Vastaus: The Darkness
Vaikka peli oman kohinansa saikin aikaan, niin tämä ansaitsisi myydä miljardi kappaletta ihan kerronnan ja tunnelman ansiosta, joka on kuningasluokkaa. Huh mikä kokemus. Kyllä, nyt vasta pelasin, kun aikanaan demo ei vakuuttanut. Itseasiassa ostinkin pelin käytettynä vähän puoliväkisin, ja ajattelin että ihme jos tuntia enempää jaksan pelata, mutta kyllä tämä on Boxin FPS-pelien kärkiluokkaa ilman muuta, nyt kun sen läpi menin. Itseasiassa olin sitä mieltä jo ennen puoltaväliä.
Ensinnäkin, tunnelma. Pienet asiat, graffitit, televisiot, ympäristöt, hahmot, valaistukset, mörinät, äänet, möröt, näyt, kuolemanjälkeiset hämykuvat, lataustauoilla Jackien järkeilyt, plus sata muuta pientä mutta erittäin tärkeää asiaa on tukemassa tätä rautaista fiilistelypeliä. Jos ei ole fiilistelytyyppiä, tuskin saa pelistä helvetisti irti, vaikka helvetistihän pelillä on tarjottavana.
Ja toiseksi, muttei vähempänä: kerronta ja tarina skriptattuine kohtauksineen ja hahmoineenkin, on kurkoa ja keisaria. Peli vetää muutaman kerran psykonyrkillä, yllärinyrkillä ja järkytysnyrkillä takaraivoon ja heittää pelaajan "mitä vittua"-tilaan. Tämä tarkoittaa sitä että imeytyy pelin maailmaan, mikä se milloinkin on, kokee parhaimmillaan tunteita (itse koin lähes kaikkia mahdollisia tunneskaalan tunteita erittäin voimakkaasti, kiitos lapsenomaisen eläytymiseni) ja tajuaa kuinka hieno vuoristorata tämä on, ja miten hienosti koko homma on rytmitetty. Tekisi niin mieli spoilata kaikille esimerkeillä että mitä on luvassa, mutta en sitä tee, koska haluan että viimeistään tässä vaiheessa jokainen, joka on joskus harkinnut ehkä tämän pelin hommaavansa, hommaisi sen viimeistään nyt ja näkisi itse mistä on kyse.
Tämä poika oli pelimaailmassa mukana niin voimalla, että harvoin tapahtuu. Mass effectissä olin aikoinaan tähäntapaan erittäin syvästi pelissä "sisällä", vaikkei nämä samanlaisia pelejä toki olekaan.
Nyt, kun peli on ohi (ymmärtänen vielä ettei vaihtoehtoisia loppuja ole), niin tuntuu kuin jotain puuttuisi ja on vähän omituinen olo. Surullinenkin hieman, muutamassa pelissä tapahtuneesta asiasta. Jos peli pystyy tuohon, se ei voi olla a) huono tai b) pelkästään suorituskeskeinen.
Kolmanneksi, alun haparoinnin ja totuttelun jälkeen oikeasti tykkäsin pelin taistelumekaniikasta. Mitä sitten ettei voi suojautua vasemmalla liipaisimella seinään? Mitä sitten että välillä saa lamppua ampua muutaman kerran ennenkuin osuu? Mitä sitten että lonkerot välillä jumittavat? Kun toimintaan pääsi sisälle kunnolla, niin aloin suorastaan pitämään tästä vanhanaikaisen yksinkertaisesta mutta tässä pelissä kuitenkin mielestäni toimivasta taistelusta. Tylsää hetkeä en kokenut taisteluissa, saati sitten itse pelin muissa osioissa.
k18-leima lienee täysin oikeutettu. Se on vielä pientä, että kaivetaan sydämiä perkeleenmoisilla käärmeenpäillä selän läpi ja seivästetään porukkaa. Pahimmat julmuudet ja "älä vittu tee noin"-hetket tulevat vallan muualta kuin pelaajalta itseltään. Pelissä on toistaiseksi järkyttävin kohtaus mikä muistan koskaan pelissä nähneeni ja kokeneeni. Ei jumalauta.
Moninpeliä en edes koita, enkä halua. Ihan yksinpelikokemus tämä on, ja edelleen pitää yllä sitä tosiasiaa että parhaat pelisessiot olen edelleen kokenut ihan yksin. Boxin kun hommasin, niin Condemned, Mass Effect, Bioshock ja nyt tämä, ovat olleet semmoisia paukkuja ettei noita kehtaa myydä ikinä pois. Vähän niinkuin parhaat elokuvanikin, pidän ne hautaan asti hyllyssä vaikken katsoisi niitä koskaan enää.