Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Suoratoistopalvelut ovat tuhonneet koko alan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Strooper12
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
No, HBO sentään teki Game of Thronesin mikä oli mahtava ja varmaan tulee katsottua vielä uudelleenkin. Ja Last of Us oli tietysti ihan ok

HBO on kyllä tehnyt helvetisti paljon muutakin. Lähes kaikki lempi tv-sarjani ova HBO:n ttuottamia.

The Wire
The Sopranos
Oz
Six Fee Under

Voin kyllä sanoa että HBO on luonut paljon isoa. HBO ei tietysti ole pelkästään suoratoistopalvelu, vaan kaapelitelevisioverkko, jolla on takanaan pitkä historia.
 
Oz
Six Fee Under
Nämä todellakin kolahti kyllä minullekin. Oli tosin tehty ennen suoratoistopalveluja - en oikein tiedä onko tuolla mitään väliä minkään kanssa mutta kun aiheena on suoratoistopalvelut niin otin esille tämän pointin :)

Ainiin, Netflix on tuottanut yhden ison hitin itselleni, nimittäin 'Trailer Park Boys' sarjan! Jaksaa naurattaa vieläkin vaikka kahdesti katsonut läpi nuo kaikki 12 (?) kautta :D
 
Kyllä sen teki J.R.R. Tolkien- Martin.
En ole katsonut enkä lukenut kun ei kiinnosta. Yhtä hyvää kuin kakka saappaan pohjassa.
Oho, Tolkienin tuotanto on sen verran mielekäs ja tuttu että on äijän nimikirjaimet jopa tullut tatuoitua kehoon (ja siis paljon aikaisemmin kun tuli mitään näitä elokuvia). Mutta en ole tuota yhteyttä löytänyt GoTn kanssa. Onko jotain linkkiä laittaa vai maistissa kirjoittelet?
 
Viimeksi muokattu:
Oho, Tolkienin tuotanto on sen verran mielekäs ja tuttu että on äijän nimikirjaimet jopa tullut tatuoitua kehoon (ja siis paljon aikaisemmin kun tuli mitään näitä elokuvia). Mutta en ole tuota yhteyttä löytänyt GoTn kanssa. Onko jotain linkkiä laittaa vai maistissa kirjoittelet?
Synnyin maistissa, mutta siitä ei nyt ole kyse. Kunhan vetelin yhteyksiä. Grr Jrr jne. Hehheh.
 
Kuka nuo loput 10 kautta sitten teki? Tai kustansi? En tiedä mistään mitään muuta kun että ainoastaan Netflixistä saanut nauraa noille urpoille
Taisi olla Showcase, joka tuotti kaudet 1-7 (2001-2007). Tämän jälkeen olikin pitempi tauko ja kasikausi tuli vasta 2014 Netflixin tuottamana. En ole vielä(kään) katsonut kaikkia Netflixin tuottamia kausia, mutta mielestäni ne eivät pääse samalle tasolle Showcase-aikaan verrattuna. Mutta on niitä ihan mielellään katsellut silloin tällöin.

Netflix on kyllä luonut Stranger Thingsin, joka ymmärtääkseni ainakin oli hyvin suosittu jokunen vuosi sitten. Ei tosin enää vaikuttaisi olevan niin pinnalla, mutta en ole sen kummemmin seuraillut asiaa.
 
Taisi olla Showcase, joka tuotti kaudet 1-7 (2001-2007). Tämän jälkeen olikin pitempi tauko ja kasikausi tuli vasta 2014 Netflixin tuottamana. En ole vielä(kään) katsonut kaikkia Netflixin tuottamia kausia, mutta mielestäni ne eivät pääse samalle tasolle Showcase-aikaan verrattuna. Mutta on niitä ihan mielellään katsellut silloin tällöin.

Netflix on kyllä luonut Stranger Thingsin, joka ymmärtääkseni ainakin oli hyvin suosittu jokunen vuosi sitten. Ei tosin enää vaikuttaisi olevan niin pinnalla, mutta en ole sen kummemmin seuraillut asiaa.
Tämä oli yleissivistävää tietoutta. Kiitos. Trailer Park Boys ja yleissivistys tuntuu toisaalta pahalta samassa lauseessa...
 
Eivätkä suoratoistot ole läheskään mikään paikka löytää klassikkoja, ellei puhuta jostain muutamasta hassusta kaikkien tuntemasta hitistä. Tällä hetkellä on todella vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, löytää oikeasti vanhoja elokuvia mistään. Näin on myös onnistuttu poistamaan fyysinen media markkinoilta, kun ihmisille on uskoteltu, että se löytyy suoratoistosta. Mutta jos haluaa nähdä vaikka William Friedkinin Pelon palkkaa tai sen elokuvan alkuperäistä versiota, niin ei mahda mitään. Ei sitä ole missään.
Oman muistikuvani mukaan keskiverto videovuokraamot eivät olleet yhtään sen parempi paikka etsiä noita klassikoita. Niiden valikoimaan kuuluivat ne leffat, jotka kiinnostivat maksavaa yleisöä eniten. On ehkä ollut jotain yksittäisiä paikkoja, joissa valikoima on ollut klassikoiden suhteen parempi, mutta yleisesti ottaen niissä oli sitä samaa huttua, mitä löytyy nykyään suoratoistoista.
Eikä tässä edes ole vielä raapaistu pintaa siitä, että suoratoistot poistavat valikoimista materiaalia jatkuvasti. Westworldia ei enää näe mistään. Eikä Willow-sarjaa tai monta muuta elokuvaa, jotka vaan poistettiin verokevennysten vuoksi.
Kyllä ne levyt poistuivat vuokraamoistakin sitä mukaan, kun niiden kunto alkoi olemaan liian huono.
Väitän että Yle Areenassa on viimeisen parin vuoden ajan ollut jatkuvasti Chaplinia ja Hitchcockia nähtävänä. Mutta aina vain leffa tai kaksi.
Areenasta löytyy paljonkin sellaisia leffoja, joita ei muualta saa. Toki ne ovat siellä aina rajatun ajan (pois lukien suomalaiset klassikot), mutta kaikkea ei voi saada. Toki areenan rajapinta on avoin, joten sitä kautta niitä voi latailla omalle koneelle talteen. Kannattaa tutustua ohjelmiin FlickFetch (windows) ja yle-dl (linux ja mac).
 
Oman muistikuvani mukaan keskiverto videovuokraamot eivät olleet yhtään sen parempi paikka etsiä noita klassikoita. Niiden valikoimaan kuuluivat ne leffat, jotka kiinnostivat maksavaa yleisöä eniten. On ehkä ollut jotain yksittäisiä paikkoja, joissa valikoima on ollut klassikoiden suhteen parempi, mutta yleisesti ottaen niissä oli sitä samaa huttua, mitä löytyy nykyään suoratoistoista.

Kyllä ne levyt poistuivat vuokraamoistakin sitä mukaan, kun niiden kunto alkoi olemaan liian huono.

Areenasta löytyy paljonkin sellaisia leffoja, joita ei muualta saa. Toki ne ovat siellä aina rajatun ajan (pois lukien suomalaiset klassikot), mutta kaikkea ei voi saada. Toki areenan rajapinta on avoin, joten sitä kautta niitä voi latailla omalle koneelle talteen. Kannattaa tutustua ohjelmiin FlickFetch (windows) ja yle-dl (linux ja mac).

Vuokraamot eivät olleet se ainoa paikka, mistä niitä elokuvia sai. Fyysinen media on aina parempi ratkaisu kuluttajalle ja kulttuurille ylipäänsä.
 
Kiinnostaisi kyllä syväanalyysi siitä, että koska elokuvaharrastajan on ollut helpompaa päästä näkemään eri elokuvia kuin juuri tänä aikakautena?
Sanotaan nyt vaikka, että haluaisi tutustua italialaisen elokuvien klassikoihin, mutta nähdä myös öö vaikkapa jonkinlaista kulttimainetta nauttivan Ebola Syndromen ja ja sitten pitäisi ottaa myös Bollywoodia ja vanhaa japanilaista elokuvaa Kurosawaa laajemmin haltuun.
Kaikki ei varmasti onnistu nytkään, mutta onko se ollut joskus helpompaa kuin nyt? Onko suoratoisto pilannut mitä?
En ole enää hetkeen seurannut leffojen fyysisiä julkaisuja, mutta eikö Criterion Collection jatka klassikkojen fyysisiä julkaisuja ihan hyvään tahtiin nykyäänkin?
Nämä siis vilpitöntä ihmettelyä hepulta, joka ei tunnu ehtivän katsomaan kaikkia klassikoita mitä edes Yle Areenasta tulee vastaan, ja joka luopui tästäkin syystä Mubi-tilauksesta. Tähän kun lisää vielä Reginassa pyörivän elokuva-arkiston, kirjastojen tarjonnan ja digitaaliset leffavuokraamiset niin elän kyllä sellaisessa yltäkylläisyydessä, että voisi lopettaa kaiken muun tekemisen ja silti ei näkisi kaikkea jännää.
Noh, tämä meni vähän ohi siitä, että joku ehdottomasti haluaa nähdä yhden tietyn elokuvan.

Siinä vaiheessa jos joku nykyinen megastara tekee uutta sisältöä ollen edelleenkin megastara kolmenkymmenen vuoden kuluttua niin voitaneen laskea oikeaksi megastaraksi. :)
Tämäpä aika tiukka ja tuhdisti nostalgialta tuoksuva mittari, mutta vahvistaapa ainakin sen, että ensimmäisen viestin listasta Led Zeppelin ja CCR eivät ole megastaroja :D
Pink Floyd ja ABBAkin säilyttävät megastaratittelinsä vain koska sattuivat tekemään comeback-levyjä, joita kukaan tuskin muistelee sen suuremmin enää perästä. Aktiiviuransahan eivät todellakaan kestäneet 30v.
Tämä siis silloin, jos mittari pätee yleisestikin, eikä omia lemppareita kohdella eri tavoin.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Kiinnostaisi kyllä syväanalyysi siitä, että koska elokuvaharrastajan on ollut helpompaa päästä näkemään eri elokuvia kuin juuri tänä aikakautena?
Sanotaan nyt vaikka, että haluaisi tutustua italialaisen elokuvien klassikoihin, mutta nähdä myös öö vaikkapa jonkinlaista kulttimainetta nauttivan Ebola Syndromen ja ja sitten pitäisi ottaa myös Bollywoodia ja vanhaa japanilaista elokuvaa Kurosawaa laajemmin haltuun.
Kaikki ei varmasti onnistu nytkään, mutta onko se ollut joskus helpompaa kuin nyt? Onko suoratoisto pilannut mitä?
En ole enää hetkeen seurannut leffojen fyysisiä julkaisuja, mutta eikö Criterion Collection jatka klassikkojen fyysisiä julkaisuja ihan hyvään tahtiin nykyäänkin?
Nämä siis vilpitöntä ihmettelyä hepulta, joka ei tunnu ehtivän katsomaan kaikkia klassikoita mitä edes Yle Areenasta tulee vastaan, ja joka luopui tästäkin syystä Mubi-tilauksesta. Tähän kun lisää vielä Reginassa pyörivän elokuva-arkiston, kirjastojen tarjonnan ja digitaaliset leffavuokraamiset niin elän kyllä sellaisessa yltäkylläisyydessä, että voisi lopettaa kaiken muun tekemisen ja silti ei näkisi kaikkea jännää.
Noh, tämä meni vähän ohi siitä, että joku ehdottomasti haluaa nähdä yhden tietyn elokuvan.
Elokuvia on tullut keräiltyä yli 20 vuotta, mutta on todella vaikea verrata menoa aikojen välillä. 2000-luvun alussa oli pirun vaikea saada käsiin tiettyjä elokuvia koska suomen harvinaislaatuinen sensuuri oli vielä vahvasti voimissaan. Meni vuosia, että tiettyjä pätkiä edes saatiin tänne.

Toki silloinkin Filmifriikit ja Pieni leffakauppa auttoivat asiaan, mutta se vaati sitten tietotaitoa hommata aluevapaa soitin ja tietenkin tarpeeksi kielitaitoa katsoa leffoja ilman tekstityksiä. Jos näitä ei ollut, niin moni klassikko jäi varmasti näkemättä.

Nykyään toki julkaistaan paljon pienempiä nimikkeitä eri art house putiikkien toimesta, mutta en sanoisi tilanteen huimasti parantuneen. Monet mestat ovat lukinneet arkistonsa täysin, eikä esimerkiksi Warner Brosin tai Universalin tiettyjä nimikkeitä saa mistään. Joskus ne pakataan rajoitettuihin kokoelmiin, mutta yksittäisinä kappaleina ei ole puhettakaan, että tietty painosta saisi tilattua.

Sitten vielä nämä eilen tulleet uutiset siitä, että Disney lopettaa fyysisen median julkaisemisen muutamissa maissa kokonaan, niin vähintäänkin alkaa ahdistaa kulttuurin kannalta.

Eikä se, että esim. Kurosawaa näkee Criterion-kanavalta (jota ei siis suomessa saa ollenkaan) merkitse, että tilanne olisi mitenkään mainio. Jos tahtoo tiirailla Mizoguchin alkupään toutantoa, Ishiro Hondan pienempiä tuotoksia, Ozun ensimmäisiä elokuvia tai Kon Ichigawan töitä, niin nopeasti voi huomata, ettei niitä ole missään saatavilla. Mizoguchin töistä julkaistiin yksi boksi Arrown toimesta kymmenen vuotta sitten, eikä sen lisenssiä ole uusittu sen jälkeen. Nykyään moisesta saa pulittaa yli tuhat euroa.

Suoratoistoissa on kuitenkin pohjimmiltaan kyse kontrollista. Studiot eivät halua, että kuluttajat omistavat mitään. Se tarkoittaisi, että he katsovat samaa elokuvaa monta kertaa ja maksaisivat siitä vain kerran. Mutta se johtaa ajatteluun, että jos jotain elokuvaa katsotaan vähän, niin sen arvo on olematon ja näin ollen sitä ei tarvitse tarjota. Se tekee kulttuurista binaarista, mikä on kauhistuttava ajatus.
 
Niin, eli huoli on enemmänkin elokuvien omistamisen mahdollisesta vaikeutumisesta jatkossa, ei niinkään elokuvien näkemisen vaikeutumisesta. Jotenkin sitä kuitenkin kuvittelee, että elokuvien oikeudet omistavilla tahoilla ois jatkossakin halu tehdä leffoilla rahaa jotenkin, eli ts. pitää ne nähtävillä vaikka digivuokraamoissa/kaupoissa tai striimauspalveluissa. Mutta toki silloin kontrolli säilyy tiukemmin studioilla, kuten kirjoititkin.

Huoli jonka voin ymmärtää, vaikken sitä jaakaan, kun en ole striimauspalveluiden parannuttua tainnut ostaa kuin yhden elokuvan alelaarista. (Vinyylilevyjen ostaminen on sitten toki eri asia :D)
 
Niin, eli huoli on enemmänkin elokuvien omistamisen mahdollisesta vaikeutumisesta jatkossa, ei niinkään elokuvien näkemisen vaikeutumisesta. Jotenkin sitä kuitenkin kuvittelee, että elokuvien oikeudet omistavilla tahoilla ois jatkossakin halu tehdä leffoilla rahaa jotenkin, eli ts. pitää ne nähtävillä vaikka digivuokraamoissa/kaupoissa tai striimauspalveluissa. Mutta toki silloin kontrolli säilyy tiukemmin studioilla, kuten kirjoititkin.

Huoli jonka voin ymmärtää, vaikken sitä jaakaan, kun en ole striimauspalveluiden parannuttua tainnut ostaa kuin yhden elokuvan alelaarista. (Vinyylilevyjen ostaminen on sitten toki eri asia :D)
Ei, vaan kyse on niiden näkemisestä myös. Näitä mainittuja harvinaisuuksia, jotka ovat vain pieni esimerkki, ei löydy suoratoistosta.

Kuten ei löydy Westworldia tai Willowta tai niitä elokuvia, joita studiot eivät halua laittaa julki ties mistä syystä.
 
Avainsana ihmettelyssäni oli vaikeutuminen, ei vaikeus (onhan tietyt leffat olleet vaikeita, osa jopa legendaarisen vaikeita nähtäviä jo aiemmin).

Eli onko esim. Ozun varhaistuotantoa ollut ennen helpompi nähdä kuin tänä päivänä? Vai siintääkö edessämme uskottava skenaario, jossa vanhojen leffojen näkeminen muuttuu vaikeammaksi kuin mitä se oli vielä hetki sitten? Tätä minä ihmettelin ja ihmettelen yhä.

Ymmärrän, että tiettyjä leffoja ei ole striimauspalveluissa. Mutta oliko näitä samoja leffoja helppo saada käsiinsä ennenkään?
Edelleen, en tiedä harvinaisten elokuvien dvd-painoksista muuta kuin sen, että helvetin harvinaista on ollut.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Ylös Bottom