Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Suoratoistopalvelut ovat tuhonneet koko alan

Strooper12

Well-Known Member
Kärkäs otsikko

Perustelen tämän nyt tässä. Musiikkimaailmassa ainakin on enää vaikea päästä otsikoihin kun tarjoamaa on vaan niin paljon, sinne on helppo päästä sisään - sama elokuvamaailmassa, massaaa alkaa olemaan paljon. Helppo saada sisältöä esille mutta melko heikoin palkkioin. Sisällön esittäjät kun vetää ison siivun tuosta tuotannosta.

Superstaroja tänä päivänän nykyään:
1. Pink Foyd
2. Arnold Swartceneggererer(?)
3. Sylvester Stallone
4. Iron Maiden
5. Robert de Niro
6. Al Pacino
7. Metallica
8. CCR
9. Led Zeppelin
10. ABBA

Olen jotenkin ajatellut asian niin että aikana milloin tarjontaa oli vähemmän niin oli helpompi luoda näitä 'isoja ilmiöitä'. Nyt kun tarjonta on räjähtänyt niin sieltä on vaikeampi päästä megastara asemaan. Onko kehitys oikeaan suuntaan vai väärään, en tiedä. Quantity over quality?

Mielipiteitä? Olenko vaan niin vanha parta etten näe näitä uusia 'megastaroja' missä niitä vielä katsotaan/kuunnellaan isältä pojalle? Onko niitä?

Mutta missä on huomisen isot ilmiöt?? Kenessä on potentiaalia nousta parin sukupolven legendaksi tulevaisuudessa?

p.s. vin diiselit ja kumppanit ei todellakaan omalla listalla ole (ainakaan vielä) mitään legendoja omalla sarallaan
p.s.s. Rammstain on tehnyt pitkän uran ja jos ei olisi mennyt Lindemann kikkailemaan niin olisi ehkä joskus tulavaisuudessa saada papukaijatarran
 
Viimeksi muokattu:
Ongelma on "mulle kaikki heti", eli kapitalismi on ajanut taiteen ohi.
Mitään riskejä ei uskallata ottaa ja kaikki uuden taiteen tekijät torpataan heti, koska kuvitellaan ettei ne tuota mitään, siis rahaa.
Marvel / Disney paska on hyvä esimerkki missä mitään uutta ei uskalleta tehdä, vaan kaikki kopioidaan olemassa olevasta, loistavana esimerkkinä uudet Star Wars paskat.

Siis ongelma on siinä ettei taiteelle ole enää tilaa, kaikki on raha paskaa mikä kiinnostaa.

Yksittäisille AAA leffoille, vaikka nyt kasari RoboCopille ei ole enää tilaa, kukaan ei halua ottaa riskiä ja tehdä jotain uutta tai ei anneta mahdollisuuksia tehdä.
 
Viimeksi muokattu:
Ongelma on "mulle kaikki heti", eli kapitalismi on ajanut taiteen ohi.
Mitään riskejä ei uskallata ottaa ja kaikki uuden taiteen tekijät torpataan heti, koska kuvitellaan ettei ne tuota mitään, siis rahaa.
Marvel / Disney paska on hyvä esimerkki missä mitään uutta ei uskalleta tehdä, vaan kaikki kopioidaan olemassa olevasta, loistavana esimerkkinä uudet Star Wars paskat.

Siis ongelma on siinä ettei taiteelle ole enää tilaa, kaikki on raha paskaa mikä kiinnostaa.
Star wars koki inflaation täällä meillä kanssa kun sitä alettiin tykittämään oikealta ja vasemmalta. (lähinnä spinoffien muodossa, sarjoja sekä elokuvia) Enää jaksa innostua koko aiheesta siinä missä olin iso fani aikanaan
 
Viimeksi muokattu:
Tottakai on nykypäivänä hyviä sarjoja / leffoja vaikka nyt The Expanse tai The Peripheral ja monta muuta.
Voiko tulla Schwarzeneggerin kaltaisia mega staroja, ..varmasti, mutta ne tapahtuu somessa persettä keikuttamalla, ei leffoja tai musaa, eli taidetta tekemällä.

Arskakin pullisteli muskeleitaan aikoinaan, mutta siellä takana oli monta hemmetin hyvää leffaa.

Nykyään tarvitaan silikoni perse ja monta hölmöläistä, niin tähteys on taattu.

