Lebe80
Well-Known Member
Nyt muutaman loppupahiksen kohdalla piti vain tiputtaa vaikeustasoa ja lopulta ihan Storymodeen, jotta pelin jaksaa katsoa edes loppuun. Peli myös muuttui hetkelliseksi pelkiksi pomotaisteluiksi, sillä näitä tuli yhtäkkiä varmaan neljä (!!) eri pomoa lähes peräkkäin.
Tarina tuntuu olevan melko lopuillaan, mutta ei tule kyllä ikävä peliä, kun sen joskus pääsee loppuun. En tiedä mitä tässä on tehty, mutta kaikenlaiset mystiset juoksuseinät ja ilmapallot ilmassa ei oikein osu omaan käsitykseen hyvästä kenttäsuunnittelusta.
Loppupahistaistelut tuntuu jotenkin aivan eri peliltä, kuin mitä vapaa tarinaosuus. Nää muistuttaa etäisesti aikaisemminkin viittaamaani Mordor Shadow of Warin loppukahinoihin.
Siinä missä Arkham ja Zelda -pelisarjat onnistuu loppupahiksissa aina hyödyntämään uusimpia saatuja gädgettejä, tässä roiskitaan aina vaan ja uudestaan valosapelein samaa block-block-parry-block-hit -tanssia
edit:
Läpi meni. Pelin loppu -cutscenekin oli sen verran pitkäveteinen, et skippasin sen ja yllätyin kun ruutuun pläjähti lopputekstit ja jälkikäteen tuli heti mieleen, et ehkä se olisi pitänyt katsoa.
Tosiaan, loppua kohden peli muuttui täysin, eikä sellaista samaa "tutkimisintoa" ollut mitä ensimmäisessä osassa oli, kun sai uusia voimia. Nyt kaikki tuntui liian irtonaiselta, eikä esim. ratsuista ollut mitään muuta hyötyä, kuin päästä ~kahdesta kohdasta eteenpäin. Kaikenmaailman walljump -osiot olivat väkinäisiä, eikä taisteluissa tuntunut olevan oikein mitään järkeä. Tavallisten vihollisten vaikeustaso heittelehti, ja pari kohtaa tuli, jossa oikeasti kuolin jatkuvasti, joskus 5 sekunnissa, joskus usean minuutin miekkataistelun tuotoksena.
Pelissä pystyi myös huijaamaan paljonkin, ja esim. pari "bedlam raideria" tulikin hoidettua törkeästi menemällä taistelualueen reunalla olevalle korokkeelle, johon tyypit eivät osanneetkaan kävellä. Siitä sitten hoidin tyypit yksitellen kerran miekalla isku kerrallaan heidän ulottumattomista.
Vihollisia pystyi myös vetämään kaukaakin voiman avulla, korkealle kielekkeille, jolloin muut vain typerinä odottelivat vuoroaan tulla mestatuiksi minun odottaen, että saan taas force-palkkiin tarpeeksi voimaa vetääkseni seuraavan uhrin sapelini sivaltamaksi.
Siinä missä ensimmäisessä osassa oli kaikenmaailman jättiläshämähäkkejä, ja etanoita yms. tuntui jatko-osan vihollistarjonta olevan pelkästään droideja, satunnaisia stormtroopereita ja bedlam raidereita.
Liitoon tarkoitetut jättiläislepakot tuntuivat leijuvien ilmapallojen lisäksi todella päälle liimatuilta, että oikein hävetti. Pelissä oli myös aivan loputtomasti keräiltäviä esineitä, etten edes jaksanut selvittää mitä näillä olisi pitänyt tehdä, kaloja, datapädejä, siemeniä, keskusteluja, musiikkia, salamurhaajia yms.
Tarina tuntuu olevan melko lopuillaan, mutta ei tule kyllä ikävä peliä, kun sen joskus pääsee loppuun. En tiedä mitä tässä on tehty, mutta kaikenlaiset mystiset juoksuseinät ja ilmapallot ilmassa ei oikein osu omaan käsitykseen hyvästä kenttäsuunnittelusta.
Loppupahistaistelut tuntuu jotenkin aivan eri peliltä, kuin mitä vapaa tarinaosuus. Nää muistuttaa etäisesti aikaisemminkin viittaamaani Mordor Shadow of Warin loppukahinoihin.
Siinä missä Arkham ja Zelda -pelisarjat onnistuu loppupahiksissa aina hyödyntämään uusimpia saatuja gädgettejä, tässä roiskitaan aina vaan ja uudestaan valosapelein samaa block-block-parry-block-hit -tanssia
edit:
Läpi meni. Pelin loppu -cutscenekin oli sen verran pitkäveteinen, et skippasin sen ja yllätyin kun ruutuun pläjähti lopputekstit ja jälkikäteen tuli heti mieleen, et ehkä se olisi pitänyt katsoa.
Tosiaan, loppua kohden peli muuttui täysin, eikä sellaista samaa "tutkimisintoa" ollut mitä ensimmäisessä osassa oli, kun sai uusia voimia. Nyt kaikki tuntui liian irtonaiselta, eikä esim. ratsuista ollut mitään muuta hyötyä, kuin päästä ~kahdesta kohdasta eteenpäin. Kaikenmaailman walljump -osiot olivat väkinäisiä, eikä taisteluissa tuntunut olevan oikein mitään järkeä. Tavallisten vihollisten vaikeustaso heittelehti, ja pari kohtaa tuli, jossa oikeasti kuolin jatkuvasti, joskus 5 sekunnissa, joskus usean minuutin miekkataistelun tuotoksena.
Pelissä pystyi myös huijaamaan paljonkin, ja esim. pari "bedlam raideria" tulikin hoidettua törkeästi menemällä taistelualueen reunalla olevalle korokkeelle, johon tyypit eivät osanneetkaan kävellä. Siitä sitten hoidin tyypit yksitellen kerran miekalla isku kerrallaan heidän ulottumattomista.
Vihollisia pystyi myös vetämään kaukaakin voiman avulla, korkealle kielekkeille, jolloin muut vain typerinä odottelivat vuoroaan tulla mestatuiksi minun odottaen, että saan taas force-palkkiin tarpeeksi voimaa vetääkseni seuraavan uhrin sapelini sivaltamaksi.
Siinä missä ensimmäisessä osassa oli kaikenmaailman jättiläshämähäkkejä, ja etanoita yms. tuntui jatko-osan vihollistarjonta olevan pelkästään droideja, satunnaisia stormtroopereita ja bedlam raidereita.
Liitoon tarkoitetut jättiläislepakot tuntuivat leijuvien ilmapallojen lisäksi todella päälle liimatuilta, että oikein hävetti. Pelissä oli myös aivan loputtomasti keräiltäviä esineitä, etten edes jaksanut selvittää mitä näillä olisi pitänyt tehdä, kaloja, datapädejä, siemeniä, keskusteluja, musiikkia, salamurhaajia yms.
Viimeksi muokattu: