Katsoin siis tässä Sha Po Langin honkkariverssun ja se oli ajoittaisista hokey-fiiliksistään huolimatta synkänmakea ja hyvin tyylitelty, monessa mielessä perinteikäs honkkaripätkä ripauksella Woon klassikoita moraalisine pohdintoineen. Pyssyt sun muut nössöjen munanjatkeet on jätetty vain draamaa täydentämään, tässä leffassa nyrkki kirjoittaa shekit ja monot lunastaa parkkimaksut! Pätkä on ekstraton täysipitkä versio hyvillä enkkusubeilla. Parempi versio julkaistaa näinä päivinä, suosittelen sitä kuulemani perusteella.
Luvassa mahdollisia spoilereita! _>
Elokuva kidnappaa katsojan mukaansa ensihetkistä lähtien, vaikka loppupeleissä pätkä tuntui enemmän Hongkongin synkältä kostotarinalta pahaa thai-/korea-actionia vastaan, jotka ovat pöllineet (ennen honkkarien suvereenisti hallitsemat) jännitys- ja actiongenret Kaakkois-Aasian markkinoilla. Elokuvan budjetti ei päätä huimaa ja poliisien/konnien täyttämä todellisuus tuntuu vieraalta, jopa surrealistiselta. Donnien hahmo edustaa tavallaan katsojaa, joka pääsee tarkkailemaan sairasta ja moraalisesti ryvettynyttä maailmaa ulkopuolisen silmin Simon Yamin jättäessä tälle paikkansa parin päivän päästä. Katsoja samaistuu Donnien hahmoon, joka valitsee ilmeisen solidaarisuuden, mutta joutuu jättämään "oman maailmansa" moraalin huomatessaan, miten laina-ajalla Sha Po Langin todellisuuden ihmiset elävät.
"Läski Ninja" Sammo edustaa Sha Po Langissa pahaa mafiapomoa ja tuo hahmolleen aivan omanlaistaan fyysistä pelottavuutta huimalla brandomaisella pahuuden ruumiillistumisellaan, Donnie on vähemmän pissed off-kyttä kuin tavallisesti mutta potkii kuin muuli ja Wu Jing heittää elämänsä vaikuttavimman leffaroolin ihan satanolla tuppiturpaisena, veitsifetisistisenä sekopäänä, jolla on spede fleda.
Wu Jingin ja Donnien kaksintaistelu teleskooppipampulla/veitsellä pimeällä käytävällä on uskomaton fyysinen näytelmä, joka täyttää koreografialtaan taiteen kriteerit koska tahansa ja osoittaa, että liikkeen kauneus tulee jatkuvuudesta ja hetken vimmasta. Kamppailulajifriikit eivät saa leffasta herkkuja irti Ong Bakin/TYG:in tyyliin maalailevien mastershottien loisteessa, vaan homman meno on yllättävän erilainen: nopea, brutaali ja silmitön. Donnien koreografia ei ole täydellistä: editointi kusee siellä täällä ja nopeat shotit rapauttavat hieman muuten huimaa pakettia. Martial arts-puolella Donnie tekee BJJ:stä(Brazilian jiu-jitsu) ja Vale Tudosta kerrankin dynaamista ja uskottavaa elokuvallisesti, toiminta kuvataan mielettömällä nopeudella joka silti säilyttää kaikessa raivokkuudessaan realismin, ja jokainen liike porautuu verkkokalvolle jos leffaa vain osaa katsoa. Lievästä nopeutuksen käytöstä voisi valittaa, ellei ole nähnyt näitä setiä norminopeudella täydessä vauhdissa.
Jos Donnien sleaze-mestariteos Legend of the Wolf ei ole tuttu, niin pudotus Donnie-ulottuvuuteen voi olla hurja. Yenin fanit rakastavat varmasti tyyliä aivan kympillä. Sammo ja Wu Jing ovat huimassa kunnossa, kaikki herrojen fanit are in for a real treat! Donnie tietenkin hakkaa molemmat helvetinmoisella tyylillä, ja faneja on kiusattava että herra lopultakin onnistuu ehkä leffahistorian ikonisimmassa hyppypotkussa leffan aivan viime sekunneilla! Itse superpotkijoiden Überkungen Hwang Jang Lee on varmasti ylpeä. Kyllä, 2000-luvun bruce lee omistaa edelleen yhtä kovaa kuin 20 vuotta sitten!
Leffan lopussa lähes kaikki kuolevat, mutta pahan olemusta lähestytään shakespearemaiseen tyyliin viileän analyyttisesti, lähes osoitellen, ettei kukaan (aikuinen) ole viaton. Samuli Edelmanin (Häjyt) ja Sammon roolin samankaltaisuus on hämmentävää, en spoilaa mitään! Vaikuttava temaattinen johtopäätös ei seuraa klassisesta kerronnasta, vaan monitulkintaisesta ja voimakkaasta energiasta, jonka vallan huuma patistaa henkilöhahmot äärimmäisten ratkaisujen eteen. Viimeisen taistelun jälkeen on selvää, ettei mikään länkkärikaksintaistelu tai samuraikamppailu pääse samalle tasolle silkan ohikiitävän hetken ilmaisuvoimansa avulla. Sha Po Lang onnistuu epäilemättä tässä, eikä teatraalisuus siten voi iljettää kuin vannoutuneimpia honkkarien vihaajia. Mutta eiväthän he ymmärrä elokuvaa ilmaisukenttänä muutenkaan...
Luvassa mahdollisia spoilereita! _>
Elokuva kidnappaa katsojan mukaansa ensihetkistä lähtien, vaikka loppupeleissä pätkä tuntui enemmän Hongkongin synkältä kostotarinalta pahaa thai-/korea-actionia vastaan, jotka ovat pöllineet (ennen honkkarien suvereenisti hallitsemat) jännitys- ja actiongenret Kaakkois-Aasian markkinoilla. Elokuvan budjetti ei päätä huimaa ja poliisien/konnien täyttämä todellisuus tuntuu vieraalta, jopa surrealistiselta. Donnien hahmo edustaa tavallaan katsojaa, joka pääsee tarkkailemaan sairasta ja moraalisesti ryvettynyttä maailmaa ulkopuolisen silmin Simon Yamin jättäessä tälle paikkansa parin päivän päästä. Katsoja samaistuu Donnien hahmoon, joka valitsee ilmeisen solidaarisuuden, mutta joutuu jättämään "oman maailmansa" moraalin huomatessaan, miten laina-ajalla Sha Po Langin todellisuuden ihmiset elävät.
"Läski Ninja" Sammo edustaa Sha Po Langissa pahaa mafiapomoa ja tuo hahmolleen aivan omanlaistaan fyysistä pelottavuutta huimalla brandomaisella pahuuden ruumiillistumisellaan, Donnie on vähemmän pissed off-kyttä kuin tavallisesti mutta potkii kuin muuli ja Wu Jing heittää elämänsä vaikuttavimman leffaroolin ihan satanolla tuppiturpaisena, veitsifetisistisenä sekopäänä, jolla on spede fleda.
Wu Jingin ja Donnien kaksintaistelu teleskooppipampulla/veitsellä pimeällä käytävällä on uskomaton fyysinen näytelmä, joka täyttää koreografialtaan taiteen kriteerit koska tahansa ja osoittaa, että liikkeen kauneus tulee jatkuvuudesta ja hetken vimmasta. Kamppailulajifriikit eivät saa leffasta herkkuja irti Ong Bakin/TYG:in tyyliin maalailevien mastershottien loisteessa, vaan homman meno on yllättävän erilainen: nopea, brutaali ja silmitön. Donnien koreografia ei ole täydellistä: editointi kusee siellä täällä ja nopeat shotit rapauttavat hieman muuten huimaa pakettia. Martial arts-puolella Donnie tekee BJJ:stä(Brazilian jiu-jitsu) ja Vale Tudosta kerrankin dynaamista ja uskottavaa elokuvallisesti, toiminta kuvataan mielettömällä nopeudella joka silti säilyttää kaikessa raivokkuudessaan realismin, ja jokainen liike porautuu verkkokalvolle jos leffaa vain osaa katsoa. Lievästä nopeutuksen käytöstä voisi valittaa, ellei ole nähnyt näitä setiä norminopeudella täydessä vauhdissa.
Jos Donnien sleaze-mestariteos Legend of the Wolf ei ole tuttu, niin pudotus Donnie-ulottuvuuteen voi olla hurja. Yenin fanit rakastavat varmasti tyyliä aivan kympillä. Sammo ja Wu Jing ovat huimassa kunnossa, kaikki herrojen fanit are in for a real treat! Donnie tietenkin hakkaa molemmat helvetinmoisella tyylillä, ja faneja on kiusattava että herra lopultakin onnistuu ehkä leffahistorian ikonisimmassa hyppypotkussa leffan aivan viime sekunneilla! Itse superpotkijoiden Überkungen Hwang Jang Lee on varmasti ylpeä. Kyllä, 2000-luvun bruce lee omistaa edelleen yhtä kovaa kuin 20 vuotta sitten!
Leffan lopussa lähes kaikki kuolevat, mutta pahan olemusta lähestytään shakespearemaiseen tyyliin viileän analyyttisesti, lähes osoitellen, ettei kukaan (aikuinen) ole viaton. Samuli Edelmanin (Häjyt) ja Sammon roolin samankaltaisuus on hämmentävää, en spoilaa mitään! Vaikuttava temaattinen johtopäätös ei seuraa klassisesta kerronnasta, vaan monitulkintaisesta ja voimakkaasta energiasta, jonka vallan huuma patistaa henkilöhahmot äärimmäisten ratkaisujen eteen. Viimeisen taistelun jälkeen on selvää, ettei mikään länkkärikaksintaistelu tai samuraikamppailu pääse samalle tasolle silkan ohikiitävän hetken ilmaisuvoimansa avulla. Sha Po Lang onnistuu epäilemättä tässä, eikä teatraalisuus siten voi iljettää kuin vannoutuneimpia honkkarien vihaajia. Mutta eiväthän he ymmärrä elokuvaa ilmaisukenttänä muutenkaan...
Viimeksi muokannut moderaattori: