille ei päässyt juurikaan liikkeelle ja asearsenaali ei ollut Wormsin monipuolisuutta vielä nähnyt mutta itse sile vuoropohjaiselle ampuselle ja se millä tavalla ammuttiin, voima kulma säädettiin niin tämä loi pohjat. Muokkautuva maasto kuitenkin oli joten se oli jotain edelläkävijän edistyksellistä :D

Toki Worms sitten monipuolistaa tätä aivan tajuttomasti ja hyvällä tavalla ja tekee kaiken paremmin, mutta tämä se ”aito ja alkuperäinen” oli josta nuo matoset voimansa ammensivat omaan loistavaan pelisarjaansa.

Peliä pystyy tänäkin päivänä pelaamaan eikä se ole huono mutta niin paljon paremmin viriteltyjä versioita tästä nykypäivänä on että mitään erikoista tämä ei tänä päivänä enää pelaajalleen pysty tarjoamaan. Toki kelvollisen pelikokemuksen kyllä.



---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Elasto Mania (2000 PC)

On tainnut eräs Antti Ilvessuo nuorempana veijarina pelaillessaan vahingossa tähän peliin törmätä… aikaa toki jonkisen verran ehti kulua, ei nyt kuitenkaan mahdottomia kun sieltä sitten tulla putkahti Trials niminen peli. Se ei nyt oikeastaan aivan yksi yhteen ole, mutta todella paljon on tästä siihen otettu, pyörän taiteilun ja hallitsemisen suhteen.

Hyvä peli edelleen, ajaa asiansa ja joillain tapaa ajoittain jopa miellyttävämpikin pelattava kuin vaikkapa viimeisin Trials, vaikka laatutyötä sekin..

..jos vieläkin aiempaan historiaan haluaa lähteä tutustumaan, niin C64:sen peli nimeltään Kikstart on todella mainio edelleen ja sille on kakkososakin :)

Hätkähdykseni oli kieltämättä melkoinen jytky suorastaan ! kun nyt vasta tajusin, mitäs sieltä Steamin kätköistä löytyykään ! ei hemmetti :D Ai niin joo Shareware, se jos mikä oli oikeata aitoa ja ehtaa tietokoneilua ! :)



Making your way through tricky terrain, controlling speed, balancing tilt and collecting goodies as you go will be challenging to master, but so much fun to play. Elasto Mania is a blast from the past, a cult classic indie motorbike simulator, a retro game of skill & style. Are you in for the ride?

A NOT TOO CASUAL BIKE GAME
Elasto Mania is an indie motorbike simulation game, a colorful 2D racing experience released in 2000 as a successor to Action SuperCross. The full version of the original edition contains 54 levels and a level editor. This gem of a retro arcade game is a blast to play and challenging to master, you will quickly get the hang of it, once you start playing!

A NEVERENDING EXPERIENCE
There is always something new to discover when it comes to this beloved enduro platformer. When you think you have completed all the levels and collected all the goodies, it’s time to open the level editor and create your own challenge. Discover the thousands of fan creations, gameplay content, levels, graphics, tools and even multiplayer modes right in the Steam Workshop and on the community websites.

A CULT CLASSIC
The days of floppy disks, CRT monitors and dial-up internet are long gone, but our old school favorite outlived them all. 2020 marks the 20th anniversary of the game and it’s still going strong. A lot has happened in the past two decades, Elasto Mania has been upgraded for modern machines, but in spite of the small tweaks and updates this fully formed cult classic is still the same “hard, but casual, but hard” retro PC game we all love. Here’s to the next 20!


 
Viimeksi muokattu:
Elasto Mania oli aikoinaan kotona ja koulussa kovassa käytössä. Huikea peli!

...pitäisköhan sitä vielä vähän testata pitkästä aikaa...
 
Fahrenheit (PS2, PC 2005)

Liekö ensimmäinen vähän tietyllä tapaan jopa ”aikuisempaan makuun” suunnattu ”seikkailupeli” joka vei kontrollointia seikkailupeleissä, siis niistä siihen asti valtavirrassa olleista kliksunaksutteluista monta pykälää tuollaiseen interktiivisempaan suuntaan, jopa elokuvallisempaan suuntaan.

Joten peruspuzzleilut ja aivopähkinät eivät olleet enää se olennaisin osa pelimekaniikkaa, vaan se että homma etenisi suht kivalla tahdilla vailla suurempaa jumiin jäämistä pidemmäksi ajaksi ja pelaaja pääsisi sillain nauttimaan tarinen etenemisestä.

Kontrollit tässä vielä hitusen hakusessa, Quantic Dream siis vastuussa pelistä, ja niitähän porukka tulisin pikku hiljaa peleissään entisestään hiomaan.

Jakoi aika paljon kahtia mielipiteitä tuollainen niin sanottu QTE painotteisuuteen perustuva peli, verrattuna niihin aiempiin. Osalle tuo tulisi olemaan kuitenkin siunaus kun taas osalle kirous. Toisten mielestä pelillisiä elementtejä karsitaan liikaa, kun taas toisten mielestä itse tarinasta nauttiminen on nuin paljon mukavampaa… myöhemmin sekaan tulee vielä Telltale joka esittelee oman versionsa uuden tyyppisistä seikkailupeleistä ja miten niissä pelaaja mukaan temmataan, mutta se on eri asia se.

Tarinallisesti tämä alkaa todella mielenkiintoisesti ja mukaansatempaavasti ja vie heti alussa todella tiukalla otteellaan pelaajaa mukanaan. Alussa on heppu joka tekee murhan jota ohjataan pakenemaan ja sitten välillä ohjataan naispoliisia joka tuota jahtaa, sillain kivasti kietoutuu nuo pelillisetkin jutut että jääkö jotain kiireessä pakenijalta huomaamatta ja löytääkö niitä poliisilla sitten jne… myös ”masennusmittari” oli pelissä aika veikeä viritelmä… mut toi asettelu että pelaat kummallakin oli tuossa mainio… pelissä oli oikeasti paljon hyviä ja uudistavia ideoita ja vaikka osa meinaa vähän liitoksistaan nitkua ja natkua niin silti kokonaisuus pysyy suht hyvin kasassa :) ilman mitään omia purkkaviritelmiäkin …

…harmi että loppua kohden tarinallisesti lähdetään vähän turhan suurellisiin kuvioihin sekaantumaan ja homma ikään kuin repeää liitoksistaan. Mutta ihan kelpo peli tänäkin päivänä ja varsinkin alkupuolisko pelistä on todella tiukkaa kamaa :) … siitä se sitten läksi ja David Cage on porukoineen luoneet sittemmin Heavy Rainin, Beyond Two Soulsin kuin Detroit : Become Humanin… oikeastaan hyvin pitkälti tämän pelin pohjalta, sitä hitusen kerta kerralta viilaten ja höyläten, omaa pelisysteemiään siis ja pieniä nyansseja tuonut lisää sinne sun tänne.

Niin tai näin niin yksi uudenaallon airueista, mitkä veivät seikkailupelejä itse kehittämään omaan suuntaansa.

Tietsikalle löytyy vaikkapas RemasterEditionia sit ... toki taitaa myös konsoleille löytyä myöskin ! :)




Guilt is a Chilling Feeling...

Originally released in 2005, Fahrenheit (known as Indigo Prophecy in North America) was a breakthrough in interactive narrative, teetering between the worlds of cinema and gaming while also embracing them, carving its own unique genre in the entertainment landscape. This newly remastered edition features updated graphics, controller support AND is based on the uncut/uncensored international version of the game.

With a rich multilayered narrative, innovative presentation, and a chilling musical score by famed Hollywood composer Angelo Badalamenti, Fahrenheit: Indigo Prophecy Remastered serves as the definitive version of the supernatural murder mystery and (re)introduces the groundbreaking title to old and new fans alike.

Features:
*Interactive Drama — An intuitive control scheme and spectacular split-screen presentation complement the game's mysterious noir narrative.
* Extensive Replayability — With branching dialog and multiple endings, each playthrough of the game yields a different outcome.
*Multiple Characters — Take control of the narrative through four different playable characters, each illuminating a different perspective of the story.
*Fully Voiced Script — Every line from the extensive script is voiced by professional actors in English, French, German, and Spanish.
*Cinematic Score — Fahrenheit features a fully orchestrated score composed by Angelo Badalamenti, famous for his extensive work with director David Lynch.
*Uncut version of the game — Unlike the original North American release,
Remastered contains all of the game's original scenes, uncensored and uncut.


Key Upgrades:
*High-definition Graphics — All of the in-game textures have been meticulously recreated in HD for desktop.
*Controller Support — Support for Sony and Microsoft controllers for desktop platforms.
*Live Graphics Comparison — Players can switch between the updated visuals and the original art assets by pressing F9

 
Tulipa pelattua tossa ihan ensimmäistä Just Causea vuodelta 2006 kun en edes ollut koskenut siihen. Ja voi sanoa, että aika tönkköä oli. Toki ihan iso maailma ja kaikkea, mutta on vaan niin tönkköä ettei pystyny paria tuntia enempää pelaamaan.

Seuraavaksi voisi Just Cause 2 ottaa kokeiluun, josta on ihan hyviä muistoja.
Tulihan tuota Just Cause 2 pelattua ja hyvin nätin näköinen peli nykyäänkin. Se on vanhentunut mun mielestä hyvin.
Ikävä kyllä samaa ei voi sanoa tosiaan monestekaan pelistä. Kyllä aika vaan kultaa muistot.
 
Jazz Jackrabbit (1994 PC)

...kun kerta nyt GoodOldGames tämän hoiviinsa otti ja nostalgiaa tarjoaa, niin pitihän se sitten koklata ja muistoja verestellä tämän parissa.... vieläkäs tämä tänäkin päivänä viihdyttäisi !?

Selkeästihän tämä on vaikutteita ehkä enempi sieltä Sonicisn suunnalta napsinut, välillä mennään melkoisella supervauhdilla ja se on yksi olennainen muttei ainoa osa-alue pelissä... erinäiset aseet joita tarjoillaan (tai ennemmin erilaiset "luodit") sen sijaan sitten tämän kyseisestä siilistä ja pitkälti monesta muustakin platformerista erottaa. Tuo myös pienen taktisen mahdollisuuden myös hitusen astetta hitaampaakin etenemiseen jottei tarvitse tauotta ihan pää kolmantena jalkana vipeltää ja singota päättömästi eteenpäin turboruuvi ahterissa täysille kiristettynä, vaikka peli onkin osittain sellaiseksi tarkoitettu ja suunniteltu myös jossain kentistä pieniä osia mennään melkoista kyytiä.

Äänet tunnistaa aikakautensa tekeleiksi ja vauhtia myös musanpuolesta piisaa ! Grafiikka on ikääntynyt ihan kohtalaisesti, vähän kieltämättä turhan isoa pikseliä nykypäivänä (jos kokoruudulta vetelee menemään, muttei sentään nautintoa pilaa kuitenkaan) mutta jos miniruudulta pelaa niin näyttääkin vielä tänäkin päivänä jopa mainiolta.

Yllättävän kivasti tätä tahkoaa menemään ja viihdyttävyys ei ole juurikaan vuosien saatossa karissut, joten kyllä se kakkonenkin pitää hankkia ja pelata, ehdottomasti, sen verran kivasti hymy tästä huulille tuli :)

Kakkosesta vois sen verran sanoa heti alkuun että yllättävän ”erinnäköinen” peli noin graafisesti !

Suhteellisen kiva ”tasoloikka” kerä ”räiskimisen” omalla sankarillaan, PC:lle ei nyt hirveästi oikein tällä platform saralla sellaista ylitse muiden esikuvaa ollut, osa varmana Commander Keenin nimeen toki vannoi. Sit oli Superfroggia mut se oli enempi Amigan nimellä ja siellä puolella ratsastava, vaikka siitäkin ihan kelpo käännös on PC:llä.

