Zeldoista ja hypestä pieni henkilökohtainen tarinointi:
Mähän olen muutenkin yksi virallinen anti-hypettäjä, mutta Zeldojen kohdalla tässä on oma erityiskulmansa. Kyse ei ole siitä etteikö uutta Zeldaa odottaisi valtavasti, aivan päinvastoin. Zeldat ovat vaan niinkin banaalin asian kuin hypettämisen
yläpuolella. Niillä on niin käsittämätön jatkumo meikäläisenkin elämässä, että ei niistä tarvitse katsella ja analysoida jokaista ominaisuustraileria.
Kun mietin elämääni taaksepäin, voi sitä yrittää jaotella erilaisin näkökulmin. Yksi on esim. pelattiinko kyseisenä vuonna jalkapallon arvokisoja
Zeldoja ei ole julkaistu tasaisesti joka toinen vuosi, mutta iso osa elämästäni on hyvin pitkälti kerrottavissa myös Zelda-pelien siivellä: Noita pelasin peruskoulussa, tuota lukiossa, tuota fuksivuonna…tai vaikkapa mikä oli ensimmäinen nykyisen kumppanin kanssa ihmetelty Zelda? Tai mistä asioista tykkäsin / missä asuin kun pelasin Ocarina of Timea? Tai Wind Wakeria?
Ja joka kerta kun uusi Zelda on julkaistu on se ollut vuoden paras peli itselleni, tai huonoimmillaankin taistellut tuosta sijasta hemmetin vahvasti. Tuntuisi tavallaan hiukan hassulta huudella hypessä GOTYa ennakkoon
neljättä vuosikymmentä putkeen
Ei Zelda-pelejä varten keskitytä siihen että koska alkaa digilataus konsolille, tai siirrellä keinotekoisesti konsolin maa-asetuksia, jotta päästään pelaamaan pari tuntia etukäteen.
Niitä varten otetaan lomaa töistä