Seikkailupelit ovat mielestäni parhaimmillaan silloin kun juoni pääsee etenemään jouheasti, eikä yhden ongelman ratkaisemiseen tai jonkin kavalan loppuvihulaisen tappamiseen mene koko iltaa. Turpiin saa ja pitääkin välillä tulla, mutta on todella ikävää jos peli jumiutuu johonkin kohtaan ja sitä joutuu hinkkaamaan hamaan kyllästykseen asti. Raadolla oli hyvä pointti. Pelin pitää olla reilu.
Olisi varmaan hyvä jos peleissä olisi automaattinen vaikeustason säätö, eli jos jokin loppuhirviö ei ota kuollakseen vaikka pelaaja kovasti yrittää niin pikku hiljaa peli tekisi vastuksesta heikomman ja heikomman, kunnes lopulta heikompikin pelimies pääsee pelin loppuun ja juonessa eteenpäin. Samoin noiden puzzlejen kanssa, vihjeitä alkaisi ropista enemmän ja enemmän, jos ei heti ekalla kerralla ongelmaa hoksaa.
Urheilu- ja ajopelit onkin sitten luku sinänsä. Siellä saa haastetta ollakin, sillä jokainen peli on kuitenkin omanlaisensa, eikä varsinaista tarinaa ole.
