Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Sonic Frontiers

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja HideoMiyamoto
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Nikender sanoi:
Arvio ulkona!

www.konsolifin.net

Se sininen siili mun sydämeni vei, het’ antauduin mä vauhdin vietäväksi yksin tein

Segan pitkäaikainen maskotti päätti sitten vanhoilla päivillään yllättää kyynisen fanin totaalisesti.
www.konsolifin.net www.konsolifin.net

PS. Tiedostan kyllä, että tämä reissu on jakanut vahvasti mielipiteitä. Omaan mielentilaan Frontiers iski kuitenkin harvinaisen väkevästi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kiva kuulla että pidit pelistä. Itselle toiminut kyllä vallan mainiosti.
 
HideoMiyamoto sanoi:
Kiva kuulla että pidit pelistä. Itselle toiminut kyllä vallan mainiosti.
Klikkaa laajentaaksesi...
Samoin. Vaikeaa ymmärtää kyllä miten niinkin paljon on jakanut mielipiteitä. Esim. Pelaaja-lehden arvostelu oli aivan käsittämätön. 3/10 taisi saada arvosanaksi ja pommipelin ”kunnia”maininnan. Ei mene tällainen varsinkaan itselleni ollenkaan jakeluun. Toki sen ymmärrän, että joillekin ei sinänsä kovin hyvin toimi, ja seiskaa tai jopa kutosta voi joltain tulla, mutta kyllä tuollainen kolmonen kuulostaa vaan niin käsittämättömältä, että täytyy oikein päätään epäuskossa pudistella.
 
Ippenator sanoi:
Samoin. Vaikeaa ymmärtää kyllä miten niinkin paljon on jakanut mielipiteitä. Esim. Pelaaja-lehden arvostelu oli aivan käsittämätön. 3/10 taisi saada arvosanaksi ja pommipelin ”kunnia”maininnan. Ei mene tällainen varsinkaan itselleni ollenkaan jakeluun. Toki sen ymmärrän, että joillekin ei sinänsä kovin hyvin toimi, ja seiskaa tai jopa kutosta voi joltain tulla, mutta kyllä tuollainen kolmonen kuulostaa vaan niin käsittämättömältä, että täytyy oikein päätään epäuskossa pudistella.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei oikein keksi muuta kun, että arvostelijalle on sattunut poikkeuksellisen rikkonainen arvosteluversio.
 
Ippenator sanoi:
Pelaaja-lehden arvostelu oli aivan käsittämätön. 3/10 taisi saada arvosanaksi ja pommipelin ”kunnia”maininnan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Taisivat siis antaa saman arvosanan mitä sille oikeasti hyvälle terminator pelille. Mahtoiko arvostelijakin olla sama.
Toki pelistä voi olla montaa mieltä, mutta mulle joku 3/10 tarkoittaa jo oikeasti pelikelvotonta tuotetta ellei pelaaja sitten ole tässä vuosien aikana muuttanut skaalaansa ja nyt maksimi olisikin vitonen.
 
pelle sanoi:
Taisivat siis antaa saman arvosanan mitä sille oikeasti hyvälle terminator pelille. Mahtoiko arvostelijakin olla sama.
Toki pelistä voi olla montaa mieltä, mutta mulle joku 3/10 tarkoittaa jo oikeasti pelikelvotonta tuotetta ellei pelaaja sitten ole tässä vuosien aikana muuttanut skaalaansa ja nyt maksimi olisikin vitonen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kyllä siellä maksimi edelleen kymppi on, kun Rankkarokki ainakin sai ysin samassa lehdessä.
 
Pelimakuja on monia. Ei tosiaan kannata niitä arvosteluita aina katsoa, vaikka itse olen yleensä niistä saanut ihan hyvää käsitystä peleistä joita kannattaa pelata.

Tämäkin jollain tavalla kiinnostaa, vaikkei Sonic ole kuulunut minun pelihistoriaan ikinä. Mutta ehkä en kuitenkaan ihan täydellä hinnalla tätä osta.
 
Viimeksi muokattu:
Itse pelasin Sonic Frontiersin nopeaa tahtia läpi asti fiilisten vaihdellessa alun 2/5-tunnelmista neljännen saaren 5/5-hekumointeihin. Lopulta olisin varmaankin päätynyt meidän asteikolla hiukka tylsästi 3/5:een. Sonic-asteikollahan se toki on jo aivan jeesuksen seuraava tuleminen, olihan tämä parasta Sonicia piiiitkiin aikoihin.
 
Läpi män. 17h siinä kesti.


Tämä on ehdottomasti paras Sonic peli mitä olen koskaan pelannut. En koskaan ole ollut sarjan valtava fani mutta siirtyminen open worldiin teki sille ihmeitä.

Teknisesti peli on pätevät. Ihan tarpeeksi näyttävä ja pyörii sulavasti, audiopuoli on hyvää ja ääninäyttely sopivan Sonicmaista. Tarina oli yllättävän hyvä ja siinä oli ihan aitoa tunnetta mukana.

Gameplay puolella tämä peli sitten loistaa kaikkein parhaiten. Open world maailma koostuu kaikennäköisistä juoksuradoista mistä sitten kerätään tarvittavat hilavitkuttimet hahmonkehitykseen ja tarinan etenemiseen. Sitten on nämä perus Sonic kentät joita kutsutaan Cyberspace nimellä, toimii hyvin hauskana lisukkeena open world maailmalle ja tuo kaivattua vaihtelua.

Miinuksina sanoisin vaihtelun puute, ensimmäisestä maailmasta lähtien kaava on sama ja täytyy sanoa että 5 maailman kohdalla tuli jo ähky ja halusi vaan saada pelin loppuun.

Jotkut minipelit jotka on pakko tehdä tarinassa etenemiseen vaativat lähes täydellistä onnistumista.

Myös se aikaisemmin mainitsemani levelin nosto speedin ja maximi kolikoiden kanssa oli kamalaa tuskaa.

Loppupomo oli myös aika pannukkaku kun kaveri kaatui alta minuutissa, toki tähän voi vaikuttaa maximiin levelitetty hahmo easy tasolla. Mutta muut pomot kyllä tarjosi haastetta koska niissä ei puhdas voima riittänyt vaan oli aina joku jippo voittamiseen

Sonic tiimi on jo vahvistanut että tämä on kaava tulevaisuuden peleissä ja virheistä otetaan oppia seuraavaan peliin. Itse väittäisin että sitä vaihtelua saataisiin roppakaupalla jos tehtäis kaikista 4 hahmosta pelattavia. En tiedä miten se toimisi open worldissä, ehkä hahmoa voisi vaihtaa lennosta ja olisi juuri sille tarkoitettuja paikkoja? Mutta noita Cyberspace kenttiä olisi ainakin kohtuu helppo tehdä jokaiselle 4 eri hahmolle.

No jokatapauksessa Sonic on saanut ansaitsemansa laadukkaan 3D pelin ja seuraavaa osaa odotellaan innolla. 4/5
 
Luojan kiitos, että Sonic vihdoinkin menestyy 3d-muodossa. Viimeiset parikymmentä vuotta Sonic-siili on esittänyt olevansa siisti ja arvostettu supertähti ja nyt ei enää tarvi niin paljon esittää, jos taso jatkuu tulevissakin julkaisuissa ja elokuvapuoleltakin on tullut hyvää taustatukea. Ehkä Sonic vielä joskus on oikeasti sellainen ikoninen hahmo, mitä se on yrittänyt olla.
 
Läpi meni.

Tykkäsin enemmän kuin osasin alun perusteella kuvitella - saatikka arvosteluja lukemalla. Pelissä on omat puutteensa, mutta samalla se on pelattavuudeltaan äärimmäisen hauskaa Sonicia avoimessa maailmassa.

Pelin maailmat tarjoavat erilaisia ympäristöjä tutkittavaksi. On metsäistä vehreää maailmaa, mutta myös aavikkoa sekä tulen polttamaa joutomaata. On korkeuseroja ja kuiluja etenemisen esteenä. Kaikki tämä on hienosti toteutettu, mutta sitten vähän kuin pakon edessä kentät on täytetty näillä niin sanotuilla leikkitelineillä, jotta Sonicilla on paikkoja missä näyttää kykynsä ja kerätä erilaisia juttuja. Leikkitelineiden toteutus on sinänsä ihan onnistunut, mutta ne tuntuvat kovin irrallisilta muusta maailmasta. Ja sitä ne ovatkin. Tai ainakaan en tarinan edetessä saanut niihin vastausta. Ehkä missasin jotain, ehkä en. Tästäkin huolimatta leikkitelineet toimivat kyllä omassa tarkoituksessaan oikein hyvin.

Avoimessa maailmassa seikkailemisen lisäksi Sonic pääsee kirmaamaan myös perinteisissä suoraviivaisesti etenevissä kentissä. Hauskasti näissä kentissä suoritetut tavoitteet antavat avaimia, joilla sitten saadaan avattua smaragdeja avoimessa maailmassa. Kerää tarpeeksi kolikoita, juokse kenttä läpi tarpeeksi nopeasti ja niin edelleen. Varsinkin alussa nämä kentät tuntuivat pelin todellisilta valopilkuilta, mutta mitä pidemmälle peli eteni, sen enemmän tykkäsin myös avoimesta maailmasta.

Avoimen maailman pomovastukset olivat niin ikään suurimmalta osin onnistuneita. Niihin oli yleensä joku kikka tai tietty taktiikka, kuinka ne päihitetään. Tämä toi mukavasti vaihtelua, vaikka pidemmän päälle taistelu ei pelin parhaita puolia ollutkaan.

En ole ikinä ollut mikään suurin Sonic -fani, mutta ehkä tämän pelin myötä sellainen pieni kipinä heräsi. Peli jopa onnistui pitämään otteessaan niin hyvin, että varsinaisen läpipeluun jälkeen seikkailin Sonicina vielä pari tuntia keräten puuttuvat Achievementit. Oikein miellyttävä 22 tuntia pelin parissa loppujen lopuksi kului. Ymmärrän arvostelun alhaisia pisteitä pelin tietynlaisen viimeistelemättömyyden kannalta. Irralliset leikkitelineet pitkin kenttää tulevat ensimmäisenä mieleen. Sonic Frontiers myös toistaa tismalleen samaa kaavaa läpi sen maailmojen. Lisäksi siellä sitä popinia on, mikä varmasti häiritsee toisia enemmän kuin toisia. Silti Sonic -pelinä tämä on parasta pitkään aikaan ja seisoo pää pystyssä myös vertailussa muihin avoimen maailman tasohyppelyihin.
 
Viimeksi muokattu:
Tuli hommattua eka sonic platina kun se oli mukavan helppo, mutta meni kyllä tämänkin kanssa fiilikset laidasta laitaan.
Ekat kaks saarta oli kivoja, mutta sitten tuli chaos island joka oli aivan perseestä sillä siinä on useampi saari joihin pääsee lähinnä yhtä reittiä ja pelin paskan piirtoetäisyyden takia niitä reilejä ei edes näe kaukaa.
Pahin oli se kun peli käskee jutella tailsille joka on yhden pienen leijuvan tason päällä ja sinne mennään täysin eri reittiä mitä vois olettaa ja lopulta tuo olli pakko googlettaa.
Samalla kävi ilmi että monella oli sama ongelma.
Tuolla on myös ihan tuhoton määrä 2d osioita ja melkein jokainen boostpad tai jousi heittää sut tuollaiseen.

Sitten saaren paskuuden vielä kruunaa se flipperi minipeli jossa on pakko saada viis miljoonaa kahdella pallolla.
Pöydälle ilmestyy punaisia sormuksia jotka aina tuplaa pistekertoimen ja maksimi on 256 jolloin niitä pisteitä vasta kannattaa alkaa keräämään.
Ongelma on siinä, että jos ja kun pallo menee alas niin kerroin nollautuu joten mä pidin pallon vaan paikoillaan kunnes uusi punainen sormus ilmestyi, koitin kerätä sen ja toistin kunnes kerroin oli 256.
Lisäksi ne pallo fysiikat on paskemmat mitä ekassa sonic adventuressa.

Onneksi kaks seuraavaa saarta oli tuon jälkeen samalla tasolla kahden ekan kanssa joten voit juosta melkein kaikkialle, 2d osioita on vain vähän eikä mitään paskoja minipelejäkään nähdä.
Final frontiers lisäri sitten teki tuosta viimeisestä saaresta vielä reippaasti paremman ja on heittämällä paras osa koko peliä sillä nyt pääsee pelaamaan Amylla, Tailsilla ja Knucklesilla.
Alunperin tuo kyllä sai kritiikkiä sillä Knucklesin liito kyky käynnistyi viiveellä ja kääntyminen on tosi kankeaa, mutta päivitysten jälkeen se on yhtä napakka mitä adventuressa ja se aktivointi viivekin on poistettu.
Amylla on tripla hyppy ja se osaa vielä leijua tarot korttien avulla ja Tails osaa normaalistikin lentää rajoitetun ajan ja homing attackin sijasta se heittelee jakoavaimia ja yks sen kyky antaa sille adventure 2:n cyclone lentokoneen jolla voi lentää ihan mihin vaan.

Miinuksena visuaalinen overload sillä jokaisella hahmolla on omat värikoodatut tasoloikka alueet ja niitä on paljon. Kaikki tietenkin poksahtaa näkyviin yhtä pahasti mitä ennenkin.
Mä olin kyllä tuossa vaiheessa jo täysin turtunut koko efektille joten ei se enää pahemmin häirinnyt edes lentäessä vaikka välillä saattoi seinä ilmestyä naaman eteen.
Myös lisärin vaikeustaso tehtiin paremmaksi päivityksillä sillä alunperin vaikeustasosta riippumatta sonicin taistelu haasteet oli pakko pelata ykkös tason hahmolla. Nyt easylla hyökkäys on tasolla 25 ja sormuksiakin annetaan enemmän.
Parryn ajoituskin on muutettu ja jopa hardilla sitä voi pitää aktiivisena pari sekuntia ja easylla hulppeat 10 sekuntia joten jokainen kyllä pääsee nuo läpi viimeistään easylla.
Lopussahan on myös kaikki kolme aiempaa pomoa putkeen ja sulla on 600 sormusta joiden pitää kestää läpi kaikkien.
Hardilla niitä taisi olla vaan 400.

Kaikki tuntuu myös hehkuttavan kuinka tuon lisärin cyber space kentät on parasta koko pelissä, mutta mun mielestä ne on hirveää paskaa.
Onneksi niitä ei ole pakko pelata ellei halua.
Joka kentässä on joku gimmick kuten vaikka vähäinen painovoima tai näkymättömiä miinoja joista piipitys varoittaa kun olet lähellä jne.
Lisäksi niissä ei ole yhtäkään checkpointia. Muutamaa kenttää koitin useamman kerran kunnes totesin ettei ole mitään järkeä kiduttaa itseään kun niitä ei ole pakko pelata.
En siis päässyt maaliin asti yhdessäkään kentässä.

Muutenkin cyber space kentät oli pelin heikointa antia sillä niitä taitaa olla 30kpl, mutta niissä on vain neljä eri teemaa. Green hill zone, chemical plant, sky sanctuary ja kaupunki maisema jonka kai voi tavallaan laskea uudeksi toisin kuin nuo kolme muuta jotka on jo puhki kulutettu.
Lisäksi jostain syystä sonicin ohjaus on erilainen noissa verrattuna avoimeen maailmaan eikä mitenkään hyvällä tavalla.
Jokaisessa on neljä tavoitetta eli S-rank jonka saa olemalla tarpeeksi nopea, kerää kaikki viisi punaista sormusta, kerää tietty määrä sormuksia ja pelkkä kentän läpäisy.
Jokaisesta suoritetusta tavoitteesta saa avaimen joita tarvitaan chaos emeraldien keräämiseen ja jos suorittaa kaikki neljä niin saa vielä viidennen avaimen.

Mä yleensä pelaan kaikissa sonic peleissä kentät tasan kerran läpi, mutta tässä nuo oli aika lyhyitä ja tavoitteet aika helppoja joten useampaa kenttää pelasin muutaman kerran ja joistain sain kaikki tavoitteet jopa ekalla yrityksellä.
Viimeisen saaren kohdalla mä olin jo saanut tarpeekseni niistä samoista maisemista joten pelasin vaan kentän maaliin asti ja jos se oli ainoa tavoite mikä täyttyi niin sitten oli.
Onneksi tuostakaan ei tartte välittää sillä voit vaan mennä kalastamaan ja ostaa kaikki tarvittavat avaimet ja muutkin tarvittavat collectiblet sieltä jos haluat.
Jos tuo ei olisi mahdollista niin kyllä siitä viimeisestäkin saaresta olisi jäänyt paskan maku suuhun kun olisi tarvinnut väkisin pelata niitä cyber space kenttiä uudestaan ja uudestaan.

Tämäkin taisi olla melkein kaks vuotta hyllyssä. Muistaakseni ostin tän 2022 black friday tarjouksesta 28e hintaan, mutta nyt on viimeinkin pelattu.
Toisaalta hyvä että kesti sillä nyt peli oli niin hyvässä kunnossa kuin se koskaan tulee olemaan. Jos tuon final frontiers lisärinkin olisi pelannut heti kun se tuli niin pelkkää vitutusta se olisi aiheuttanut kun taas nyt se oli helvetin hyvä.

edit: Final frontiers = final horizon. En jaksa kahlata tekstiä läpi ja korjata jokaista mainintaa.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom