Vastaus: Shadowrun X360
Pari päivää pelanneena, 21(?) achia keränneenä ja 300 gamerscorea rikkaampana hieman sanottavaa pelistä. Alkuunhan tuo piti vain odotella demo, katella miltä tuntuu ja tehdä ostopäätös sen jälkeen. Toinen syy oli 5.6 odottava pääsykoe, jolle oisin voinut viikonlopun pyhittää. Huom. voinut. Eilen töiden jälkeen tuli kuitenkin ruokaostosten yhteydessä napattua mukaan, enkä kadu pätkääkään. Pääsykokeet ovat kerran vuosi, mutta Shadowrunia voi pelata joka päivä!
Asiaan. Vanhana CS-"konkarina" ei moninpeliräiskintöihin ole tullut juuri tartuttua tuon kuninkaan (Oikea Kuningas on tosin Delta Force) jälkeen. Halo 3 Beta tosin nosti levossa maanneet fiilistelyt korkeuksiin ja Shadowrun ylittää nekin. Tässä ei kynärimies pärjää ja kuten Hakkiz ylempänä totesi, on monipuolisuus erinomainen ja ennenkaikkea vaihteleva näky FPS-genressä. Erät eivät todellakaan toista samaa kaavaa. Eri asetuksia on loppupeleissä varsin sopiva määrä, eikä mitään vakionaamoja tarvitse alituiseen katsoa. Joskin Troll + minigun -kombo on varsin yleinen näky ja nopeutta arvostavat tappelit ovat järjestään human/elf, mutta heidänkin suhteen näkee positiivista variaatiota.
Taiat/Techit tuovatkin peliin sen innostavan tekijän. 1vs1 eivät suinkaan pääty (aina) sen eduksi, joka aloittaa ammunnan ensin ja ampuu tarkemmin, vaan toinen osapuoli voi taidokkaasti teleportata selän taakse ja täräyttää puoli lipasta sekaisin menneen vihun selkään. Tai vaihtoehtoisesti 'portata seinän taakse karkuun (ja jos toisella kaverilla on portti kanssa, niin saadaan aikaiseksi hilpeä jahti). Lisäksi tönäisyt ja näkymättömäksi muuttumiset pelastaa monilta täpäriltä kuolemilta. Ja jälleen Hakkizta lainatakseni, resurrection-taialla voidaan muuttaa loselose-sit kevyeen tasavertaisemmaksi losewin-sitiks. Ruumiideen tuhoaminen on suositeltavaa/ehdotonta, mutta usein myös kuolemaksi. Maata hakkaava pelaaja on nimittäin helppo fragi. Asebalanssi on myös erinomainen. Pistoolilla tappaa siinä missä minigunilla missä vaiheessa peliä tahansa.
Kentistä on jokaista tullut nähtyä ja pelattua useampaankin kertaan. Pari kenttää ovat hieman yksinkertaisia ratkaisuiltaan, eikä niissä näe hyödynnettävän kaikkia tasoja (siis pelaajat ei käytä), mutta eivät nämäkään missään nimessä huonoja ole. Yhtään sellaista kenttää ei ole sattunut vielä vastaan, joka aiheuttaisi välittömän inhoreaktion ja quittauksen. Parhaimmat kentät puolestaan hyödyntävät niin vertikaali- kuin horisontaalitasoa ja silmät pitää kirjaimellisesti olla selässä ja vähän joka puolella. Seinien läpi 'porttaavat vihut tai glidereillä liitävät perkeleet vievät kämppijät tylysti kumoon. Lipun luokse on usein lukuisia reittejä, samoin kuin vientipaikalle, joita ei yksin helposti puolusta. Pelimuodot ovat isommissa kartoissa puolustusta/ctf:ää tai sitten yhden lipun ctf:ää. Erotuksena on siis, että ensimmäisessä toinen vain puokkii ja toinen hyökkää, jälkimmäisessä molemmat tekevät molempia yhtaikaa. Pienemmissä (ja isommissa, jos haluaa) saa myös perinteistä team deathmatchia, jossa peli loppuu, kun vastustaja on kuollut. Ruumiita ei tässä moodissa voi tuhota ja artifaktin ottaja näkee vihujen paikat.
Graafiselta asultaan peli ei ole kovin kummoinen (seiniä läheltä tuijottaessa luokkaa karu), mutta ei sitä siinä melskeessä ehdi jäädä tiirailemaan. Muuta huonoa en voi sanoa. Ei tämä next geniä graafisesti ole, mutta hyvää jälkeä kuitenkin. Pelillisesti kyse on kuitenkin erinomaisesta viihteestä. Siinä missä minä en juuri ole siivillä leikkimisestä niin pitänyt, tuntuu Paavi & co suorastaan rakastavan sitä. Samoin strangle-taian käytännöllisyyttä en tajunnut ennen kuin yritimme tiimimme kanssa viedä artifaktia omaan paikkaan, ja vihulaiset olivat kirjaimellisesti linnoittautuneet sisään. Piikit joka ovella ja niiden tiuha lisääntyminen sitä mukaa kun entiset hävisivät teki entisestä rush-taktiikasta hyödyttömän. Siinä jos ois porukalla ollut teleport-taiat, niin kevyeen olisi seinän läpi päässy vihujen keskelle ja toivottavasti kylvenny tarpeeksi lyijyä voittoon. Mutta ei, ja häviöhän sieltä lopulta tuli.
Lopuksi vielä sellainen huomio, että pelaamani pelit ovat olleet yllättävän tiimipainotteisia, mikä on hieman ihme random-porukan ollessa kyseessä. Vaikka itse sorrunkin liian usein sooloilemaan, niin tiimit tuntuvat hyvin usein pelaavan yhteen. Vaihtoehtoisesti, jos oma tai vastustajan tiimi ei pelaa yhteen, ovat voitot taattuja. Sooloilulla ei tässä pelissä pärjää, mikä on vain hyvä juttu. Vielä tuntuu olevan vähän liikaa achien kerääjiä (ml. minä), jolloin tiimipeluu saattaa jäädä vähiin. Esim. itse en ole pelin hyödyllisintä taikaa (=teleport) käyttänyt sitten achin saatuani. Tämä voi näkyä pahimmillaan ressaajien puuttumisena ja katana-hippasina.
(Jos koukuttamisesta puhutaan, niin pistetään seuraavat tiedot ylös. Lauantaina(/ostopäivä) pelattu peliaika: 18-02, sunnuntaina (10-19 & 20:30-23). Nolife
Vieläkin tekisi mieli pelata, mutta pakko se on huomenna jaksaa töihin herätä)
+tässä on yksi herkkuachi