Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Eilen tuota vastaan tappelin normaalivaikeustasolla. Toisella yrityksellä löytyi hyvä strategia.
<kevyttä spoileria kyseisen pomovastuksen kaatamisesta>
Ensin kolmiolla sähköiskua ja sitten ympyrällä Force Pushia. Tuolla lailla se lentelee itse pitkin seiniä ja oikeastaan niistä läpikin. Pari-kolme kertaa taistelun aikana se muuttuu Junk Titaniksi. Se on helppoa kellistää antamalla ensin vähän sähköä ja sitten pari huitaisua valosapelilla perään.
Joo kiitos viestistä, hogasin tuon saman toivimimmaksi metodiksi mutta vaikeimmalla sekään ei ihan joka kerta auttanut. Lopulta pääsin kuitenkin. Mutta nyt ei huvita enää pelata...
Pakko avautua muutama sana tästä pelistä:
Kertakaikkisen paska peli. valikoissa hirveä loading viidakko joka paikkaan, upgradetetaan jotain skillejä kokoajan pelko siitä että jos nyt tuhlaan pongot tuohon skilliin niin en pääse jotain pomoa läpi kun jää ostamatta joku toinen taito. Peliympäristö on ankeeta harmaata tylsää huttua ja helvetin ankee ja ahdistava 30sekunnin biisi soi luuppina kentän alusta loppuun.
Checkpointit tulee ihan miten sattuu. Ei oo pelintekijät paljoa miettinyt pelaajaa kun checkpointin jälkeen laitettu joku vittumainen "video" yms, juuri ennen jotain vaikeaa kohtaa johon sitten kuolee sen kolmekymmentä kertaa ja jokakerta pitää kattoa se paska "video", joka tosin on siinämielessä mielenkiintoinen että peli bugittaa videoissa sen verran usein, että melkein joka kerta niistä kolmestakymmenestä se video on jotenkin erilainen.
Sitten nää viholliset on ku suoraan 90-luvun alusta, kaikki viholliset, bossit yms. noudattaa jotain tiettyä ja yhtä kaavaa ja niiden tappamiseen on tasan yksi ylivertainen keino tappaa ne. Tulee vähän endwar mieleen...
Yksi keino tosin tuntuu niin ylivertaiselta melkein joka vihollisen kohdalla, paitsi pomoihin, on tuo vihollisten heittely. Ei vie paljoa tota sinistä mittaria ja senku heität ukkoa kanjoniin tai iha minne vaan niin todennäkösesti se kuolee siihen. Mutta jotenkin tuntuu tässä kolmannessa kentässä, että vaikka olisit kuinka hyvä, aina välillä joku pikkupaska pääsee yllättämään ja tekemään ihan tähtitieteellistä vahinkoa pelaajaan... ja eikun takas lähtöruutuun.
Ja sitten yritetty jotain tasoloikkaa tunkea tähän. Varsinkin tässä kolmannessa kentässä alko kyllä pikkusen nyppiä kun yritin jotain holocron paskaa kerätä jonku lima-kukkasen päältä jonne piti ensin pomppia viiden lima-kukkasen päältä ja toi ukko ei sitten millään pysy niiden päällä. Ja en edes usko että niitä alustoja on tarkoituksella tehty sellasiks että ukko liukuu pois niistä, vaan tää ukko ei pysy millään vähänkään epätasasella pinnalla paikallaan vaan lähtee liukumaan.
Siis tää on kertakaikkiaan nin tylsä peli et mä en ees tiiä miks mä pelaan tätä. varmaan trophyjen toivossa. Ja kello on yks yöllä, voi *****. Luulin äskenki että ois bossi tullu mutta se oliki vaa perus vihu jonka heitin hevon vittuun ja sain täydet elkut siitä.
Noh, toivotaan jos tää tästä vielä loppua kohti paranis.
edit: unohdin mainita erään niin tärkeän seikan että huhhu. tää kohdistaminen, onko siihen joku nappi? sillä jos ei ole niin voi morjens. Vihollinen seisoo nenän edessä ja pitäis heittää se taivaaseen, niin mitä tekee pelihahmo? nappaa jonkun laatikon kilometrin päästä ja heittää sen.
Kiitos OSKUtheSLAYER, tiivistit kyllä aika hyvin omatkin tuntemukseni samasta pelistä. Parina iltana tuota pelannut ja edelleen tuossa samaisessa kolmannessa maailmassa menossa, ja juurikin tuossa tasohyppelykohtauksessa. Jollain ihmeen tuurilla sain Holocronin sieltä poimittua, mutta noin muutenhan TFU:n pelimekaniikka on lähes kelvoton vähänkään tarkkuutta vaativaan loikkimiseen.
