Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

The Legend of Zelda: Ocarina of Time Remake

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kissanpoika
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Olisiko meillä edes Dark Soulsin kaltaisia pelejä nykymuodossaan ilman OoT:tä.
Itse en kyllä näe että jos Zelda ei olisi keksinyt jotain, niin sitä ei muka missään pelissä olisi ikinä keksitty. Toki se pioneerin viitta aina jollekin menee mutta vaikea kyllä kuvitella ettäkö pelit olisi jääneet ilman OoT:a jumittamaan paikalleen tai jotain.

Monet asiat tosin on olleet joko ensimmäisiä tai uudella tapaa tehtyjä Nintendon peleissä, joten kyllä siellä on mm. Zeldoissa innovoitu.
 
Itse en kyllä näe että jos Zelda ei olisi keksinyt jotain, niin sitä ei muka missään pelissä olisi ikinä keksitty. Toki se pioneerin viitta aina jollekin menee mutta vaikea kyllä kuvitella ettäkö pelit olisi jääneet ilman OoT:a jumittamaan paikalleen tai jotain.

Monet asiat tosin on olleet joko ensimmäisiä tai uudella tapaa tehtyjä Nintendon peleissä, joten kyllä siellä on mm. Zeldoissa innovoitu.
No tätä voi vaan jossitella. Ainoa fakta mitä meillä on, on se, että OoT oli nimenomaan suunnannäyttäjä näillekin peleille ja vielä tänä päivänäkin lähes kaikki toimintapelit käyttää samankaltaista lukitus-strafe systeemiä.

Mutta voihan sitä toki jossitella ja uskoa mitä haluaa.
 
Boldattuihin kohtiin voisi joku todeta, että pelaa tarinaa eteenpäin ja huomaat eräänlaista kehitystä nimenomaan hahmon osalta.

Muutenkaan koko peliä ei kannattane dumata ensimmäisen helpon pomotaistelun jälkeen. Laitetaan vain sen väsymyksen piikkiin.
En minä nyt sentään pelkästään ekan bossin kokemuksella ole kyseisestä pelistä. Tai siis uudesta olen, mutta en tuosta alkuperäisestä. Olen siis pelannut aikoinaan 3DS-versiota aika pitkälle, mutta en ihan loppuun kyllä silloin jaksanut. Oli jotenkin sen verran vanhentunutta grafiikat sekä pelattavuus silloin, että ei kantanut ihan tarpeeksi, vaikka joitain hyviäkin hetkiä oli. Odotin ehkä isompia muutoksia nyt tältä uudelta versiolta, enkä ainakaan tuossa alkuvaiheessa juurikaan paljon hienompaa ulkoasua lukuunottamatta sellaista saanut. Mutta kuten totesin, kyllä tätä varmaan jatkettua tulee. Saattaa silti olla, että jotkut muut pelit menevät juuri nyt ohi kiinnostavuudessa. Ainakin juuri nyt eilen testaamani Onimusha: Way of the Sword vakuutti alun perusteella paljon enemmän, ja peliin jäikin aika vahva kiinnostunut fiilis, ainakin tällä erää. Mutta ei siinä mitään, ehtiihän tuon Ocarina of Timen pariin palata vaikka myöhemminkin.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllähän se jatkuvasti vaihtuukin ja hyvä niin.
Olen vähän eri mieltä tästä. Ainakin itselläni parhaiden pelien terävin kärki on pysynyt samana 90-luvun puolivälistä saakka aina tähän päivään. Alkuperäinen Ocarina of Time on ihan siinä kärkikaksikon kintereillä ja hieman tätä uusioversiota edellä. Uusioversio pelaa sujuvammin, näyttää paremmalta ja siinä on monia pelaamista helpottavia uudistuksia mukana. Alkuperäisen version suurimmat ongelmat liittyvät omalla kohdallani samaan kuin N64-pelien ongelmat yleensäkin, eli ohjaimeen. Se vaiva on toki helposti korjattavissa nykyään. En osaa myöskään olla sijoittamatta näitä pelejä omaan aikakauteensa, joten sekin toki muokkaa näkemystäni.
 
No tätä voi vaan jossitella. Ainoa fakta mitä meillä on, on se, että OoT oli nimenomaan suunnannäyttäjä näillekin peleille ja vielä tänä päivänäkin lähes kaikki toimintapelit käyttää samankaltaista lukitus-strafe systeemiä.

Mutta voihan sitä toki jossitella ja uskoa mitä haluaa.
No joo, voi jossitella mutta aika vähän on luottoa tuhansiin kehittäjiin jos ei vaikka lukitus-strafe -systeemiä voisi keksiä kuin Zelda-tiimi. :D

En vähättele siis aikaansaannoksia ja ekana asioiden tekemistä mutta jo pelkkä indie-kehittäjien kokeilunhalu ja rakkaus lajiin ainakin saa itseni uskomaan että kehitys ei tule jatkossakaan olemaan vain Zeldan tekijöistä, Nintendosta tai muustakaan yhdestä tai parista tahosta kiinni.

