Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Star Wars Jedi: Survivor

Nyt muutaman loppupahiksen kohdalla piti vain tiputtaa vaikeustasoa ja lopulta ihan Storymodeen, jotta pelin jaksaa katsoa edes loppuun. Peli myös muuttui hetkelliseksi pelkiksi pomotaisteluiksi, sillä näitä tuli yhtäkkiä varmaan neljä (!!) eri pomoa lähes peräkkäin.

Tarina tuntuu olevan melko lopuillaan, mutta ei tule kyllä ikävä peliä, kun sen joskus pääsee loppuun. En tiedä mitä tässä on tehty, mutta kaikenlaiset mystiset juoksuseinät ja ilmapallot ilmassa ei oikein osu omaan käsitykseen hyvästä kenttäsuunnittelusta.

Loppupahistaistelut tuntuu jotenkin aivan eri peliltä, kuin mitä vapaa tarinaosuus. Nää muistuttaa etäisesti aikaisemminkin viittaamaani Mordor Shadow of Warin loppukahinoihin.

Siinä missä Arkham ja Zelda -pelisarjat onnistuu loppupahiksissa aina hyödyntämään uusimpia saatuja gädgettejä, tässä roiskitaan aina vaan ja uudestaan valosapelein samaa block-block-parry-block-hit -tanssia

edit:
Läpi meni. Pelin loppu -cutscenekin oli sen verran pitkäveteinen, et skippasin sen ja yllätyin kun ruutuun pläjähti lopputekstit ja jälkikäteen tuli heti mieleen, et ehkä se olisi pitänyt katsoa.

Tosiaan, loppua kohden peli muuttui täysin, eikä sellaista samaa "tutkimisintoa" ollut mitä ensimmäisessä osassa oli, kun sai uusia voimia. Nyt kaikki tuntui liian irtonaiselta, eikä esim. ratsuista ollut mitään muuta hyötyä, kuin päästä ~kahdesta kohdasta eteenpäin. Kaikenmaailman walljump -osiot olivat väkinäisiä, eikä taisteluissa tuntunut olevan oikein mitään järkeä. Tavallisten vihollisten vaikeustaso heittelehti, ja pari kohtaa tuli, jossa oikeasti kuolin jatkuvasti, joskus 5 sekunnissa, joskus usean minuutin miekkataistelun tuotoksena.

Pelissä pystyi myös huijaamaan paljonkin, ja esim. pari "bedlam raideria" tulikin hoidettua törkeästi menemällä taistelualueen reunalla olevalle korokkeelle, johon tyypit eivät osanneetkaan kävellä. Siitä sitten hoidin tyypit yksitellen kerran miekalla isku kerrallaan heidän ulottumattomista.

Vihollisia pystyi myös vetämään kaukaakin voiman avulla, korkealle kielekkeille, jolloin muut vain typerinä odottelivat vuoroaan tulla mestatuiksi minun odottaen, että saan taas force-palkkiin tarpeeksi voimaa vetääkseni seuraavan uhrin sapelini sivaltamaksi.

Siinä missä ensimmäisessä osassa oli kaikenmaailman jättiläshämähäkkejä, ja etanoita yms. tuntui jatko-osan vihollistarjonta olevan pelkästään droideja, satunnaisia stormtroopereita ja bedlam raidereita.

Liitoon tarkoitetut jättiläislepakot tuntuivat leijuvien ilmapallojen lisäksi todella päälle liimatuilta, että oikein hävetti. Pelissä oli myös aivan loputtomasti keräiltäviä esineitä, etten edes jaksanut selvittää mitä näillä olisi pitänyt tehdä, kaloja, datapädejä, siemeniä, keskusteluja, musiikkia, salamurhaajia yms.
 
Viimeksi muokattu:
Tämä oli itselleni ensimmäinen Star Wars valosapeli -rymistely sitten Jedi Outcastin, joten on tästä aikaakin vierähtänyt jokusen tovin.

Itselleni maistui kokonaisuus juuri sen verran kuin GamePassilta sopii odottaakin. En tästä olisi 70€ maksanutkaan, joten plus/miinus/nolla.

