Vastaus: Samaa peliä uudestaan vuodesta toiseen eli Puhkipelatut pelit, joita pelaa u
Näiden edellisestä pelaamisesta on jo vuosia, mutta ehkä joskus saa taas Amiga-emulaattorin viritettyä tulille. Dungeon Master ja erityisesti sen "jatko-osa" Chaos Strikes Back, jossa on yksi kieroimmista luolastoista koskaan, ovat likimain suosikkipelejäni, ja niissä on taatusti yli kymmenen läpipeluun lisäksi tullut haettua ylimääräisetkin haasteet pelaamalla läpi vain yhdellä hahmolla neljän sijasta (hankalinta on neljäsosaan pudonnut kantokapasiteetti).
The Legend of Zelda: A Link to the Past on edelleen suosikkini Zelda-sarjasta, ja vaikka sen on tahkonnut ties kuinka monta kertaa läpi tulee aina joskus ilta jolloin päättää tarttua peliin ja pelata sen enemmän tai vähemmän yhdeltä istumalta läpi. Tämä ja Super Metroid ovat käytännössä syyt joiden vuoksi minulla on SNES vähällä vaivalla toimintakuntoon laitettavissa. Super Metroidin suhteellisen nopeana projektina olen pelannut läpi, jos mahdollista, vielä useamman kerran kuin Linkin. Erityisesti kun joskus tuli harjoiteltua pari kierrosta järkevää reittiä parhaan lopun saamiseksi (100% ja läpi alle kolmessa tunnissa).
Castlevania: Symphony of the Night osuu hyvin samaan genreen kuin edellinenkin, ja on nykyään näistä kaikista peleistä varmasti eniten kulutuksessa kun se on niin helposti ja kätevästi käsillä XBLA:ssa. Tämä on minulle aina ensimmäinen esimerkki siitä että pelin ei tarvitse kestää viittäkymmentä tuntia antaakseen rahalle vastinetta, seitsemän tuntia on ihan jees jos sen jaksaa pelata läpi kymmeniä kertoja ihan puhtaan parhautensa ja nappiin hiotun pelattavuutensa vuoksi.
Metroid Prime. Joo, olen sarjan fani. Prime-sarjasta ensimmäinen on suosikkini edelleen, tunnelma ja miljöö jotenkin toimii minulle parhaiten. Voi kun sen saisi kolmosen kontrolleilla... Tämäkin on joskus tullut pelattua läpi parissa suht rennossa sessiossa 100%:lla seitsemässä tunnissa. Myös sitä kuuluisaa sequence breakingia on tullut jonkin verran kokeiltua.
Japsiropelluksia ei massiivisen pituutensa vuoksi useimmiten tule pelattua läpi useampaa kertaa, Final Fantasyista on tähän päässyt vain IV (kerran jenkki-II ja kerran ehta IV) ja VII (kolme kertaa), mutta Chrono Trigger on paitsi mitaltaan sopivampi myös genrensä paras peli edelleen. Se on tullut pelattua jokaiseen mahdolliseen loppuunsa (toistakymmentä vaihtoehtoa), ja tulevan DS-version myötä tulee varmasti pelattua uudelleenkin.
Epäilisin, että listalle nousisi vielä Panzer Dragoon Orta jos Microsoft vain saisi sen edelleen rikkinäisen 360-tuen joskus korjattua. Erittäin arcademainen railshooter vaihtoehtoisilla etenemisreiteillä suorastaan pakottaisi parantamaan omia suorituksia.
Yleensäkin kun pelaamiselle ei ole nykyään enää niin paljon aikaa kuin 15-20 vuotta sitten pelaa mieluummin hieman lyhyempiä pelejä jotka eivät vaadi kuukauden jokailtaista panostusta toimiakseen.
Tälle listalle ei näemmä päätynyt yhtään uusimpien konsolien peliä. Pitemmän päälle todennäköisin ehdokas on Rock Band, jos tuollaisen toistuviin suorituksiin perustuvan pelin nyt pystyy jotenkin laskemaan puhkipelatuksi.