Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Retrospektiivi - pelataan vanhat pelit nykypäivän pelaajan silmin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Dragonfly
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Boulder Dashit ovat legendoja, niille ei löytynyt veroistaan kasarivuosien alussa. Monia plagiaatteja toki nähnyt omien vivahteiden kera. BD:hen oli olemassa jopa kenttäeditori, johon ei harmi kyllä saanut luotua kuin yhden ruudun kokoisen tason. Siellä tuli kikkailtua monella tavalla, yleensä perhosten ja liman avulla.

Deflektorin olin jo unohtanut, siitä on todella pitkä aika – kiitos vinkistä. Täytyypä katsoa jos löytyisi jonkinlainen läpipeluuvideo siitä, sillä pidin sitä ideansa puolesta erittäin mielenkiintoisena. Worms on tuttu, mutta sitä tuli pelattua todella vähän. Peruskouluaikoina Scorch oli se koko luokan kesken pelattu sotapeli, josta ei hupia puuttunut.

Lemmingsit saattoivat tosiaan jakaa mielipiteitä. Erään Lemmings 2:ssa esiintyvän biisin haluan kuitenkin jakaa, sillä tässä on todella vetävää menoa ja mukavilla ääniefekteillä kikkailemista, että kuuntelee ihan mielikseen. Etenkin ensimmäinen puolikas on huikea.

 
Noniin aika taas kirjoitella vähän "retroa" kun peluuseen pääsi 3e tekele eli Far Cry 3 classic edition.

apps.33719.71220804959101191.bad88979-60b4-40b4-af6d-182d4534c987.jpeg

VAROITUS! pelin arvostelu sisältää jyrkkää mielipiteeseen perustuvaa kritiikkiä Ubisoftia kohtaan ja jos jollakin tapaa firmasta pitää niin kannattaa teksti jättää lukematta.


Ajattelin ostaa pelin nyt alesta kun noin halvalla lähti, edellisen kerran peliä pelasin vuonna 2013 kun se oli ps plus pelinä PS3:lla ja kun peli käynnisty niin ei olisi voinut uskoa sen olevan Remasterointi. Peli näyttää omaan silmään täsmälleen samalta kuin PS3 versio, ei siinä sitten ku Welcome to the Jungle ja aletaan hoitaan tehtiä. Näihin tuli tottakai melko kyllästys heti kättelyssä, en kuitenkaan muistanut että tämähän saatana se oli luopio mistä Ubisoft sai idean tunkea sitä huume paskaa näihin Far Cry kierätyksiin, siinä meni kerralla koko mukavuus kun piti alkaa niitä sieniä napsimaan mutta ei se silti tässä ole niin pakkopullaa kuin esim Far Cry 3.2 pelissä (eli Far Cry 5:ssä). Tekoäly hoitaa myös hommansa paljon huonommin mitä muistin ja kun esim pusikosta heitti kiven toiseen suuntaan niin klooniarmeija kääntyykin sinuun päin katsomaan että kukas se oli.. Peli on noin puolessa välissä itselle mutta kyllä tässä oli jo aihetta kirjoitella, aion kyllä hommata tästä Platinan kun PS3 versiosta se jäi saamatta mutta en usko menettäväni taivaspaikkaa siittä hyvästä, sanotaanko näin että aika ei ole tehnyt pelille hyvää omasta mielestäni ja jos kun puhutaan miten Ubisoft kierrättää pelejään niin tässä on se pahan alku ja juuri. Toivottavasti Gretalle on kerrottu Ubisoftin kehitys strategioista koska vuosien saatossa on se varmaan yksi ilmastoystävällisimmistä firmoista kun jätteitä voidaan kierrättää loputtomiin :D Enkä pyydä anteeksi Ubisoft kritiikkiäni koska se on minun mielipiteeni.

Retrospektiivinen arvosana: 3

Arvosteluasteikko:
5 – Klassikko silloin, klassikko nyt.
4 – Hyvä peli on hyvä.
3 – Peli on kestänyt ajanhammasta kohtuullisen hyvin, mutta muutama paikkaus voisi tehdä terää.
2 – Lapsuksia ja kummallisia suunnitteluvalintoja löytyy sieltä täältä. Ei näytä eikä kuulosta hyvältä.
1 – Aika on todellakin kullannut muistot. Älä palaa tämän pariin, ellei pettymys ole se mitä elämältäsi haluat.

Annan pelille kuitenkin arvosanan 3 koska Vaas on edelleen melko kova pahis sekä pelillä on myös ne hyvät hetkensä vaikka pahaa sanottavaa löytyy.
 
Miika_- sanoi:
Noniin aika taas kirjoitella vähän "retroa" kun peluuseen pääsi 3e tekele eli Far Cry 3 classic edition.

Näytä liitetiedosto 3941

VAROITUS! pelin arvostelu sisältää jyrkkää mielipiteeseen perustuvaa kritiikkiä Ubisoftia kohtaan ja jos jollakin tapaa firmasta pitää niin kannattaa teksti jättää lukematta.


Ajattelin ostaa pelin nyt alesta kun noin halvalla lähti, edellisen kerran peliä pelasin vuonna 2013 kun se oli ps plus pelinä PS3:lla ja kun peli käynnisty niin ei olisi voinut uskoa sen olevan Remasterointi. Peli näyttää omaan silmään täsmälleen samalta kuin PS3 versio, ei siinä sitten ku Welcome to the Jungle ja aletaan hoitaan tehtiä. Näihin tuli tottakai melko kyllästys heti kättelyssä, en kuitenkaan muistanut että tämähän saatana se oli luopio mistä Ubisoft sai idean tunkea sitä huume paskaa näihin Far Cry kierätyksiin, siinä meni kerralla koko mukavuus kun piti alkaa niitä sieniä napsimaan mutta ei se silti tässä ole niin pakkopullaa kuin esim Far Cry 3.2 pelissä (eli Far Cry 5:ssä). Tekoäly hoitaa myös hommansa paljon huonommin mitä muistin ja kun esim pusikosta heitti kiven toiseen suuntaan niin klooniarmeija kääntyykin sinuun päin katsomaan että kukas se oli.. Peli on noin puolessa välissä itselle mutta kyllä tässä oli jo aihetta kirjoitella, aion kyllä hommata tästä Platinan kun PS3 versiosta se jäi saamatta mutta en usko menettäväni taivaspaikkaa siittä hyvästä, sanotaanko näin että aika ei ole tehnyt pelille hyvää omasta mielestäni ja jos kun puhutaan miten Ubisoft kierrättää pelejään niin tässä on se pahan alku ja juuri. Toivottavasti Gretalle on kerrottu Ubisoftin kehitys strategioista koska vuosien saatossa on se varmaan yksi ilmastoystävällisimmistä firmoista kun jätteitä voidaan kierrättää loputtomiin :D Enkä pyydä anteeksi Ubisoft kritiikkiäni koska se on minun mielipiteeni.

Retrospektiivinen arvosana: 3

Arvosteluasteikko:
5 – Klassikko silloin, klassikko nyt.
4 – Hyvä peli on hyvä.
3 – Peli on kestänyt ajanhammasta kohtuullisen hyvin, mutta muutama paikkaus voisi tehdä terää.
2 – Lapsuksia ja kummallisia suunnitteluvalintoja löytyy sieltä täältä. Ei näytä eikä kuulosta hyvältä.
1 – Aika on todellakin kullannut muistot. Älä palaa tämän pariin, ellei pettymys ole se mitä elämältäsi haluat.

Annan pelille kuitenkin arvosanan 3 koska Vaas on edelleen melko kova pahis sekä pelillä on myös ne hyvät hetkensä vaikka pahaa sanottavaa löytyy.
Klikkaa laajentaaksesi...
Noista huumehörhöilyistä en kyllä itsekään pidä - en peleissä enkä oikeassa elämässä. Eivät ne silti noita pelejä itselleni onnistuneet pilaamaan. Avoimen maailman pelien sekä pelaajan monipuolisten omien valintojen tekemisen suurena ystävänä totean tähän vain lyhyesti aidon mielipiteeni: Ubi on paras!
 
Ippenator sanoi:
Noista huumehörhöilyistä en kyllä itsekään pidä - en peleissä enkä oikeassa elämässä. Eivät ne silti noita pelejä itselleni onnistuneet pilaamaan. Avoimen maailman pelien sekä pelaajan monipuolisten omien valintojen tekemisen suurena ystävänä totean tähän vain lyhyesti aidon mielipiteeni: Ubi on paras!
Klikkaa laajentaaksesi...