Jos lähetään pureutumaan siihen, että onko Arskan leffat vaikka nyt esim. Total Recall taidetta, niin se onkin oma juttunsa. Omasta mielestä on, paljon enemmän kuin joku perseen keikuttaminen instassa.

°°°°°′′°°°°°°′°°°√√√√√πππππ𧧧§§∆∆∆∆

Unohdin, että tää paska foorumi yhdistää viestit...ei helvettiä, eikö tähän saisi jotain muutosta
 
Viimeksi muokattu:
Muutama vuos sitten ostelin vielä cd-levyjä lähinnä cdonista ja äxästä, mutta olen siirtynyt käyttämään Tidalia, koska on se vaan paljon helpompaa kun ei tarvii koko ajan vaihdella levyjä koneeseen. Puhelimella langattomilla kuulokkeilla kuuntelen pelkästään nykyään.

En usko että suoratoistopalvelut on syynä "megastarojen" vähyyteen, vaan että sitä tarjontaa on vaan niin perkeleesti nykyään, niin siinä on vaikea erottautua.

Tidalissa niinkuin Game Passissa on se hyvä puoli että tulee kuunneltua/pelattua sellaisia bändejä/pelejä, joita ei muuten olisi tullut koettua/kokeiltua, mutta sitä en tiedä saako ne artistit/pelinkehittäjät suoratoiston kautta sitte miten paljon rahaa, todennäköisesti aika vähän.

Kyllä näistä uusista tähtien sodista Andor oli ainakin ihan hyvä, mutta Mandalorianin 3. kausi oli jo aika heikko. Episodit 4,5,6 oli parhaita, 1,2,3 ihan paskoja, 7,8,9 pystyi juuri ja juuri katsomaan.

Tuskinpa sellaista esim. Panteran tapaista ilmiötä enää tulee, veljen kanssa tuli pohdiskeltua, että eipä voi mitään niin hyvää bändiä enää tulla. Jos tulee, niin samanlaista suosiota sillä tuskin tulee olemaan.

Alkaloidin uutta levyä lähinnä tässä nyt odotellaan.

p.s.s. Rammstain on tehnyt pitkän uran ja jos ei olisi mennyt Lindemann kikkailemaan niin olisi ehkä joskus tulavaisuudessa saada papukaijatarran
Mikäs bändi se tuollainen on? :) Rammstein on kylläkin tuttu, pari lättyä tuli jopa ostettua pari vuosikymmentä sitten.
 
Viimeksi muokattu:
Tässäpä hyvä topikki. Mä olen itse myös miettinyt samaa usein. Esim. musiikki. Missä ovat nuoret vihaiset teinit jotka haistattaa paskat kaikelle tutulle ja turvalliselle, heittävät tunnetut genret ja tyylit roskikseen ja rakentavat jotain täysin uutta?

Johtuuko se siitä että nykyään kaikki on niin helppoa? Käytännössä jokaisella on varaa hankkia kohtuu hyvä kitara yms. Jos ei kotimaasta niin netin kautta saa tilattua ulkomailta halpoja soittimia.
Entäs soittotaito? Youtube on täynnä opetusvideoita eri soittimille joten opettelu ei ole vaikeaa. Jokainen voi opetella soittoa omalta sohvaltaan.
Jokainen voi myös nauhoittaa omaa musiikkiaan omalla tietokoneellaan ja miksata siihen huippusoundit ihan itse.

Tähän kun heittää verokiksi "ne vanhat hyvät ajat" jolloin soitettiin paskoilla soittimilla, lähes olemattomalla soittotaidolla ja äänitys oli sitä sun tätä niin johan siitä sekoilusta syntyi jo tahtomattaankin jotain uutta. Voi vaan miettiä kuinka paljon epävireiset kitarat ja väärin soittaminen ovat oikeasti vieneet rock-musiikkia eteenpäin. Veikkaisin että paljon.

Nyt perkele kakarat ryhtiä siihen touhuun! Älkää pilatko nuoruuttanne olemalla niin hiton järkeviä. Hölmöilkää ja sekoilkaa niitten soittimienne kanssa. Haistattakaa paskat vanhoille pieruille ja pistäkää ranttaliksi! :)

Jatketaas vielä vähän. Tuossa kun oli puhetta Star Warseista niin eikös niidenkin elokuvien visuaaliseen ilmeeseen vaikuttanut isosti rahan puute.
Muistan lukeneeni jostain että ensimmäistä elokuvaa tehdessä Lucasilla ei ollut varaa rakentaa kunnon lavasteita joten niitä väsättiin sitten kaiken maailman romuista ja juuri tästä syystä elukuviin syntyi se ominainen kulunut ja rähjäinen ilme. Joka siis on mun mielestä iso osa sitä Star Warsin viehätystä. Ei isoja futuristisia kaupunkeja vaan kaikki tapahtuu jossain aavikoilla ja metsissä. Ruosteisia kulkuneuvoja ja sään pieksemiä pieniä rakennuksia keskellä erämaata.
 
Viimeksi muokattu:
Mielipiteitä? Olenko vaan niin vanha parta etten näe näitä uusia 'megastaroja' missä niitä vielä katsotaan/kuunnellaan isältä pojalle? Onko niitä?

Tavallaan joo sillä varmasti nuoremmilla sukupolvilla on ne omat suosikit joita ne kuuntelee vielä 20-30v päästä ihan kuten me kuunnellaan jotain metallicaa.
Mun mielestä helppo saatavuus on vaan iso plussa ja mä saan aina lämpimiä fiiliksiä jos kuuntelen tubesta jotain 90 luvun alkupuolen hc technoa ja näen kommentin jossa joku kertoo löytäneensä koko genren vasta pari vuotta sitten.
Itsehän olen hc technoa kuunnellut melkein sen synnystä asti, mutta vain sen takia kun broidi aikoinaan lainasi kaveriltaan pari kasettia.
Ilman tuota koko genre olisi jäänyt multa pimentoon yli kymmeneksi vuodeksi.

Sama homma cradle of filthin kohdalla joka on ehkä se isoin suosikki. Tuotakin olen kuunnellut ekasta albumista lähtien samasta syystä.
Melkein sama homma marilyn mansonin kanssa, mutta sitä sentään kuunteli oma kaveri joka tuli käymään kotipaikkakunnalla ylä-asteen jälkeen joten siltä tuli kopsattua talteen antichrist superstar ja nyt löytyy useampi levy hyllystä.

Nykyäänhän tuben kautta tulee löydettyä vaikka mitä kuten tuolta musa triidistäkin voi kuunnella.
Omia löytöjä esim mongoli metallia soittava the hu, lovebites joka soittaa ns. kikkeliheviä vaikka on tyttöbändi japanista ja the warning joka on myös tyttöbändi ja rokkaa ihan kybällä.

Sama homma näyttelijöiden kohdallakin.
Joo joku arska on kova action tähti, mutta lähinnä nostalgian takia, koska se oli "the action star" ysärillä.
Mulla ei ole mitään ongelmaa nostaa vaikka joku Jason Statham samalle tasolle tai vielä ylemmäs. Onhan eka crank top-3 toimintaleffoissa kuitenkin.
 
Jatkan tähän vielä että meidän nyt jo täysi-ikäiset lapsetkin on kovasti tykännyt näistä minun sukupolven 'isoista ilmiöistä'. Eli on kirjaimellisesti isältä pojalle (ja tytöille).
Katsooko minun tulevat (toivottavasti) lapsenlapset esim. Fast and Furious elokuvia? Epäilen vahvasti.
 
Star wars koki inflaation täällä meillä kanssa kun sitä alettiin tykittämään oikealta ja vasemmalta. (lähinnä spinoffien muodossa, sarjoja sekä elokuvia) Enää jaksa innostua koko aiheesta siinä missä olin iso fani aikanaan
Näemmä Disneylläkin on herätty tähän:
 
On inhmillistä, että ihmiset kiinnittyvät artisteihin, elokuviin, peleihin jne. joita he kuluttivat nuorina - silloin kun elämä oli vaivatonta ja helppoa ja kaikki tuntui rullaavan.
On kuitenkin näköalatonta ja typerää jumittua näihin asioihin ja jotenkin kuvitella, että juuri ne olisivat jotenkin objektiivisesti mitattuna kulttuurihistorian merkkipaaluja ja että sen jälkeen ei ole tullut kuin p*skaa. Tässä päätyy helposti olemaan nostalgiapieruja haisteleva setämies, joka höpisee 2020-luvullakin jonkun saatanan CCR:n supertähteydestä eikä ymmärrä, millaisia lippumääriä esim. Taylor Swift myy kiertueillaan.

Ei siinä, onhan tietynlainen yhteinäiskulttuuri kuollut ja sitä kautta sellaiset aivan kaikkien tuntemat megailmiöt vähenemään päin. Mutta mitä sitten, onko se oikeasti ongelma? Cha cha cha oli (mielestäni ihan hauska) ilmiö, mutta mitä sitten?