Nintendolla on kuitenkin hyvä henki juuri sen suhteen, että kannustetaan tekemään uutta. Ei siis ihme että näitä sieltä suunnasta tulee. Se ja Nintendon resurssit on hyvä yhdistelmä.
 
Saattaa silti olla, että jotkut muut pelit menevät ohi kiinnostavuudessa. Ainakin juuri nyt eilen testaamani Onimusha: Way of the Sword vakuutti alun perusteella paljon enemmän, ja peliin jäikin aika vahva kiinnostunut fiilis, ainakin tällä erää. Mutta ei siinä mitään, ehtiihän tuon Ocarina of Timen pariin palata vaikka myöhemminkin.

Mielenkiintoisesti olen itse kahdesti aloittanut Onimushan ja molemmilla kerroilla jäänyt vähän taka-alalle, vaikka pitäisi olla kyllä täysin itselle tehty näin Kurosawa ja Souls fanina ja muutenkin lajityypin ystävänä. Tosin en oikein Ghost peleihin päässyt myöskään kiinni kovasta yrityksestä huolimatta, mutta Onimusha tulee varmasti jossain välissä pelattua läpi, oli jo niin hieno kulttuuriteko että mallensivat päähahmon Toshiro Mifunen mukaan. En vaan itse saa mitenkään Ocarinan edelle pelilistalla , mutta niin ne menee välillä. :)

Ehkä se on osittain tuo pelattavuus tätä uutta Ocarinaa on niin silkkisen hauska ja rento pelata ja Onimushan kontrollit ei ainakaan alun perusteella tulleet mitenkään täysin luontevasti itselle. Mutta varmasti kun lisää pelaisi niin alkaisi meno maistua paremmin.
 
Viimeksi muokattu:
Olen vähän eri mieltä tästä. Ainakin itselläni parhaiden pelien terävin kärki on pysynyt samana 90-luvun puolivälistä saakka aina tähän päivään. Alkuperäinen Ocarina of Time on ihan siinä kärkikaksikon kintereillä ja hieman tätä uusioversiota edellä. Uusioversio pelaa sujuvammin, näyttää paremmalta ja siinä on monia pelaamista helpottavia uudistuksia mukana. Alkuperäisen version suurimmat ongelmat liittyvät omalla kohdallani samaan kuin N64-pelien ongelmat yleensäkin, eli ohjaimeen. Se vaiva on toki helposti korjattavissa nykyään. En osaa myöskään olla sijoittamatta näitä pelejä omaan aikakauteensa, joten sekin toki muokkaa näkemystäni.
Tässä varmasti vaikuttaa erittäin paljon tietynlainen suhtautuminen nykyisyyteen ja menneisyyteen. Menneisyyden korkealle arvottamisen kautta lienee joillekin pelaajille pelienkin nostalgisella vaikutuksella varsin iso merkitys. Itse taas olen hyvin vahvasti presentisti, jonka ajatusmaailmaa noin ylipäätään hallitsee varsin vahvasti lause: ”What have you done for me lately?” Sama pätee minulle siis peleissä, mutta myös lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Nostalgialla on minulle hyvin pieni merkitys oikeastaan yhtään missään. Ja erityisen vähän koen nostalgialla merkitystä peleissä.

Historialla on toki minullekin merkitystä, mutta enemmän kuriositeettina, sekä vertailutietojen lähteenä, vaikka vertailuun siitä, miten asioita voisi tehdä paremmin nykyaikana, ja joskus on hyvä ottaa oppia myös menneisyydestä. Toki nykyaikaan sopivalla tavalla. Ja historiasta voi myös usein oppia siitä, miten asioita ei nimenomaan kannata tehdä.

Joka tapauksessa peleissä on niin suuria teknisen puolen, pelattavuuden ja ylipäätään pelisuunnittelun kökköyksiä noissa vanhojen aikojen huippupeleissä, että en valitettavasti niitä pysty enää ajattelemaan kaikkien aikojen peleinä. Itse olen pelannut pelejä jo kasarin puolesta välistä asti, enkä kyllä koske enää pitkällä tikullakaan mihinkään sen vuosikymmenen peleihin (vaikka kuinka suuria suosikkeja olisivat minulle aikoinaan olleetkin), enkä oikeastaan mihinkään ennen 2000-lukua julkaistuihin peleihin. Niiden aikojen peleillä voi olla valtavakin historiallinen merkitys, mutta ei se minulle tee niistä kaikkien aikojen parhaita pelejä. Aikansa parhaita toki, mutta loppujen lopuksi aikansa kutakin…
 
