Pikaisella parin tunnin kokeilulla sanoisin, että humalainen kameramies, joka on piinannut Tenchun edellisiä osia ei ole poistunut muonavahvuudesta. Tätä voi kyllä korjailla napeista, mutta jos olet tottunut Splinter Cellin oivallisiin kamerakulmiin, niin Tenchussa kohtaa aluksi karvasta pettymyksen kalkkia.
Tosin kun siihen tottuu, niin ei se ole enää kovinkaan paha ongelma. Muuten ainakin alku on hyvin pitkälti samanlainen kuin ensimmäisessä Tenchussa (vieraileepa pelissä muutamia tuttuja naamoja).
Suurin lisäys on moninpeli, jota voi pelata yhteistyössä taikka vastakkain. Yhteistyössä on eri tavoitteita per kenttä. Suurin ilon aihe on se, että yksinpelissä avattuja kenttiä saa auki myös moninpeliin. Lisäksi moninpeliin tulee hahmoja käytettäväksi yksinpelistä. Jokaisella näistä hahmoista on eroavat hyökkäykset sekä liikkuminen vaikuttaisi olevan hiukan erilaista kuin perushahmoilla.
Kokonaisuutena voisikin sanoa, että jos pidit edellisistä Tenchuista, niin tulet varmaan pitämään tästäkin, niin paljon tuttuja elementtejä pelistä löytyy.