Omasta mielestäni viihdekenttää vaivaa raskaasti kaksi asiaa, eikä kumpikaan suoraan ole suoratoiston syy:

1) Ihmiset, edes ne toimeentulevat, eivät ole enää valmiita maksamaan musiikista. Siis juuri ja juuri ehkä sen kympin kuussa Spotifyista, monet eivät siitäkään. Ja
2) jos musiikista maksetaan jotain enemmän, niin ne on kalliit liput jonnekin festareille / stadionille katsomaan lapsuudesta tuttua bändiä, joka on tehnyt parhaat biisinsä ennen vuotta 1991. Ja sama nostalgisointi koskee elokuvia, tv-sarjoja, videopelejä. Leffateatteriin raahaudutaan katsomaan Bondia, Top Gunia ja Indiana Jonesia - niitä tuttuja suosikkeja. Jos kerran repäistään ja mennään katsomaan jotain uutta kotimaista leffaa, niin se on Sisu, joka muistuttaa niistä vanhoista hyvistä amerikkalaisista toimintapätkistä.
Halutaan vanhaa ja tuttua, ehkä uudelleenkierrätettynä.

Mihinkään uuteen, pienimuotoiseen, kokeilevaan, jännittävään ei isommilta väkimääriltä valu rahaa. Mistä h*lvetistä sitä stten syntyisi? Lopputulemana on Vain Elämää -Suomi, jossa periaatteessa netin kautta vähän mikä vaan voisi breikata, mutta oikeasti meillä pyörii muutamat tylsät samat artistit festareilla ja ulkomailta raahataan has beenejä esiintymään, jos heitäkään.

Tässä jää jokaiselle sitten vaihtoehdoksi pohtia onko itse osa ratkaisua vai ongelmaa.

(Ja tämä oli melko kyynistä liioittelua - kun uskaltautuu marginaaliin niin jatkuvasti löytyy uusia kiinnostavia keikkoja, levyjä, artisteja, leffoja ja pelejä. Suoratoisto ei ole oikeasti tuhonnut mitään.)

Edit: Lisätty maininta leffateatterikäyttäytymisestä.
 
Viimeksi muokattu:
Pakko palata asiaan viimeisimmän uutisen myötä. Coldplay on myynyt 7,5 miljoonaa keikkalippua kiertueellaan ja myynee Suomessa Olympiastadionin kolmena peräkkäisenä iltana loppuun.

Ei, kyseessä ei ole kovin uusi (saati omasta mielestäni lainkaan hyvä) bändi, mutta tämän, Taylor Swiftin, Ed Sheeranin ja muiden supersuosittujen artistien aivan täydellinen ohittaminen vain siksi ettei niistä itse välitä kertoo siitä, ettei oikeastaan ole seurannut musiikkia enää sen oman nuoruuden jälkeen. (Kaikki mainitut esimerkit ovat toki tehneet musiikkia jo pidempään)

Mutta niin: Stadion-tason esiintyjiä / valtavia ilmiöitä löytyy yhä.
Ja toisaalta marginaalissa tehdään tälläkin hetkellä kaikkea jännää jazzista punkkiin ja kunnon louhinnasta poppiin.
Jos nämä eivät osu omalle tutkalle tai omaan makuun niin sitten vikaa pitää lähteä etsimään jostain muusta kuin siitä, että musiikki olisi pilalla.

Mennäänpä keikoille itse kukin.
 
Ei, kyseessä ei ole kovin uusi (saati omasta mielestäni lainkaan hyvä) bändi, mutta tämän, Taylor Swiftin, Ed Sheeranin ja muiden supersuosittujen artistien aivan täydellinen ohittaminen vain siksi ettei niistä itse välitä kertoo siitä, ettei oikeastaan ole seurannut musiikkia enää sen oman nuoruuden jälkeen. (Kaikki mainitut esimerkit ovat toki tehneet musiikkia jo pidempään)
Voisikohan näiden ohittaminen johtua siitä, että oma suosikkimusiikki on aivan erilaista. Omat viimeisimmät keikkakokemukseni ovat Rammstein, Evanescence ja Nightwish. Kaikki tekevät edelleen musiikkia ja parhaat hitit ovat taatusti tehty meikäläisen nuoruusvuosien jälkeen. Olen silti pysynyt ajan tasalla kun kaikki nuo nimeämäsi artistit ovat tuttuja ja niiden kappaleitakin olen kuullut.
 