Sekoileva kamera ei varsinkaan auta, eikä onnettomasti sijoitetut checkpointit. Voiman käyttökin on upeasti pilattu sillä, että kohde poimitaan arvalla ja murikka lentää muutenkin todennäköisesti jonnekin ihan muualle kuin haluaisi.
Ja niin, pelaan ihan samasta syystä, eli puhtaasti Trophyjen takia. Ja ehkä vähän siksi, että Star Wars on kiva juttu. Ja ihan pikkiriikkisen siksi, että olen tällainen jääräpää, että haluan pelata pelin läpi ellen ihan totaalisesti kyllästy/kyrpiinny.
Muutama kuukausi takaperin tuli kuin tulikin selviydyttyä tästäkin pelistä läpi vaikeimmalla. Pomot olivat kyllä aikas mukavia, kun tosiaan yksi kikka piti aina keksiä. Ehkä lukuunottamatta
Maris Broodia jälkimmäisessä Feluciassa
, johon tepsikin useammat kikat. Tosin olikin vasta jälkimmäinen ja helpompi osa pomosta.
Tuo checkpointien ja videoiden välinen suhde oli kyllä kertakaikkisen upea. Meinasi jäädä peli lopullisesti kesken
Death Starin "laserhuoneessa"
, kun Purge Troopperit lähettivät joulukorttinsa ikävässä muodossa. Kun sen saman Junon spiikkaaman välivideon joutui katsomaan kutakuinkin sata kertaa, oli hermot riekaleina.
Vaikka tuo liukuminen olikin turhan helppoa, ei se ainakaan itseäni haitannut. Eipä koko pelissä kuitenkaan ollut kuolemanloikkia tehtävänä kuin muutama, joten sen pystyin kyllä antamaan anteeksi. Enemmän harmitti välillä tapahtuva kaatuneena liukuminen, joka etenkin viimeisessä kentässä aiheutti harmia.
Kokolailla hyvä peli kuitenkin. Ainoa peli tähän mennessä mihin on tullut DLC:t hankittua. DLC:ssä harmitti lähinnä Hoth-paketin grafiikkabugit sekä tehtävien universaaliin Star Wars kaanoniin liittymättömyys. Jedi Temple olisi kyllä peliin kuulunut...
Tuo checkpointien ja videoiden välinen suhde oli kyllä kertakaikkisen upea. Meinasi jäädä peli lopullisesti kesken
Death Starin "laserhuoneessa"
, kun Purge Troopperit lähettivät joulukorttinsa ikävässä muodossa. Kun sen saman Junon spiikkaaman välivideon joutui katsomaan kutakuinkin sata kertaa, oli hermot riekaleina.
Tuon saman kohdan kanssa tuli taisteltua melko kauan Voi sitä turhaantuneisuuden tunnetta kun tuhoaa helvetillisen kasan vihollisia ja sitten kuoleekin parista iskusta --> koko välivideo ja touhu uusiksi.
En muista missä pelissä olisi ollut viimeksi näin "halvat" bossit. Monesti toimii vain yksi taktiikka ja sitten kun iskun saakin perille, bossilta tippuu healthia todella vähän. Joskus se ainoa toimiva taktiikkakaan ei tunnu toimivan varmasti, vaan iskun perille saanti tuntuu olevan onnenpeliä. Kaikista parhaana esimerkkinä juuri
Kazdan Paratus.
Lisäksi pelissä harmittaa valosapelin pieni merkitys. Monet taistelut hoituvat helpommin ilman sen käyttöä. Itse asiassa Sith Masterilla sen käyttö johtaa monesti varmaan kuolemaan.
Lisäksi pelissä harmittaa valosapelin pieni merkitys. Monet taistelut hoituvat helpommin ilman sen käyttöä. Itse asiassa Sith Masterilla sen käyttö johtaa monesti varmaan kuolemaan.
Kyllä miekka yhdistettynä voimaan oli ainakin itselleni se toimivin ratkaisu perusvihuja, eli Stormiksia vastaan. Oikeastaan oli jopa hivenen huvittavaa, että Lighning oli Sith Masterilla melkeinpä turhin kyky (okei, Lightning Shieldiä en tainnut käyttää kertaakaan), sillä vihuja tuppasi olemaan sen verran paljon että muut tulivatkin jo iholle sillä välin. Loppuvastuksissa miekasta ei sitten ollutkaan mitään hyötyä, armoniskua lukuunottamatta. Sitenhän nuo kaikki pomot lopulta voitettiin, että pomo maahan ja nopeasti miekka mahan läpi. Ja uusiksi. Ja uusiksi. Ja näin sitten se 10 kertaa ennen kuin läpi pääsi.
Perhanan vaikeahan tuo oli, eikä ärräpäitä säästelty, mutta hyvä fiilis jäi kun lopulta platina kilahti. Ei voi kun halveksua ja naureskella sille lettupullakarkkisukupolvelle, joka hyväksikäytti sitä huijausta jolla sai kaikki skillit vaikeimmalla heti täyteen. Grindaustahan tuo vaati, ja taitoa, mutta ei se lopulta mahdoton ollut.
Vielä kun jaksaisi tuo FU2:n aloittaa vaikeimmalla. Hardilla tuo meni läpi jo aikaa sitten, mutta PES ja FF ovat sen jälkeen vieneet kaiken ajan.
SW:TFU:n saa glitchaamalla "loputtomat" energian täydennykset, jos se Sith-moodi tuntuu liian vaikealta. Netistä löytynee. Itse ei tarvinnut käyttää.
Ohjaus oli mielestäni ok (ainakin paljon parempi, kuin esim. tuoreessa Castlevaniassa), se vain pitää sisäistää, samoin force-heitoista tulee tosi tarkkoja, kun aikansa niitä jaksaa jurnuttaa.
Ei tuo mikään kympin peli ole, mutta ei kyllä mielestäni aivan noin kovan itkunkaan arvoinen. Ehkä niistä trophyista voi välillä luopua, jos on mielenterveys vaarassa? Itse odotan innolla, että pääsen kakkososan puikkoihin.
Eniten tässä sapettaa se, että Starkiller on aika lame-ass verrattuna siihen, että peli pitäisi olla "Force Unleashed". Pelillisesti kyllä ymmärrän osan jutuista, mutta silti.. tuntuu hassulta miten avuton koko Starkiller loppupeleissä on ja muut epäkohdat.
Voi vittulan kevät ja kukkaset. Nyt oon JOTENKIN kaiken paskan jälkeen saanu itteni raavittua ja hinkattua koko pelin loppuvastukseen asti. Että semmosta. Itse
Palpatine
taas viis veisaa saavutuksistani ja meinaa saada mut paskomaan housuuni ihan huvin vuoksi jotta vituttaisi vielä enemmän.
En enää tiedä olenko vain paska tässä pelissä vai enkö tajua jotain yksinkertasta juttua. Tosin tämän ketjun kommentteja lukiessa näissä pomoissa ei kieltäättä ole usein ollut mitään "yksinkertaista juttua" vaan puhdasta arpapeliä että joskus jonkun pomon on saanut nylkytettyä jotain tolppaa vasten ja hakattua neliötä rämpyttämällä kokonaan hengiltä. Mutta nyt olen parhaimmillaan saanut tuolta puolet helteistä ja sekin oli niin raastavan taistelun takana.
En oo oikeestaan ees koko pelin aikana tutustunut mitä liikkeitä tää ukko edes osaa, vaan rämpyttäny lähinnä neliötä epämääräsesti ja vailla tietoa mitä tapahtuu, ja tietysti käyttänyt perus sähköä, objektien/vihujen heittelyä ja valomiekan heittämistä yms. Noista ihme komboista ei oo siis mitään hajua. Oisko aika opetella vai voiko tän nyt päästä jotenkin "yksinkertasesti" läpi? Mihin tolla on heikkous yms.
Mä oon nyt pian puoltoista tuntia tapellu ton kanssa ja yks asia on ainakin varma, sillä vaikeimmalla vaikeusasteella mikä tän jälkeen avautuu, niin en oo tätä pelaamassa läpi.
Ja kiitos vielä sille joka mainitsi tuon death starin laserhuoneen ja checkpoint/välivideo suhteen, hetki sitten olin siinä ja tän pomo taistelun takia olin jo unohtaa sen intergalaktisen paskuuden ko. kohdassa...
Noista ihme komboista ei oo siis mitään hajua. Oisko aika opetella vai voiko tän nyt päästä jotenkin "yksinkertasesti" läpi? Mihin tolla on heikkous yms.
