Vastaus: Sille pelille haluaisin jatkoa
Jatko-osien takana on aina se yksinkertainen totuus että ei uskalleta ottaa riskejä, budjettien kasvaessa myös taloudelliset paineet kasvavat, ja kokeiltu kaava ja tuttu nimi myy todennäköisesti paremmin kuin uusi ajatus uudella nimellä. Usein sanotaan myös että vanha idea on parempi kuin pussillinen uusia. Vanha idea on testattu, ja todettu myyväksi. Hollywoodissa on selvästi huomattu tämä, pelottavan suuri osa uusista elokuvista ja TV-sarjoista perustuu johonkin vanhaan elokuvaan tai TV-sarjaan, tai viime vuosina sarjakuvaan. Peleissäkin tunnutaan nykyään kärsivän jonkinlaisesta ideapulasta tuttuihin kaavoihin luotettaessa:
Jak & Daxterin pitäisi myös saada kunnollista jatkoa eli ei siis tälläistä psp-spinoffia vaan kunnon kotikonsoli-pläjäyksen. Kyseessä on kuitenkin PS2:n toiseksi paras pelisarja, Slyn jälkeen tietty.
Jak & Daxter on mielestäni ehkä paras 3D-tasoloikka ikinä (kyllä, parempi kuin Mariot). Jak II kuuluu sitten pahimpiin pelipettymyksiin, kun se lähti harhailemaan liiaksi jonnekin aivan muualle. Ratcheteissakin mennään liiaksi ihan muuhun suuntaan joten minulle ne ovat jääneet "ihan kiva" -asteelle. Jos pitäisivät Jakin jatkon puhtaana tasoloikkana niin kelpaisi minullekin. Sellaisia ei nykyään liiaksi ole.
SYSTEM SHOCKEILLE JATKOA!
Amen. System Shock 2 on itseltäni mennyt kokonaan ohi sen julkaisuajan vuoksi, mutta ykkönen on julkaisustaan asti ollut suosikkipelejäni. Vaikka "henkisessä jatkossa" Bioshockissa onkin paikoin erittäin mainio miljöö ja tunnelma ei Rapture millään pärjää Citadelille ja Shodanille. Oikeastaan vain joku Metroid Prime on minun kohdallani onnistunut pääsemään lähellekään System Shockin tunnelmaa.
Yksi peli josta mielelläni näkisin modernisoidun version tai puhtaan jatko-osankin on ehkä kaikkien aikojen paras avaruustaistelusimulaattori Warhead. Sen takana ollut Glyn Williams teki sittemmin I-Warit, mutta Warheadin karun futuristista tunnelmaa ei ole onnistustu saavuttamaan uudelleen. Teknisesti peli on nykysilmään todella karu, framerate putoaa pahimmillaan vain muutamaan fps:ään ja ulkoasu on teksturoimattomia polygoneja, mutta sisältö on ylittämätön ja tunnelma suorastaan maaginen. Ei se teknologia vaan design.
Yhteen toiveeseeni ollaan jo vastaamassa, eli Dungeon Master/Chaos Strikes Back -luolakomppausgenren uuteen tulemiseen kotimaisen
Legend of Grimrockin muodossa. Reaaliaikaisten first person -pelien ruutupohjaiset kantaisät ovat aina olleet tarkempina pelattavina enemmän mieleeni kuin täysin vapaan liikkumisen modernit pelit.
Ei se modernisointi ja päivitys mikään pakko ole. Minä pelaisin mielelläni yhä uusiakin Metroidien ja Castlevanioiden 2D-iteraatioita niin kauan kuin vain taso pysyy korkeana. Kaavaa on testattu ja hiottu vuosia joten se toimii kuin häkä. Erityisesti käsikonsoleille ja suoraan digijakeluun on tällaisia suorastaan retrohtavia pelejä jaksettu edelleen tehdä. Castlevania vaati kaksi kehnoa yritystä ennen kuin kolmannella saatiin siirrettyä konsepti 3D:ksi edes jotenkin kelvollisesti, kun taas samaan aikaan GBA ja DS saivat lukuisia erittäin laadukkaita 2D-Castlevanioita. Latauspalvelut voisivat yleisesti olla kaupan hyllyä parempi paikka tällaisille kaavamaisille jatko-osille.
Tuttu nimi auttaa varmasti myynnissä, mutta se luo myös odotuksia. Kuinka kauas peli voi poiketa juuriltaan kelvatakseen vielä pelaajille? Halo-nimellä kokeiltiin taktiikkapeliä, joka sai varsin lämpimän vastaanoton ja myikin kohtalaisesti. Hollywoodin remake/reboot-muotia muistuttanee pelipuolella lähinnä vanhojen pelien ja pelisarjojen uudelleentulemiset. Legendaariset Syndicate- ja X-Com -sarjat herätetään henkiin räiskintäpeleinä, mitä luonnollisesti molempien pelisarjojen ystävät pitävät lähinnä pyhäinhäväistyksenä.
Paljonko peliä lopulta saa modernisoida suututtamatta pelisarjan ystäviä? Moni närkästyi toden teolla kun klassiset isometriset Fallout-pelit saivat jatkoa first person -muodossa, vaikka lopputuloksesta ei ihan niin närkästyneitä oltukaan. Itse olin wanhojen 2D-Metroidien fanina äärettömän skeptinen 3D-siirtymän tehneen Metroid Primen suhteen, koska ensimmäiset kuvat näyttivät geneeriseltä räiskintäpeliltä enkä räiskinnöille yleensä todellakaan lämpene, mutta kun sain pelin eteeni olin myyty. Alkuperäisen Metroidin tutkimukseen räiskinnän sijasta nojaavat konseptit ja vahva tunnelma oli saatu siirrettyä 3D-muotoon poikkeuksellisen hyvin. Kyllähän noita lisääkin pelaisi, mutta jostain syystä Metroid annettiin Team Tissin haltuun ja lopputulos etääntyi toden teolla Metroidin olemuksesta.
Yksi mielestäni epäterve oire on pelit jotka ovat jatko-osia vain nimessään, eli pelit joita on kehitetty alunperin jonain aivan muuna pelinä, kunnes korkeammat markkinamiehet ovat keksineet lyödä nimeen mukaan jonkin tunnetun franchisen myyntiavuksi ja peliä viilataan sisällyttämään pelisarjan elementtejä ja tyyliä. Tunnettuja esimerkkejä ovat vaikkapa Castlevania: Lords of Shadow, joka oli alunperin vain Lords of Shadow, Star Fox Adventures, joka oli alunperin Dinosaur Planet ja sai päälleliimatut lentelyosuudet nimen muututtua, tai System Shock 2, joka sai nimensä vasta julkaisijan ehdotuksesta. Jos peli on hieman liian kaukana pelisarjan käytännöistä voi sitä aina mainostaa reboottina. Voihan sieltä hyväkin peli tulla, mutta epäilyttävää silti. Jos joku jatko-osa on rahastusta niin tällainen.
Kokonaan oma lukunsa ovat sitten suuruudenhullut ajatukset valtavista pelisaagoista, tyyliin 16-lukuiseksi suunniteltu Shenmue tai kuusiosaiseksi suunniteltu Xenosaga. Ensimmäisten osien kohtalo on jäädä epätyydyttäväksi, koska niiden pitää lähinnä rakentaa maailmaa ja hahmoja, eivätkä ne voi saattaa asioita kovinkaan kummoiseen päätökseen kulman takana odottavan jatkon vuoksi. Vastaavasti jatko-osat riippuvat vahvasti aiemmista osista, ja pelkkä teksti- tai videomuotoinen tiivistys aiemmista tapahtumista ei välttämättä tyydytä uusia pelaajia. Projekti on siis käytännössä tuhoon tuomittu, ellei kyseessä ole vanha IP jolla on takuuvarmat ostajat jo valmiiksi. Saaga jää kesken ja sitä pelanneet jäävät nälkäisiksi. Hieman realistisemmin vain trilogian mittainen Mass Effect pysyy sentään hieman paremmin kuosissa kun ei heti kättelyssä puhuta vuosikymmenen mittaisesta pelisarjasta. Nyt vain toivotaan ettei kolmososa etäänny liiaksi siitä mikä teki ensimmäisestä osasta niin hyvän.
Makunsa kullakin. Minusta Conviction oli paras Splintteri ja ainoa, joka on menty läpi tähän mennessä. Muissa nuo mainitsemasi asiat vain ärsytti. 
Mainio tarina ja iloista pimpelipompelimusiikkia taustalla.
. Ei näin, ihmetyttää ylipäätään tuo into tehdä suurimmasta osasta pelejä joko "Ensimmäisen persoonan" tai "Kolmannen persoonan" ammuskelu. Onko tosiaan näin että ei kauppa käy jos tehdäänkin päivitetty jatko miekka ja kiviaikaan tehdylle pelille, jossa kunnioitetaan alkuperäistä pelisuunnitelmaa. Ilmeisesti se ei vaan myy tarpeeksi jotta joku pelitalo tarttuu siihen.