Vastaus: Samaa peliä uudestaan vuodesta toiseen eli Puhkipelatut pelit, joita pelaa uudestaan
On se kumma kuinka kauppojen hyllyt notkuvat peleistä, mitä ei ole ikinä kokeillutkaan, mutta silti tulee helposti tartuttua niihin vanhoihin tuttuihin peleihin. Toisilla peleillä alkaa läpipeluukertojakin olla jo toistakymmentä. Vähän esimerkkejä:
Tällä hetkellä yksi on ylitse muiden. Halo 3. Kampanja on tullut läpäistyä yli kymmenen kertaa ja vieläkin tuntuu että pari kertaa menisi ilman täydellistä puutumista. Mutta se mikä kyseisen pelin pariin vetää helposti on multiplayer. Matchmakingissa taitaa olla semmoinen viitisentuhatta peliä kasassa. Sitä vain tulee niin helposti otettua H3 hyllystä, kun ottaa kavereiden kanssa pari bisseä. Tässä on tosiaan peli jolla on huikea uudelleenpeluuarvo.
Strategiapelien maailmasta yhäkin tulee tahkottua alkuperäistä Command & Conqueria. Noin kerran vuodessa pelaan GDI:n tai NOD:in kampanjan läpi. Myös Starcraft, Civilization 2 ja Warcraft 2 kuuluvat peleihin joita tulee vuosittain pelailtua. Tähän kastiin kuulunee myös uskomatonta addiktiota aiheuttava Heroes of Might and Magic 2 (ja 3), tätä kummaa karkinväristä satupeliä (Pelit-lehden arvostelu HoMM 3:sta) tulee pelattua todella usein. Mikä olisikaan hauskempaa kuin jyrätä Necromancerin yli tuhatpäisellä luurankoarmeijalla pitkin maita ja mantuja, samalla herätellen kuolleet viholliset uusiksi luurangoiksi. Toimii.
Mielenkiintoinen tapaus on myös Diablo 2. Peli jossa lähinnä hakataan yhtä hiirennappia vimmalla ja keräillään hirviöiltä hirmuisia määriä tavaroita on vain jotenkin uskomattoman toimiva. Itselleni Diablo 2 + LoD on muodostunut melkein jokajouluiseksi traditioksi.
Retrommista peleistä tulee mieleen Super Mario Bros 3, joka tulee läpäistyä ainakin kerran vuodessa. Taikahuiluilla tai ilman. Myös SMB on niin klassikko että siihen tulee tartuttua usein. Molemmat pelit ovat aika helppoja, minkä takia ne ovatkin niin hauskoja rymistellä läpi.
SNES:in peleistä useimmin laitteessa ovat Secret of Mana ja Donkey Kong Country. DKC on vain yksi parhaista tasohyppelyistä ikinä ja SoM nyt vaan on ehkä yksi parhaista peleistä ikinä.
Myös Fallout sarjalla on ihan tietty kolo sydämessäni. Fallout ja F2 on pyörinyt koneessa niin paljon. Tuntuu että kyseisistä peleistä olisi viimein kaikki koluttu. Sitten tuli Fallout 3. Aluksi peli oli itselleni pieni pettymys. Ensimmäisen läpipeluun jälkeen tuntui, että kaikki oli nähty kovinkin pikaisesti. Meni ehkä kuukausi ja Capital Wasteland alkoi kummitella mielessä. Ehkä siellä sittenkin olisi vielä jotain nähtävää. Ja kuinka ollakaan, uusintakierros oli pakko aloittaa ja tuntuu että olin ensimmäisellä kerralla missannut pelistä jotain hyvin oleellista. Nyt F3 lisäreineen on mielestäni yksi tämän sukupolven sisältörikkaimmista ja mielenkiintoisimmista peleistä.
Ajopeleistä nopeasti tulevat mieleen Wip3out (PSX) ja Death Rally. Edellistä tulee yhäkin pelattua kavereiden kanssa ykköspleikkarilla, vaikka vieressä olisi PS3 ja WipEout HD. Taasen Remedyn klassikkokaahaus Death Rally on todennäköisesti paras ajopeli ikinä, koskaan, piste. (Huom. en ole niinkään realistisen ajotuntuman hakija ja esim. GT:t eivät varsinaisesti jaksa kauaa kiinnostaa vaikka ovatkin huikeita pelejä.)
Ykköspleikkarille löytyy Final Fantasy VII:n ja IX:n lisäksi Squarelta niinkin mielenkiintoinen peli kuin Parasite Eve 2. Tämä roolipeliräiskintä on vain kovin toimiva ja ehkä myös pienissä nostalgiapuuskissa tähän tulee usein tartuttua. Nerokas peli ja Aya on jees.
Tämmöisiä ikuisuuspelejä olisi paljon lisääkin, mutta nämä esimerkit ovat niitä pelejä mihin useimmin tulee tartuttua yli kahdensadan pelin joukosta.
On se kumma kuinka kauppojen hyllyt notkuvat peleistä, mitä ei ole ikinä kokeillutkaan, mutta silti tulee helposti tartuttua niihin vanhoihin tuttuihin peleihin. Toisilla peleillä alkaa läpipeluukertojakin olla jo toistakymmentä. Vähän esimerkkejä:
Tällä hetkellä yksi on ylitse muiden. Halo 3. Kampanja on tullut läpäistyä yli kymmenen kertaa ja vieläkin tuntuu että pari kertaa menisi ilman täydellistä puutumista. Mutta se mikä kyseisen pelin pariin vetää helposti on multiplayer. Matchmakingissa taitaa olla semmoinen viitisentuhatta peliä kasassa. Sitä vain tulee niin helposti otettua H3 hyllystä, kun ottaa kavereiden kanssa pari bisseä. Tässä on tosiaan peli jolla on huikea uudelleenpeluuarvo.
Strategiapelien maailmasta yhäkin tulee tahkottua alkuperäistä Command & Conqueria. Noin kerran vuodessa pelaan GDI:n tai NOD:in kampanjan läpi. Myös Starcraft, Civilization 2 ja Warcraft 2 kuuluvat peleihin joita tulee vuosittain pelailtua. Tähän kastiin kuulunee myös uskomatonta addiktiota aiheuttava Heroes of Might and Magic 2 (ja 3), tätä kummaa karkinväristä satupeliä (Pelit-lehden arvostelu HoMM 3:sta) tulee pelattua todella usein. Mikä olisikaan hauskempaa kuin jyrätä Necromancerin yli tuhatpäisellä luurankoarmeijalla pitkin maita ja mantuja, samalla herätellen kuolleet viholliset uusiksi luurangoiksi. Toimii.
Mielenkiintoinen tapaus on myös Diablo 2. Peli jossa lähinnä hakataan yhtä hiirennappia vimmalla ja keräillään hirviöiltä hirmuisia määriä tavaroita on vain jotenkin uskomattoman toimiva. Itselleni Diablo 2 + LoD on muodostunut melkein jokajouluiseksi traditioksi.
Retrommista peleistä tulee mieleen Super Mario Bros 3, joka tulee läpäistyä ainakin kerran vuodessa. Taikahuiluilla tai ilman. Myös SMB on niin klassikko että siihen tulee tartuttua usein. Molemmat pelit ovat aika helppoja, minkä takia ne ovatkin niin hauskoja rymistellä läpi.
SNES:in peleistä useimmin laitteessa ovat Secret of Mana ja Donkey Kong Country. DKC on vain yksi parhaista tasohyppelyistä ikinä ja SoM nyt vaan on ehkä yksi parhaista peleistä ikinä.
Myös Fallout sarjalla on ihan tietty kolo sydämessäni. Fallout ja F2 on pyörinyt koneessa niin paljon. Tuntuu että kyseisistä peleistä olisi viimein kaikki koluttu. Sitten tuli Fallout 3. Aluksi peli oli itselleni pieni pettymys. Ensimmäisen läpipeluun jälkeen tuntui, että kaikki oli nähty kovinkin pikaisesti. Meni ehkä kuukausi ja Capital Wasteland alkoi kummitella mielessä. Ehkä siellä sittenkin olisi vielä jotain nähtävää. Ja kuinka ollakaan, uusintakierros oli pakko aloittaa ja tuntuu että olin ensimmäisellä kerralla missannut pelistä jotain hyvin oleellista. Nyt F3 lisäreineen on mielestäni yksi tämän sukupolven sisältörikkaimmista ja mielenkiintoisimmista peleistä.
Ajopeleistä nopeasti tulevat mieleen Wip3out (PSX) ja Death Rally. Edellistä tulee yhäkin pelattua kavereiden kanssa ykköspleikkarilla, vaikka vieressä olisi PS3 ja WipEout HD. Taasen Remedyn klassikkokaahaus Death Rally on todennäköisesti paras ajopeli ikinä, koskaan, piste. (Huom. en ole niinkään realistisen ajotuntuman hakija ja esim. GT:t eivät varsinaisesti jaksa kauaa kiinnostaa vaikka ovatkin huikeita pelejä.)
Ykköspleikkarille löytyy Final Fantasy VII:n ja IX:n lisäksi Squarelta niinkin mielenkiintoinen peli kuin Parasite Eve 2. Tämä roolipeliräiskintä on vain kovin toimiva ja ehkä myös pienissä nostalgiapuuskissa tähän tulee usein tartuttua. Nerokas peli ja Aya on jees.
Tämmöisiä ikuisuuspelejä olisi paljon lisääkin, mutta nämä esimerkit ovat niitä pelejä mihin useimmin tulee tartuttua yli kahdensadan pelin joukosta.
