Vastaus: The Legend of Zelda: Twilight Princess
Hei.
Tahdonpa jakaa mietteitä nyt läpäistyäni tämänkin zeldan.
Pelasin pelin läpi hitaasti paikkoja tutkien ja salaisuuksia suorittaen kohtuullisen paljon. Esim. ötökät kerätty kaikki, ja sydämen palasiakin piisaa. Ganonin ovella 44.5h mittarissa saven mukaan, joten pituus oli vähintäänkin riittävä. Ei olisi itseasiassa haitannut vaikka olisi ollut lyhempikin kokemus.
HD konsoleihin tottuneena ensin häritsi grafiikan suttuisuus, samoin wiin kapulaohjaus, kun oli ensimmäinen peli mitä wiillä olen pelannut. 30h myöhemmin grafiikka ei enää haitannut ollenkaan, se on toimivaa ja Zeldamaista. Ohjaukseenkin tottui, mutta wiin rajoitukset ohjauksessa silti hieman välillä ärsyttävät (oltava keskellä telkkaria ainakin omalta pelaamis etäisyydeltä pelattuna), ja nappeihin on tottuminen kovasti.
Zelda imaisi mukaansa kovemmin kuin uskalsin nykyään edes arvailla sen tekevän. Edellisestä Zeldastani Wind Wakerista on jo aikaa, ja muistin kyllä minkä imun sarjan pelit ovat aina saaneet minussa aikaiseksi, silti se tuli ns. puun takaa miten kovaa Zelda taas iski.
Loppupeleissä, Twilight Princessissä ei ole paljoa moitittavaa. Luolastot voisivat olla parempiakin, ainakin pari luolastoa ovat sarjan muuhun tasoon verrattuna suorastaan surkeita. Toki mukana oli hyviäkin, valitettavasti osa luolastoista oli vain liian pitkiä. Kivasti tässäkin löytää onneksi luolastojen ulkopuolelta tekemistä ja salaisuuksia, joita on tosi mukava suoritella kaiken muun mukana. Tavaroita tuli mukavaan tahtiin uusia, ja niitä myös hyödynnettiin hyvin. Puzzlet pelissä ovat mainioita, kuten Zeldoissa aina.
Tunnelma ja yleinen laatu huokuvat silti ehkä vahvimmin tästä teoksesta. Aivan käsittämättömän hyvin on taas nintendon pojat tämän viimeistelleet, bugeja saa etsiä suurennuslasilla (ei niitä kerättäviä bonus ötököitä
), ja kaikki tuntuu harkitulta ja loppuun asti mietityltä.
Vertailuna muihin Zeldoihin, on Ocarina Of Time minulle yhä ykkönen. Vaikka juonet ovat Zeldoissa käytännössä aina "samoja", oli vetovoima ocarinassa vielä kovempi, ja peli-ilo oli aivan käsittämätön. Tosin ocarina oli ensimmäinen zelda mitä ikinä olen pelannut, joten ehkä sekin vaikuttaa asiaan (kuten että FF7 on mielestäni paras Final Fantasy, ja ensimmäinen mitä olen pelannut).
Kokonaisuutena: Paras peli moneen vuoteen minulle, vaikka viime aikoina on tullut paljon positiivisia yllätyksiä. Siitä huolimatta, uusin Zelda menee henk. koht. "Warran Alltime Top10" pelilistalleni ansaitusti, Muutaman Final Fantasyn, Ocarina Of Timen, ja usean Metal Gear Solidin seuraksi.
Nyt pitää sitten ehkä harkita tuota uutta mariota, sitten onkin kaikki 2 kiinnostavaa Wiin omaa peliä pelattu läpi. Classic pelit oikeuttivat koneen oston tähän perheeseen alunperinkin.
Kokonaisarvio:
10/10
