Vastaus: Siren: Blood Curse
EDIT: Joo, hyvin vedän. En ollu ladannu aivan ensimmäistä pakettia.
Joo se ensimmäinen Episodi oli mukavasti siellä listan pohjalla(
Jos Full Gamen hommaa), itekkin mietin hetken että lataankohan nyt oikein kun alotin Episodi 2:sesta latamaan - tyhmä robotti kun olen, menen sinne minne kaikki muutkin
Peli tuli läpäistyä ja voisinpa kirjoittaa nyt Foemanin näkemyksiä pelistä.
Aloitetaanpa tuosta lataus/asennus urakasta. Pelin jokainen Episodi on siis ladattava erikseen ja kestoakin latauksille tulee kun jokainen Episodi pitää asentaa vielä jälkeenpäin XMBlle. Jos ei tälläistä urakkaa kestä, en suosittele peliä kenellekkään joka ei voi luovuttaa hieman kärsivällisyyttä pelin eteen. Kiireisille ihmisille on omat pelinsä joten ovi on tuolla päin ja pysykkin siellä oven takana. Siren vaatii toimiakseen vain ensimmäisen Episodin joten Episodit 2-12 voi pelattuaan poistaa hyvissä mielin jos tila ei kestä kidutusta. Peli ei tallennu Data tiedostoon, vain Siren nimikkeeksi työpöydälle ja kaikki Episodi poistot tapahtuvat pelin sisällä. Tälläinen järjestelmä toimii hienosti ja tukee pelin tv-sarjamaisuutta todella hyvin. Ja odottakaapa vain kuinka mielenne huuta orgasmia kun kaveriltanne tulee epätoivoinen kutsu GTAn moninpeliin, peli kiinni, yksi painallus ylös ja toinen peli pyörimään - ei levyn vaihtoa!! Siren on todellakin KUNNON peli, ei mikään PSN Storen Shareware kahden minuutin vedätys. Siksi peli tukeekin sitä turvallista tunnetta että peli on sinua aina odottamassa työpöydällä, pelataanpa vähän Bad Companya ja palataan hetken päästä kivuttomasti Sirenin pariin. Huoletonta ja kätevää. Päätös ladata peli koneelle ei todellakaan kaduta. Siksi suosittelenkin, jos vain tila antaa periksi ettekkä ole materiaalin pahoinpitelemiä - ladatkaa peli Storesta *
Foeman Guarantees*
Turhat volinat on volistu joten puhutaanpa itse pelistä. Peli on todellakin paluu vanhaan kunnon Old School Survival Horror-genreen. Se suunta mitä viimeiset Resident Evilit ovat tälle genrelle antaneet ovat olleet enemmänki tyyliin: "
SmashThatBigAssF*ingMonsterWithYourGatlingGun". Survival Horror on parhaimmillaan psykologista selviytymistä vähillä varusteilla, ei konekiväärillä höystettynä. Peli todellakin hallitsee Psykologisen kauhun niin hyvin kuin se videopelissä suinkaan on mahdollista. Näkösi on rajattu, vietät pelissä puolet ajastasi lähes täydessä pimeydessä aseenasi vain Sake-pullo. Jos joku niin tälläinen asetelma huutaa epätoivoa. Etenkin kun vastassa ovat kuolemattomat ja äärimmäisen irvokkaat Japanilaiset epäkuolleet: Shibitot. Tälläinen asetelma pakottaa hiiviskelemään ja välttelemään vihollisia mikä ei nykypäivänä ole tietääkseni kovinkaan yleistä "kauhu"peleissä? Pelin asetelmat vaihtuvat usein eikä aina olla altavastaajana mutta pitemmän päälle nokkeluus voittaa tässä pelissä raa`an voiman. Painostavaa tunnelmaa tukee erityisesti pelin graaffinen ja taiteellinen suunnittelu. Yksityiskohtien määrä on silmiä raapiva, niille voisi perustaa oman ketjunsa. Kenttä suunnittelu on muutamaa kompastus kiveä lukuun ottamatta todella loistavaa. Peli on kauhun lisäksi myös eräänlainen vierailu Japanin kulttuuriin, Japanilaisuus on pelissä todella vahvasti mukana. Pelin vahvuus on sen ahdistava tunnelma ja paluu todelliseen Survival Horror-genreen. Kaikissa osa-alueissa peli ei kuitenkaan loista vahvuuksien tapaan.
Suurimmat päänvaivat sain genreä ikuisesti riivaamista ohjaus ja kamera-ongelmista. Ne vain eivät istu länskäriin sitten mitenkään. Hiippailussa kaikki toimii lähes moitteetta, saat "rauhassa" ohjata kameraa ja hahmosi käännökset sujuvat loistokkaasti. Mutta vähänkään tiukemmissa välienselvittelyssä sitä ei välillä hahmota mitä oikein tapahtuu kun yliherkkä kamera rakastelee kattoa vihulaisen hyväilessä sinun kauniita kasvojasi pisulaarilla. Mutta todellinen Survival Horror peli ei ole mitään ilman kamera/ohjaus ongelmia.. Ärräpäät kuuluvat asiaan.. Joita lentelee kyllä erittäin tarkasti viljeltynä perinteisestä japanilaisesta Trial&Error pelisuunnittelusta. Tälläiset kohdat eivät olisi läheskään niin ärräpäisiä jos pelin suurin kompastuskivi olisi fiksummin suunniteltu. Pelin Checkpoint systeemi on nimittäin harvinaisen v* mäinen tapaus ja latistaa peliltä väkisinkin yhden pisteen pois. Kuvitelkaapa tilanne jossa olette puolituntia vältelleet Shibitoja, suorittaneet puolet tehtävistä, löytäneet tarvittavat varusteet ja vieläpä kelpo aseen itsepuolustatumiseen. Saavutte Checkpointtiin, jesh peli tallentaa. Hetken päästä pörriäinen nirhaa seurassasi chillanneen lolitan - darn, palataanpa Checkpointtiin. Ja kas kummaa, kaikki varusteet ovat kadonneet, tehtävät suorittamatta ja tallentuipa peli vielä keskelle Shibito kylää. Peli ei mitenkään tallenna SINUN menestystäsi vain sen mitä peli "olettaa" sinun saavuttaneesi Checkpointtiin mennessä. Aina ei tilanne mene näin epätoivoiseksi, joskus peli antaa sinulle SEN määrittelemät aseet ja varusteet.
Näiden ongelmien ja muutamaa Episodia peli olisi todella loistokas, mitä se jo tälläisenäänkin on. Peli ansaitsee omissa silmissä kouluarvosanalla puhtaan
Kahdeksikon. Siren on puutteista huolimatta todella loistokas paluu Survival Horror- genren juurille, etenkin Silent Hill pelien ystävät tulevat tähän tekeleseen tykästymään -
like i did and i don`t even like them hills games so much.