Comboja en itekään missään vaiheessa opetellut, ja kyllä se loppuvastustajakin kellahti (normaalivaikeustasolla) jo toisella yrittämällä. En mie siihen mitään erityistä taktiikkaa keksinyt, vaan melko pitkälti rämpyttämällä meni. Pistän nyt oman tapani spoilerien alle varmuuden vuoksi.
<näin Tontsa päihitti loppupomon>
Pidin R1:tä eli kohdelukitus koko ajan pohjassa ja juoksin aina Palpatinen viereen vuorotellen valomiekalla mätkien ja salamaa sylkien. Kun Palpatine vetäytyi omaan suojakuplaansa ja kutsui apuja, lennätin kaartilaiset huitsin Nevadaan L2+ympyrällä. Sen jälkeen ne oli helppoa käydä tappamassa neliötä rämpyttäen.
Siinä vaiheessa kun Palpatine nakkelee Voimalla niitä jotain möykkyjä päällesi, koeta väistellä ja toivo parasta.
Tuossa viimeisessä kentässä itsekin aika pitkään tuskailin, etenkin kun en loppuvaiheissa tajunnut avata erästä ovea Voimalla vaan lähdin harhailemaan kartalla reilusti taaksepäin. Pelin erikoisen checkpoint-systeemin ansiosta vihutkin ilmestyivät uudestaan, ja jouduin taas tappelemaan...
<spoileria viimeisestä kentästä>
... kahden AT-ST:n (?) kanssa ja sen jälkeen kurmuuttamaan Shadow Guardinkin toistamiseen.
Tässä pelissä oli paljon potentiaalia, välissä se oli todella hyvän näköinenkin, mutta muutamat isot pelimekaaniset ja tekniset ongelmat söivät hyvyyttä runsaasti. Kaiken lisäksi pelin ehdoton "set piecekin" oli pilattu typerällä suunnittelulla.
<kovaa spoileria toiseksi viimeisen kentän lopusta>
Starkiller pystyy vetämään Voimalla kokonaisen Super Star Destroyerin taivaalta, mutta samaan aikaan höökiviä yksittäisiä TIE-hävittäjiä vastaan pitää tuikutella nurkan takaa vähän voimasalamaa ja toivoa parasta. Voi äiti sentään!
Näin eeppinen hetki olisi toiminut paljon paremmin, kun ensin olisi saanut miehekkäästi hajottaa TIE-hävittäjät yhdellä kertaa ja sen jälkeen kiskoa jättialuksen alas. Nyt mieleen jäi enemmän peräti neljässä aallossa tulleet TIE-kärpäset.
AIJAIJAI NYT SE ON LÄPI! Mikä helpotus, mikä euforia, aaaah... Googlesta löyty tuohon loppuvastukseen pari nerokasta niksiä:
L2:sen suojauksella saa näköjään tehtyä vastaiskuja kun se palpatine tekee sitä sähkö-iskua, ja ihan hyvää damagea vieläpä, tosin en tiiä miten nanosekunnin tarkkaa se ajoitus on kun netissä sanottiin että kun tekee "juuri oikeaan aikaan" niin ei pitäis ottaa itse edes damagea, tuota oikeaa ajoitusta en kyllä löytänyt mutta jotenkin sain vältettyä isoimmat damaget.
Sitten kun se ottaa taivaalle niitä pieniä kappaleita ja aiko heitellä niillä niin nopeesti hyppy siihen tavaroiden lähelle ja L2+ympyrä niin se teki sen paineaallon niin ne kaikki kamat ropisi maahan eikä se päässy heittelemään niillä. ja sitten venattiin että se sen suojakenttä lähti pois ja alettiin mätkiä neliöllä ja jos se meinas salamaa tehdä niin sit suojausta. Pari kertaa piti yrittää nini johan se lopulta meni.
Oisin kyllä myös tolla viimesellä kerralla saanut ehkä turpaani, mutta semmosesta guardianista tuli aika kriittisellä hetkellä level uppi niin sain heltit täyteen
Noh, annetaas nyt läpipelanneena vielä lyhyehkö tiivistelmä koko tapauksesta:
-Aivan liian ankea ympäristö ja musiikki, tosin mitä nyt voi voiman pimeään puoleen perehtyvästä star wars peliltä odottaa. Tosin KOTOReissa onnistuttu tekemään ainakin omaan mieleen parempi ja monipuolisempi tunnelma.