Tänäkin päivänä näitä pelailee vallan mielellään :) Todella napakkaa menoa ja meinikiä, missä mennään eikä meinata :)



Gogissa tarjolla Collectionia :) niin ykköseen kuin kakkoseen

Jazz Jackrabbit Collection includes:
Jazz Jackrabbit CD-ROM version
Jazz Jackrabbit Holiday Hare'95

Watch out - Jazz Jackrabbit is in town. This little bunny - with a very big gun - is on a mission to save the beloved rabbit princess, Eva Earlong, from Devan Shell and the Shellian Terrorists. He must travel through six episodes, each containing three worlds, in order to save the princess, grab some glory, and hopefully get the girl. This is an exciting high-speed, platform, action-jump'n'run adventure with animated cinematics, old-school graphics, incredible 3D bonus stages and an awesome soundtrack. Never ending excitement and fun with Jazz Jackrabbit.



https://www.gog.com/game/jazz_jackrabbit_collection

..elikkäs myös kakkoseen kans…

https://www.gog.com/game/jazz_jackrabbit_2_collection


JAZZ IS BACK!
The nefarious turtle, Devan Shell, has built a time machine as part of a diabolical plan to rewrite Carrotus' past. Now, only our hero along with his spaced-out little brother, Spaz, can stop him from turning history on its ear!

Jazz Jackrabbit 2 Collection includes:

Jazz Jackrabbit 2 - The Secret Files

Jazz, the PC platform hero, has finally made comeback with all new adventures. This time he's brought with him not only his space cadet brother Spaz, but also their sister, Lori - and she has supernatural athletic powers! This story, completely fresh and new for our gamers, takes our favourite rabbits to a haunted house, a city and an extended Easter level! On their way they encounter numerous enemies and sneaky adversaries, but trust them to bring the game to a wild conclusion when they find a mysterious code which is the key to the Valhalla.

Jazz Jackrabbit 2 - The Christmas Chronicles
They are back! Super-cool rabbit jazz, his crazy little brother, Spaz, and their athletic sister Lori will gang up for Christmas to have a wild and wacky time on your PC. In these Christmas levels of the PC hit Jazz Jackrabbit 2, our favourite rabbits have brand new adventures in cold, snowy landscapes, where there are many evil enemies.

*Incredibly fast-paced game play.
*Choice of at least three characters, each with its own specific gaming features.
*Fly, swim and warp your way through over 40 levels of non-stop action.
*Jazz Creation Station, a super-friendly level editor, enabling players to create their own levels.
*Deliriously fun Party Mode: Jazz up your social life with four-mode multiplayer gaming; two to four players on one screen; up to eight players on two screens via modem; up to 32 players on eight screens via LAN or the Internet!
 
Wonderboy in monster world.

Tuli tuo pelattua ekana sega mega drive classics kokoelmasta ja olihan se enimmäkseen ihan jees seikkailu ja tarjoaa sitä samaa mitä dragons trap josta tuli jokin aika sitten myös remake.
Maailmassa on ihan kivasti tutkittavaa ja tapetuilta vihuilta saaduilla kolikoilla ostetaan parempaa varustusta jolla päästään taas uusiin paikkoihin.

Muutama kohta kuitenkin pisti vituttamaan aika huolella.
Ekana jää luolasto jossa hahmo jatkaa liukumistaan niin pitkään kunnes ohjaat vastakkaiseen suuntaan tai osut seinään.
Ihan sama vaikka otat vaan pari askelta niin se jatkaa sitä liukumistaan.
Tuohon kun lisätään hypyt jotka vaatii kunnon vauhdin ja viholliset niin hauskaa on eikös vaan.
Tuo oli eka kerta kun aloin käyttämään quick savea hyväkseni.

Jälkeenpäin sain tietää, että tuota ennen olevassa kylässä oli myynnissä kengät jotka pitää paremmin jäällä joten ehkä ne olisi poistanut tuon jatkuvan liukumisen.
En silti tunne itseäni tyhmäksi vaan syytän edelleen peliä paskasta suunnittelusta.
Ai miksikö? Koska noiden nimi on ceramic boots. Käsi ylös kaikki joille tulee mieleen, että hei noi pitää varmaan paremmin jäällä.
Pelihän ei kerro mitään eri kenkien ominaisuuksista vaan netistä pitää kaivaa taulukko jossa kerrotaan kaikki ja on myös listattu kuinka paljon ne boostaa kävely nopeutta ja hypyn korkeutta.
Hintaakin oli 4000 kolikkoa ja säästin 10 000 maksavaan haarniskaan.

Toinen kohta oli viimeinen kenttä jossa pitää vaan hyppiä laatalta toiselle ja ne nousee samalla korkeammalle ja lopuksi pitää vielä hypätä köyteen kiinni.
Jos hahmo ei olisi niin kankea ja liukas ohjata kuin se on niin tuo olisi ihan helppoa. Lisäksi aina kun tuossa epäonnistuu niin tippuu edelliseen kerrokseen jossa pitää tappaa iso vihu joka hemmetin kerta uudestaan.
Muutaman kerran jälkeen tallensin ennen tuota hyppimistä ja silti mulla meni varmaan 10 yritystä ja epäonnistuin aina siinä köyteen hyppäämisessä joka tuntui jäävän yleensä vain parin pikselin päähän.

Sitten se kaikista pahin eli viimeinen bossi.
Itse bossi ei tee mitään vaan on lähinnä aivo jalustalla, koska jonkun mielestä oli loistava ajatus tuoda robotit peliin mukaan ihan loppumetreillä.
Areenalle spawnaa jatkuvasti lasertykkejä lisää, jalkojen alla on liukuhihna joka vie sua jatkuvasti kauemmas pomosta ja lisäksi siinä on vielä liikkuva sirkkeli.
Mutta ei tässä vielä kaikki sillä koska kyseessä on 90 luvun peli niin tietenkin tässä on knockback efekti eli hahmo lentää aina johonkin suuntaan kun ottaa osumaa.
Laser osuu niin lennät taaksepäin, liukuhihna liikuttaa taaksepäin, sirkkeli heittää taaksepäin ja jos edes hipaiset pomoa niin lennät taaksepäin ja ainoa tapa osua siihen on hypätä ja lyödä.
Tuo koko matsi on yksi iso clusterfuck ja hienointa on se, että japsi versiossa ei ole ollenkaan tuota liukuhihnaa ja sirkkeliä.

