Vastaus: Silloin kun minä olin rintamalla...
Yksin pelasin, japanilaisten kanssa hallintaa. Bunkkerit tuhoituivat alta kolmen minuutin. Yhteistä kieltä ei tuntunut olevan. Joukkueen johtajan tehtävä tuntui ylitsepääsemättömältä, puolustaminen mahdottomalta. Kirjaimilla joukkue kuitenkin alkoi toimimaan, korjaamaan, parantamaan ja kamppailemaan yhdessä voitosta.
Oli todella hienoa katsella joukkueenjohtajana, kun joukkueelinen tuntemattomia ukkoja ajoi autolla korjaamaan heittimiä, vaihtoi puolustuksen painopistettä tai ryhtyi tuhoamaan vihollisen ajoneuvoja. Ryhmänjohtajatkin käyttivät iskunsa muiden kohteiden tukemiseen, niin käskettäessä. Tiukka voitto, paras voitto.
Yksinkin palkitseva peli, ainakin välillä. Myöhemmin sain toki vahvistukseksi Laapon ja Viper8561:en, jolloin pelit vain paranivat. Kiitos heille. Edelleen paras "räiskintäpeli" mitä löytyy.
Kentällä tavataan!
-ltUrban