- Äärimmäisen raastava varsinkin tuo vaikein vaikeustaso. Muutenkin pelin vaikeustaso ei jotenkin seurannut kulkua, tai tuntui ainakin että toinen leveli oli vaikeudeltaan kaksi kertaa kovempi kuin loput levelit yhteensä, ja sitten peli helpottui ainakin väliaikaisesti huomattavasti, vai johtuko vaan siitä että ukko kehitty ja alko oppia pelaamaan?
-Ehdoton kompastuskivi omasta mielestä oli se, että pelaajalle(siis minulle), ei tullut kuolemien myötä yleensä sellaista fiilistä että olisi tehnyt jotakin väärin ja oivaltanut että "ahaa, kokeillaas tälläkertaa näin" tai muuten vaan sellasta fiilistä että "kyllä tämä läpi mennään jos oikein varovaisesti vaikka tälläkertaa ryömisin". Puhun siis niistä ihan puolimahdottomista kohdista ja eritoten boss-fighteistä.
Mun mielestä se on paskan pelin merkki jos edes tuntuu siltä että koko systeemin taustalla pyörii joku 32 sivuinen noppa, jossa numero 1 voittaa ja loput 31 sivua onkin pelkkää kakkosta jolla häviää. Ja viimeistään siinä vaiheessa on tulla itku jos tuntuu että se ykkösen sivu on kenties hiottu pyöreäksi.
Ja niin halpamaisia kohtia välillä! Ensin hakataan puol pataljoonaa mitälie jättiläisiä ja sitten tulee joku yks pikku paska ja nylkyttää pelaajan huomion herpaantuessa melkein kaikki heltit täysiltä suoraan nollille.
Ja onko taas vähään aikaan nähty pugisempaa peliä? Jos uusinta operation flashpointtia ei lasketa?
Mun mielestä ainoo asia tällähetkellä miks tuo kannatti pelata, oli kohtuu hienot ja näyttävästi tehdyt videot ja tarina. Videoilla tarkotan niitä kunnon videoita eikä niitä paskavideoita joita joutu välillä kattomaan yli 20 kertaa kun ei voinut skipata.
Saas nähä jaksaako tosta platinumia alkaa ees yrittää, ei ainakaan ihan heti.... Mutta nyt on kyllä hyvä fiilis että toikin on menty
<kovaa spoileria toiseksi viimeisen kentän lopusta>
Starkiller pystyy vetämään Voimalla kokonaisen Super Star Destroyerin taivaalta, mutta samaan aikaan höökiviä yksittäisiä TIE-hävittäjiä vastaan pitää tuikutella nurkan takaa vähän voimasalamaa ja toivoa parasta. Voi äiti sentään!
Näin eeppinen hetki olisi toiminut paljon paremmin, kun ensin olisi saanut miehekkäästi hajottaa TIE-hävittäjät yhdellä kertaa ja sen jälkeen kiskoa jättialuksen alas. Nyt mieleen jäi enemmän peräti neljässä aallossa tulleet TIE-kärpäset.
Ne voi siis salamallakin tuhota? Itse koin huomattavasti helpommaksi grabata aina yhden TIEn kiinni ja viskata sen muita päin. Näin saa aika helposti napattua kaikki TIEt pois ilmasta.
Ja sitten vielä niistä komboista. Itsekään en niitä jaksanut opetella vielä normalilla pelatessa, mutta Sith Masterilla piti pomoja varten jo opetella ihan helpoimmat, eli esim. [][][]/\ ja [][][]O, jolla sai pomot kaatumaan/paralysoiltua --> armonisku perään ja avot.
Ja tietysti se dash hyppy (X X R1 O) piti opetella, jotta sen yhden holocronin sai Felucia 2:sta.
Ne voi siis salamallakin tuhota? Itse koin huomattavasti helpommaksi grabata aina yhden TIEn kiinni ja viskata sen muita päin. Näin saa aika helposti napattua kaikki TIEt pois ilmasta.
<ja Tontsa ihmettelee, mikä meni pieleen samassa kohtaa>
Arvaa vaan, yritinkö tuota heti ensimmäisenä. En tiedä, mikä meni pieleen, mutta pystyin nappaamaan vain sen aina silloin tällöin ohi lipuvan "raketin". Ja itse asiassa salamatkin osuivat vain siihen, eli piti olla tarkkana ajoituksen kanssa.
Voi sitä turhaantuneisuuden tunnetta kun tuhoaa helvetillisen kasan vihollisia ja sitten kuoleekin parista iskusta --> koko välivideo ja touhu uusiksi.
Ehkä niistä trophyista voi välillä luopua, jos on mielenterveys vaarassa? Itse odotan innolla, että pääsen kakkososan puikkoihin.