Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

The Witcher 3: Wild Hunt

Toimiiko muilla PS5-versio ihan normaalisti? Itsellä kaikki valikot lagaa ihan hulluna ja keskusteluissa saa painaa välillä neljästi valintaa. Pelatessa esim. aivan minimaalinen kameran kääntö kääntää sitä välillä joku 5x liikaa. Myös peli pyörii aivan omituisesti performance tilassa, jotenkin nopeus vaihtelee.

Ei jaksaa enää tänää selvittää auttaako joku konsti asiaan, pitää huomenna katsella uudestaan.
 
Toimiiko muilla PS5-versio ihan normaalisti? Itsellä kaikki valikot lagaa ihan hulluna ja keskusteluissa saa painaa välillä neljästi valintaa. Pelatessa esim. aivan minimaalinen kameran kääntö kääntää sitä välillä joku 5x liikaa. Myös peli pyörii aivan omituisesti performance tilassa, jotenkin nopeus vaihtelee.

Ei jaksaa enää tänää selvittää auttaako joku konsti asiaan, pitää huomenna katsella uudestaan.
Eilen nopealla 5min testillä ihmettelin kanssa performance tilan nopeutta. Tuntuu että kamera juoksee tuhatta ja sataa. Kai tuotakin voi asetuksista hidastaa. Ray-tracing tuntui ehkä hivenen sulavammalta
 
Digital Foundryn testeissä RT-tila toimii nyt pari-kolme freimiä sulavammin tiukoissa paikoissa, mutta harmittavasti performanssitila otti samalla osumaa kummallakin konsolilla. Eli seuraavaa päivitystä odotellessa...



Update! CDPR myöntää suorituskykyongelmat, ja korjausta pitäisi olla tulossa.

 
Viimeksi muokattu:
Uusi v4.02-päivitys lupailee lisää suorituskykyparannuksia PS5:lle ja Series X|S:lle. Mukana tietysti myös bugien liiskauksia ja muita pienempiä muutoksia.

 
Kolme vuotta ensimmäisen läpipelaamisen jälkeen oli aika laittaa NG+ tulille, jossa tarkoituksena välttää open-world ähkyä ja nauttia maailmasta/loresta orgaanisesti:

- kartat ja hudit piiloon (kartta esiin Witcher sensellä ja hud taistelussa)
- kysymysmerkit piiloon pääkartalta, pitää löytää menemällä lähelle. En aio jokaista tehdä, löydän jos löydän
-luen jokaisen kirjan ja papyruksen mitä löydän
- jokainen Witcher Contract tehdään mikä poimitaan, olenhan köyhä noituri
- Gwent Leaguen dominointi isoin päämäärä, jokainen kortti pitää perkele kerätä
 
Kolme vuotta ensimmäisen läpipelaamisen jälkeen oli aika laittaa NG+ tulille, jossa tarkoituksena välttää open-world ähkyä ja nauttia maailmasta/loresta orgaanisesti:

- kartat ja hudit piiloon (kartta esiin Witcher sensellä ja hud taistelussa)
- kysymysmerkit piiloon pääkartalta, pitää löytää menemällä lähelle. En aio jokaista tehdä, löydän jos löydän
-luen jokaisen kirjan ja papyruksen mitä löydän
- jokainen Witcher Contract tehdään mikä poimitaan, olenhan köyhä noituri
- Gwent Leaguen dominointi isoin päämäärä, jokainen kortti pitää perkele kerätä
Itse menen samalla tyylillä ja on hauskaa. Orgaanista tutkimista ja seikkailua, ei waypointin perässä juoksemista kuten 90% muista avoimen maailman peleistä.

Ainoa eroa, että vedän tällä kertaa ihan normaalilla New Gamella ja toiseksi vaikein taso on itselle sopiva. NG+ tuli aikoinaan pelattua vaikeimmalla tasolla Skelligeen asti ja se oli paljon helpompaa kuin normaali uusi peli. Ja nyt haluan myös uudestaan kerätä kaikki potionit ja pommi reseptit jne.

NG+ on hyvä, jos haluaa vauhdilla pelata pelin läpi.
 
Jooh täytyy myöntää itselle ettei pysty. Aloittanut tämän monta kertaa ja kerran pääsin sinne skelligeen asti. Ei jotenkin jaksa pysyä mielenkiinto. Ehkä se itse pelattavuus ei oikein napostele ja ei tälläisiä perus open world pelejä enää jaksa, vaikka sivutehtävät ovatkin hyvin tehtyjä. Jotenkin se quest merkkien perässä juokseminen ei iske kun on olemassa Elden Ringii ja Zeldaa. Harmin paikka.
 
Jooh täytyy myöntää itselle ettei pysty. Aloittanut tämän monta kertaa ja kerran pääsin sinne skelligeen asti. Ei jotenkin jaksa pysyä mielenkiinto. Ehkä se itse pelattavuus ei oikein napostele ja ei tälläisiä perus open world pelejä enään jaksa, vaikka sivutehtävät ovatkin hyvin tehtyjä. Jotenkin se quest merkkien perässä juokseminen ei iske kun on olemassa Elden Ringii ja Zeldaa. Harmin paikka.
Niin kyseisen pelin kanssa kävi itsellenikin. Puoliväkisin vedin pelin pienissä pätkissä ja pitkällä aikavälillä loppuun. Kyllä siinä matkalla hetkensäkin oli, mutta ei Witcher 3 silti itselleni miksikään legendaariseksi peliksi päässyt muodostumaan. Jotenkin tarina ja hahmot eivät olleet minusta mitenkään erityisen mielenkiintoisia. Ja tosiaan pelattavuus on varsin heikkoa - varsinkin pelimekaniikkojen osalta.

Kai peli lopulta oli itselleni loppuun pelaamisen arvoinen, mutta en kyllä pysty sitä mitenkään erityisesti hehkuttamaan kuitenkaan. Toki monelle tämä on legendaarisen kova peli, joten kai tässä itse olen vähemmistössä. Eikä toki muutenkaan mitään pois kaikilta heiltä, joille Witcher 3 oli legendaarisen kova kokemus. Harvassahan ne sellaiset pelikokemukset toki ovat, joten hienoa, kun jostakin pelistä voi todella upeita kokemuksia saada. Itselleni saman studion Cyberpunk 2077 iskikin sitten todella lujaa, kuten teki toki myös mainitsemasi Elden Ring.
 
Niin kyseisen pelin kanssa kävi itsellenikin. Puoliväkisin vedin pelin pienissä pätkissä ja pitkällä aikavälillä loppuun. Kyllä siinä matkalla hetkensäkin oli, mutta ei Witcher 3 silti itselleni miksikään legendaariseksi peliksi päässyt muodostumaan. Jotenkin tarina ja hahmot eivät olleet minusta mitenkään erityisen mielenkiintoisia. Ja tosiaan pelattavuus on varsin heikkoa - varsinkin pelimekaniikkojen osalta.

Kai peli lopulta oli itselleni loppuun pelaamisen arvoinen, mutta en kyllä pysty sitä mitenkään erityisesti hehkuttamaan kuitenkaan. Toki monelle tämä on legendaarisen kova peli, joten kai tässä itse olen vähemmistössä. Eikä toki muutenkaan mitään pois kaikilta heiltä, joille Witcher 3 oli legendaarisen kova kokemus. Harvassahan ne sellaiset pelikokemukset toki ovat, joten hienoa, kun jostakin pelistä voi todella upeita kokemuksia saada. Itselleni saman studion Cyberpunk 2077 iskikin sitten todella lujaa, kuten teki toki myös mainitsemasi Elden Ring.
Juu ollaan molemmat siis vähemmistössä tämän pelin suhteen. Varsinkin siihen aikaan kun tämä tuli, niin ymmärrän miksi tämä oli periaatteessa jokaisen mielestä mestariteos. Mutta vaikka kuinka olen itse antanut tälle mahdollisuuden monesti, ja olen kuunnellut kirjat ja katsonut sarjaa niin ei vain lähde. Toki saisi tästä varmaan ne kysymysmerkit sun muut pois, mutta jotenkin itse peli ei vain iske. Kun tuo liikkuminen ja combat tuntuu vähän oudolta. Dialogi ja tehtävät taas toki ovat ihan laadukasta settiä, mutta ei se riitä itselle syyksi puskea tätä väkisin läpi. Itse kun arvostan enemmän pelillisiä puolia, vaikka on toki hyvä tarina ja dialogi aina plussaa.
 
Jooh täytyy myöntää itselle ettei pysty. Aloittanut tämän monta kertaa ja kerran pääsin sinne skelligeen asti. Ei jotenkin jaksa pysyä mielenkiinto. Ehkä se itse pelattavuus ei oikein napostele ja ei tälläisiä perus open world pelejä enään jaksa, vaikka sivutehtävät ovatkin hyvin tehtyjä. Jotenkin se quest merkkien perässä juokseminen ei iske kun on olemassa Elden Ringii ja Zeldaa. Harmin paikka.
Jos ei peli maistu niin siihen tuskin mikään auttaa, mutta onneksi maailma on täynnä hyviä pelejä ja esim. FOMO ajattelu on aika turhaa. Itsekin siihen syyllistynyt varsinkin edellisen konsolisukupolven aikana.

Noin yleisesti varsinkaan nykyään ei ole pakko juosta kysymysmerkkien perässä. Ainoastaan tehtävien sisällä on välillä pakko seurata merkkiä mihin mennä. Hankala niitä tehtäviä olisi jollain muulla tavalla tehdä.

Kartasta kysymysmerkit ovat piilossa nykyään vakiona. HUD on dynaaminen. Pelimaailmassa voi ihan omia havaintoja käyttää pelin etenemiseen tai mielenkiintoisten asioiden löytämiseen. Maaston, polkujen, tieviittojen ja karttapohjan perusteella löytää kyllä tutkittavaa sekä saa erilaisen kokemuksen mitä aikoinaan pelin julkaisussa.

Omasta mielestäni pelattavuus on kaukana täydellisestä, mutta on kuitenkin hyvä. Omanlaisensa tuntuma siinä kyllä on ja jos vauhdilla pelailee eteenpäin hahmolla niin tulee samanlaisia tuskia mitä osa koki RDR2:sen kanssa. Miekkataistelut ihmisiä vastaan sekä signsit ovat erinomaisesti tehty, mutta jousipyssy on lähes turha ja monsterien tappaminen on tunnotonta hakkaamista. Sitä varmaan rajoitti vanha konsolirauta sekä olisi vaatinut hurjasti vielä lisää työtunteja saada jokaisesta taistelusta eri monstereita vastaan hyvin luonnollisen tuntuinen.

RPG:t harvoin ovat hyviä pelimekaanikoilta, pelattavuudelta tai taistelusta, mutta Witcher 3 on aika korkealla siltä osin (miinus liikkuminen).
 
Juu ollaan molemmat siis vähemmistössä tämän pelin suhteen. Varsinkin siihen aikaan kun tämä tuli, niin ymmärrän miksi tämä oli periaatteessa jokaisen mielestä mestariteos. Mutta vaikka kuinka olen itse antanut tälle mahdollisuuden monesti, ja olen kuunnellut kirjat ja katsonut sarjaa niin ei vain lähde. Toki saisi tästä varmaan ne kysymysmerkit sun muut pois, mutta jotenkin itse peli ei vain iske. Kun tuo liikkuminen ja combat tuntuu vähän oudolta. Dialogi ja tehtävät taas toki ovat ihan laadukasta settiä, mutta ei se riitä itselle syyksi puskea tätä väkisin läpi. Itse kun arvostan enemmän pelillisiä puolia, vaikka on toki hyvä tarina ja dialogi aina plussaa.
Witcher3:sen taistelu nyt ei ole missään nimessä Elden Ringin luokkaa, mutta aina se Skyrimin voittaa.

Minusta Witcher3:sen sielu on tarinan erikoisuuksissa, Witcher on hirviöiden tappaja, joten sinänsä moraalisesta ihmisten auttamisesta vaikkapa ryöstäjien kynsistä, ei pisteitä heru.

Hirviöt ovat oma lukunsa, ikuisiksi ajoiksi syöpyi mieleeni
neuroottinen hirviö joka tahtoi kerätä lusikoita, tai ihmissusi, joka pyytää alistuneesti vain katkaisemaan kaulansa kun tietää häviävänsä witcherille.

Sen minkä witcher3 taistelumekaniikoissa häviää, se voittaa siinä että hirviöt eivät ole vain oven takana sankaria keihäs kädessä odottavia luurankoja vaan maailma tuntuu elävältä ja hirviöillä on omat oikkunsa.

Itse tykkäsin, mutta From Software nyt vain on omalla tasollaan taistelumekaniikoissa, niin että vähän jokainen rpg peli tuntuu kehnolta kun on hemmoteltu bloodbornella ja elden ringillä.
 
Viimeksi muokattu:
Witcher3:sen taistelu nyt ei ole missään nimessä Elden Ringin luokkaa, mutta aina se Skyrimin voittaa.

Minusta Witcher3:sen sielu on tarinan erikoisuuksissa, Witcher on hirviöiden tappaja, joten sinänsä moraalisesta ihmisten auttamisesta vaikkapa ryöstäjien kynsistä, ei pisteitä heru.

Hirviöt ovat oma lukunsa, ikuisiksi ajoiksi syöpyi mieleeni
neuroottinen hirviö joka tahtoi kerätä lusikoita, tai ihmissusi, joka pyytää alistuneesti vain katkaisemaan kaulansa kun tietää häviävänsä witcherille.

Sen minkä witcher3 taistelumekaniikoissa häviää, se voittaa siinä että hirviöt eivät ole vain oven takana sankaria keihäs kädessä odottavia luurankoja vaan maailma tuntuu elävältä ja hirviöillä on omat oikkunsa.

Itse tykkäsin, mutta From Software nyt vain on omalla tasollaan taistelumekaniikoissa, niin että vähän jokainen rpg peli tuntuu kehnolta kun on hemmoteltu bloodbornella ja elden ringillä.
Samaa mieltä kyllä kanssasi erityisesti siitä, että nuo hirviöt olivat erittäin mieleenpainuvia ja itselleni ne olivatkin juurikin pelin parasta antia.
 
Jos ei peli maistu niin siihen tuskin mikään auttaa, mutta onneksi maailma on täynnä hyviä pelejä ja esim. FOMO ajattelu on aika turhaa. Itsekin siihen syyllistynyt varsinkin edellisen konsolisukupolven aikana.
Juu ja itsekin olen nyt vasta pääsemässä tuosta ilmiöstä eroon, että on pakko pelata loppuun asti peliä joka saa kaikkialta ylistystä. Vaikka peli jää ikuisesti kesken, mutta silti olen antanut reilun mahiksen ja on jonkinlainen kokemus jäänyt taskuun. Ajatuksen tasolla tottakai tälläinen hirviöidenmetsästys aikuismaisilla teemoilla on kyllä aivan mahtavaa, ja pidin tosiaan kirjoista vaikka nekin loppua kohden vähän lässähti.
Sen minkä witcher3 taistelumekaniikoissa häviää, se voittaa siinä että hirviöt eivät ole vain oven takana sankaria keihäs kädessä odottavia luurankoja vaan maailma tuntuu elävältä ja hirviöillä on omat oikkunsa.
.
Tuo on kyllä totta ja pelin paras puoli ehdottomasti. Voin kuvitella että pelissä on mukava myös Oblivionin tyyliin vaikka chillailla kesälomalla.

Mutta peli ei vain ollut minun pala kakkua ja tosiaan parempi keskittyä muihin mahtaviin peleihin :)
 
En tiedä olisiko Witcher 3 ollut ihan niin kova/mielenkiintoinen jos ei olisi kakkoseen päässyt sisään ja rakastunut siinä siihen maailmaan, hahmoihin ja kerrontaan.

Kuten tuossa jo sanottiin, on Witcher 3:ssa juuri parasta ne tehtävät ja mitä niissä paljastuu tarinallisesti.
 
Mä kuulun myös siihen vähemmistöön jolle Witcher 3 ei oikein uponnut. Ei se huono peli ole ja arvostan kyllä sitä vaivaa mikä pelin eteen on tehty.
Mutta: kaikesta yksityiskohtaisuudesta huolimatta se pelin maailma ja tarina jäi jotenkin hajanaiseksi kokonaisuudeksi. Jotenkin tuntui että pelistä puuttui kunnon "runko" jonka päälle rakentaa sivutehtävät yms. En tiedä oliko vika päätarinassa vai missä. Kyllä sitä mielellään pelasi mutta mä en vain saanut oikein minkäänlaista tunnetta peliin. Sieltä puuttui se "juttu" mikä saa innostumaan.
Hirviöt oli kyllä hyviä. Sellaisia perinteisiä kansantaru-hirviöitä. Samoin asut ja haarniskat yms jotka näytti oikeasti keskiaikaisilta. No, ehkä se Geraltin ninja-asu oli vähän liikaa..:)
Witcher 1 on edelleen mun suosikki.
 
Mutta: kaikesta yksityiskohtaisuudesta huolimatta se pelin maailma ja tarina jäi jotenkin hajanaiseksi kokonaisuudeksi. Jotenkin tuntui että pelistä puuttui kunnon "runko" jonka päälle rakentaa sivutehtävät yms. En tiedä oliko vika päätarinassa vai missä.
Jännä. Aika usein juuri sivutehtäviä on kehuttu ja itsekin voin yhtyä siihen että useimmiten ne oli jopa parempia kuin se pääjuoni, joka oli tosiaan vähän turhankin pitkä ja/tai rönsyilevä. Usein sivutehtävät myös tukivat tai liittyivät melko lailla pääjuoneen tavalla tai toisella, joten vaikea kyllä allekirjoittaa tuota hajanaisuutta.

Ellen sitten muista/ymmärrä väärin ja tarkoitat jotain sivusivutehtäviä :D Eli kun usein peleissä on main questit ja side questit ja sitten jotain kolmansia pienempiä ja turhempia juttuja.

Kyllä sitä mielellään pelasi mutta mä en vain saanut oikein minkäänlaista tunnetta peliin. Sieltä puuttui se "juttu" mikä saa innostumaan.
Itselle se oli se tarina, hahmot ja maailma, joka oli kirjoissakin se juttu. En tiedä onko sieltä muuta "tunnetta" saatavillakaan :D

Hirviöt oli kyllä hyviä. Sellaisia perinteisiä kansantaru-hirviöitä.
Ne olivat kyllä pelin parhaita juttuja + niiden tarinat, jotka ei usein todellakaan olleet sitä mustavalkoista "hirviö paha, ihminen hyvä"-kamaa.

Witcher 1 on edelleen mun suosikki.
Tästä toivoisin remakea jos sen takia että en jaksa vääntäytyä pc:lle tuon pariin. Plus onhan se vanhentunut ja vaatii huomattavasti enemmän "sietokykyä" kuin ne kaksi muuta peliä.
 
Tästä toivoisin remakea jos sen takia että en jaksa vääntäytyä pc:lle tuon pariin. Plus onhan se vanhentunut ja vaatii huomattavasti enemmän "sietokykyä" kuin ne kaksi muuta peliä.

Toiveesi toteutuu, sillä tämä julkistettiin viime vuoden puolella.

 
Ylös Bottom