Myös tähän pitää mainita, että molemmat Oppenheimer ja Barbie tahkovat rahaa ihan uskomattomalla vauhdilla, rikkoen ennätyksiä kaikkialla. Samaan aikaan Mission Impossible 7 näyttää floppaavan.

Kyllä ihmiset maksavat uudesta ja erilaisesta, mutta sitä pitää ensin tarjota heille. Tai antaa mahdollisuus yleisön ensin löytää se asia. Ilman esimerkiksi fyysistä mediaa, vuokraamoja tai kirjastoja moni nyt klassikkona pidetty teos olisi jäänyt täysin unholaan.

Suoratoisto on kulttuurin kannalta loppujen lopuksi vain pahasta niin elokuvien, musiikin ja pelien saralla.
 
Suoratoisto on kulttuurin kannalta loppujen lopuksi vain pahasta niin elokuvien, musiikin ja pelien saralla.
Minä en pitäisi tuota niin mustavalkoisena asiana. Teatterilevitykseen päätyvät elokuvat tuntuvat suurelta osin olevan nykyään noita jatko-osia ja jatko-osien jatko-osia. Mm. Netflix on taas tuottanut omaan kokoelmaansa monia sellaisia leffoja, jotka eivät ehkä keräisi suuria massoja lippuluukuille. Lisäksi suoratoistopalvelut sisältävät varsin runsaastikin vanhoja klassikoita, joita ei muuten näkisi missään.
 
Minä en pitäisi tuota niin mustavalkoisena asiana. Teatterilevitykseen päätyvät elokuvat tuntuvat suurelta osin olevan nykyään noita jatko-osia ja jatko-osien jatko-osia. Mm. Netflix on taas tuottanut omaan kokoelmaansa monia sellaisia leffoja, jotka eivät ehkä keräisi suuria massoja lippuluukuille. Lisäksi suoratoistopalvelut sisältävät varsin runsaastikin vanhoja klassikoita, joita ei muuten näkisi missään.
Tämä on ongelma, minkä suoratoisto on itse aiheuttanut. Pienille elokuville aluksi luvattiin paikka suoratoistossa, joka sitten unohdettiin heti. Normaaleilla budjeteilla varustettuja tuotantoja ei enää nähdä, koska niille ei ole alustaa, mistä saisi rahat takaisin helposti. Ei ole videovuokraamoja, missä esim. Grisham-jännärit tai pienet komediat löytävät yleisönsä.

Eivätkä suoratoistot ole läheskään mikään paikka löytää klassikkoja, ellei puhuta jostain muutamasta hassusta kaikkien tuntemasta hitistä. Tällä hetkellä on todella vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, löytää oikeasti vanhoja elokuvia mistään. Näin on myös onnistuttu poistamaan fyysinen media markkinoilta, kun ihmisille on uskoteltu, että se löytyy suoratoistosta. Mutta jos haluaa nähdä vaikka William Friedkinin Pelon palkkaa tai sen elokuvan alkuperäistä versiota, niin ei mahda mitään. Ei sitä ole missään.

Tai sitten jos on, niin pitää tyytyä versioon, jonka studio päättää esim. lisenssien tai jonkin muun vuoksi typistää, leikata tai julkaista vain heikompana versiona. Ohjaajan versioita on vaikea löytää, joskus olemassa on vain dubattuja pätkiä, tai sitten vaikka Simpsonien tapauksessa kokonaisia jaksoja on poistettu siksi, että jollain tuottajalla on mennyt hysteeridokkarin myötä herne nenään.

Eikä tässä edes ole vielä raapaistu pintaa siitä, että suoratoistot poistavat valikoimista materiaalia jatkuvasti. Westworldia ei enää näe mistään. Eikä Willow-sarjaa tai monta muuta elokuvaa, jotka vaan poistettiin verokevennysten vuoksi.
 
Eivätkä suoratoistot ole läheskään mikään paikka löytää klassikkoja, ellei puhuta jostain muutamasta hassusta kaikkien tuntemasta hitistä. Tällä hetkellä on todella vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, löytää oikeasti vanhoja elokuvia mistään.

Näinpä. Mistä palvelusta löytäisin esimerkiksi Charlie Chaplinin mykkäfilmit? Tai Hitchockin? Voi toki olla, että ne ovat jossain palvelussa ovat, mutta eivät vaan ole osuneet silmään. Nämä esimerkit löytyvät toki dvd:nä omasta kokoelmasta, että ei sen puoleen, että niitä kaipaisin.
 
Viimeksi muokattu:
En ota kantaa siihen mikä elokuva löytyy mistäkin tai mikä ei löydy ja onko elokuvien ja sarjojen suoratoistopalvelut paskaa vai ei, mutta jos haluaa tietää löytyykö joku elokuva jostain ilman että täytyy kahlata läpi jokaisen suoratoistopalvelun valikoima, niin suosittelen JustWatch -sovellusta.

Löytyy niin Google Play -kaupasta, kuin Apple Storesta. Hiton hyvä appi tarkistamaan löytyykö joku leffa jostain minkä haluaisi katsoa.
 
Eivätkä suoratoistot ole läheskään mikään paikka löytää klassikkoja, ellei puhuta jostain muutamasta hassusta kaikkien tuntemasta hitistä. Tällä hetkellä on todella vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, löytää oikeasti vanhoja elokuvia mistään.

Tämä on itselleni iso ongelma. Ne oikeasti vanhat klassikot on hankalia löytää. Kerran etsin yhtä ranskalaista 60-luvun filmiä, ja ainut digivuokraamo missä se oli saatavilla, oli Amazon, ja sielläkin vain pilattuna englanniksi dubattuna versiona.
 
Jos Beastie Boysin todellinen musiikkirakastaja ja monipuolinen musiikkimies Adam Horowitz toteaa, että suoratoisto ja sitä kautta mahdollisuus löytää melkein mikä tahansa hänen aikoinaan pää hiessä levykaupasta metsästämä klassikko yhdellä klikkauksella on vain hyvä asia, niin en minä mene tähän väittämään vastaan.

Ongelma ei ole suoratoistossa itsessään, vaan siitä paljonko suoratoistosta ollaan valmiita maksamaan / paljonko suoratoistosta kertyy rahaa artisteille / jne.
Joku toki voisi sanoa, että kun eritoten musiikin osalta suoratoisto on mitä on, niin tämä = suoratoisto on ongelma. Nähköön asian sitten näin.

Tidalilla oli ainakin tovi sitten Hifi-tilaus, joka maksoi 14 euroa kuukaudessa ja jossa 10% kk-maksustasi meni suoraan artistille, jota kuuntelit eniten. Jokin tällainen malli mahdollistaisi jo selvästi reilummalla tavalla suoratoistolla tienaamisen ja itsensä musiikilla elättämisen.

edit: Itse toki käyn leffateatterissa ja ostan levyjä, joten olen valmis maailmaan ilman suoratoistoa :cool: Tosin jos yritätte pakottaa ostamaan musiikkitiedostoja tai elokuvia fyysisessä muodossa, niin nousen barrikaadeille.

Näinpä. Mistä palvelusta löytäisin esimerkiksi Charlie Chaplinin mykkäfilmit? Tai Hitchockin? Voi toki olla, että ne ovat jossain palvelussa ovat, mutta eivät vaan ole osuneet silmään. Nämä esimerkit löytyvät toki dvd:nä omasta kokoelmasta, että ei sen puoleen, että niitä kaipaisin.
Väitän että Yle Areenassa on viimeisen parin vuoden ajan ollut jatkuvasti Chaplinia ja Hitchcockia nähtävänä. Mutta aina vain leffa tai kaksi.
 
Viimeksi muokattu:
Vaikka avausviestissäni olinkin kärkäs, olen suoratoistopalvelujen suuri kuluttaja. Spotify, Youtube premium, Viaplay, Netflix, HBO Max ja Disney+ ollut jo pitkään. Ja todella iloinen että noista aina löytyy jotain mielenkiintoista katsottavaa ja kuunneltavaa. Mutta onko yksikään noista sisällöntuottajan asemassa luonut mitään isompaa?
No, HBO sentään teki Game of Thronesin mikä oli mahtava ja varmaan tulee katsottua vielä uudelleenkin. Ja Last of Us oli tietysti ihan ok ;) Jakelijan ominaisuudessa ovat tietysti tuoneet mukavasti sisältöä ihmisten saataville. Minulla on vaan tunne (koska olen setämies?) että noin isojen ilmioiden aikakausi on ohi mitä avausviestissäni heittelin.
Siinä vaiheessa jos joku nykyinen megastara tekee uutta sisältöä ollen edelleenkin megastara kolmenkymmenen vuoden kuluttua niin voitaneen laskea oikeaksi megastaraksi. :)
 
Ylös Bottom