Läpi meni.
Tykkäsin kuin hullu puurosta. Peli on niin upea tunnelmaltaan. Jylhät patsaat ja hallit, hämyiset käytävät, orgaanisen kudoksen ja koneen yhteiselo, groteskit ympäristöt ja tapahtumat. Paikoin jäin ihmettelemään maisemia, paikoin ratkoin seuraavaa pulmaa ja paikoin juoksin jotain örmykäistä karkuun. Seuraavassa hetkessä tökkäsin lyömäaseella keskelle olennon päätä ja repäisin sen irti. Huom. pää on tässä aika löyhä termi. Enemminkin se oli uloke mikä edellä olento käveli minua kohti ruiskuttaakseen jotain happoa päälleni.
Scorn on ihan syystä K18 peli. Se on brutaali katselmus yhden epäonnisen humanoidin(?) selviytymistaistelusta. Verta ei säästellä, eikä suolenpätkiä. Maassa lojuvat sekä seiniin sulautuneet ruumiit ja olennot ovat arkipäivää. Nämä hallit ja käytävät ovat nähneet kaiken. Äänimaailma tehostaa tätä vaikutelmaa hienosti.
Peli ei kerro mitään. Siis ei yhtään mitään. Se odottaa, että menet ja tutkit. Koin vähän samanlaista löytämisen riemua tässä kuin
Sablessa tai vaikka Elden Ringissä. Selvästikin minuun uppoaa tällainen tyyli missä heitetään pelaaja oman onnensa nojaan pelimaailmaan ja jätetään turhat tehtävämerkit ja opastukset pois.
Kun kyseessä on isoilta osin pulmasta toiseen etenevä seikkailu, täytyy pulmien onnistua. Näin myös onneksi on. Pulmat olivat monitahoisia ja toisistaan eroavia. Välillä ne liittyivät ympäristöön ja välillä piti ratkoa jokin yhteen laitteeseen sidottu pulma. Monesti pulmissa oli useampi vaihe, jonka ratkaisua höystettiin vihollisilla, kentissä etenemisellä ja uusien juttujen esittelyllä. Yllätyin positiivisesti siitä kuinka alun jälkeen peli muuttui hitusen enemmän selviytymiskauhuksi kuin pelkäksi kävelysimulaattoriksi. Aseitakin löytyi useampia, vaikka lajityypille totuttuun tapaan panoksista oli kokoajan pulaa. Vihollisiakin käyskenteli kentissä odotettua enemmän, joten ei tätä voi ihan pelkäksi kävelysimulaattoriksi tituleerata oikein millään.
Vaikka kuinka tykkäsinkin tästä niin ihan reiluuden nimissä sieltä on nostettava ne muutamat kritiikin aiheet. Ensinnäkin peli on turhan lyhyt. Minulla meni läpäisyyn 6 tuntia, vaikka kuolin jokusen kerran. Toisaalta mihinkään pulmaan en jäänyt juurikaan jumiin, joten helppo nähdä, että jollakin voi mennä läpäisyyn vähän kauemmin jo pelkästään tästä syystä. Peli lainaa kävelysimulaattoreista tutun ohjausmallin, joka on sanalla sanoen painava. Sprinttinappi auttaa vähän, kuten myös 60fps, mutta hahmon liikkuminen on silti turhan vaivalloista.
Scorn on hieno kumarrus H. R. Gigerin and Zdzisław Beksińskin töille. Se on kauhistuttavan hieno ja inhottavan upea.