Kohdassa 2:23 alkaa se paskin osuus meidän versiossa
 
Beyond oasis

Tai The Story of Thor: A Successor of the Light kuten tuo japanissa ja euroopassa tunnetaan.
Ei kyllä mitään hajua miksi tuollaiseen nimeen ollaan päädytty sillä koko pelissä ei ole edes Thor nimistä hahmoa.
Kyseessä on toiminta seikkailu. Jotkut kutsuu tätä link to the past klooniksi, mutta ei näissä muuta samaa oikein ole kuin pelin maailmasta löytyvät luolastot ja yksi kyky joka toimii kuin grapple hook.

Itse tykkäsin tästä enemmän mitä zeldasta. Taistelu on monipuolisempaa ja vihujen turpaan mättämisestä tuleekin välillä fiilis, että pelaa jotain kevyttä beat em up peliä.
Käytössä on tikari jolla voi huitoa ihan normaalisti, tehdä 360 asteen iskun, voimakkaan sivalluksen ja voipa ennen iskua vetäistä voltinkin.
Peli ei näistä kerro kuin tuon pyörähdyksen joka tehdään pitämällä lyönti pohjassa ja pyöräyttämällä dpadia kierros.
Voltti tehdään taakse, eteen, lyönti kombolla ja voimakkaampi isku eteen, eteen, lyönti kombolla.
Lisäksi pelkkää lyöntiä hakkaamalla Ali (ei Thor ) tekee ekan iskun jälkeen vielä potkukombon.

Tarjolla on myös parempia miekkoja ja varsijousia, mutta nämä kestää vain tietyn määrän käyttöä.
Peliin on myös piilotettuna versiot jotka ei hajoa.
Terveyttä ja taikapojoja parannellaan safkalla ja juomilla jotka varastoidaan inventaarioon.

Ali saa myös neljä henkeä auttamaan matkassa. Vesi, tuli, varjo ja kasvi.
Nämä myös kutsutaan kentälle tavalla johon en ole ennen törmännyt.
Vesi olio Dytto kutsutaan ampumalla valopallo johonkin missä on vettä, olkoon se sitten joki tai vaikka katosta tippuva vesipisara.
Dytto osaa ampua kuplia jolla sammutetaan tuliseinät, muuttua tornadoksi ja parantaa.
Efreet on tuli demoni ja kutsutaan ampumalla valopallo johonkin missä on tulta. Se hajottaa jää esteet, pystyy suihkimaan tulipallona ja tekemään vahinkoa ympärilleen.
Shade kutsutaan ampumalla jotain joka peilaa eli lähinnä isot kristallit ja ison ritarin haarniska.
Se ottaa osan vahingosta vastaan ja pystyy varjona venymään ja ottamaan kauempana olevista tavaroista ja tolpista kiinni.
Kasvi Bow on se heikoin näistä ja se lähinnä syö kalterit. Rouskuttaa se vihollisiakin, mutta se kuitenkin pysyy paikoillaan joten siitä ei paljoa iloa ole.

Visuaalisesti peli on pirun nätti ollakseen 25 vuotta vanha mega drive peli.
Miinuksena tasoloikka joka on varsin tönkköä ja eka kunnon tasoloikka kohta heittää heti pelaajan syvään päähän allasta eli luvassa on liikkuvia laattoja ja velhoja jotka ampuu sähköpalloja. Jos tuollainen osuu niin melko varmasti tiput pois ja aloitat sielä missä jalat on viimeksi koskeneet maata.
Pelin lopussa olevat loikinnat onkin sitten jo helpompia. Osittain tuo johtuu siitä, että pelaaja on oppinut miten hahmo käyttäytyy hypyissä, mutta myös vihollisten sijoittelu on paljon fiksumpaa.

Kokonaisuutena ihan hemmetin hyvä. Ostin mega drive classics kokoelman pleikkarille 15e hintaan ja pelkästään tämä oli jo melkein tuon arvoinen.

 
Viimeksi muokattu:
Microprose Soccer (C64) (1988)

Aikoinaan kieltämättä hitusen harmitti että Kuusnepa jäi vaille Kick Off ja Player Manager pelejä. Vaikka sille oli noin muutoin oikeinkin mainioita futispelejä niin perinteisempiä kuin vähän kokeilevampia, kuten vaikkapa huikea Footballer of the Year 2

….kuiteskin, tämä on sieltä perinteisemmästä päästä futispelejä, tai no ehkei tuohon aikaan aivan yleisin kamerakulma kuitenkaan ihan suoraan ylhäältä ollut Kuusnepan futiksissa… joten siltä osin toi jotain uutta. Kontorollit mainiot, pystyi vetelemään vippauksia, banaanipotkuja kierteellä, saksaria, volleytä jne…

Kaiken huikeuden lisäksi pelissä oli myös Six-A-Side elikkäs "futsal" kans !tai no ei varsinaisesti & suoranaisesti mut kuiteskin.

Tässähän on muuten hääräämässä eräs Jon Hare ! mies siis tekisi hitusen tämän jälkeen Sensible Soccerin. Mutta tämäkin on oikeasti todella hyvä jalispeli :)

Napinan aihe tässä ehkäpä suurin on se että tuo kuvakulma aika suppea, näkee kentältä hitusen turhan vähän kerrallaan muuten mainio. Toki ääniefektit nyt ei mitään täyttä kultaa kamaa kans ole. Pelattavuudeltaan edelleen kivaa, sit sadekelille on ne aivan huikeat ja uniikit liukutaklaukset ! :D pelihän on sinällään muutoin varsin realistinenkin visio mut nuo oli vedetty aivan överiksi sadekelilla, jätkä meni ihan holtittomasti miten sattuu ”holtittomasti kiemurrellen” :D mut jäänyt tosiaan toi uniikkius tuolta osin ikuisesti mieleen tästä erityisesti.