Itse en tunnistanut kenttäsuunnittelussa ihan niin pahana samoja puutteita kuin @Lebe80 tuossa aiemmin mainitsi. Toki jonkun Zeldan BotW -vaikutus näkyi muutamissa ratkaisuissa (lepakot = liitovarjo, nekko hevosen korvikkeena) ja oli tässä myös haettu hieman köyhän miehen metroidvaniaa jonka valitettavasti huomasi vasta uusintakierroksella. Eli ei kovin merkityksellinen osa pelisuunnittelua.

Välillä kyllä meni ihmettelyksi miksi juuri tuohon suuntaan, häh, mutta yllättävän hyvin sitä myös sokea kana päätyi lopulta aina oikeaan paikkaan. Tosin en myöskään kauhean suoraviivaisesti tätä kahlannut läpi vaan Stormtrooppereiden irtoraajojen pilkkominen oli ihan liian viihdyttävää ihan liian pitkään (minulle).

Itse vastaavasti pidin tasoloikkakohtauksista, mutta näissäkin tuli hieman mieleen Nathan Drake -ratkaisut, mutta valomiekan kera..

Ehkä sitä on pelannut liikaa vuosikymmenien saatossa, tekee pään sisäisiä vertauksia jatkuvasti eikä peli saa seistä omana itsenään. Pienemmällä historialla, ilman jatkuvaa vertailua siihen, tähän ja tuohon peliin, tämä maistuu oikein hyvin Star Wars -fanille.

Game Pass, kyllä kannatti taas maksaa.
 
Tämä oli itselleni ensimmäinen Star Wars valosapeli -rymistely sitten Jedi Outcastin, joten on tästä aikaakin vierähtänyt jokusen tovin.
Jos sulla on aikaa, niin testaa myös "Star Wars Jedi: Fallen Order", joka on siis ensimmäinen osa tästä pelistä. Mielestäni se on se parempi osa pelisarjassa ja varsinkin "eheämpi".

Löytyy (tai ainakin löytyi) myös Game Passista.
 
Viimeksi muokattu:
Jos sulla on aikaa, niin testaa myös "Star Wars Jedi: Fallen Order", joka on siis ensimmäinen osa tästä pelistä. Mielestäni se on se parempi osa pelisarjassa.

Löytyy (tai ainakin löytyi) myös Game Passista.
Kyllä, Jedi: Fallen Order löytyy edelleen Game Passista.

Täällä on nyt tätä Jedi: Survivoria noin 9 tuntia takana ja hyvin on maistunut. Voin kyllä yhtyä siihen, että tietynlainen jatko-osan "turvallisuus" tässä paistaa läpi, eikä samanlaista uutuuden viehätystä ole kuin ensimmäistä osaa pelatessa. Toisaalta @Baron mainitsee, että tämä on ensimmäinen valomiekkailupeli pitkään aikaan, joten silloin on helppo nähdä kuinka fiilikset voivat olla erilaiset kuin mitä ne olisi, jos Jedi: Fallen Order on alla pelattuna.

Paljon tässä on muista toimintaseikkailupeleistä tuttuja mekaniikkoja, niin kiipeilyssä ja tasohyppelyssä kuin kenttäsuunnittelussa ja toiminnassa, mutta peliä on silti ollut oikein mukava pelata. Laadukkaan oloinen peli Star Wars -teemalla kelpaa kyllä edelleen vallan mainiosti.
 
Tässä Survivorissa ärsytti se nykypelien ongelma että pitää olla kaikkea turhaa sälää, kehitystä ja rakentamista. Ääriesimerkkinä se että Jedi keräilee jotain siemeniä puutarhaan. Sitten sama tyyppi ei osaa vaihtaa taisteluasentoa/miekkaa ilman että käy nuotiolla meditoimassa.

Mutta noiden nykypelien tapaärsykkeiden alla silti oikein viihdyttävä pelihän tuo oli. Turhan pitkä myös tosin, mikä sekin osaltaan on sitä nykypelien venytystä juuri tuollaisten turhien hommien kautta.
 
Tässä Survivorissa ärsytti se nykypelien ongelma että pitää olla kaikkea turhaa sälää, kehitystä ja rakentamista. Ääriesimerkkinä se että Jedi keräilee jotain siemeniä puutarhaan. Sitten sama tyyppi ei osaa vaihtaa taisteluasentoa/miekkaa ilman että käy nuotiolla meditoimassa.

Mutta noiden nykypelien tapaärsykkeiden alla silti oikein viihdyttävä pelihän tuo oli. Turhan pitkä myös tosin, mikä sekin osaltaan on sitä nykypelien venytystä juuri tuollaisten turhien hommien kautta.
Itseä ärsytti tässä poikkeuksellisen paljon että tutkit joka kolkan ja sitten jostain kivien välistä löydät arkun ja toivot skill pistettä tai jotain hyödyllistä ja joka kerta löytyi vain uusi hius- tai partatyyli, miksi helvetissä joku on jemmannut salonkilehtiä pitkin galaksia!?
 
Peli läpi.

Jedi: Survivor on teknisesti onnistunut jatko-osa, mutta vähän turhan varman päälle tehty. Vaikka peli esittelee uusia ominaisuuksia, niin jostain syystä se ei tunnu ihan niin tuoreelta kuin haluaisi. Siltikin viihdyin pelin parissa oikein hyvin.

Tykkään tällaisessa suorassa jatko-osassa siitä kuinka ensimmäisen osan avainkohdat pääsee käymään läpi suoraan pelin valikosta ennen kakkososaan hyppäämistä. Tässä on niin paljon samoja hahmoja ja heidän välisensä suhteet pohjautuvat vahvasti ensimmäisen osan tapahtumiin, niin tällainen kertauksen mahdollisuus on ehdottomasti hatunnoston arvoinen teko pelin kehittäjiltä. Toisaalta samaan hengenvetoon suosittelen pelaamaan ennen tätä ensimmäisen osan - Jedi: Fallen Orderin. Se on vähintään yhtä hyvä peli, ja pääsee tosiaan vielä paremmin kärryille missä mennään.

Peli on näyttävän näköinen ja pyörii sulavasti. Julkaisun aikoihin noin vuosi sitten peli oli käsittääkseni aika paljon heikommassa teknisessä kunnossa, mutta nyt Performance -grafiikkavalinnan ruudunpäivitys tuntui pysyvän aika kivasti 60 ruudussa sekuntia kohti. En ainakaan huomannut isoja dippejä, eikä peli myöskään näyttänyt niin selvästi huonommalta kuin resoluutiota ja muita graafisia parannuksia suosivalla grafiikka-asetusvalinnalla. Testasin siis molempia ja vähemmän yllättäen hyppyjen tarkkuutta ja nopeatempoista valosapelitaistelua sisältävä peli tuntui selvästi paremmalta korkeammalla ruudunpäivityksellä.

Kenttäsuunnittelussa on samaa Souls -peleistä tuttua oikoreittien avaamista ja tiettyä sokkelomaisuutta kuin ensimmäisessä osassa. Tosin Jedi -sankarimme Cal liikkuu aika paljon ketterämmin kuin perinteinen Souls -pelin ritari. Seinillä juoksut, kielekkeillä roikkumiset, tupla- ja triplahypyt ja kenttien manipulointi liikkumisen mahdollistamiseksi ovat kaikki arkipäivää. Tykkäsin tasohyppelyosuuksista jopa enemmän kuin muistan tykänneeni ensimmäisessä osassa. Ehkä tässä oli juuri sen verran enemmän monipuolisuutta, että kentissä liikkuminen oli vielä asteen verran hauskempaa. Vaikka tässä palattiin usein samoihin maisemiin, niin kenttäsuunnittelu onnistui hyvin peittämään tämän, kun uusien opittujen ominaisuuksien myötä aukesi uusia reittejä ja uusia paikkoja jo tutuilla planeetoilla.

Taistelussa uutta ovat useammat eri valosapelivaihtoehdot ja sitä kautta erilaiset liikerepertuaarit heikkouksineen ja vahvuuksineen. Esimerkiksi sauvamaisella kaksiteräisellä valomiekalla et tee niin paljon vahinkoa per isku, mutta iskujen tiheys on omaa luokkaansa kuin myös se, että ase osuu kätevästi useampaan Calin ympärillä olevaan viholliseen. Kun taas uusissa Star Wars -elokuvissa esitelty Kylo Renin rosoinen ja painava valomiekka vaatii tarkempaa ajoitusta, sillä miekka on hidas, mutta osuessaan tekee isoa vahinkoa. Jedi: Survivorin viisi eri valosapelityyliä on selvästi enemmän kuin ensimmäisen osan kaksi ja siellä oli selvästi nähtävissä kuinka osaan vihollisista toimi joku miekka hieman paremmin kuin toinen. Taistelu itsessään on useammista vaihtoehdoista huolimatta vähän liikaa itseään toistavaa. Aluksi hauskaa, mutta myöhemmin huomasin vältteleväni turhia viholliskohtaamisia.

Ehkä viholliskohtaamisten välttely johtui osittain myös pelin pituudesta. Selviytyjän seikkailu kesti 24 tuntia, enkä tehnyt juurikaan sivutehtäviä. Tämä tuntui hieman liian pitkältä, vaikka tarjosikin eeppistä menoa ja hienoja paikkoja tutkittavaksi. Tarina ei vaan jaksanut kantaa näin pitkään, sillä se tuntui turhaan pitkitetyltä. Vähän kuin juostaisiin koko peli saman asian perässä, mutta sitä ei tunnu saavan ikinä kiinni. Muutamat onnistuneet juonenkäänteet säpsäyttivät ja näyttelijät vetivät roolinsa kunnialla.

Jedi: Survivor on kelpo jatko-osa. Se ei yritä keksiä pyörää uudelleen, mutta tarjoaa juuri sen verran uudistuksia, että peli tuntuu ainakin osan matkaa tuoreelta. Vähän turhaan pitkitetty pelin kesto syö mielenkiintoa tarinasta, joka ei alkujaankaan ole hahmojen henkilökemioiden ulkopuolella älyttömän kiinnostava. Tutut hahmot, monipuolinen tasohyppely ja kenttäsuunnittelu sekä Star Wars -teema olivat omalla matkalla selkeimmät valopilkut. Taistelun viihdyttävyys varmasti vaihtelee pelaajan mukaan, mutta omalla kokemuksella ihan loppuun asti se ei jaksanut kantaa. Kritiikistä huolimatta tätä uskaltaa suositella kaikille Star Warsista tykkääville, ensimmäisen osan pelanneille ja kolmannen persoonan toimintaseikkailujen faneille.
 
Viimeksi muokattu:
Hellurei, minulla jäi Koboh 99,8% suorittamiseen vaikka kaikki alueet on 100% kaluttu läpi.

Nyt yritän keräillä loppuja siemeniä ja aarteita karttapisteiden perusteella, mutta taitaa jäädä 100% läpäiseminen haaveeksi.

KÄÄÄÄÄÄÄK!
 
Hellurei, minulla jäi Koboh 99,8% suorittamiseen vaikka kaikki alueet on 100% kaluttu läpi.

Nyt yritän keräillä loppuja siemeniä ja aarteita karttapisteiden perusteella, mutta taitaa jäädä 100% läpäiseminen haaveeksi.

KÄÄÄÄÄÄÄK!
Minäkin kuvittelin nuohonneeni paikat perusteellisesti läpi mutta kun ostin ne kartat niin totuus paljastui. Juuri tuo Koboh taisi olla se kauhein. Se oli pahempi kuin Assassin's Creedien kartta merkkeineen :D
 
Bwah, löytyihän se Kobohin piilevä prosentin kymmenyskin, niin meni 100% suoritukseen.

Peli sai kunnian olla XBoxin kolmas peli minkä kaikki Achievmentit tullut nuohottua läpi, mutta nyt on iloittu koko GamePass rahan edestä, aikaa meni 72h.

Peli on kokonaisuutena yllättävän hyvä suoritus Electronic Artsin tuotteeksi. En tiedä sitten kuinka paljon vaikuttaa, että kyseessä on vuoden ikäinen peli mistä on bugit päivitetty pois, mutta itse tykkäsin pelin menevästä tyylistä, joka antoi valosapelin käteen heti ensimmäisestä mahdollisuudesta. Tätä on Star Wars!

Hankala nähdä Ubisoftin Outlawsim tavoittavat samaa fiilistä jos peli rajoittaa itsensä kokonaan jedi-voimailun ulkopuolelle.

Ja nyt voisin antaa uuden mahdollisuuden tämän sarjan ensimmäiselle osalle. Joku siinä oli aikanaan ettei imua syntynyt.
 
Voivoi, tuli pelattua tämä peli kesäloman ratoksi läpi ja onpa kyllä ristiriitaiset fiilikset. Tavallaan peli oli oikein loistava ja parempi kuin ensimmäinen osa, mutta tavallaan peli oli myös huono verrattuna ensimmäiseen osaan.

Pelasin tämän PS5:lla ja heti ensimmäisestä cutscenestä asti huomasi kuinka pelissä äänet eivät mätsänneet kuvaan. Viive äänellä oli selkeä, varmaan sekunnin luokkaa. Googlettelin ja monet valitteli samaa, mutta jotkut sanoivat että oli pätsillä korjaantunut. Noh, itsellä ongelma jatkui aivan koko pelin läpi ja huomasin jossain kohdissa että ihan pelatessakin äänet tuli viiveellä. Askeleiden ja hyppimisen äänien mukaan tätä päättelin. Piti oikein erikseen youtubesta kaivaa audio/video viivevideo ja varmistaa että eihän nyt kaikki PS5 äänet ole viiveellä, mutta ei, ainoastaan tässä pelissä.

Toinen asia mikä huononsi kokemusta ei liity sinänsä itse peliin vaan perkeleen youtube päätti jostain syystä spoilata pelin isoimman twistin aika alkuvaiheessa. En ole katsonut mitään Star Wars tai Jedi Survivor aiheisia videoita youtubessa, mutta niin vain eräänä päivänä applikaation avatessa tuli vastaan video, jonka otsikko spoilasi twistin samantien ja video lähti pyörimään automaattisesti (koska miksipä ei) ja se vahvisti otsikon tekstin todeksi.
Eli tosiaan tuo Boden petturuus paljastui itselle heti pelin alkuvaiheissa, olisinkohan juuri päässyt Coruscantista pois kun näin tuon. Sen jälkeen pelin yrityksen luoda Bodesta jotain supermahtavaa kaverihahmoa epäonnistui omalta osalta erittäin pahasti.
Vieläkin ärsyttää.

Vielä viimeisenä harmituksen aiheena oli tämä enemmän avoimen maailman pelisuunnittelu. Mielestäni isot alueet, joiden tutkimiseen tarvitsi kankeita ratsuja, ei lisänneet peliin mitään arvoa vaan teki siitä puuduttavan. Aika nopeasti lopetinkin alueiden tutkimisen ja jatkoin vaan päätarinan kimpussa. Ehkä joskus nuorempana olisi jaksanut tällaistakin maailmaa tutkia, mutta nykyään on niin paljon pelejä pelattavana ettei vaan yksinkertaisesti jaksa pelata mitään mikä tylsistyttää.

Mutta sitten ne hyvät. Kuten tässäkin ketjussa (vai olikohan Fallen Orderin ketjussa) monet vertasivat tätä Jedi Outcastiin ja Jedi Academyyn niin tuli kyllä erittäin suuret vibat näistä kahdesta pelistä tätä pelatessa. Tuli muutama vuosi sitten pelattua nuo molemmat pelit Switchillä ja kyllä tämä pääsee hyvissä puolissaan melkein näiden kahden tasolle. Jedi voimien monipuolisuus ja taistelutyylien erilaisuus oli aivan loistavaa ja monet taistelut olivat hauskoja eikä vain ärsyttäviä kuten Fallen Orderissa jotkut olivat.

Vaikeusastetta oli mielestäni tähän peliin laskettu hieman vaikkakin myös vaikeusasteiden statseja oli vähän järjestelty eritavalla. Kuitenkin viime pelin Jedi Master ja tämän pelin Jedi Knight vaikeusasteet näyttivät ne kolme palkkia samanlaisina eli näiden olisi pitänyt olla about yhtä vaikeita. Tässä pelissä Jedi Knight oli kuitenkin helpompi kuin Master ensimmäisessä pelissä ja se oli mielestäni vain hyvä juttu. Vaikeusasteita löytyy lisää niille, jotka niitä kaipaavat, mutta tämä tällaisena "default" vaikeusasteena oli aika täydellinen.

Tarina oli mielestäni myös hyvä vaikkakin tuo spoileri vähän siitä intoa veikin. Ei ehkä samanlainen sankaritarina kuin Fallen Order vaan enemmän sisäistä kamppailua, mutta sopii hyvin Star Warsiin ja sen teemoihin.
Vähän tuli jo fiilis pelin loppupuolella että Cal päätyy pimeän puolelle Merrinin kuoleman takia. Olisi niin Star Warsin tyyliin sopivaa että rakkaus johtaa lopulta pimeälle puolelle. Boden kuristaessa Merriniä olin jo aivan vakuuttunut että nyt se tapahtuu, mutta ei sentään. Ehkä juuri The Acolyten katsoneena odotukset/pelot olivat hieman värittyneet. Ihan kiva että hyvis saa pysyä hyviksenä vaikkakin kamppaillen pimeän puolen kanssa.