Viimeksi muokattu:
Siellä on hienosti meidän konsolifin arvostelu sekä Metacriticin että Opencriticin uusimpana arviona ja tietysti 5/5 , 100/100. :cool:
Joka tapauksessa peleissä on niin suuria teknisen puolen, pelattavuuden ja ylipäätään pelisuunnittelun kökköyksiä noissa vanhojen aikojen huippupeleissä, että en valitettavasti niitä pysty enää ajattelemaan kaikkien aikojen peleinä. Itse olen pelannut pelejä jo kasarin puolesta välistä asti, enkä kyllä koske enää pitkällä tikullakaan mihinkään sen vuosikymmenen peleihin (vaikka kuinka suuria suosikkeja olisivat minulle aikoinaan olleetkin), enkä oikeastaan mihinkään ennen 2000-lukua. Niiden aikojen peleillä voi olla valtavakin historiallinen merkitys, mutta ei se minulle tee niistä kaikkien aikojen parhaita pelejä. Aikansa parhaita toki, mutta loppujen lopuksi aikansa kutakin…

Mutta ainakaan ei voi kiistää etteikö parhaita point and click seikkailupelejä tehty ennen 2000-luvua tai väittäisin myös että Link to the Past, Super Metroid ja Mario 3 sekä Super Mario World eivät kyllä ole "vanhentuneet" kuin grafiikoiden osalta. Ja monet muutkin toki, mutta nämä nyt tuli ensimmäisenä mieleen ja kaikki löytyvät myös omalta top50 pelilistalta.

Kieltämättä ihan mielenkiintoisia pointtejakin tuossa tekstissä, vaikka en kaikesta samaa mieltä olekaan.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä varmasti vaikuttaa erittäin paljon tietynlainen suhtautuminen nykyisyyteen ja menneisyyteen. Menneisyyden korkealle arvottamisen kautta lienee joillekin pelaajille pelienkin nostalgisella vaikutuksella varsin iso merkitys. Itse taas olen hyvin vahvasti presentisti, jonka ajatusmaailmaa noin ylipäätään hallitsee varsin vahvasti lause: ”What have you done for me lately?” Sama pätee minulle siis peleissä, mutta myös lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Nostalgialla on minulle hyvin pieni merkitys oikeastaan yhtään missään. Ja erityisen vähän koen nostalgialla merkitystä peleissä.

Historialla on toki minullekin merkitystä, mutta enemmän kuriositeettina, sekä vertailutietojen lähteenä, vaikka vertailuun siitä, miten asioita voisi tehdä paremmin nykyaikana, ja joskus on hyvä ottaa oppia myös menneisyydestä. Toki nykyaikaan sopivalla tavalla. Ja historiasta voi myös usein oppia siitä, miten asioita ei nimenomaan kannata tehdä.

Joka tapauksessa peleissä on niin suuria teknisen puolen, pelattavuuden ja ylipäätään pelisuunnittelun kökköyksiä noissa vanhojen aikojen huippupeleissä, että en valitettavasti niitä pysty enää ajattelemaan kaikkien aikojen peleinä. Itse olen pelannut pelejä jo kasarin puolesta välistä asti, enkä kyllä koske enää pitkällä tikullakaan mihinkään sen vuosikymmenen peleihin (vaikka kuinka suuria suosikkeja olisivat minulle aikoinaan olleetkin), enkä oikeastaan mihinkään ennen 2000-lukua julkaistuihin peleihin. Niiden aikojen peleillä voi olla valtavakin historiallinen merkitys, mutta ei se minulle tee niistä kaikkien aikojen parhaita pelejä. Aikansa parhaita toki, mutta loppujen lopuksi aikansa kutakin…
Ymmärrän kyllä tämänkin näkökulman. Kuitenkaan kaikki ei ole vain pelkkää nostalgiaa ainakaan itselläni. Voin ihan väittää että parempia 2D-tasohyppelyjä kuin Super Mario 3 ja World ei ole tehty.

Tai parempia seikkailupelejä kuin Zeldat. Nykyään tämän tyypin pelit kaikki ovat jotain roolipelejä ja mukana on kaikkea ”turhaa”. Puolet peliajasta kuluu inventoryssa kun tila on jatkuvasti loppu ja puolet tavarasta on jotain turhaa roskaa. Saa rampata sitten kauppiaalla tai heittää noita mäkeen. Aivan turhaa ”pelaamista”. Jatkuvasti saa vaihdella aseita kun löydät yhden pisteen paremman miekan tai armorin. Jatkuvasti suuntanuolet ja hahmojen päällä jotkut pallerot ettei vahingossakaan pelaaja joudu hetkeä tutkimaan ja miettimään.

On nykyään tehty hyviäkin pelejä runsaasti, mutta ei kaikessa ole menty todellakaan eteenpäin omasta mielestä.
 
Ylös Bottom