Peli oli oikeasti todella haastava ! ainakin pikkunassikkana, jonkusen kerran pääsin aivan sinne pyramidin huipulle mutta sitten jostain syystä aina loppuottelussa ei kestänyt kantti ja kuninkuus jäi aina kielen lipaisun päähän ja melkein jo voittopystiin hipaisemaan.. noh ne heikommat joukkueet olivat ajan kanssa kun oppi pelaamaan niin silmät kiinni voitettavaa kamaa, mut mestaruus ei ollut helppoa saavuttaa.

Maajoukkueita pelissä oli 29 kappaletta, rankingissä Oman oli siellä pahnanpojimmaisena !

Hieno peli, never forget kamaa ehdottomasti, oli se Jon Hare aikamoinen seppä futispelejä väsäämään !

Muutama kuva ohjekirjasta (siellä on myös futsal kentän mitat kans :) ja kuvat)… pidän erityisesti tuosta omasta muistiinpanostani sisälehdykällä… ”mahotonta:D
 

Liitetiedostot

  • MPS1.jpg
    MPS1.jpg
    1,7 MB · Lukukerrat: 2
  • MPS2.jpg
    MPS2.jpg
    1,5 MB · Lukukerrat: 2
  • MPS3.jpg
    MPS3.jpg
    4,9 MB · Lukukerrat: 2
  • MPS4.jpg
    MPS4.jpg
    4,9 MB · Lukukerrat: 2
Viimeksi muokattu:
RTL Biathlon 2008 (PS2) & (C64) Winter Games Biathlon

Saksan suunnalta näitä kovasti väsäsivät useamman vuoden ajan vuosipäivistyksinä, samoin tuli mäkikyhhypelisarjaa kans.

Saksalaisten käsialaa on niin kansikuvassa (ja takakannessa) poseeraavat Magdalena Neuner, Kati Wilhelm sekä Michael Greis), muun maan tähdille ei siis ole annettu sananvaltaa tällä kertaa naamaansa esitellä.

17 eri kisaa tähän otettu eri puolilta Eurooppaa toki ja taitaapi olla hyvin pitkälti nuo lisenssoitu, siis nimiensä puolesta, ei taida mitään yksi yhteen kurvailua olla ja laserskannattua meininkiä kuitenkaan kuten nykyään autopelien puolella on tapana mainostaa. Seassa myös Suomen oma paikka elikkäs Kontiolahti ! :) löytyy paikkoja myös kuten Oberhof, Östersund, Rurhpolding, Holmenkollen joissa vaikkapa on MM-kisoja ja Maailman Cupeja vuosi toisensa perään järjestetty, sekä melkoiset kemut tuppaavat aina varsinkin Sakan maalla olemaan katsomossa paikan päällä, siellä suuria juhlia ja tapahtumia ovat aina… todella suosittu laji nimittäin Saksassa.

Kilpailumuodoissa, löytyy niin takaa-ajoa, sprinttiä, massalähtöä. Viralliset säännöt jne… jopa Career mode löytyy :) siinä hepulla on Speed, Technique, Stamina, Power ominaisuudet joita sitten koetellaan kehitellä peremmiksi.. lisäksi löytyy pari Special Skillsiä kans.

Itse hiihtäminen on staminan kanssa taitelua, erityisesti sen mittarin kanssa. Vedetäänkö missä vaiheessa turboruuvia pohjaan ja hapoille, vauhti hiihdettäessä nousee aivan julmetusti joksikin aikaa, mutta se saattaapi kostautua sitten ammunnassa. Sekä jos liian ylitse vetää hiihtämällä, niin sitten alkaa jo perushiihtäminenkin hyytymään melkoisesti, kun pidetään matkavauhtia yllä joka on suunnilleen samaa sitten kuin kaikilla muillakin..

..sellaista taktista pelisilmää vaativaa. Toimii ihan kohtalaisesti. Pidemmän päälle ja pidemmissä pelisessioissa ehkä hivenen tylsää mutta ei surkeaa kuitenkaan.

Hiihdetttäessä kuvakulma on takaapäin. Ampuessa sitten silmistä kuvattu.

Ampumapaikalla pitää ottaa myös tuuli huomioon. Itse pitää täysin tahdata ja hengitystä voi ihan hetkisen ajan aina pidättää joka ei sitten heiluta tähtäintä niin paljon vaan pitää sen hetken aikaa vakaana. Toki jos on äärettömän hengästynyt ja pulssi huitelee hirmuisissa lukemissa niin sitä vähemmän siitä hengityksen pidättämisestä on apua pelaajalle. Aina ampumisen jälkeen sihtauksen aina heittää huitsin nevadaan joten se pitää tehdä joka kerta uudelleen sit, hakeminen siis. Riippuen kisamuodosta niin tulee joko aikasakko, tai sitten pitää lähteä hiihtelemään sakkoringille.

Peliä voi tahkota moninpelinä joko vuorotellen pelaillen ja ajalla ottaa miehestä mittaa. Tai sitten on myös kahden pelaajan Slit Sceen, jolloin näkee reaaliajassa että kumpi onkaan edellä !

Peli on ihan ok. Pieninä annoksina silloin tällöin maittaa kyllä edelleen ! :) mut isompina rupeamina vähän liian itseään toistava. Kelpo ohjekirja on kans kiva lisäboonus.





Toki itse pidän ehdottomana kukkulan kuninkaan edelleen C64:sen Winter Gamesin ampumahiihtoa, siinä on sitä magiaa edelleen. Joystickin vatkaus on hiihtäessä ihan omiaan ! mitä kontrollointiin tulee hiihtämisen suhteen… sitten mitä nopeampaa tahtia siinä teet sitä nopeammin hiihtäjä hengästyy, rytmi on kuitenkin a ja o kaikessa… sitten vähän itse riskeeraa kuinka hengästyneenä tulee ampumapaikalle ja mitä hengästyneempi niin sitä nopammin tähtäin siinä sitten menee. Yksinkertaista mutta todella toimivaa :)

Sitten on ylä- ja alamäet, alamäissä saa levättyä ja sykettä tasoitettua. Ylämäessä on kans nopeapi rytmityst tarpeen veivauksessa, mutta jos rytmi menee, lähtee myös hiihtäjältä vauhti toaalisesti.. ampuma paikalla pitää sitten itse aina ladata välissä. Noin muuten ei itse tähdätä vaan tähäin menee koko ajan ylhäältä alas yhä uudestaan ja uudestaa, sitä vinhempaa tahtia mitä kovempi pulssi.

Ratojahan tuossa ei ole kuin tuo yksi vain. Joten siltä osin eri variaatiota tule, mutta se kestää aikaa ja pelailua ihan käsittämättömän hyvin edelleen.

Pelin kuvakulmahan on suoraan sivusta hiihdettäessä ja sitten silmistä kun ammutaan.

Hyvä peli :) ajaton ja ehdoton suosikki laji kun tosiaan Winter Gamesissa on muitakin talilajeja !

Supermallisuoritus :D


-------------------------------------------------------------------------------------------

Eipä ole tainnut tulla ainuttakaan yhdistetyn peliä… sen joutuu sitten ihan omassa kotipihassa klaaramaan ampumayhdistetty… ensin jos omakotitalossa asuu niin katolta mäkihyppyä, kerrostalossa vähän haastavampaa suorittaa onnistunut alastulo :D sit talon ympäri hiihtoa ja kuulaseella pringlespurkkeja räiskien :D kyllä se siitä lähtee, jos vaan lunta enää näillä leveys- ja pituuspiireillä enää tulloo talvella vierahaksi.
 
Airborne Ranger (C64) (1988)

Tässä on kyseessä klassikko joka ei jostain syystä saanut sitä suurempaa kunniaa osakseen jonka olis ehdottomasti ansainnut ! Kyseessä on todellinen mestariteos ja suoranaisesti ihan samanlaista peliä ei oikein ole edes tullut. Tekijänä Microprose joka aikoinaan tykitti sellaista kamaa pelimarkkinoille että heikompaa hirvitti. Todellisia mestariteoksia toistensa perään ja tämä yksi niistä lukemattomista, ”vinosta pinosta” napsastuna siis.

Tehtävistä voi tietyllä tavalla valkata mitä kiinnostais, joten hitusen vapaavalintaisuutta siinä.. tehtävänä saatta olla valokuvien napsimista, tutka-aseman tuhoamista, koodikirjan pöllimistä jne… sinällään tässä olis enempikin vähän varovaisesti tarkoitus ”soluttautua” vihulaisalueella. Siellä sitten enempi tai vähempi toimintapainotteisesti homma hoidella kotiin liehuvin lipuin..

..tämä monta astetta realistisempi kuin mitkään muut räiskintäpelit. Jotta siltä kantilta mikään suora räiskintämeno tässä oli enempikin itsemurhaa kuin kannattavaa taktiikka. Koska ei ollut loputtomasti aseita (legendarinen M-16 tässä mahdollisesti suuressakin osassa, jos pelaajaa niin päättää), saatika panoksia niihin, kranaatteja, kevyt sinko, räjähteitä (voi myös pistellä ajastimen), lääkepakkauksia jne… tavaraa ei pysty roudaamaan määräänsä enempää mikä tuo oman realistisuutensa ja erityiseksi taktisella tasolla pistää hommaa aivan uusiksi verrattuna muihin peleihin tuolloin.

Maastoina voi olla kolmea eri tyyppiä…. aavikkoa, talvista-aroa sekä viidakkoa. Kartat ovat sinällään ihan monipuolisia… löytyy mm. bunkkereita, vallihautaa, lentokonekenttää, piikkilanka-aitaa (oikeilla välineillä pystyy leikkelemään sitä), vettä, miinakenttiä, ojia joissa tetsata piilosalla ja tehdä havaintoja ympäristöstä tai yllätellä vihuja housut kintuissa.

Graafisesti oli ilmestymisvuotenaan ihan kivan näköinen peli ! vielä tänäkin päivän tuo selkeys on hyvä juttu ja saa sen näyttämään hyvinkin pelattavalta :) Grafiikat kuitenkin toimivat todella hyvin tunnelmanpuolesta ja sai siellä olemisen tunnin kivasti pelaajalle asti välitettyä… myös maastoa pystyi oikeasti käyttämään hyväksi, tai se oli oikeastaan elinehto että sitä oppi käyttämään avuksi ja sen kanssa elämään käsikädessä :)

Tehtävässä on yleensä useampi juttu jotka voi tehdä, ne selitetään tehtävänannossa aina, kaikkia tehtävänantoja ei ole pakko suorittaa että tehtävä tulee hyväksytyksi suoritettu. Tehtävän jälkeen, jos siis siitä hengissä selvisi tulee loppuraportti jossa vedetään erinäköisiä statistiikoita yhteen siitä mitä just tuli tehtyä :)

Jollain tapaa tämä vois ehkä olla toiminallinen Metal Gear Solid, vaikka sitä hidden etenemistäkin tässä on. Mut peli jollaista ei oikeastaan toista ole, ei ollut aikanaan, eikä ole tullut sittemminkään… sittemmin jotain vähän sinne päin mut just tälläistä ei oikein laisinkaan.

Congratulations, niin homma suoritettu, muuten tahkotaan uudelleen, tai lähdetään tekemään jotain toista tehtävää jos siinä onnistuis hitusen paremmin sitten.

Loistava peli tänäkin päivänä ! :)


C64 versiosta pelikuvaa…




Arguably the first ever tactical simulation of modern warfare, Airborne Ranger was billed as "action simulation," and it flawlessly fulfills that audacious claim. For the first time, success in a military-themed game requires stealth and careful planning in addition to quick reflexes. Game description and review at MobyGames says it all about this ground-breaking classic:

"You're an airborne ranger working for the United States. You are dropped into different missions with different objectives. Some missions require you to retrieve a package in a given amount of time, and another requires you to rescue POWs. Carnage aplenty, as you can use different means to kill different foes. A "stealth" shooter, where emphasis is on avoiding enemy detection (even if it's just 2D sprites), Airborne Ranger is very different from your typical game. Distract enemies by using timed explosives or rockets, manage your supplies carefully to last through the entire map.

The "career" is very nicely done, as the missions tie together. If one of your rangers were captured (ran out of ammo and surrounded), another ranger may get a POW rescue mission which can recover that ranger! Airborne Ranger is the earliest tactical shooter, long before Rainbow Six reinvented the genre in 3D. As a ranger, your job is to infiltrate enemy territory in parachute, glide to a landing without alerting enemies, then sneak through the many defenses (pill boxes, patrols, concertina wires, etc.), killing the enemy if necessary, accomplish your mission (which could be steal documents, demolition, take pictures of new enemy jet, capture, rescue POW, and more), and be extracted.

The graphics are rather plain 2D, as this game is long before the advent of 3D graphics. Yet the action holds up quite well, as you tensely wait for the enemy patrol to walk by before you continue on your way, staying out of site, only use your weapons when absolutely necessary. You have your trusty Ka-bar knife, CAR-15, demolition charges, and even LAW rockets. You also have first aid kits to heal wounds. While not quite "one shot and you're dead", you can only take three hits, which means death CAN come swiftly when they do. As you sneak through the enemy territory you may run into some supplies dropped by earlier flights, which adds to the fun factor, as you had to choose where to drop those supplies. The game is a lot of fun then, and it's still a lot of fun now, and nothing has really came close”

One of our Hall of Belated Fame inductees, without a doubt. A must-have for anyone with even a remote interest in realistic military simulations.


PC-versiosta pelikuvaa…
 
The Incredible Machine (1993 PC)

Tällä kertaa saamme olla Pelleistä se Peloton eikä Hermanni. Ainakin jollain tietyllä tapaa, vaikkei tässä nyt ehkä aivan suoranaisesti keksintöjä tehdäkään, vaan enempikin rojusta tuotetaan rata joka ratkaisee tehtävän.

Tässähän pistellään ”ilmaan tavaroita”, jotka siellä pysyvät toki ja jotka fysiikan lakeja (noh tavaroiden leijuminen pois lukien) ainakin jollain tapaa pyrkivät käyttäytymään jos toistensa kanssa kontaktiin joutuvat..

..sitten saadaampi tehtävä joka pitäis niillä annetuilla tavaroilla toteuttaa, ja siitä pääsee sitten testailemaan ja tutkailemaan… sitten yritysten ja erehdysten kautta saadaan aina villimpiä ideoita ja virityksiä aikaan, jotka enempi tai vähempi ovat toimivia :D monesti visiot ovat korkealentoisempia kuin sitten mitä käytäntö tulee näyttämään ja kenties olemaan isku vasten kasvoja, jotta pelaajaraukka pääsee taas odottaman josko se lamppu siellä pään päällä vielä uudemman kerran taas syttyis ja tällä kertaa vielä aieampaa kirkkaammin :)

Oli aikoinaan huikeaa hupia :) kivaa vaihtelua ja vähän aivonystyröille erilaista tekemistä kuin mitä pelit yleensä tarjosivat, tunnit vain vierivät kun näitä testaili ja pähkäili ! ja niin se vaan sen samaisen tempu pelaajalleen tänäkin päivänä ja ajaa prikulleen mainiosti asiansa edelleen.

Oli hyvä, on hyvä ja tulee olemaan hyvä. Elikkäs se lienee hyvän pelin merkki se, liekö paalukin.




GOGista löytyypi MegaPackiä ! :) joka on siis kolmonen joka ottanut hoteisiinsä myös ykkösen ja kakkosen !

The Incredible Machine Mega Pack

Do you remember watching with amazement when those cartoon heroes constructed machines to catch someone or start something? Those very complicated Rube Goldberg-like ones with knives, toasters, anvils etc? Or did you ever wonder how it would feel to construct a mouse-powered device to cook some eggs and launch a rocket?

Well, the answer is here! Build monkey or mouse-powered machines, use lasers and fire fireworks, start fires using a bowling ball and flint, throw things with anti gravity platforms or a jack-in-the-box or crack open an aquarium with a cat, mouse, alligator, cannon, cheese and more!

*Includes Even More Incredible Machine, The Incredible Machine 3 (contains all levels from The Incredible Machine 2), Contraptions and Even More Contraptions
*Solve wacky puzzles with even more wacky solutions, using absolutely crazy contraptions
*Countless challenges to keep you busy for many days to come

https://www.gog.com/game/the_incred...MIiqmht8b16gIVEiwYCh0lCQfYEAAYASAAEgLMwfD_BwE
 
Itse arvostin enemmän Lemmingsejä, Pushoveria, Bill's Tomato Gamea ja Pleikan alkuaikoina Kula Worldia, kun puzzlepeleistä puhutaan. Olihan tuossa aivonystyröille tekemistä, mutta simppelimpi oli tässä tapauksessa parempi. Lemmingsit olivat tosin nekin monipuolisia The Incredible Machinen tapaan, ratkaisuja eri kenttiin oli monesti useampi kuin yksi. Se oli sitten eri asia, miten monta sai turvaan. Roger Rabbit in hare raising havoc taas oli sieltä karmeimmasta päästä haastavuutensa vuoksi, kun toistoja tarvittiin kymmeniä ja aikaraja oli tiukka.

Pitkästä aikaa viivähdin retropuolella, tässä tämänkertainen anti.

Pelin nimi: King's Valley
Genre: Toimintaseikkailu
Julkaisija: Konami
Julkaisuvuosi: 1988
Pelaajamäärä: Yksinpeli
Alusta: MSX

Kyseessä on varsin simppeli aarteenetsintäpeli, jossa ohjataan hellehattupäistä seikkailijaa. Kiusanaan hänellä ovat muumiot, jotka voidaan taltuttaa miekkojen avulla. Miekat ovat kestokäyttötavaraa, sillä osuttuaan ne putoavat maahan joko seinän tai teilatun muumion viereen. Kentät ovat sivuttaissuunnassa yhden tai kahden ruudun suuruisia, näkyvissä on kuitenkin vain yksi ruutu kerrallaan.

Jalokivet eivät ole useinkaan tarjolla kuin apteekin hyllyllä, sillä ne ovat tavallisesti kiviseinien tai lattioiden alla. Peli tarjoaa rajallisen määrän hakkuja, joita käyttämällä pääsee porautumaan kiviseinien ja lattioiden läpi. Hakkujen kanssa on oltava erityisen tarkkana, sillä pahimmillaan pelaaja voi jäädä mottiin kaivettuun kuoppaan, mikäli ei ota yhtä ylimääräistä hakkua mukaan. Hakkuja ei kuitenkaan voi kantaa kuin yhtä kerrallaan ja hyppääminen muumioiden yli ei ole tällöin mahdollista. Miekasta on toki suuri apu, mutta muumiot palautuvat syntypaikalleen kymmenen sekunnin kuluttua kuolemastaan.

Muumioita on monta erilaista ja ne tunnistaa väristä. Valkoinen on hymyilevä perusmuumio, joka ottaa muutaman askeleen ja pysähtyy sitten vilkuilemaan ympärilleen. Sinisissä kääreissä kulkeva muumio on aktiivinen ja kulkee koko ajan eteenpäin, törmäillen seinästä toiseen, sillä se ei osaa hypätä. Kirkkaanpunainen muumio on pelin vaarallisin vastus, sillä se kulkee koko ajan eteenpäin, mutta lisäksi se osaa kiivetä portaita ja juoksee ne supernopeasti ylhäältä alas. Lisäksi se osaa hypätä kuilujen yli. Tummanpunainen muumio köpöttelee hitaasti valkoisen muumion tapaan, mutta sekin juoksee portaita superlujaa vauhtia ja saattaa yllättää portaissa olevan pelaajan. Ruskea muumio ottaa pieniä pyrähdyksiä ja liikkuu yhtä nopeasti kuin pelaaja. Se hyppää myös esteiden yli, mutta pysähtyy välillä miettimään. Ruskean muumion yli oli hankala hypätä, sillä se saattoi loikata samaan aikaan.

Pyramideja on kaikkiaan 15 kpl ja monet niistä sisältävät haastavia "hakkukohtauksia", jotka aiheuttavat paljon enemmän päänvaivaa kuin viholliset. Kontrollit ovat todella simppelit, sillä vain neljällä peliohjaimen suunnalla on merkitystä. – yläviistoon portaita kävellessä ja vasen/oikea sivulle käveltäessä. Tulitusnappi on joko miekkaa, hakkua tai hyppäämistä varten. Taustalla soi mukavan leppoisa hissimusiikki, joka ei saa isompia hurraahuutoja aikaan, mutta ei se missään nimessä ärsytä.

Peli ei koskaan pääty, vaan alkaa aina alusta uudestaan, kun pyramidit on käyty läpi. Muumioiden haastavuus lisääntyy joka kierroksella. Parhaimmillaan tämä tuli läpäistyä kolmesti, neljättä kierrosta en jaksanut enää aloittaa.

Alkuperäisellä MSX:llä oli painike, jolla oman hahmon pystyi tuhoamaan, mikäli jäit jumiin sellaiseen paikkaan, jonne muumiot eivät tulleet. Itselläni ei tätä mahdollisuutta aikoinaan ollut, koska käytin MSX-lisämoduulia, joten monesti peli päättyi tällaisen takia. Muistan vieläkin erään läheiseni sanat, kun hän pääsi tasoon 11 (hänen ennätyksensä) menettämättä elämääkään ja epäonnistui sitten hakun käytössä. Jumiutumisen myötä peli jäi siihen ja saatesanat "haista paska!" raivokkaan huoneesta poistumisen aikana kertoivat kaiken. Kyseisellä ihmisellä oli oudon kunnianhimoinen asenne, sillä yksikin kuolema sai hänet "ragequittaamaan" ja poistumaan koneen ääreltä kirosanojen kera. Hassua kyllä hän ei muista enää kyseisiä asioita, kun otin ne puheeksi yli 30 vuotta tapahtuneen jälkeen.

Retrospektiivinen arvosana: 4

Kontrollit ovat niin simppelit, että tästä osaa nauttia jopa näppäimistöllä pelatessa, vaikka myöhemmin vaihdoinkin DualShockiin. Tykkään pienistä puzzlehaasteista, joita peli sisältää ja pelattavuus on korkealla tasolla. Äänimaailma ei kovin kummoinen ole musiikin ohella ja toisaalta haaste on kovin heppoinen. Kyllä tätä silti pelaa mielellään kaikkien näiden vuosien jälkeenkin.

Pahamaineinen taso 11 liitekuvana.
 

Liitetiedostot

  • Kings Valley.png
    Kings Valley.png
    588,7 KB · Lukukerrat: 3
Itse arvostin enemmän Lemmingsejä, Pushoveria, Bill's Tomato Gamea ja Pleikan alkuaikoina Kula Worldia, kun puzzlepeleistä puhutaan. Olihan tuossa aivonystyröille tekemistä, mutta simppelimpi oli tässä tapauksessa parempi. Lemmingsit olivat tosin nekin monipuolisia The Incredible Machinen tapaan, ratkaisuja eri kenttiin oli monesti useampi kuin yksi. Se oli sitten eri asia, miten monta sai turvaan. Roger Rabbit in hare raising havoc taas oli sieltä karmeimmasta päästä haastavuutensa vuoksi, kun toistoja tarvittiin kymmeniä ja aikaraja oli tiukka.

Itse en ole Lemmingseille oikein koskaan täysillä lämmennyt, jotenkin sitten meikäläinen lähti mieluummin Wormsin matkaan aikaansa viettämään, toki maanmatoset olivat sitten aivan toista genreä, eikä sinänsä puzzeilua eikä niitä oikein voi verrata. Tuli toki Sopuleitakin silloin tällöin pieninä annoksina nautittua mut jotenkin ne ei täysillä meikäläistä kaapanneet messiinsä. Kuten ei ole lukemattomat kopiojatkaan sen jälkeenkään aikojen saatossa.

Mut C64:lla oli Boulder Dash se yksi hulppea ”kikkailupeli” mikä oli kans melkoista herkkua. Deflektoria tuli kans jonkin verran pelattua kun siinä niitä peilejä käänneltiin, oli aikansa hauskaa mut se ei onnistunut kuitenkaan Boulder Dashii kampittamaan ja eläkkeelle laittamaan.
 
Ylös Bottom