Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Sonic Frontiers

Arvio ulkona!


PS. Tiedostan kyllä, että tämä reissu on jakanut vahvasti mielipiteitä. Omaan mielentilaan Frontiers iski kuitenkin harvinaisen väkevästi.

Kiva kuulla että pidit pelistä. Itselle toiminut kyllä vallan mainiosti.
 
Kiva kuulla että pidit pelistä. Itselle toiminut kyllä vallan mainiosti.
Samoin. Vaikeaa ymmärtää kyllä miten niinkin paljon on jakanut mielipiteitä. Esim. Pelaaja-lehden arvostelu oli aivan käsittämätön. 3/10 taisi saada arvosanaksi ja pommipelin ”kunnia”maininnan. Ei mene tällainen varsinkaan itselleni ollenkaan jakeluun. Toki sen ymmärrän, että joillekin ei sinänsä kovin hyvin toimi, ja seiskaa tai jopa kutosta voi joltain tulla, mutta kyllä tuollainen kolmonen kuulostaa vaan niin käsittämättömältä, että täytyy oikein päätään epäuskossa pudistella.
 
Samoin. Vaikeaa ymmärtää kyllä miten niinkin paljon on jakanut mielipiteitä. Esim. Pelaaja-lehden arvostelu oli aivan käsittämätön. 3/10 taisi saada arvosanaksi ja pommipelin ”kunnia”maininnan. Ei mene tällainen varsinkaan itselleni ollenkaan jakeluun. Toki sen ymmärrän, että joillekin ei sinänsä kovin hyvin toimi, ja seiskaa tai jopa kutosta voi joltain tulla, mutta kyllä tuollainen kolmonen kuulostaa vaan niin käsittämättömältä, että täytyy oikein päätään epäuskossa pudistella.
Ei oikein keksi muuta kun, että arvostelijalle on sattunut poikkeuksellisen rikkonainen arvosteluversio.
 
Pelaaja-lehden arvostelu oli aivan käsittämätön. 3/10 taisi saada arvosanaksi ja pommipelin ”kunnia”maininnan.

Taisivat siis antaa saman arvosanan mitä sille oikeasti hyvälle terminator pelille. Mahtoiko arvostelijakin olla sama.
Toki pelistä voi olla montaa mieltä, mutta mulle joku 3/10 tarkoittaa jo oikeasti pelikelvotonta tuotetta ellei pelaaja sitten ole tässä vuosien aikana muuttanut skaalaansa ja nyt maksimi olisikin vitonen.
 
Taisivat siis antaa saman arvosanan mitä sille oikeasti hyvälle terminator pelille. Mahtoiko arvostelijakin olla sama.
Toki pelistä voi olla montaa mieltä, mutta mulle joku 3/10 tarkoittaa jo oikeasti pelikelvotonta tuotetta ellei pelaaja sitten ole tässä vuosien aikana muuttanut skaalaansa ja nyt maksimi olisikin vitonen.
Kyllä siellä maksimi edelleen kymppi on, kun Rankkarokki ainakin sai ysin samassa lehdessä.
 
Pelimakuja on monia. Ei tosiaan kannata niitä arvosteluita aina katsoa, vaikka itse olen yleensä niistä saanut ihan hyvää käsitystä peleistä joita kannattaa pelata.

Tämäkin jollain tavalla kiinnostaa, vaikkei Sonic ole kuulunut minun pelihistoriaan ikinä. Mutta ehkä en kuitenkaan ihan täydellä hinnalla tätä osta.
 
Viimeksi muokattu:
Itse pelasin Sonic Frontiersin nopeaa tahtia läpi asti fiilisten vaihdellessa alun 2/5-tunnelmista neljännen saaren 5/5-hekumointeihin. Lopulta olisin varmaankin päätynyt meidän asteikolla hiukka tylsästi 3/5:een. Sonic-asteikollahan se toki on jo aivan jeesuksen seuraava tuleminen, olihan tämä parasta Sonicia piiiitkiin aikoihin.
 
Läpi män. 17h siinä kesti.


Tämä on ehdottomasti paras Sonic peli mitä olen koskaan pelannut. En koskaan ole ollut sarjan valtava fani mutta siirtyminen open worldiin teki sille ihmeitä.

Teknisesti peli on pätevät. Ihan tarpeeksi näyttävä ja pyörii sulavasti, audiopuoli on hyvää ja ääninäyttely sopivan Sonicmaista. Tarina oli yllättävän hyvä ja siinä oli ihan aitoa tunnetta mukana.

Gameplay puolella tämä peli sitten loistaa kaikkein parhaiten. Open world maailma koostuu kaikennäköisistä juoksuradoista mistä sitten kerätään tarvittavat hilavitkuttimet hahmonkehitykseen ja tarinan etenemiseen. Sitten on nämä perus Sonic kentät joita kutsutaan Cyberspace nimellä, toimii hyvin hauskana lisukkeena open world maailmalle ja tuo kaivattua vaihtelua.

Miinuksina sanoisin vaihtelun puute, ensimmäisestä maailmasta lähtien kaava on sama ja täytyy sanoa että 5 maailman kohdalla tuli jo ähky ja halusi vaan saada pelin loppuun.