Joo, hyvä että on myös niitä ihmisiä jotka osaavat firman peleistä nauttia ja näkevät siinä semmoista mitä minä en. Onhan firman peleillä suuri kysyntä joka näkyy jatko-osien määrässä.
 
KonsoliFINin retromuisteloissa Dynablaster, artikkeliin pääsee tästä.

Hienoja muistoja, ei välttämättä kolahtaisi samalla tavalla tänä päivänä. Sen enempää en tästä kirjoittele foorumille, eiköhän artikkelista välity sopivasti kiihkoa Dynablasterista puhuttaessa.

Retrospektiivinen arvosana: 3

Arvosteluasteikko:
5 – Klassikko silloin, klassikko nyt.
4 – Hyvä peli on hyvä.
3 – Peli on kestänyt ajanhammasta kohtuullisen hyvin, mutta muutama paikkaus voisi tehdä terää.
2 – Lapsuksia ja kummallisia suunnitteluvalintoja löytyy sieltä täältä. Ei näytä eikä kuulosta hyvältä.
1 – Aika on todellakin kullannut muistot. Älä palaa tämän pariin, ellei pettymys ole se mitä elämältäsi haluat.
 
Tiedä mihin tämän linkittäisi, mutta nyt olisi aimo määrä hyväksi todettuja pelejä tarjolla Gog.comissa. Yllättäen! Konami teki jotain hyvää!

www.konsolifin.net

Konami yllätti pelaajat: Metal Gear Solid, Castlevania & Contra julkaistiin GOG:iin

Konami ja GOG.com ovat lyöttäytyneet yhteen julkaistakseen PC-versiot ikonisista Metal Gear, Castlevania ja Contra -peleistä. Klassikot julkaistiin tänään DRM-vapaaseen pelipalveluun.
www.konsolifin.net www.konsolifin.net
 
Nyt tuun varmaan itse kirjoittamaan retrospectiven yhdestä rakkaimmista pelisarjoista mitä tiedän, kun en pc:tä omista mutta kiitos ipadin niin tätäkin peliä voi sillä pelata ja tässä vinkki mikä se voi olla:

 
KonsoliFINin retromuisteloartikkelissa Truxton. Tätä helmeä ei ole tullut pelattua tämän vuosituhannen puolella, mutta ehkäpä siihen tulisi tilaisuus vielä joskus (kenellä on tämä arcademasiina kotonaan, tulen heti kylään tuliaisten kera!).

Retrospektiivinen arvosana: 5

Arvosteluasteikko:
5 – Klassikko silloin, klassikko nyt.
4 – Hyvä peli on hyvä.
3 – Peli on kestänyt ajanhammasta kohtuullisen hyvin, mutta muutama paikkaus voisi tehdä terää.
2 – Lapsuksia ja kummallisia suunnitteluvalintoja löytyy sieltä täältä. Ei näytä eikä kuulosta hyvältä.
1 – Aika on todellakin kullannut muistot. Älä palaa tämän pariin, ellei pettymys ole se mitä elämältäsi haluat.

Linkki artikkeliin.
 
Mun piti aloittaa doom eternal seuraavaksi, mutta tulikin otettua vuonna 2006 ps2:lle ja xboxille julkaistu black eaplayn puolelta.
Muistan kun tuosta tuli demo joskus pelaajan mukana ja peli oli ihan helvetin upea visuaalisesti.
No sanomattakin selvää, että aika karulta tuo nykyään näyttää, mutta onneksi ainakin one x:lla pelatessa kuva on tarkka eikä sahalaitoja näy missään.

Pelattavuus on myös hyvinkin vanhahtanut sillä tähtäys on varsin tahmea ja peli ei tarjoa minkäänlaista säätöä tähtäämisen herkkyyteen joka on suorastaan outoa.
Hahmo ei myöskään osaa hypätä, juosta tai kiivetä edes ennalta määrättyjen esteiden yli.
Vihut kestää osumaa paljon jos niitä ei osu päähän ja pelin tähtäyksellä se on helpommin sanottu kuin tehty ja vaikka lopulta tuohon alkoi tottumaan niin silti se pääosuma ei ole mikään varmuus vaikka se tähtäin ihan selvästi on just siinä eikä vihu liiku mihinkään.

Tehtävät on varsin lineaarisia putkia ja vaikeustasosta riippuen niissä on myös perfect dark tyyliin secondary objectiveja eli pitää löytää intel kansioita, tuhota tietokoneita jne. Jos noita ei ole tehnyt tarpeeksi kun pelaa tehtävän loppuun niin tulee tyly mission failed.
Easylla noista ei tarvitse välittää ollenkaan.

Parin ekan tehtävän jälkeen tehtävät alkaa kestämään likemmäs 30 minsaa ja niissä on vain kaksi checkpointia.
Edetä kannattaa rauhallisesti sillä et voi koskaan tietää milloin vaikka jonkun kerrostalon ikkunaan ilmestyy tyyppi raketinheittimen kanssa.
Itse pelasin easylla ja kun tehtävä on kestänyt jo 10 minuuttia niin alkaa se checkpointin puute jo stressaamaan ja tuli edettyä niin varovasti kuin mahdollista.

Aikoinaan mulla jäi tämä pleikkarilla kesken juurikin noiden checkpointien takia. Ilmeisesti silloin koitin mennä hieman reippaammalla tahdilla sillä nyt henki lähti tasan kerran kun epähuomiossa astuin miinaan.
Pelin viimeinen taistelu olisi ollut mulle kyllä mahdoton ellen olisi jo etukäteen tiennyt, että voit jäädä kyykkimään huoneeseen vievään tunneliin ja ampua kaikki sieltä.
Jos kävelet huoneeseen asti niin sut lukitaan sinne ja kimppuun käy iso määrä perus vihuja, haulikko tyyppejä jotka kestää useamman pääosuman, neljä äijää joilla on mellakkakilpi sekä magnum ja kolme sinko äijää. Lopuksi vielä tulee huoneen perällä oleviin kk pesäkkeisiin porukkaa.
Hahmon kankealla liikkumisella ja tähtäyksellä tuosta ei olisi tullut yhtään mitään.

Seuraavaksi sitten star wars: republic commando.
 
Republic commando oli huomattavasti parempi kokemus mitä black.
Peli näyttää reippaasti paremmalta, koska black keskittyi lähinnä hienoihin aseisiin ja tuhoutuvaan ympäristöön, mutta talot ja kaikki muu oli varsin rumia.
Republic commando taas tekee juuri toisin ja alusten sisälläkin on paljon jotain putkia ja näyttöjä jotka luo illuusiota siitä, että se on oikeasti käytössäkin.
Samoin wookien kotiplaneetta näyttää nyt isomman reson ansiosta jopa hienolta kun puiden ja maan tekstuurit on mukavan tarkkoja.

Pelaaminen kyllä alkoi loppua kohden puuduttaa sillä se on sitä samaa jatkuvaa räiskimistä melkein seitsemän tunnin verran.
Kesto on siis aika sama mitä jossain codissa, mutta niissä on tarjolla myös vaihtelua ja välivideoita. Tässä ei ole kumpaakaan.
Lisäksi paljon kuluu myös aikaa räjähteitä asentaessa tai terminaaleja hakkeroidessa joka asiasta ja kohteesta riippuen tarkoittaa A-napin pohjassa pitämistä 10-60 sekuntia.
Tuon voi tehdä joko itse jolloin tiimi suojaa sua tai sitten voi käskeä jonkun muun tekemään homman (ja odotat ihan yhtä pitkään) ja suojelet lopun tiimin kanssa sitä.
Tyypit voi myös käskyttää johonkin suojan taakse heittämään kranaatteja tai käyttämään sniperia.

Olen halunnut pelata tämän siitä lähtien kun luin arvostelun pelaajasta tai pelit lehdestä eli vaivaiset 15 vuotta.
No nyt on tämäkin koettu vaikka ei mikään kovin ihmeellinen ollutkaan. Eniten häiritsi välivideoiden puute joka saa pelin tuntumaan katkonaiselta kun tehtävän jälkeen tulee vaan lyhyt teksti jossa kuvaillaan tapahtumia ja sitten ollaankin jossain aivan muualla taas.

Tänään tuli aloitettua jedi academy joka on ainakin tähän asti ollut ihan helvetin hyvä.
Eka tehtävä satsi on pelattu sekä myös sen jälkeen tuleva varsinainen tarina tehtävä.
Tietenkään valomiekan heiluttelu ei pärjää mitenkään uudemmille peleille, mutta on sillä silti kiva vetää porukkaa poikki ja pinoon ja kolmos tason force lightning tyhjentää huoneen varsin tehokkaasti.
Oletan, että myöhemmin tässä tulee jotain tasoloikkaa kuten tämän ajan peleissä on ollut tapana, mutta onneksi peli tarjoaa vapaan tallennuksen joten sitten voi tallentaa vaikka jokaisen onnistuneen hypyn jälkeen.

Tämäkin näyttää one x:lla varsin hyvältä ja mukana on myös ääninäytellyt välivideot.
 
Pari viikkoa sitten tuli pelattua vielä brutal legend joka tuli viimeksi pelattua vissiin julkaisu vuonna yli 10 vuotta sitten.
Peli on edelleen aivan helvetin loistava vaikka mun muistoissa peli ei kärsinyt näin pahoista teknisistä ongelmista.
One x:lla pelattuna peli nykii välillä melkein yhtä pahasti kuin cyberpunk vanhoilla perus konsoleilla ja sopivassa kohdassa kun autolla ajellessa kääntää kameraa niin fps tippuu diashow tasolle sekunniksi tai kahdeksi.

Siinä ne ainoat miinukset minulla sitten olikin.
Edes ne rts matsit ei haitanneet silloin eikä haitanneet nytkään sillä niitä on vain kuusi koko pelin aikana ja jos tarinan aikana tekee muutaman sivutehtävän ja kerää collectibleja joista saa uusia kykyjä, kestävyyttä sekä muita bonuksia niin sen parissa menee ihan helposti yli 10 tuntia.
Muutenhan pelin taistelu on aika simppeliä hack 'n' slash mäiskettä kohtuu simppeleillä komboilla joka ei kuitenkaan käy ainakaan easy tasolla tylsäksi, koska vihut ei kestä tuhottomasti osumaa.

Mukavan isossa ja avoimessa maailmassa saa ajella komealla hotrodilla paikasta toiseen ja siihen saa myös pultattua lisää nitroa, isompaa moottoria ja parempaa aseistusta.
Ajellessa radiosta tietenkin pauhaa judas priest, megadeth, accept ja monta muuta.
Muutenkin koko peli on niin ehtaa metallia kuin olla voi.
Omasta mielestä edelleen yksi parhaita seitsemännen konsolisukupolven pelejä.

 
Ostin pojalle joululahjaksi PlayStation classicin(uudenveroisen koska periaate ei anna periksi että tätä saa uutena ostaa) joten sen seurauksena hänellä iski silmään Resident Evil.. Hän vaatimalla vaati että tämä on pakko meidän pelata läpi koska minä tykkään näistä peleistä niin paljon ja olihan se taas vuosien jälkeen uskomaton kokemus ja poikakin sanoi että olipas se matka! Jill valintine:lla mentiin läpi ja moni asia jäi Danielia askaruttaan kuten Zombit ja miksi olentoja on niin erilaisia :D muutaman kerran molemmat säikähdettiin kun itsekkään muistanut niitä kohtia missä näitä tulee mutta sehän ei menoa haitannut! Vaikka peli on ohjaukselta ja kameroilta vähän tönkkö ja invetariot ja muut saattaa ehkä 30v iässä pikkusen ahdistaa niin ei se kuitenkaan kokemusta pilaa.. Valehtelematta tämä oli varmaan se 20 kerta kun tämän pelasin läpi ja aina tämä on silti nautintoa :) mahtava oli taas palata sen pelin pariin josta kaikki Survival Horror alkoi.. Vaikka välillä piti myös ravata paikasta paikkaan niin lapsosessa sen turhautumisen huomasin että miten se häntä turhautti mutta mulla tuli vaan hymy huulille ja sanoin että tämmösiä nää pelit on ennen ollut :D

91AF0+BXxbL._AC_SL1481_.jpgÄäninäyttely on edelleen aivan mahtavaa, poika kysy yhdessä välissä että mitä ne oikeen puhuu niin pakko oli sanoa siihen että en mää kehtaa sanoa koska ei tossa oo mitään järkeä :D

Retrospektiivinen arvosana: 5

Arvosteluasteikko:
5 – Klassikko silloin, klassikko nyt.
4 – Hyvä peli on hyvä.
3 – Peli on kestänyt ajanhammasta kohtuullisen hyvin, mutta muutama paikkaus voisi tehdä terää.
2 – Lapsuksia ja kummallisia suunnitteluvalintoja löytyy sieltä täältä. Ei näytä eikä kuulosta hyvältä.
1 – Aika on todellakin kullannut muistot. Älä palaa tämän pariin, ellei pettymys ole se mitä elämältäsi haluat.
 
Tiistaina 2.2. striimataan Amiga-klassikko Turrican 2 – The Final Fight alusta loppuun KonsoliFINin striimikanavalla.

Osoite on www.twitch.tv/konsolifin ja lähetys alkaa klo 20.00

Myös arvostelua luvassa jossain kohtaa Turrican Flashback -kokoelmasta, joka sisältää neljä Turrican-peliä.
 
Sarjassamme Resident Evil 4, ei ole varmaan olemassa alustaa missä Leon S. Kennedy ei olisi poliisien kyydissä päätynyt Espanjassa kylään missä riehuvat Las plaga loisen riivaamat kyläläiset ja sinne itsekkin taas palasin tällä kertaa alustana PS4. Pelin olen pelannut läpi PC:llä, Ps2, sekä nyt PS4 mutta nyt tosin BC:n kautta PS5:llä :D kontrollit olivat huomattavasti suotuisammat tässä versiossa ja peli rullasi hyvin. Tarina oli myös yhtä viihdyttävä ja pelin alku on todella karmiva miljöineen ja kaikkineen moottorisahoineen, Ashley ei pahemmin myöskään häseltänyt joten selkin puolesta peliä oli mukava pelata. Muutamat paskamaiset kohdat vaivasivat edelleen mutta en antanut sen tunnelmaa tälläkään kertaa haitata, saapa nähdä tuleeko tämä vielä jollakin alustalla koettua ja miksipä ei :D peli todellakin edustaa edelleen survival horroreiden kärkeä ja niin myös koko pelisarjan!

Resident_Evil_4_HD_Remastered_PS4__03821.1573148015.jpg

Arvosteluasteikko: 5

5 – Klassikko silloin, klassikko nyt.
4 – Hyvä peli on hyvä.
3 – Peli on kestänyt ajanhammasta kohtuullisen hyvin, mutta muutama paikkaus voisi tehdä terää.
2 – Lapsuksia ja kummallisia suunnitteluvalintoja löytyy sieltä täältä. Ei näytä eikä kuulosta hyvältä.
1 – Aika on todellakin kullannut muistot. Älä palaa tämän pariin, ellei pettymys ole se mitä elämältäsi haluat.
 
Minusta RE4 oli taas enemmän kova Hollywood-actionpläjäys (tästähän jopa heitettiin pelissä vitsiä) kuin survival horror. Eikä se välttämättä ole ikääntynyt kovin hyvin. Tuli tuo pelattua muutama kuukausi takaperin, ja ehkä tämä menee siihen kategoriaan, että aika on jokseenkin kullannut muistot. Peli kärsii erittäin typeristä suunnittelumokista. Leon ei voi ladata asetta, ennen kuin lipas oli tyhjä. Arvaa montaako nappia tuli hakattua tämän takia? Myöskään ampuminen liikkuessa ei ollut mahdollista. RE4 on myös sarjan eka peli (okei, ehkä se olikin RE0), joka veti nuo virusjutut ihan överiks, vaikka turhaa sarjalta on mitään realistisuutta odottaa. Onhan pelillä jo ikää, joten annettakoon nuo anteeksi.

Mutta ehkä kuitenkin itselläni parhaat kokemukset tuli koettua Wiillä. Ne kontrollit vain toimivat siinä niin hyvin, että pelaaminen oli ehkä jo vähän koukuttavaa. Todella harmi, ettei motion controlleja saatu Switch-versioon, koska kun kerran on niitä kokeillut, ei todellakaan halua palata normikontrolleihin.
 
Legend of Zelda täytti 35v viikonloppuna ja pakkohan tätä oli Switchillä aloitella. Vasta sangen alussa ollaan ja saas nähdä tuleeko koskaan kahlattua läpi, mutta jatketaan nyt ainakin hetki. Nämä NES-Zeldat siis ainoita, joita ei ole koskaan tullut läpäistyä, koska oma videopeliura alkoi vasta seuraavan vuosikymmenen alussa.

Kontrollit ovat auttamattomasti kankeat verrattuna 90-luvun 2D-Zeldoihin ja tältä saralta peli on vanhentunut heikommin kuin esim. Super Mario Bros I & III. Sen sijaan on ratkiriemukasta huomata/muistaa, miten monet pelisarjan olennaisiksi osiksi kasvaneet asiat ovat olleet mukana jo alusta asti. Vihollislajit ovat yksinkertaisia mutta tunnistettavissa erilaisiksi, musiikit välittävät suuren seikkailun tai toisaalta salaperäisen luolaston tunnelmaa, moniin asioihin ratkaisu löytyy oivalluksen eikä voimankäytön/sorminäppäryyden kautta jne.
Lost Woodsiin eksyy jos ei tiedä reittiä, Dodongo voitetaan syöttämällä sille pommi, ritaripatsaat heräävät eloon ja hyökkäävät jos niitä menee koskemaan. Kaikki nämä asiat ovat säilyneet pelaajien ilona, muotoaan muuttaen, jo yli 35v ajan ja tämä on hurja ja hatunnoston arvoinen saavutus. Suosittelen kaikkia esim. Breath of the Wildin ystäviä ainakin tsekkaamaan mistä kaikki on lähtenyt, vaikkei peli olekaan ihan yhtä helposti lähestyttävää kuin ihan parhaiten vanhentuneet NES-klassikot.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Doom 1 ja 2 vihdoinkin pelattu läpi, osittain yksin ja osittain cooppina.

DOOM 1 on legendaarisen kova peli missä ainut tavoite on vain tappaa kaikki mikä liikkuu ja kerätä avainkortteja joilla edetään kentästä toiseen. Pelasin ekan osan helpoimmalla tasolla koska en jaksanut alkaa hakkaamaan päätä seinään vaan lähinnä halusin nähdä millainen se ensimmäinen Doom oli.

Kenttä design on rautaa edelleen nykypäivänä ja mötöjen ammuskelu ja tulipallojen väistely on edelleen todella addiktoivaa puuhaa, ensimmäisen osan kentät oli myös suht simppeleitä ja niissä oli helppo navikoida ja etsiä se oikea reitti aina kentän maaliin. Kaikki 4 episodia tuli läpäistyä vaikka 4 episodi jakaakin mielipiteet kuuluuko canoniin ja onko edes hyvä, se ilmestyi vasta Ultimate Doomin mukana eikä ollut alkuperäisessä versiossa. Se on ylivoimaisesti vaikein episodi ja kierrättää ainoastaan kaikkea mitä 3 ekaa episodia jo sisälsi mutta pistäen kaiken yhteen pakettiin, kuten samat bossibatlet jotka jo nähtiin 3 ekan episodin aikana.


DOOM 2 on sitten aika erilainen peto vaikka päällisin puolin näyttääkin samalta ja perus periaate on sama, tapetaan kaikki ja kerätään avaimia. Doom 2 on vain paljon isompi, kentät paljon monimutkaisempia ja haastavempia, uusia vihollisia isolla kädellä saatu mukaan joten se tuo vaihtelua peliin paljon, osa onnistuneita lisäyksiä osa todella ärsyttäviä kuten Arch-vile. Uutena aseena tuotiin tietenkin legendaarinen super shotgun joka kyllä tekee monsuista silppua. Kentissä on paljon enemmän vaihtelua kun jopa maassa kaupungin kaduilla ja kerrostaloissa saa käydä pyörimässä.

Huonot puolet on sitten Doom 2 se että kentät on sellaisia sokkeloita välillä että reitin etsiminen mihin pitää mennä on todella työlästä ja kentissä on myös paljon maastoja jotka kuluttaa healttia kun niissä kävelee ja niihin on pakko mennä pyörimään ja etsimään sitä oikeaa reittiä. Keskimäärin jos Doom 1 kentät kesti 6-10 min oli Doom 2 kentät 15-30 min koska niissä vain jäi niin usein jumiin ja pyöri niitä samoja käytäviä niin kauan kunnes keksii miten pitää edetä, välillä edes tajunnut miksi jokin ovi johon ei aikaisemmin päässyt olikin auki. Doom 2 on myös paljon tällaisia ansa kohtia missä pelaaja tiputetaan keskelle vihollis armeijaa tai joku ovi avautuu mistä spawnaa 300 vihollista kun kosket johonkin itemiin.

Yksi asia kuitenkin mikä osaltaan vesittää Doom 2 kokemusta oli se että pelattiin se cooppina, tämä on siis hyvin erillainen kokemus koska kuollessasi menetät kaikki aseet ja aloitat kentän alusta, sen sijaan että lataat vain edellisen tallennuksen ja yrität uudelleen samasta kohtaa kuten yksin pelatessa voi tehdä. Tämä että joutuu loputtomasti spawnaamaan kentän alkuun aina kuollessaan teki joistain kentistä todella ärsyttäviä kun kuolit johonkin kohtaan 100 kertaa ennenkuin onnistuit pääsemään eteenpäin kun joku Cyberdemon kämppii spawnissa ja tappaa heti kun painat respawn nappia ennenkuin ehdit juosta johonkin piilon ja etsimään aseita. On siinä coopissa toki se hauskuus kun 2-4 pelaajalla saa split screenissä lahdata monsuja ja naureskella kun tappaa kavereita mutta sanoisin silti että itselle mieluisampi pelitapa oli yksin koska pelin voi tallentaa ja jatkaa menettämättä kaikkia aseita. Coopissa oli tämän takia myös kentissä aseita mitkä ei koskaan kadonneet vaan ne pystyi poimimaan yhä uudelleen ja uudelleen aina kun kuolit, varmaankin juuri sen takia ettei sieltä lopu aseet kesken. Myöskään jotkit kentät ei vaan yksinkertaisesti toimi coopissa koska ne voi rikkoa niin helposti.

Yhtä asiaa ei tietenkään sovi unohtaa, molemmissa peleissä on aivan timanttiset soundtrackit. Mahtava kurmuttaa demoneja kunnon rockin pauhatessa taustaalla.

Doom 1 on kokonaisuutena simppeli räiskintä mistä löytyy sopiva vaikeustaso jokaiselle jos haluaa kokea sen alkuperäisen pelin. 5/5

Doom 2 on monipuolisempi, isompi ja pakoitellen paljon hauskempi mutta myös paikoitelleen todella ärsyttävä ja kenttäsuunnittelu on mielestäni heikompaa. Coop arvosana 3.5/5, yksin varmasti ainakin 4/5 ehkä jopa enemmän.

Eli kävi vähän kuin Doom 2016 ja Doom Eternalin kanssa, jatko-osa vaan yritti liikaa tuoda jotain joka pilasi sitten sen alkuperäisen pelin magian osittain.

PS4/xbox one/Switch versiot ovat myös nykyään loistavassa kunnossa kun ongelmat mitä alussa oli on korjattu ja peleihin lisätty myös paljon kaikennäköistä. Kuten aito 16:9 kuvasuhde, 60 FPS, modit, quicksave/quickload mahdollisuut, eli kaikkea nykypäivän herkkua tekemään peleistä vähän mukavemman pelata. Modituki varsinkin on kova kun voi pelata joitain fanien suosikkeja kuten Romeron vuonna 2019 tekemä epävirallinen 5 Chapteri Doom 1 (Sigil), joka täytyy jossain välissä vielä pelata läpi, tosin achievementit/trophyt ei toimi kun ne aktivoi.

Seuraavaksi sitten olisi tarkoitus hypätä Doom 64 kimppuun joka on täysin uusi tuttavuus toisin kuin Doom 1 ja 2, sekä sitten Doom 3 jota en ole koskaan pelannut läpi.
Nyt kun nämä gamepassiinkin ilmestyi niin pelatakaa ihmeessä, vaikka sitten sillä helpolla tasolla kuten itse ja saa kokea sen kenttäsuunnittelun ja tunnelman joka ekassa Doomissa on rautaa edelleen ja ei se tokakaan peli huono ole.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom