Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Star Wars Jedi: Survivor

Nyt muutaman loppupahiksen kohdalla piti vain tiputtaa vaikeustasoa ja lopulta ihan Storymodeen, jotta pelin jaksaa katsoa edes loppuun. Peli myös muuttui hetkelliseksi pelkiksi pomotaisteluiksi, sillä näitä tuli yhtäkkiä varmaan neljä (!!) eri pomoa lähes peräkkäin.

Tarina tuntuu olevan melko lopuillaan, mutta ei tule kyllä ikävä peliä, kun sen joskus pääsee loppuun. En tiedä mitä tässä on tehty, mutta kaikenlaiset mystiset juoksuseinät ja ilmapallot ilmassa ei oikein osu omaan käsitykseen hyvästä kenttäsuunnittelusta.

Loppupahistaistelut tuntuu jotenkin aivan eri peliltä, kuin mitä vapaa tarinaosuus. Nää muistuttaa etäisesti aikaisemminkin viittaamaani Mordor Shadow of Warin loppukahinoihin.

Siinä missä Arkham ja Zelda -pelisarjat onnistuu loppupahiksissa aina hyödyntämään uusimpia saatuja gädgettejä, tässä roiskitaan aina vaan ja uudestaan valosapelein samaa block-block-parry-block-hit -tanssia

edit:
Läpi meni. Pelin loppu -cutscenekin oli sen verran pitkäveteinen, et skippasin sen ja yllätyin kun ruutuun pläjähti lopputekstit ja jälkikäteen tuli heti mieleen, et ehkä se olisi pitänyt katsoa.

Tosiaan, loppua kohden peli muuttui täysin, eikä sellaista samaa "tutkimisintoa" ollut mitä ensimmäisessä osassa oli, kun sai uusia voimia. Nyt kaikki tuntui liian irtonaiselta, eikä esim. ratsuista ollut mitään muuta hyötyä, kuin päästä ~kahdesta kohdasta eteenpäin. Kaikenmaailman walljump -osiot olivat väkinäisiä, eikä taisteluissa tuntunut olevan oikein mitään järkeä. Tavallisten vihollisten vaikeustaso heittelehti, ja pari kohtaa tuli, jossa oikeasti kuolin jatkuvasti, joskus 5 sekunnissa, joskus usean minuutin miekkataistelun tuotoksena.

Pelissä pystyi myös huijaamaan paljonkin, ja esim. pari "bedlam raideria" tulikin hoidettua törkeästi menemällä taistelualueen reunalla olevalle korokkeelle, johon tyypit eivät osanneetkaan kävellä. Siitä sitten hoidin tyypit yksitellen kerran miekalla isku kerrallaan heidän ulottumattomista.

Vihollisia pystyi myös vetämään kaukaakin voiman avulla, korkealle kielekkeille, jolloin muut vain typerinä odottelivat vuoroaan tulla mestatuiksi minun odottaen, että saan taas force-palkkiin tarpeeksi voimaa vetääkseni seuraavan uhrin sapelini sivaltamaksi.

Siinä missä ensimmäisessä osassa oli kaikenmaailman jättiläshämähäkkejä, ja etanoita yms. tuntui jatko-osan vihollistarjonta olevan pelkästään droideja, satunnaisia stormtroopereita ja bedlam raidereita.

Liitoon tarkoitetut jättiläislepakot tuntuivat leijuvien ilmapallojen lisäksi todella päälle liimatuilta, että oikein hävetti. Pelissä oli myös aivan loputtomasti keräiltäviä esineitä, etten edes jaksanut selvittää mitä näillä olisi pitänyt tehdä, kaloja, datapädejä, siemeniä, keskusteluja, musiikkia, salamurhaajia yms.
 
Viimeksi muokattu:
Tämä oli itselleni ensimmäinen Star Wars valosapeli -rymistely sitten Jedi Outcastin, joten on tästä aikaakin vierähtänyt jokusen tovin.

Itselleni maistui kokonaisuus juuri sen verran kuin GamePassilta sopii odottaakin. En tästä olisi 70€ maksanutkaan, joten plus/miinus/nolla.

Itse en tunnistanut kenttäsuunnittelussa ihan niin pahana samoja puutteita kuin @Lebe80 tuossa aiemmin mainitsi. Toki jonkun Zeldan BotW -vaikutus näkyi muutamissa ratkaisuissa (lepakot = liitovarjo, nekko hevosen korvikkeena) ja oli tässä myös haettu hieman köyhän miehen metroidvaniaa jonka valitettavasti huomasi vasta uusintakierroksella. Eli ei kovin merkityksellinen osa pelisuunnittelua.

Välillä kyllä meni ihmettelyksi miksi juuri tuohon suuntaan, häh, mutta yllättävän hyvin sitä myös sokea kana päätyi lopulta aina oikeaan paikkaan. Tosin en myöskään kauhean suoraviivaisesti tätä kahlannut läpi vaan Stormtrooppereiden irtoraajojen pilkkominen oli ihan liian viihdyttävää ihan liian pitkään (minulle).

Itse vastaavasti pidin tasoloikkakohtauksista, mutta näissäkin tuli hieman mieleen Nathan Drake -ratkaisut, mutta valomiekan kera..

Ehkä sitä on pelannut liikaa vuosikymmenien saatossa, tekee pään sisäisiä vertauksia jatkuvasti eikä peli saa seistä omana itsenään. Pienemmällä historialla, ilman jatkuvaa vertailua siihen, tähän ja tuohon peliin, tämä maistuu oikein hyvin Star Wars -fanille.

Game Pass, kyllä kannatti taas maksaa.
 
Baron sanoi:
Tämä oli itselleni ensimmäinen Star Wars valosapeli -rymistely sitten Jedi Outcastin, joten on tästä aikaakin vierähtänyt jokusen tovin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jos sulla on aikaa, niin testaa myös "Star Wars Jedi: Fallen Order", joka on siis ensimmäinen osa tästä pelistä. Mielestäni se on se parempi osa pelisarjassa ja varsinkin "eheämpi".

Löytyy (tai ainakin löytyi) myös Game Passista.
 
Viimeksi muokattu:
Lebe80 sanoi:
Jos sulla on aikaa, niin testaa myös "Star Wars Jedi: Fallen Order", joka on siis ensimmäinen osa tästä pelistä. Mielestäni se on se parempi osa pelisarjassa.

Löytyy (tai ainakin löytyi) myös Game Passista.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kyllä, Jedi: Fallen Order löytyy edelleen Game Passista.

Täällä on nyt tätä Jedi: Survivoria noin 9 tuntia takana ja hyvin on maistunut. Voin kyllä yhtyä siihen, että tietynlainen jatko-osan "turvallisuus" tässä paistaa läpi, eikä samanlaista uutuuden viehätystä ole kuin ensimmäistä osaa pelatessa. Toisaalta @Baron mainitsee, että tämä on ensimmäinen valomiekkailupeli pitkään aikaan, joten silloin on helppo nähdä kuinka fiilikset voivat olla erilaiset kuin mitä ne olisi, jos Jedi: Fallen Order on alla pelattuna.

Paljon tässä on muista toimintaseikkailupeleistä tuttuja mekaniikkoja, niin kiipeilyssä ja tasohyppelyssä kuin kenttäsuunnittelussa ja toiminnassa, mutta peliä on silti ollut oikein mukava pelata. Laadukkaan oloinen peli Star Wars -teemalla kelpaa kyllä edelleen vallan mainiosti.
 
Tässä Survivorissa ärsytti se nykypelien ongelma että pitää olla kaikkea turhaa sälää, kehitystä ja rakentamista. Ääriesimerkkinä se että Jedi keräilee jotain siemeniä puutarhaan. Sitten sama tyyppi ei osaa vaihtaa taisteluasentoa/miekkaa ilman että käy nuotiolla meditoimassa.

Mutta noiden nykypelien tapaärsykkeiden alla silti oikein viihdyttävä pelihän tuo oli. Turhan pitkä myös tosin, mikä sekin osaltaan on sitä nykypelien venytystä juuri tuollaisten turhien hommien kautta.
 
shamaniac sanoi:
Tässä Survivorissa ärsytti se nykypelien ongelma että pitää olla kaikkea turhaa sälää, kehitystä ja rakentamista. Ääriesimerkkinä se että Jedi keräilee jotain siemeniä puutarhaan. Sitten sama tyyppi ei osaa vaihtaa taisteluasentoa/miekkaa ilman että käy nuotiolla meditoimassa.

Mutta noiden nykypelien tapaärsykkeiden alla silti oikein viihdyttävä pelihän tuo oli. Turhan pitkä myös tosin, mikä sekin osaltaan on sitä nykypelien venytystä juuri tuollaisten turhien hommien kautta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Itseä ärsytti tässä poikkeuksellisen paljon että tutkit joka kolkan ja sitten jostain kivien välistä löydät arkun ja toivot skill pistettä tai jotain hyödyllistä ja joka kerta löytyi vain uusi hius- tai partatyyli, miksi helvetissä joku on jemmannut salonkilehtiä pitkin galaksia!?
 
Peli läpi.

Jedi: Survivor on teknisesti onnistunut jatko-osa, mutta vähän turhan varman päälle tehty. Vaikka peli esittelee uusia ominaisuuksia, niin jostain syystä se ei tunnu ihan niin tuoreelta kuin haluaisi. Siltikin viihdyin pelin parissa oikein hyvin.

Tykkään tällaisessa suorassa jatko-osassa siitä kuinka ensimmäisen osan avainkohdat pääsee käymään läpi suoraan pelin valikosta ennen kakkososaan hyppäämistä. Tässä on niin paljon samoja hahmoja ja heidän välisensä suhteet pohjautuvat vahvasti ensimmäisen osan tapahtumiin, niin tällainen kertauksen mahdollisuus on ehdottomasti hatunnoston arvoinen teko pelin kehittäjiltä. Toisaalta samaan hengenvetoon suosittelen pelaamaan ennen tätä ensimmäisen osan - Jedi: Fallen Orderin. Se on vähintään yhtä hyvä peli, ja pääsee tosiaan vielä paremmin kärryille missä mennään.

Peli on näyttävän näköinen ja pyörii sulavasti. Julkaisun aikoihin noin vuosi sitten peli oli käsittääkseni aika paljon heikommassa teknisessä kunnossa, mutta nyt Performance -grafiikkavalinnan ruudunpäivitys tuntui pysyvän aika kivasti 60 ruudussa sekuntia kohti. En ainakaan huomannut isoja dippejä, eikä peli myöskään näyttänyt niin selvästi huonommalta kuin resoluutiota ja muita graafisia parannuksia suosivalla grafiikka-asetusvalinnalla. Testasin siis molempia ja vähemmän yllättäen hyppyjen tarkkuutta ja nopeatempoista valosapelitaistelua sisältävä peli tuntui selvästi paremmalta korkeammalla ruudunpäivityksellä.

Kenttäsuunnittelussa on samaa Souls -peleistä tuttua oikoreittien avaamista ja tiettyä sokkelomaisuutta kuin ensimmäisessä osassa. Tosin Jedi -sankarimme Cal liikkuu aika paljon ketterämmin kuin perinteinen Souls -pelin ritari. Seinillä juoksut, kielekkeillä roikkumiset, tupla- ja triplahypyt ja kenttien manipulointi liikkumisen mahdollistamiseksi ovat kaikki arkipäivää. Tykkäsin tasohyppelyosuuksista jopa enemmän kuin muistan tykänneeni ensimmäisessä osassa. Ehkä tässä oli juuri sen verran enemmän monipuolisuutta, että kentissä liikkuminen oli vielä asteen verran hauskempaa. Vaikka tässä palattiin usein samoihin maisemiin, niin kenttäsuunnittelu onnistui hyvin peittämään tämän, kun uusien opittujen ominaisuuksien myötä aukesi uusia reittejä ja uusia paikkoja jo tutuilla planeetoilla.

Taistelussa uutta ovat useammat eri valosapelivaihtoehdot ja sitä kautta erilaiset liikerepertuaarit heikkouksineen ja vahvuuksineen. Esimerkiksi sauvamaisella kaksiteräisellä valomiekalla et tee niin paljon vahinkoa per isku, mutta iskujen tiheys on omaa luokkaansa kuin myös se, että ase osuu kätevästi useampaan Calin ympärillä olevaan viholliseen. Kun taas uusissa Star Wars -elokuvissa esitelty Kylo Renin rosoinen ja painava valomiekka vaatii tarkempaa ajoitusta, sillä miekka on hidas, mutta osuessaan tekee isoa vahinkoa. Jedi: Survivorin viisi eri valosapelityyliä on selvästi enemmän kuin ensimmäisen osan kaksi ja siellä oli selvästi nähtävissä kuinka osaan vihollisista toimi joku miekka hieman paremmin kuin toinen. Taistelu itsessään on useammista vaihtoehdoista huolimatta vähän liikaa itseään toistavaa. Aluksi hauskaa, mutta myöhemmin huomasin vältteleväni turhia viholliskohtaamisia.

Ehkä viholliskohtaamisten välttely johtui osittain myös pelin pituudesta. Selviytyjän seikkailu kesti 24 tuntia, enkä tehnyt juurikaan sivutehtäviä. Tämä tuntui hieman liian pitkältä, vaikka tarjosikin eeppistä menoa ja hienoja paikkoja tutkittavaksi. Tarina ei vaan jaksanut kantaa näin pitkään, sillä se tuntui turhaan pitkitetyltä. Vähän kuin juostaisiin koko peli saman asian perässä, mutta sitä ei tunnu saavan ikinä kiinni. Muutamat onnistuneet juonenkäänteet säpsäyttivät ja näyttelijät vetivät roolinsa kunnialla.

Jedi: Survivor on kelpo jatko-osa. Se ei yritä keksiä pyörää uudelleen, mutta tarjoaa juuri sen verran uudistuksia, että peli tuntuu ainakin osan matkaa tuoreelta. Vähän turhaan pitkitetty pelin kesto syö mielenkiintoa tarinasta, joka ei alkujaankaan ole hahmojen henkilökemioiden ulkopuolella älyttömän kiinnostava. Tutut hahmot, monipuolinen tasohyppely ja kenttäsuunnittelu sekä Star Wars -teema olivat omalla matkalla selkeimmät valopilkut. Taistelun viihdyttävyys varmasti vaihtelee pelaajan mukaan, mutta omalla kokemuksella ihan loppuun asti se ei jaksanut kantaa. Kritiikistä huolimatta tätä uskaltaa suositella kaikille Star Warsista tykkääville, ensimmäisen osan pelanneille ja kolmannen persoonan toimintaseikkailujen faneille.
 
Viimeksi muokattu:
Hellurei, minulla jäi Koboh 99,8% suorittamiseen vaikka kaikki alueet on 100% kaluttu läpi.

Nyt yritän keräillä loppuja siemeniä ja aarteita karttapisteiden perusteella, mutta taitaa jäädä 100% läpäiseminen haaveeksi.

KÄÄÄÄÄÄÄK!
 
Baron sanoi:
Hellurei, minulla jäi Koboh 99,8% suorittamiseen vaikka kaikki alueet on 100% kaluttu läpi.

Nyt yritän keräillä loppuja siemeniä ja aarteita karttapisteiden perusteella, mutta taitaa jäädä 100% läpäiseminen haaveeksi.

KÄÄÄÄÄÄÄK!
Klikkaa laajentaaksesi...
Minäkin kuvittelin nuohonneeni paikat perusteellisesti läpi mutta kun ostin ne kartat niin totuus paljastui. Juuri tuo Koboh taisi olla se kauhein. Se oli pahempi kuin Assassin's Creedien kartta merkkeineen :D
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom