Täällä nyt ensimmäiset pari tuntia takana. Hyvältä maistuu. Suorituskykykin on ihan siedettävä, vaikka pop-inia on havaittavissa. Avoin maailma on ankeahko, mutta ei täysin lohduton. Minusta se on ihan siisti idea, että avaamalla karttaa, aukeaa myös lisää erilaisia liikkumismuotoja, eli näitä leikkitelineitä kenttään. Avoin maailma siis täyttyy pikkuhiljaa ja sitä myötä Sonicin liikkuminen helpottuu.
Osa avoimen maailman tehtävistä on täysin hölmöjä. Ovat niin helppoja, nopeita ja/tai yksinkertaisia, että ovat turhia. Osa taas ihan ok. Nopeutta vaativat jutut Sonicille tietysti ominaista kivaa, mutta myös pienen pieni pulmanratkonta ihan jees. Ne erilliset kentät, jotka eivät sijoitu tähän samaan avoimeen maailmaan, ovat kuitenkin tähän mennessä olleet parasta antia. Onneksi jo ensimmäiseen kahteen tuntiin on mahtunut useampi tällainen kenttä. Välillä on menty 2D:nä ja välillä selän takaa kuvattuna 3D:nä. On ollut erilaisia ympäristöjä ja erilaisia kenttärakenteita. Tavoitteet näissä kentissä ovat niitä perinteisiä "mene kenttä läpi mahdollisimman nopeasti" ja "kerää tietty määrä rinkuloita". Useamman tavoitteen suoritus antaa useamman avaimen, joita taas tarvitaan avoimessa maailmassa. Ihan toimiva porkkana yrittää näitä kenttiä vaikka useamman kerran.
Avoimessa maailmassa vastaan on tullut muutamia pomovastuksia. Siinä missä perusvihollisia vastaan taistelu on tähän mennessä ollut yltiöhelppoa, nämä pomot sen sijaan ovat tarjonneet jonkin verran haastetta ja vaatineet omat tapansa niiden päihittämiseen.
Lyhyen testin perusteella Sonic Frontiers on plussan puolella, vaikka ei mikään Vuoden peli -tittelin haastaja olekaan. Kehittäjät lupasivat avoimen maailman Sonicin ja se saatiin. Pikkuisen kun parantavat tätä päivityksillä pyörimään sulavammin, niin hyvä on.