Jotkut minipelit jotka on pakko tehdä tarinassa etenemiseen vaativat lähes täydellistä onnistumista.

Myös se aikaisemmin mainitsemani levelin nosto speedin ja maximi kolikoiden kanssa oli kamalaa tuskaa.

Loppupomo oli myös aika pannukkaku kun kaveri kaatui alta minuutissa, toki tähän voi vaikuttaa maximiin levelitetty hahmo easy tasolla. Mutta muut pomot kyllä tarjosi haastetta koska niissä ei puhdas voima riittänyt vaan oli aina joku jippo voittamiseen

Sonic tiimi on jo vahvistanut että tämä on kaava tulevaisuuden peleissä ja virheistä otetaan oppia seuraavaan peliin. Itse väittäisin että sitä vaihtelua saataisiin roppakaupalla jos tehtäis kaikista 4 hahmosta pelattavia. En tiedä miten se toimisi open worldissä, ehkä hahmoa voisi vaihtaa lennosta ja olisi juuri sille tarkoitettuja paikkoja? Mutta noita Cyberspace kenttiä olisi ainakin kohtuu helppo tehdä jokaiselle 4 eri hahmolle.

No jokatapauksessa Sonic on saanut ansaitsemansa laadukkaan 3D pelin ja seuraavaa osaa odotellaan innolla. 4/5
 
Luojan kiitos, että Sonic vihdoinkin menestyy 3d-muodossa. Viimeiset parikymmentä vuotta Sonic-siili on esittänyt olevansa siisti ja arvostettu supertähti ja nyt ei enää tarvi niin paljon esittää, jos taso jatkuu tulevissakin julkaisuissa ja elokuvapuoleltakin on tullut hyvää taustatukea. Ehkä Sonic vielä joskus on oikeasti sellainen ikoninen hahmo, mitä se on yrittänyt olla.
 
Läpi meni.

Tykkäsin enemmän kuin osasin alun perusteella kuvitella - saatikka arvosteluja lukemalla. Pelissä on omat puutteensa, mutta samalla se on pelattavuudeltaan äärimmäisen hauskaa Sonicia avoimessa maailmassa.

Pelin maailmat tarjoavat erilaisia ympäristöjä tutkittavaksi. On metsäistä vehreää maailmaa, mutta myös aavikkoa sekä tulen polttamaa joutomaata. On korkeuseroja ja kuiluja etenemisen esteenä. Kaikki tämä on hienosti toteutettu, mutta sitten vähän kuin pakon edessä kentät on täytetty näillä niin sanotuilla leikkitelineillä, jotta Sonicilla on paikkoja missä näyttää kykynsä ja kerätä erilaisia juttuja. Leikkitelineiden toteutus on sinänsä ihan onnistunut, mutta ne tuntuvat kovin irrallisilta muusta maailmasta. Ja sitä ne ovatkin. Tai ainakaan en tarinan edetessä saanut niihin vastausta. Ehkä missasin jotain, ehkä en. Tästäkin huolimatta leikkitelineet toimivat kyllä omassa tarkoituksessaan oikein hyvin.

Avoimessa maailmassa seikkailemisen lisäksi Sonic pääsee kirmaamaan myös perinteisissä suoraviivaisesti etenevissä kentissä. Hauskasti näissä kentissä suoritetut tavoitteet antavat avaimia, joilla sitten saadaan avattua smaragdeja avoimessa maailmassa. Kerää tarpeeksi kolikoita, juokse kenttä läpi tarpeeksi nopeasti ja niin edelleen. Varsinkin alussa nämä kentät tuntuivat pelin todellisilta valopilkuilta, mutta mitä pidemmälle peli eteni, sen enemmän tykkäsin myös avoimesta maailmasta.

Avoimen maailman pomovastukset olivat niin ikään suurimmalta osin onnistuneita. Niihin oli yleensä joku kikka tai tietty taktiikka, kuinka ne päihitetään. Tämä toi mukavasti vaihtelua, vaikka pidemmän päälle taistelu ei pelin parhaita puolia ollutkaan.

En ole ikinä ollut mikään suurin Sonic -fani, mutta ehkä tämän pelin myötä sellainen pieni kipinä heräsi. Peli jopa onnistui pitämään otteessaan niin hyvin, että varsinaisen läpipeluun jälkeen seikkailin Sonicina vielä pari tuntia keräten puuttuvat Achievementit. Oikein miellyttävä 22 tuntia pelin parissa loppujen lopuksi kului. Ymmärrän arvostelun alhaisia pisteitä pelin tietynlaisen viimeistelemättömyyden kannalta. Irralliset leikkitelineet pitkin kenttää tulevat ensimmäisenä mieleen. Sonic Frontiers myös toistaa tismalleen samaa kaavaa läpi sen maailmojen. Lisäksi siellä sitä popinia on, mikä varmasti häiritsee toisia enemmän kuin toisia. Silti Sonic -pelinä tämä on parasta pitkään aikaan ja seisoo pää pystyssä myös vertailussa muihin avoimen maailman tasohyppelyihin.
 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom