Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Jos Telltalen Twitter-tiliin on uskominen niin eiköhän se joskus ole tulossa vaikka julkaisijaa ja päivää ei vielä tiedetäkään. Tosin edellisen Telltalen pelin (Back to the Future: The Game) levyversio julkaistiin täällä yli puoli vuotta jenkkilän jälkeen ja sittenkin unohtivat levyltä kaikki kannessa luvatut bonusmatskut
Surkuhupaisa kämmihän se lähinnä. Oma pitkä versio tässä mutta lyhyesti todettuna bonusmatsku päätyi netin kautta nautittavaksi. Jotenkin veikkaisin, että Deep Silver ei välttämättä ole Walking Deadin julkaisija Euroopassa mutta toisaalta ihan sama, jos odotusaika venyy taas kuukausikaupalla. Loppuviikosta jenkkilevyversio tilaukseen (julkaisu siirtynyt viikolla ja on nyt 11.12.) ja toivottavasti vielä tämän vuoden puolella pääsee viimeinkin ahmimaan kaikki viisi jaksoa tiiviin tunnelmallisessa putkessa. Odotukset taivaissa eikä tämä threadi ole niitä ainakaan laimentamaan onnistunut
Walking Dead päättyi, jäi vain tyhjä puhekupla. On harvinaista, että peli jättää näin voimakkaan emotionaalisen jäljen. Olkoonkin että tämä tuntemus on vahvasti subjektiivinen, on kiistatonta, että Telltale Gamesin rakkaus lähdemateriaaliinsa pystyi luomaan voimakkaimman pelikokemuksen vuosiin.
Silloin ei jaksa lähteä vaahtoamaan käyttöliittymän kankeuksista tai pienistä graafisista kompuroinneista. On tarina, vahva sellainen, täynnä inhimillisyyttä. Se on täynnä valintoja, samaistuttavia hahmoja, riipaisevia kohtaloita, yhtä pitämistä, kohtalon ivaa.
Hämmästyttävää kyllä, vaikka Walking Deadia ei ole ollut koostamassa seitsemän studiota ympäri maailman ja sen markkinointikoneisto ei pysty isoveljiensä tasolle; Telltale Games on tehnyt vuoden parhaan pelin. Enkä sano tätä pelkästään siksi, että Monkey Islandit, Indiana Jonesit, Maniac Mansionit sekä muut point and click - seikkailut olisivat lähellä sydäntäni. Näitten klassikoiden sukulaisena Walking Dead ei nimittäin ole pelkästään peli, se on interaktiivinen novelli, jossa on pelillisiä elementtejä. Nämä elementit imevät pelaajan tarinan sisään, ja voi pojat mikä tarina sillä onkaan kerrottavanaan! Jokainen joka on tutustunut Walking Dead sarjakuvaan, tuskin tulee pettymään pelin tarjoamaan vahvaan kokemukseen.
Walking Dead The Gamen menestyksen myötä voisi olettaa, että jatkoa on luvassa. Koska odottavan aika on pitkä, on hyvä hetki kaivaa talven kylmyydessä Walking Dead -sarjikset hyllystä ja alkaa apokalypsi alusta.
Telltale Games on tehnyt vuoden parhaan pelin. Enkä sano tätä pelkästään siksi, että Monkey Islandit, Indiana Jonesit, Maniac Mansionit sekä muut point and click - seikkailut olisivat lähellä sydäntäni. Näitten klassikoiden sukulaisena Walking Dead ei nimittäin ole pelkästään peli, se on interaktiivinen novelli, jossa on pelillisiä elementtejä.
Tämä on loistava huomio. The Walking Dead ei ole mikään perinteinen seikkailupeli. Esimerkiksi puzzlet on minimoitu ja tarina on pääosassa. Ja vaikka olen suuri point n click -seikkailujen ystävä, täytyy sanoa että hyvä niin. Mikäli TWD olisi sisältänyt seikkailulupelien perinteisiä ominaisuuksia (ala Gabriel Knight 3), konderyhmä olisi huomattavasti pienempi ja muutenkin puhuttaisiin täysin toisenlaisesta pelistä. Tunnelma ja tarina on kaikki kaikessa ja itse asiassa harvat kohdalle osuneet kuolemat (jolloin kohtaus täytyy aloittaa alusta) ovat melkeinpä pelin suurin ongelma. Tällöin tunnelma rikkoontuu ja sitä tajuaa pelaavansa peliä.
Oli pakko ladata ensimmäinen episodi, kun kerran ilmaiseksi sai. En ole aiemmin tutustunut sarjakuviin enkä myöskään tv-sarjaan, joten minulle tämä oli ensi puraisu The Walking Deadiin.
Aluksi piti vaan nopeasti testata, mutta sitten vaan jämähdin sohavalleni reiluksi pariksi tunniksi ja pelasin koko episodin läpi yhdeltä istumalta.
Fiilikset ovat erittäin hyvät. En ole mikään "point click" -seikkailupelien ylin ystävä ja studion aikasempi peli Back to the Futurenkin pelasin läpi vain koska olen elokuvasarjan suuri fani. Myöskään pelin sarjakuvamainen grafiikkakaan ei ole oikein minun tyyliäni. Siksi yllätyinkin kuinka hyvin tämä peli (tai no, episodi) vei mukanaan.
Vahvuuksina näin ehdotommasti hahmot. Etenkin Leen ja Clementinen isä-tytär suhde oli hienoa seurattavaa ja tähän tyttöseen onnistuin jopa kiintymään. Ja se on paljon se kun puhutaan videopelien hahmoista omalta kohdaltani. Oliskohan viimeksi Heavy Rainissa ollut samanlainen välittäminen henkilöihin? Jään mielenkiinnolla odottamaan mihin tämä suhde kehityy seuraavissa jaksoissa. (Uskon muuten tulevassa Last of Us -pelissä näkevän samantyylistä "isä-tytär" meininkiä) Muista henkilöistä on myös pakko mainita, tämä äreä vanha isäpappa, joka oli jopa valmis
tappamaan viattoman lapsen.
Äijää alkoi oikeasti vihamaan, mikä olikin varmaan tekijöiden tarkoituskin.
Valinnoissakin tuli hieman mietittyä, että mitä tekee, vaikka sydämmessäni tein (kai?) ihan oikeat valinnat.
Itse pelastin siis sen pikkupojan ja reportteri neidin, eli jonkinlainen lapset ja naiset ensin ajattelutapa löytyy jopa minultakin.
Pientä tökkimistä pelatessa ilmeni, mutta Back to the Futuren läppäisseenä se ei kyllä haitannut tippaakaan.
Ainoa mitä huonoa keksin, on aikaraja joka silloin tällöin ilmaantuu keskusteluissa ja päätöksissä. Se kyllä toi sellaista vaistomaista ratkaisua, mutta välillä kävi vaan niin etten ehtinyt edes kaikkia vaihtoehtoja lukemaan, kun aika jo ehti kulua. Tai sitten paniikissa tein päätöksen, jota en oikeasti halunnut, joka kyllä onkin tämän pelin henki, mutta se jäi sapettamaan silti.
Mutta koukkuun jäin, ja pakko laittaa mahdollisimman pian seuraavatkin jaksot tulille. Pitkästä aikaa peli, jossa välitän hahmoista ja jään mietimään, että miten heille käy.
Jakson lopussa oli muuten hienoa nähdä, mitä samoja valintoja muutkin pelaajat olivat tehneet.
En ollut kovinkaan yllättynyt, että suurin osa pelaajista pelastivat sen reportteri tyttösen ennemmin kuin Dougin
Jouluaattona tää tuli ostettua, ja seuraavana päivänä kaikki 5 jaksoa pelattu. Ihan loistava peli, vaikka loppua kohti alkoi mielenkiinto jo laskea. Omilla päätöksillä ei valitettavasti ollut paljonkaan merkitystä. Esim
Siellä maatilalla kun piti valita kumman pelastaa, Duckin vai sen miehen, pelastin sen miehen koska en edes tiennyt että sen pojankin ois voinut pelastaa. No oisin kumminkin pelastanut sen miehen, eihän se poika pulassa ollut, vaan istu vaan rennosti siinä traktorissa. Sitten itse asiaan, yritin pelastaa miehen, mutta se kuoli kumminkin ja Duck pelastui kun sen isä tuli sen pelastamaan ja juoksi karkuun kun ois pitänyt se mies vielä pelastaa. Tästä se Duckin isä jaksaa vittuilla kuolemaansa asti, vaikka itse oli se joka teki väärin. Pelastin myös siellä kaupassa sen miehen, enkä sitä naista joka oli just aukonu päätään. Yllätyin paljon, kun huomesin että kuuluin siihen 20% vähemmistöön jotka ei ampunut Duckia.
Jouluaattona tää tuli ostettua, ja seuraavana päivänä kaikki 5 jaksoa pelattu. Ihan loistava peli, vaikka loppua kohti alkoi mielenkiinto jo laskea. Omilla päätöksillä ei valitettavasti ollut paljonkaan merkitystä. Sitten tuli se loppu johon petyin pahasti...
Päätit sitten takertua jokaseen vaihtoehtoon joka päättyy lähes samalla tavalla riippumatta mitä itse valitsit. Ihmekkös kun alkoi mielenkiinto loppua kun pelasit 24 tunnin sisään kaikki jaksot... Omasta mielestäni toimii parhaiten max. 1 episodi per päivä tahtiin. Lopusta vielä että
mielipiteet kenelläkin, mutta omasta mielestä tuota ei olisi voinut lopettaa paremmin. Tietty se Leen käden katkaiseminen on vähän turha valinta, kun kuolee kumminkin.
mielipiteet kenelläkin, mutta omasta mielestä tuota ei olisi voinut lopettaa paremmin. Tietty se Leen käden katkaiseminen on vähän turha valinta, kun kuolee kumminkin.
Täytyy myöntää, että itse petyin hieman viimeisen jakson deus ex machina -tyyppiseen ratkaisuun siellä hotellilla, jossa "herra saatana" kertaa pelaajan päätöksiä ja tapahtumia aivan kuin olisi ollut koko juonen ajan vierellä. Ok, Clementine saattoi kertoa joitain asioita reissusta, mutta siitä huolimatta miehen tiedot tapahtuneista ja synnynnäinen kyky jäljittää pelaajan possea meni uskottavuuden toiselle puolelle. Siitäkin huolimatta, että kohtauksen tarkoitus oli hidastaa hieman tahtia ja katsoa pelaajan valintoja. Olisin varmaan nielenyt koko tapahtumaketjun paremmin, jos kyseessä olisi oikeasti ollut kuolevan miehen hourailut itsetunnon kanssa ja Clementine olisi yllättänyt Leen puimasta itsekseen peilin edessä. Tai ehkä en.
Sen sijaan hotellista selviytymisen jälkeinen kymmenminuuttinen oli sitten jotain tajunnanräjäyttävää. Kerrassaan täydellinen lopetus, joka antoi haikean tyydyttävän loppuratkaisun koko kokemukselle. Omasta mielestäni käden katkaisu toimii myös erinomaisesti, koska se antaa pelaajalle valheellisen toivon mahdollisesta selviytymisestä. Viimeinen niitti on lopulta se, kun Leen silmät alkavat kellertää, ja pelaaja tajuaa karun totuuden.
Interaktiivisten novellin ongelmana on usein se, ettei mahdottomuuksiin pyritä ja vaihtoehtoja on tasan sen verta kuin tekijät jaksavat näitä tehdä. Siksipä nämä tuotokset (Walking Dead, Heavy Rain) kärsivät aina uusintapeluukierroksien särkemien illuusioiden ("ai tuo ei voikaan kuolla missään vaiheessa", jne.) vuoksi.
Haha veikkaan, että siinä heräsivät miehiset vaistot ennemmin kuin tuollainen ajattelumalli Pakko myöntää, että sillä perusteella minä ainakin tein valintani siinä kohtaa, ja kun aikaakin oli niin vähän, niin se taisi olla ihan vaistomaistakin Loistava pelisarja kyllä mielestäni, joskaan ei pärjää Heavy Rainille, joka toki ymmärrettävääkin. Suosittelen kyllä kaikille.
Nyt pelattu jakso number 2 lävitte ja huikeata settiä oli taas kerran luvassa! Jälleen kerran tiukkoja valintoja ja ahdistavia tilanteita.
Tuli oikein kylmät väreet kun selvisi, että maatilan omistajat harrastavat kannibalismia.
En ole varmaan missään pelissä eläytynyt näin voimakkaasti, kuin tässä pelissä.
Jakso loppui taas niin jännää paikkaan, että tekisi mieli aloittaa jo seuraava osa, mutta maltanpa mieleni huomiseen. Tälle pelille jakso per päivä on juuri sopiva annos, eikä näin kerkeä iskemään puudutus.
Itse mietin tämän hankkimista, tämä taitaa olla lähempänä Visual Novel-genreä, kuin ihan tavallsita point-click peliä, jos olen ymmärtänyt oikein. Ne muutamat visual novellit, joita olen pelannut, ovat olleet oikein nautittavia .
En varsinaisesti tiedä mitä Visual Novel-genre tarkoittaa, koska en ole niitä pelaillut, mutta perinteistä point and click -peliä tyyliin Monkey Island tämä ei ole. Pulmat tässä pelissä on tosi yksinkertaisia ja helppoja, joka mielestäni onkin vain hyväkin asia. Pääsee nauttimaan kunnolla tarinasta ja hahmoista, joka on tämän pelin suola. (Niin kuin aikasemmissa viesteissä ollaan jo niin monta kertaa sanottu )
Ei myöskään haittaa vaikka aikasempaa kosketusta TWD:hen ei ole. Itsekin lähin mukaan ihan pystybaarista ja heti olin touhusta jyvällä. Eli rohkeesti vaan zombilandiin mukaan.
En varsinaisesti tiedä mitä Visual Novel-genre tarkoittaa, koska en ole niitä pelaillut, mutta perinteistä point and click -peliä tyyliin Monkey Island tämä ei ole. Pulmat tässä pelissä on tosi yksinkertaisia ja helppoja, joka mielestäni onkin vain hyväkin asia. Pääsee nauttimaan kunnolla tarinasta ja hahmoista, joka on tämän pelin suola. (Niin kuin aikasemmissa viesteissä ollaan jo niin monta kertaa sanottu )
Visual Novel viittaa siihen, että kyseessä on enemmänkin eräänlainen visuaalisesti totettu romaani. Varsinainen pelimäisyys on vähissä, ja pääasiassa on tarinankerronta. Vissiin tämän tyylilajin pelejä tehdään enemmän Japanissa. The Walking Deadissakin huomaa, ettei pelaajan taidoilla kamalasti ole väliä, eikä niillä valinnoillakaan loppupeleissä ole hirvittävästi merkitystä.
Päätit sitten takertua jokaseen vaihtoehtoon joka päättyy lähes samalla tavalla riippumatta mitä itse valitsit. Ihmekkös kun alkoi mielenkiinto loppua kun pelasit 24 tunnin sisään kaikki jaksot... Omasta mielestäni toimii parhaiten max. 1 episodi per päivä tahtiin. Lopusta vielä että
mielipiteet kenelläkin, mutta omasta mielestä tuota ei olisi voinut lopettaa paremmin. Tietty se Leen käden katkaiseminen on vähän turha valinta, kun kuolee kumminkin.
Ihan pelin pelattuani vasta rupesin pohtimaan valintojen vaikutuksia. Ja pakkohan sitä nyt oli pelata kun oli niin hyvä ja aikaa riitti. 1-3 jaksot oli ihan mahtavia, mutta 4-5 jaksot ei enää niinkään.
Varsinkaan siitä juna jaksosta en pitänyt, siinä meni suurin osa ajasta edestakasin kävellessä. Lempijakso oli varmaan toka jakso, vaikka en ois halunnut mennä sinne maatilalle, arvasin kyllä että ne on hullua porukkaa. Viimeistään kun se toinen miehistä leperteli aseelleen ois voinu miettiä, mutta ilmeisesti lounas houkutteli liikaa. No ei siinä mitään "meen käsipesulle" (Eli tutkimaan koko talon ja ettimään piilotettuja ovia.) Ei siellä navetassa sentään zombeja ollut niinku epäilin.
Oli se sen 20e arvonen vaikka lystiä kestikin vaan se 14 tuntia.
Ilmaisen ensimmäisen episodin perusteella jätin eilisen tarjouksen käyttämättä, vaikka vähän sitä tulikin vielä harkittua.
Zombeista en ole innostunut koskaan. Ensimmäisen osan loputtua ei jäänyt tarpeeksi suurta halua nähdä, miten tarina jatkuu, eikä lopussa nähty kakkososan preview juuri innostanut. Onhan tämä toki poikkeuksellinen peli, ja ensimmäisessä osassa oli joitain ihan mielenkiintoisia vaiheita, mutta hahmot eivät kuitenkaan kiinnostaneet tarpeeksi. Lisäksi sitten vielä kommentit siitä, että valinnat eivät todellisuudessa paljoakaan merkitse, sinetöivät päätökseni jättää hankinta väliin.
Uskomaton peli. Aivan uskomaton. Tarina on hyvä, ja grafiikkakin toimii. Jos olet seurannut sarjaa, osaat sieltä poimia muutamia inside-läppiä, josta saa mojovat naurut. Tarina on rakennettu mukavasti, ja pelaajalla on tarpeeksi vaikutusvaltaa pelin etenemiseen. Suosittelen kaikille, jotka osaavat paneutua rooliinsa pelissä ja eivät janoa kokoajan juonen kääntökohtia. Myös uteliaisuus palkitaan .
Nojaa, ihan samalla tavalla taidoilla on merkitystä kuin missä tahansa point'n'click -seikkailussa. Erona toki se, ettei tässä ole (mielestäni onneksi) seikkailupelien puzzleja. Mitä valintoihin tulee niin tämänhän toki huomaa mikäli pelaa peliä toista kertaa tai lukee intternetin keskustelupalstoja, muttei muuten. Mielestäni illuusio valintojen merkityksestä säilyi hienosti.
Pelin rakenne, jossa kaikki tiet lopulta johtavat samaan loppuun on ainoa ja ehdottomasti paras tapa toteuttaa näin vahva tarina. Heavy Rainissa kaikki loput eivät olleet lähellekään keskenään samaa tasoa. Ja olihan tuo loppu nyt emotionaalisesti ja audiovisuaalisesti jotain uskomatonta. Journey yritti päästä lähelle ja ohittikin osin tarjoamalla silmille melkoista karkkia, mutta muuten TWD:n loppu on aikalailla ainutkertainen.
Pakko myöntää, että sillä perusteella minä ainakin tein valintani siinä kohtaa, ja kun aikaakin oli niin vähän, niin se taisi olla ihan vaistomaistakin 