Yleisesti ottaen oli kyllä todella hyvä ja viihdyttävä peli. Voin hyvin suositella Star Wars faneille ja varsinkin jos tykkäsi jo Fallen Orderista.
 
Edellisen sukupolven versio tulossa pian.

Onko tietoa tuleeko fyysistä versiota vai pelkästään digitaalinen versio? Voisi tämän uudestaan pelata läpi, jos pyörii edes jotekin PS4:llä.
 
Edellisen sukupolven versio tulossa pian.

Tässä kyllä mennään niin perse edellä puuhun taas että mun on ihan oikeasti melkeen mahdoton käsittää et miks tähän käytetään aikaa ja resursseja. Tää peli ei edelleenkään pyöri PC:llä hyväksyttävästi, sekä myös edelleen on jokseenkin visuaalisesti nykykonsoleilla tosi köykänen, mutta kaiketi jopa nykyään osuu 60fps targettiin ihan ok.

Joko tää on taiottu pelattavaan kuntoon noille riippakivilaitteille, jolloin herää kysymys et miks toi PC versio on edelleen tollanen paska jos tähän voi käyttää resursseja. Tai sit se ei oo pelikelvollinen jolloin herää kysymys et miks tää on tehty. Jokatapauksessa herää kysymyksiä. Entä mikä järki tälleen 4v sukupolven vaihtumisen jälkeen portata puoltoistavuotta vanhaa peliä noille vanhoille romuille? Tuleeko niistä niin paljon myyntiä et tää on mukamas kannattavaa?
 
Tuleeko niistä niin paljon myyntiä et tää on mukamas kannattavaa?
Itse veikkaan, että taitavat luulla että tulee. Star Wars taitaa olla vain edelleen sellainen nimi mikä myy, oli laatu mikä hyvänsä.

Itse joskus kirjaston lainana kokeilin tätä. Ei pyörinyt oikein hyvin silloin pleikkarilla. Itse peli tuntui ihan hyvältä, vaikka Soulsmainen pelattavuus paistoi vähän liikaa läpi.

Pitää kyllä sanoa, että nykyään liian moni peli yrittää jäljitellä jollain tavalla Soulseja. Ja se mikä saa kiinnostuksen putoamaan nolliin. Kuten Stellar Blade jäi myös vain kokeiluksi.

Vaikka tämäkin peli voi olla hyvä, mutta ei jotenkin vain napannut heti mukaansa ja sitten nuo tekniset ongelmat vielä.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä kyllä mennään niin perse edellä puuhun taas että mun on ihan oikeasti melkeen mahdoton käsittää et miks tähän käytetään aikaa ja resursseja. Tää peli ei edelleenkään pyöri PC:llä hyväksyttävästi, sekä myös edelleen on jokseenkin visuaalisesti nykykonsoleilla tosi köykänen, mutta kaiketi jopa nykyään osuu 60fps targettiin ihan ok.

Joko tää on taiottu pelattavaan kuntoon noille riippakivilaitteille, jolloin herää kysymys et miks toi PC versio on edelleen tollanen paska jos tähän voi käyttää resursseja. Tai sit se ei oo pelikelvollinen jolloin herää kysymys et miks tää on tehty. Jokatapauksessa herää kysymyksiä. Entä mikä järki tälleen 4v sukupolven vaihtumisen jälkeen portata puoltoistavuotta vanhaa peliä noille vanhoille romuille? Tuleeko niistä niin paljon myyntiä et tää on mukamas kannattavaa?
Kyllä toi vanhojen konsoleiden kanta on niin järjetön että varmasti rahallisesti kannattavaa. Ja voisin kuvitella että ominaisuuksien rajoittaminen ja grafiikoiden karsiminen on kohtuu vähän resursseja viemää.

Itselle tulee välillä spostiin jonkun pelikaupan myydyimmät pelit listaa ja käytännössä aina siellä on listasta 60-70% edellisen konsolisukupolven pelejä
 
Ylös Bottom