Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Nyt on tullut pelattua peliä puoleenväliin, eli seitsemännen jakson alussa ollaan. Täytyy kyllä kertoa, että aika sekavat on fiilikset pelin osalta tällä hetkellä. Voi olla hiukka spoilivaa tekstiä nyt, joten pistän osan tagien sisälle.
Vaikka demon perusteella saattaisi ajatella muuta, niin tylysti tuli huomattua kokoversiota pelatessa, että
tämä on sittenkin jonkin tason remake ensimmäisestä Sirenista. Hahmokasti on korvattu yhtä lukuunottamatta kokonaan uusiksi, mutta näille hahmoille on kirjoitettu samanlaisia kohtauksia, kuin mitä ensimmäisessä Sirenissa oli. Osa näistä kohtauksista on toteutettu alkuperäistä paremmin, osa taas reilusti huonommin. Toisaalta on hyvä juttu, että tarinaa lähdettiin uusimaan, mutta toistaiseksi on sellainen fiilis meikäläisellä, että alkuperäinen hoiti asiat kokonaisuudessa mallikkaammin. Mutta saapa nähdä, miten tilanne muuttuu tässä loppua kohden.
Pelillisesti tämä on aika samanlainen, kuin mitä aiemmat osat. Päihittää kontrolleissa alkuperäisen ykkösosan, muttei kuitenkaan kakkosta. Hahmot tottelevat komentoja tarpeeksi hyvin, vaikkakin animaatiot ovat paikoin melko hitaita. Kertaakaan ei ole tarvinnut hammasta purra sen vuoksi, notta hahmo tekisi vääriä liikkeitä tiukoissa tilanteissa. Toisin kuin kakkososassa meinasi revetä perse muutamaan otteeseen, kun hahmot tappelujen keskellä rupeavat kääntyilemään 180 käännöksiä kesken kaiken.
Se mikä teki ensimmäisistä Sireneista omalaatuisen (sightjack), on onnistuttu tässä uusimmassa ryssimään pahemman kerran. Vanhaan tapaan, sightjack käynnistetään L2-näppäimestä, jolloin kuvaruutu pilkkoutuu kahtia. Toisessa ruudussa näkyy pelaajan oma hahmo, toisessa sightjackilla siepattava katse. Eri vihollisten katseita voi "kanavasurffata" l1 ja r1 nappeja painelemalla, sen sijaan että tattia vääntelemällä etsittäisiin oikea kanava. Kun oikea kohde löytyy, niin neliönäppäimellä katseen voi tallettaa näkyville, jonka jälkeen pelihahmoa voi liikutella sightjackia samanaikaisesti käyttäen. Kuulostaa erinomaiselta, mutta toteutus ei ole lähelläkään sitä. Kun ruutu pilkotaan osiin, pelin framerate putoaa aivan törkeän alhaisiin lukemiin, varmaan kolme (tai ainakin vähintään kaksi) kertaa pienemmäksi kuin mitä normaalisti. Ja kun kaksi ruutua nykivät tuolla tavalla, niin pelaamisesta tulee sekavaa. Tietenkin tämä tuo oman efektinsä sightjackiin, mutta alhainen framerate rasittaa ikävästi silmiä pidemmän päälle. Siinä missä aikaisemmissa peleissä sightjack oli koko pelin elinehto, tässä se tuntuu vain vaikeuttavan peliä entisestään. Ennemmin pelaan peliä "yritys ja erehdys"-metodilla käyttämättä koko toimintoa vihollisten tarkkailuun.
Josta voinenkin siirtyä seuraavaksi puhumaan pelin vaikeustasosta. Peli ei nimittäin ole lähellekään niin vaikea, kuin mitä alkuperäinen peli. Jopa ilman sightjackia kentät pääsee läpi parilla hassulla kuolemalla, siinä missä alkuperäisessä saattoi kuolemia tulla jopa kymmeniä per taso. Ilman asetta vihollisille ei kannata mennä ryppyilemään, mutta kun pelaaja löytää jonkin pelin lyömäaseista, niin sillä pärjää jo tarpeeksi hyvin. Yksittäisiä vihollisia voi surutta piestä vaikka mattopiiskalla, kun vain ajoittaa lyöntinsä (R1:llä) oikein. Sitten kun vihollisia tulee useampia kimppuun kerralla, voi tappeleminen käydä paljon vaikeammaksi. Ei tappeleminen tosin silloinkaan ole mahdoton vaihtoehto. Ahtaissa paikoissa voi piestä vaikka kolme vihollista kerrallaan, jos vain osaa ajoittaa lyönnit ja väistöt oikein. Suurin osa viholliskonfliktien ajasta menee kuitenkin pakenemisessa, sillä sekin onnistuu ällistyttävän helposti. Jos vain osaa kentät ulkoa (ei luulisi menevän kauaa niiden opetteluun, kun vanhojen osien tapaan samoja kenttiä kierrätetään muutamaan kertaan eri hahmoille), niin pakoreitit pystyy suunnittelemaan mielessään kaiken sen juoksentelun aikana.
Jos jotain hyvääkin pelistä kirjoittaisin, niin ainakin kenttäsuunnittelu on mielestäni parempi kuin mitä alkuperäisessä. Etenkin sairaalaan sijoittuvat kentät ovat tähän asti olleet pelin parasta antia. Myös kaivosalue on uusittu todella mielenkiintoiseksi, kun alue sisältää useampia kerroksia. Maan alla seikkaillessa koin jopa pientä ahdistusta, mikä on sikäli aika hyvä suoritus, kun en juuri kauhupeleissä pelkää mitään.
Kenttäsuunnittelun lisäksi myös pelin uudet hahmot ovat mielenkiintoisia. Vaikka edelleenkin kismittää se, että
näille hahmoille on käsikirjoitettu melko paljon samanlaisia kohtauksia, kuin mitä alkuperäisessä Sirenissa oli, niin nämä kaverit tuntuvat sopivan kyseisiin rooleihin paremmin, kuin mitä alkuperäisen pelin hahmot.
Graafisesti peli on näyttävä, valolla ja varjoilla leikitellään todella taidokkaasti. Joskus ruutuun saattaa pamahtaa vähän mössömpää kamaa. Yleensä silloin, kun sightjackillä tarkkailee jonkun shibiton liikkeitä, joka kävelee läheltä seiniä ja ovia. Kun shibiton silmät tarrautuvat oviin ja ikkunoihin kiinni, niin saattaa erottaa melkoisia pikselimääriä. Tätä pikkuvikaa lukuunottamatta peli kuitenkin graafisuutensa osalta toimii.
Että siinä jonkinlaisia mietteitä pelistä. Toistaiseksi ei ainakaan tunnu siltä, että rahat olisivat menneet hukkaan. Levyllinen versio reilulla 30:lla ei kuulosta täydestä pelistä pahalta hinnalta. Ja kun peli on sentään pääosin viihdyttävä, niin miksipä ei.
Iloinen yllätys on peli ollut, ekassa kentässä ajattelin että "näinkö pieni ja ärsyttävä tämä peli on!!??", mutta nyt on muuttunut ääni kellosssa. Onnistuneet änninäyttelyt sekä hahmojen animointi. Hienoa kauhukokemusta tähän asti mentäessä.
Games-asia.comista en ole koskaan kuulut mitään eli en osaa sanoa sen luotettavuudesta mitään. Play-Asialla postitus ajat ovat usein sitä viikon luokkaa ja Yes-asialla taitaa mennä kahteen viikkoon. Odota vielä viikko, jos ei näy niin ota yhteyttä asiakaspalveluun.
No menihän tämä peli eilen läpi. Jäi kyllä vieläkin aika paha wtf-fiilis leijailemaan pääkoppaan. Oikein tiedä että mitä lopulta tapahtui. Suurinpiirteinhän nuo tapahtumat olivat samanlaisia kuin ensimmäisessä Sirenissa, mutta... en tiedä. Joku jos haluaa yrittää selitellä asioita, niin kiitos.
Oma Siren odottelee tällä hetkellä postissa, eivät jostain syystä toimittaneet kotia asti. On itseasiassa odotellut jo perjantaista lähtien, eli meni reilu viikko toimituksessa.
kuinka vaikea tämä on?
demossa ainakin lähti henki herkesti kun tappeluun joutui.
ei jaksa enää mitään hampaiden kiristelyä ja taidot sekä hermot on heikentyneet tasaisen tappavaa tahtia tässä vuosien varrella.
demo kun oli tunnelmaltaan mukavan painostava, mutta minulla kärsii fiilis välittömästi jos samaa kohtaa joutuu pelaamaan edes kahdesti puhumattakaan jostain kymmenestä kerrasta.
kuinka vaikea tämä on?
demossa ainakin lähti henki herkesti kun tappeluun joutui.
ei jaksa enää mitään hampaiden kiristelyä ja taidot sekä hermot on heikentyneet tasaisen tappavaa tahtia tässä vuosien varrella.
demo kun oli tunnelmaltaan mukavan painostava, mutta minulla kärsii fiilis välittömästi jos samaa kohtaa joutuu pelaamaan edes kahdesti puhumattakaan jostain kymmenestä kerrasta.
Hiippailu on Sirenin kantavin voima. Peli kannusta harvoin suoraan toimintaan, varovainen eteneminen ja kärsivällisyys ovat siis melkoinen tekijä peliä harkitessa. En aikaisempia osia ole pelannut joten niiden vaikeustasosta en osaa sano mitään mutta tässä kyllä lensi ärräpäät paikoitellen ja kunnolla. Peli osaa olla todella vittumainen ja onkin perinteistä japanilaista Trial&Error-genreä.
Peliä en suosittele jos jo demo aiheutti harmaita hiuksia, itse koin demon naurettavan helpoksi joten uskoisin koko version olevan yhtä ärräpäätä sinulle.
no ei minullakaan demossa henki lähtenyt kuin kerran ja sehän oli normal tasolla ja koko pelissä on myös easy, mutta tuskin tuolla on kukaan edes pelannut että voisi sanoa kuinka paljon se eroaa normalista.
eikä trial & error tyyli hirveästi haittaa jos checkpointit on tiheässä.
muutenkin tulee aina tämän tyylisiä pelejä pelattua rauhallisesti ja varovaisesti.
jopa sufferingissa mieluummin kävelin rauhallisesti ja nautin jokaisesta uhkaavasta äänestä.
eikä trial & error tyyli hirveästi haittaa jos checkpointit on tiheässä.
muutenkin tulee aina tämän tyylisiä pelejä pelattua rauhallisesti ja varovaisesti.
jopa sufferingissa mieluummin kävelin rauhallisesti ja nautin jokaisesta uhkaavasta äänestä.
Tämä on juuri se seikka mikä minua eniten tässä urakassa otti päähän, lainaan omaa, parin sivun takaista revikkaani tähän:
Pelin Checkpoint systeemi on nimittäin harvinaisen v* mäinen tapaus ja latistaa peliltä väkisinkin yhden pisteen pois. Kuvitelkaapa tilanne jossa olette puolituntia vältelleet Shibitoja, suorittaneet puolet tehtävistä, löytäneet tarvittavat varusteet ja vieläpä kelpo aseen itsepuolustatumiseen. Saavutte Checkpointtiin, jesh peli tallentaa. Hetken päästä pörriäinen nirhaa seurassasi chillanneen lolitan - darn, palataanpa Checkpointtiin. Ja kas kummaa, kaikki varusteet ovat kadonneet, tehtävät suorittamatta ja tallentuipa peli vielä keskelle Shibito kylää. Peli ei mitenkään tallenna SINUN menestystäsi vain sen mitä peli "olettaa" sinun saavuttaneesi Checkpointtiin mennessä. Aina ei tilanne mene näin epätoivoiseksi, joskus peli antaa sinulle SEN määrittelemät aseet ja varusteet.
^ Tuohon ylläolevaan checkpoint-lainaukseen vastaten, niin ei se systeemi sentään aivan noin epäreilu ole. Aseet ja kerätyt esineet saattavat kadota inventorysta, mutta hyväksynnät jo suoritetuista tehtävistä eivät kyllä katoa checkpoint-latauksen yhteydessä (ehkä vain muutamissa harvoissa tilanteissa). Noista kadotetuista aseistakin oli riesaa vain muutamissa alkupään kentissä. Muissa tasoissa ne saa kerättyä melko helposti takaisin, jos vain on tarvis.
Ja noita checkpointeja on kenttien varrella noin 2-5 kappaletta, riippuen vähän tasosta. Tosin jos peliä pelaa challenge-asetuksella (jonka saa unlockattua pelin läpäisemällä), niin checkpointeja ei ole kentissä ollenkaan vaan ne pitää suorittaa yhtämenoa läpi.
Oma Siren odottelee tällä hetkellä postissa, eivät jostain syystä toimittaneet kotia asti. On itseasiassa odotellut jo perjantaista lähtien, eli meni reilu viikko toimituksessa.
Jees, itselläni meni reilu pari viikkoa odotellessa ja tänään saapui vihdoinkin. Hienoa! Postista kanssa piti noutaa, kun oli kirjattu kirje. Toivottavasti löytyy pian aikaa syventyä tähän kunnolla
Kyllähän tätä kelpaa suositella. Alku vaatii aikaa sulatella onko tämä mistään kotoisin, mutta sitten peli tempaa todella hyvin mukaansa! Mitään överiä zombieverilöylyä on turha odottaa tai hurjan nopeaa räiskintä toimintaa. Puhdasta jännitystä ja vinksahtanutta tunnelmaa - siitä tässä on kyse. Elokuvamaisuus/tv-sarjamaisuus toimii hyvin.
Veikkaan myös, että uudelleenpelaamisarvoa on senkin verran, että fiilistelee kentät vähemmän hermot reikaleina kuin ekalla kierroksella.
Onkos tässä muuten samanlaista sekoilua kuten ensimmäisissä Sireneissa, että joka kenttää joutuu vetään vähintään 2 kertaa lävitse. Mission 1 ja 2 erikseen? Se oli aika puuduttavaa monesti varsinkin tuntien Sirenin sekopää vaikeustason.
