Vastaus: Ridge Racer: Unbounded [PS3/X360] (podcastissa 17.4.)
Itse olen muutaman päivän kerennyt tätä vääntämään ja tähän mennessä en ole aivan kamalasti pahaa sanottavaa keksinyt. Pari kaveria kävi myös testaamassa ja toinen pääsi nopeasti peliin sisään, mutta toinen taas ajautui melkein hermoromahduksen partaalle. Omaan makuun vaikeustaso on aika sopiva, eli ei ole tuntunut vielä missään vaiheessa epäreilun vaikealle, mutta haastetta on kuitenkin ollut juuri tarpeeksi. Kaikista kisoista en ole edes heti alkuun jaksanut lähteä tavoittelemaan paalupaikkaa. Joistain kisoista se on sitten taas vastaavasti tullut yllättävänkin helposti. Tälläisellä pienellä otannalle voinee siis sanoa, että peli jakaa varmasti mielipiteitä. Meikäläiselläkin tunneskaala on vaihdellut aika reippaasti, kovasta ketutuksesta hullunkiilto silmissä naureskeluun. Hetken aikaa se kuitenkin ottaa, että pääsee kunnolla ajotuntumaan ja meininkiin noin muutenkin sisälle. Sen jälkeen voikin sitten antaa tuomiota suuntaan taikka toiseeen.
Laadukkaalle tekeleelle kuitenkin vaikuttaa ainakin meikäläisen mielestä. Toki tästä tulee pieniä flasbackeja mm. FlatOut ja Burnout -sarjaan, mutta se ei ole missään nimessä huono juttu. Jollain tasolla on kunnioitettu myös Ridgen perinteitä ja se näkyy ehkä parhaiten ratasuunnittelussa sekä taistalla pauhaavissa musiikeissa. Osa on suoraan vanhoista peleistä ja osa muuten vaan samanhenkistä kamaa. Teknisesti Ridge on myös todella komeaa jälkeä ja pyörii sulavan tasaisesti 30 ruutua sekunnissa. Vaihtelua on myös kiitettävästi erilaisten pelimuotojen ansiosta. Löytyy dominationia (pystyy kurittamaan vihollisia, ympäristöä ja paahtamaan läpi oikoreiteistä), shinto racingiä (perinteisempää kilvan ajamista buusteilla höystettynä), drifti-kisjoa (pyritään mahdollisimman kovaan pistesaaliiseen hienoilla drifteillä) ja behemoth-kisoja (vai mikä tän pelitilan nimi nyt olikaan, pääsee kutenkin rekan nupilla frägäämään poliisiautoja, todella nautinnollista ja rentouttavaa mäyhettä vastapainona pelin muulle meiningille).
Lisäksi on toki rataeditori ja nettiominaisuudet, joihin en ole kuitenkaan vielä kerennyt sen suuremmin perehtyä. Sieltäkin puolelta löytyy mm. päivittäisiä haasteita ja muuta vastaavaa hupia. Sitten on toki ne perinteiset kahdeksan pelaajan moninpeliväännöt ainakin domination ja shinto -pelimuodoissa. Lisäksi Bugbear on lupaillut tukea pelille jatkossakin, joten en usko, että pelattava loppuu ihan lyhyeen.