Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Sifu - Kung-fun taikaa

Ei sen tarvitse edes olla mikään easymode, ihan normaalikin kelpaa, tällä hetkellä pelin vaikeustaso taitaa olla veryhard. Tähän mennessä 3% on onnistutunut läpäisemään pelin ja vain 27% on päässyt 2 tason läpi.
 
Joitakin pelejä kyl helpotetaa ihan turhaa kevyesti ihan vaan sen takia että nyt ihmiset valittaa että ompa waikee eikä raaski ees nyt hieman opetella paremmaksi. Ymmärrän jos pelis on jokin vamma, esim rdr ku yritti kultamitalleja tehää aikoinaan niin replayn ku otti nii ei saannut mittää jo saavutettua mukaan, pätsin jälkeen tekivät nii että saat omat aseet ja hevosen ja staminat ym mukaan, se ei helpottanut sinänsä hommaa mut teki siitä hieman ei vammasen. Mut jos peli nyt on tarkoitettu vaikeeks nii tarviiko sitä heti lähtee helpottamaan?
 
OMI3R sanoi:
Joitakin pelejä kyl helpotetaa ihan turhaa kevyesti ihan vaan sen takia että nyt ihmiset valittaa että ompa waikee eikä raaski ees nyt hieman opetella paremmaksi. Ymmärrän jos pelis on jokin vamma, esim rdr ku yritti kultamitalleja tehää aikoinaan niin replayn ku otti nii ei saannut mittää jo saavutettua mukaan, pätsin jälkeen tekivät nii että saat omat aseet ja hevosen ja staminat ym mukaan, se ei helpottanut sinänsä hommaa mut teki siitä hieman ei vammasen. Mut jos peli nyt on tarkoitettu vaikeeks nii tarviiko sitä heti lähtee helpottamaan?
Klikkaa laajentaaksesi...

Tavallaan samaa mieltä. Oliko tässä pelissä vaikeus ja pelin pituus (tai ilmeisesti lyhyys) suunniteltu alusta saakka toisilleen sopiviksi? Näin voisi ainakin kuvitella, kun helpotukset tulevat vasta päivityksellä. Onko aiheellista tehdä vaikeasta pelistä valikon kautta helpompi, että useampi voi sitä pelata? Vaikka tämä peli on todennäköisesti minullekin liian vaikea, minusta on huono idea lähteä tuomaan liikaa helpotuksia näihin vaikeisiin peleihin ylipäätään. Ei kaikkien pelien tarvitse olla kaikille. Johan pelin nimikin kertoo, että mestariksi tähän täytyy kehittyä.
 
Ehkä noin viisi tuntia pelattu ja se vaikeus menee mielestäni käsikädessä pelin lyhyyden kanssa. Pitää taktikoida expan käytön ja oikoreittien kanssa...
 
P33RO sanoi:
Mutta keneltä se on pois jos on vaikeusasteita? Edelleen peliä voi pelata koskematta asetukseen, toiset ehkä haluaa edetä tarinassa ja nauttia tunnelmasta.
Klikkaa laajentaaksesi...

No onko tää peli ees niin tarinapohjainen loppujen lopuks? "sina tappa minu isa, mina nyt kosta ja tappa sinu isa" Siinä tarina pähkinäkuoressa. Ei se oo keltää pois ei, mut tarviiko jokaista peliä helpottaa sen takia et joku haluu nyt tunnis vaa piestä pelin läpi ku koko idea on vaan ns kehittyä, menee vähä koko idea.
 
OMI3R sanoi:
No onko tää peli ees niin tarinapohjainen loppujen lopuks? "sina tappa minu isa, mina nyt kosta ja tappa sinu isa" Siinä tarina pähkinäkuoressa. Ei se oo keltää pois ei, mut tarviiko jokaista peliä helpottaa sen takia et joku haluu nyt tunnis vaa piestä pelin läpi ku koko idea on vaan ns kehittyä, menee vähä koko idea.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei todellakaan ole ainakaan kahden ekan kentän perusteella. Tämän helpottaminen olisi sama kuin autopilotin käyttö Gran Turismossa :rolleyes:
 
karpaasi sanoi:
Ei todellakaan ole ainakaan kahden ekan kentän perusteella. Tämän helpottaminen olisi sama kuin autopilotin käyttö Gran Turismossa :rolleyes:
Klikkaa laajentaaksesi...
Missä iässä olet läpäissyt toisen kentän pomon?

Vaikeusasteet auttavat, että kaikki voi nauttia pelistä. Onhan uusimmassa Forzassa jopa mahdollisuus hidastaa aikaa taikka helpottaa pelaamista monella muulla tavalla. Jos joku tarvitsee niitä ominaisuuksia, niin minun puolesta hienoa että ovat olemassa.

OMI3R sanoi:
No onko tää peli ees niin tarinapohjainen loppujen lopuks?
Klikkaa laajentaaksesi...
Onhan Sifu melko elokuvamainen. On välivideoita, komeita maisemia, muuttuvia ympäristöjä. Mielelläni kokisin koko tarinan hinkkaamatta yhtä kohtaa kymmeniä kertoja. Tai että loppupomoon edes pääsi suoraan takaisin.
 
P33RO sanoi:
Missä iässä olet läpäissyt toisen kentän pomon?

Vaikeusasteet auttavat, että kaikki voi nauttia pelistä. Onhan uusimmassa Forzassa jopa mahdollisuus hidastaa aikaa taikka helpottaa pelaamista monella muulla tavalla. Jos joku tarvitsee niitä ominaisuuksia, niin minun puolesta hienoa että ovat olemassa.


Onhan Sifu melko elokuvamainen. On välivideoita, komeita maisemia, muuttuvia ympäristöjä. Mielelläni kokisin koko tarinan hinkkaamatta yhtä kohtaa kymmeniä kertoja. Tai että loppupomoon edes pääsi suoraan takaisin.
Klikkaa laajentaaksesi...
En ole vielä päässyt kakkoskenttää läpi. Vasta kolmesti kokeillut ja päässyt kerran ottamaan selkäsaunan pomolta. Vaikeustasojen lisäys heti alkuun voi olla aina pelintekijöiden visiota häiritsevä tekijä. Kuten Soulsborne-sarjat, tuntuu tämä mietityltä kokonaisuudelta. Kummankaan juoni ei päätä pakota, mutta pelattavuus koukuttaa pirusti nimenomaan haasteen vuoksi.
 
karpaasi sanoi:
Vasta kolmesti kokeillut ja päässyt kerran ottamaan selkäsaunan pomolta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Itse olen sitä pomoa yrittänyt nyt niin monta kertaa, että alkaa turhauttaa mätkiä samoja pikkupomoja ja katsoa samoja visuaalisia kikkoja, jotta pääsen vain yrittämään loppupomon kaatamista. Mielelläni ottaisin jonkun helpotuksen asiaan, niin voisin kokea loputkin pelistä. Kaikki muut osa-alueet kun on tehty loistavasti - vaikeustaso on vain minulle liikaa.

Kuten sanottua, en näe että se vähentää kenenkään muun saavutusta tai nautintoa, jos joku muu pelaa helpommalla.
 
P33RO sanoi:
Itse olen sitä pomoa yrittänyt nyt niin monta kertaa, että alkaa turhauttaa mätkiä samoja pikkupomoja ja katsoa samoja visuaalisia kikkoja, jotta pääsen vain yrittämään loppupomon kaatamista. Mielelläni ottaisin jonkun helpotuksen asiaan, niin voisin kokea loputkin pelistä. Kaikki muut osa-alueet kun on tehty loistavasti - vaikeustaso on vain minulle liikaa.

Kuten sanottua, en näe että se vähentää kenenkään muun saavutusta tai nautintoa, jos joku muu pelaa helpommalla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olen tästä eri mieltä. Pelisuunnitteluun vaikuttaa väkisinkin, jos peliä suunnitellaan joko yhdellä tai useammalla vaikeustasolla pelattavaksi. Esteettömäksi videopelejä ei lopulta saa kuitenkaan tehtyä, loppujen lopuksi kyseessä on aika rajallisen yleisön viihdettä. Minimivaatimuksena lienee jokin toimiva aisti. Tästä päästäänkin siihen, että eikö pelin juoni ole sama sitten katsoa videona, mikäli omat pelitaidot eivät riitä. Näin teen ainakin itse aika monenkin pelin kohdalla (Commodore 64 - pelit, katson juuri teitä!).

Ymmärrän kyllä inklusiivisuuden kauniin ajatuksen, mutta minusta kaikkea ei tarvitse tehdä kaikille. Lopulta saadaan vain tuotteita, jotka ovat hajuttomia, värittömiä ja mauttomia. Eli sopivat kyllä kaikille, mutta särmää saa hakea suurennuslasin kanssa.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
gherbaru sanoi:
Olen tästä eri mieltä. Pelisuunnitteluun vaikuttaa väkisinkin, jos peliä suunnitellaan joko yhdellä tai useammalla vaikeustasolla pelattavaksi. Esteettömäksi videopelejä ei lopulta saa kuitenkaan tehtyä, loppujen lopuksi kyseessä on aika rajallisen yleisön viihdettä. Minimivaatimuksena lienee jokin toimiva aisti. Tästä päästäänkin siihen, että eikö pelin juoni ole sama sitten katsoa videona, mikäli omat pelitaidot eivät riitä. Näin teen ainakin itse aika monenkin pelin kohdalla (Commodore 64 - pelit, katsonu juuri teitä!).

Ymmärrän kyllä inklusiivisuuden kauniin ajatuksen, mutta minusta kaikkea ei tarvitse tehdä kaikille. Lopulta saadaan vain tuotteita, jotka ovat hajuttomia, värittömiä ja mauttomia. Eli sopivat kyllä kaikille, mutta särmää saa hakea suurennuslasin kanssa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Eikö vaikeustason noston/laskun voisi helpoimmillaan tehdä niin että oma hahmo kestää enemmän hittiä ja/tai tekee enemmän vahinkoa. Tällä tavoin pelisuunnitteluun ei tarvitsisi juurikaan koskea, mutta huonompikin pelaa pystyisi pelaamaan peliä, kun voisi ottaa huoletta vähän enemmän turpaan ja samalla löisi itse kovempaa.

Viholliset voisivat käyttäytyä tismalleen samalla tavalla. Kentät voisivat olla tismalleen samat.

Sifun tapauksessa ongelmaksi muodostuu tietysti se, että ilman toistoa peli on aika lyhyt, mutta jos sitäkään ei edelleenkään suunniteltaisi vaikeustason muutosten mukaan, niin sitten se vaan on lyhyt ja ihmiset puntaroi ostopäätöstään sen mukaan.
 
gherbaru sanoi:
Tästä päästäänkin siihen, että eikö pelin juoni ole sama sitten katsoa videona, mikäli omat pelitaidot eivät riitä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Peli tuli minulle arvioon, joten videota ei ollut tarjolla - varmasti olisi mennyt jollekin muulle JOS ennakkomarkkinoinnissa olisi painotettu todella korkeaa vaikeusastetta. Ehkä toteamme että olemme eri mieltä.
 
Dragonfly sanoi:
Eikö vaikeustason noston/laskun voisi helpoimmillaan tehdä niin että oma hahmo kestää enemmän hittiä ja/tai tekee enemmän vahinkoa. Tällä tavoin pelisuunnitteluun ei tarvitsisi juurikaan koskea, mutta huonompikin pelaa pystyisi pelaamaan peliä, kun voisi ottaa huoletta vähän enemmän turpaan ja samalla löisi itse kovempaa.

Viholliset voisivat käyttäytyä tismalleen samalla tavalla. Kentät voisivat olla tismalleen samat.

Sifun tapauksessa ongelmaksi muodostuu tietysti se, että ilman toistoa peli on aika lyhyt, mutta jos sitäkään ei edelleenkään suunniteltaisi vaikeustason muutosten mukaan, niin sitten se vaan on lyhyt ja ihmiset puntaroi ostopäätöstään sen mukaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

No tuossahan se pelisuunnittelu juuri muuttuu, kun ei juuri tarvitse huolehtia vihollisten vaarallisuudesta. Lisäksi omasta mielestäni ehkä laiskinta pelisuunnittelua eri vaikeustasojen osalta on juurikin tuo vihollisten/oma kestävyys. Mutta kuten @P33RO jo totesikin, niin tästä on selvästi eriäviä mielipiteitä, enkä näillä omilla höpinöillä oleta kääntäväni muiden päitä. Ja hyvä niin.
 
gherbaru sanoi:
Olen tästä eri mieltä. Pelisuunnitteluun vaikuttaa väkisinkin, jos peliä suunnitellaan joko yhdellä tai useammalla vaikeustasolla pelattavaksi. Esteettömäksi videopelejä ei lopulta saa kuitenkaan tehtyä, loppujen lopuksi kyseessä on aika rajallisen yleisön viihdettä. Minimivaatimuksena lienee jokin toimiva aisti. Tästä päästäänkin siihen, että eikö pelin juoni ole sama sitten katsoa videona, mikäli omat pelitaidot eivät riitä. Näin teen ainakin itse aika monenkin pelin kohdalla (Commodore 64 - pelit, katsonu juuri teitä!).

Ymmärrän kyllä inklusiivisuuden kauniin ajatuksen, mutta minusta kaikkea ei tarvitse tehdä kaikille. Lopulta saadaan vain tuotteita, jotka ovat hajuttomia, värittömiä ja mauttomia. Eli sopivat kyllä kaikille, mutta särmää saa hakea suurennuslasin kanssa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ja minä vastaavasti olen sinun kanssasi eri mieltä. Juuri vaikeustason säätömahdollisuuksilla sekä muilla mahdollisilla pelin sisäisillä helpottamismahdollisuuksilla, vaikkapa co-op pelaamista hyödyntäen, mahdollistetaan kaikenlaisten pelaajien mahdollisuudet pelata itseään tarinan, pelimekaniikkojen, peliympäristön tai muidenkin elementtien puolesta kiinnostavia pelejä (ja nimenomaan interaktiivisesti, eikä vain ulkopuolisena pelistä tehtyjä videoita katsellen). Mielestäni on äärimmäisen rajoittunutta ajattelua, että peli rakennetaan kokonaan ”git gud”-mentaliteetin ympärille, ja sillä rajataan pelit joidenkin ”eliittipelaajien” egon pönkittämisvälineiksi. Sellainen pelinkehittäjän visiokaan ei ole minkään arvoinen.

Fiksumpaa olisi palkita siitä, että joku pelaa sillä vaikeustasolla, joka kehittäjän mielestä on sen optimaalisen pelikokemuksen antava, niin voihan sitä kautta vaikka antaa peliin esim. jotakin vain vaikeammalla tasolla avautuvaa lisäsisältöä, ekstratrophyja- tai achievementtejä, tai varusteita, joita saa käyttöön vain tietyllä vaikeustasolla pelatessaan. Vähän luovempaa ajattelua tähänkin asiaan toivoisi, eikö sitä kaavoihin kangistunutta elitististä ”git gud”-mentaliteettia. Ja tämä pelaajalta joka sinänsä rakastaa esim. Soulsborne-pelejä yli kaiken, mutta ei näkisi mitään ongelmaa siinä, että niissäkin peleissä olisi se kehittäjän suosittelema vaikeustaso, mutta kuitenkin sen lisäksi vaikkapa kaksi helpompaakin vaikeustasoa.
 
Viimeksi muokattu:
Ippenator sanoi:
Ja minä vastaavasti olen sinun kanssasi eri mieltä. Juuri vaikeustason säätömahdollisuuksilla sekä muilla mahdollisilla pelin sisäisillä helpottamismahdollisuuksilla, vaikkapa co-op pelaamista hyödyntäen, mahdollistetaan kaikenlaisten pelaajien mahdollisuudet pelata itseään tarinan, pelimekaniikkojen, peliympäristön tai muidenkin elementtien puolesta kiinnostavia pelejä (ja nimenomaan interaktiivisesti, eikä vain ulkopuolisena pelistä tehtyjä videoita katsellen). Mielestäni on äärimmäisen rajoittunutta ajattelua, että peli rakennetaan kokonaan ”git gud”-mentaliteetin ympärille, ja sillä rajataan pelit joidenkin ”eliittipelaajien” egon pönkittämisvälineiksi. Sellainen pelinkehittäjän visiokaan ei ole minkään arvoinen.

Fiksumpaa olisi palkita siitä, että joku pelaa sillä vaikeustasolla, joka kehittäjän mielestä on sen optimaalisen pelikokemuksen antava, niin voihan sitä kautta vaikka antaa peliin esim. jotakin vain vaikeammalla tasolla avautuvaa lisäsisältöä, ekstratrophyja- tai achievementtejä, tai varusteita, joita saa käyttöön vain tietyllä vaikeustasolla pelatessaan. Vähän luovempaa ajattelua tähänkin asiaan toivoisi, eikö sitä kaavoihin kangistunutta elitististä ”git gud”-mentaliteettia. Ja tämä pelaajalta joka sinänsä rakastaa esim. Souls-pelejä yli kaiken, mutta ei näkisi mitään ongelmaa siinä, että niissäkim peleissä olisi se kehittäjän suosittelema vaikeustaso, mutta kuitenkin sen lisäksi vaikkapa kaksi helpompaakin vaikeistasoa.
Klikkaa laajentaaksesi...

No selvennettäköön sen verran, että minä en pelaa pelejä egon pönkittämisen vuoksi. Yleensä pelaan pelit normaalilla vaikeustasolla. Jos tämän pelin osalta on vaihtoehtoina helpompia vaikeustasoja, en näe mitään syytä valita vaikeampaa. Nyt kun valintoja on vain yksi, joudun pakottamaan itseni tulemaan paremmaksi pelissä. Se kai tuossa on ajatuksenakin. Ei se silti sitä tarkoita, että tulisin foorumille henkselit paukkuen selittämään miten gitgud-äijä olen. :D
 
Ja ennen kuin ollaan taas aivan poissa raiteiltaan, nostan esiin ketjun, joka on omistettu tälle vaikeustasoaiheelle.

Vaikeuden viehätyksestä

Ensi viikon podcastissa puhutaan pelien vaikeudesta. Vaikeus on siinä, että aihe on laaja ja sitä pitäisi yrittää jäsentää. Mitä tulee siis mieleen, kun puhutaan pelien vaikeusasteista, haastavuudesta ja palkitsevuudesta tai turhautumisesta? Ovatko liian helpot pelit tylsiä vai pilaako liika...
forum.konsolifin.net forum.konsolifin.net
 
gherbaru sanoi:
No selvennettäköön sen verran, että minä en pelaa pelejä egon pönkittämisen vuoksi. Yleensä pelaan pelit normaalilla vaikeustasolla. Jos tämän pelin osalta on vaihtoehtoina helpompia vaikeustasoja, en näe mitään syytä valita vaikeampaa. Nyt kun valintoja on vain yksi, joudun pakottamaan itseni tulemaan paremmaksi pelissä. Se kai tuossa on ajatuksenakin. Ei se silti sitä tarkoita, että tulisin foorumille henkselit paukkuen selittämään miten gitgud-äijä olen. :D
Klikkaa laajentaaksesi...
Selvennettäköön myös sen verran, etten sinänsä juuri sinua syyttänyt ”git gud”-mentaliteetista ja sillä egosi pönkittämisestä, vaan se oli sinänsä yleiseen kehittäjien vision puolustamiseen liittyvä kommentti. Siitä olen nimittäin varma, että vaikkei se sinulla olisikaan motiivina tuo ”git gud”-päteminen, niin monella muulla niin kuitenkin on.
 
Nyt kakkospomo läpi. Tuli sitten katsottua jälkeenpäin video pelistä tämän kärsimyksen jälkeen ja olen jotenkin missannut kokonaan sen "haamuväistelyn" joten ei ihme, että teki niin tiukkaa!

Nyt innolla uudestaan pelaamaan illalla. Pelistä saa välillä jopa Soulsborne-sarjoja paremmat fiilikset taistelun sujuessa. Koukuttaa pirusti!
 
Viimeseen kentään olen päässyt. Tosin 69 vuotiaana eli tekemistä on. Museon bossi pitäs seuraavaks opetella kunnolla että pääsee pienemmällä iällä toweriin.

Kehitystä sentään tullut kun on johtolankojen takia käynyt aiemmissa kentissä. Kasvihuoneen ja klubin sankarit ottaa turpaan että heilahtaa. I know this fucking kun fu.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom