Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Hear, hear. Arvostelut olivat huikeita jo ensimmäisen Unchartedin aikoina. Konsolipaluun jos tekee kolmosella niin lopputulos lienee enempi tasoa, että VHS:n omistaja ostaa DVD-laitteiston ja ensimäiseksi elokuvaksi Jedin paluun ilman kahden edellisen osan näkemistä. Varmasti huikea kokemus sinänsä mutta niin paljon enemmänkin siitä voisi pikkaisen pelisarjaa pakittamalla saada irti.
Totta kyllä tuokin. Jos pelit ottaa ihan vaan peleinä, ei jatko-osilla tee oikeastaan yhtään mitään. Sitä samaa vanhaahan ne vain aina himpun verran kuorrutettuna ovat. Jos ei iske ensimmäisellä kerralla niin tuskinpa iskee kolmannellakaan (ja tietysti sama myös päinvastoinEi tulis mieleenkään parin tommonen kohtauksen vuoksi uhrata useita tunteja pelaamiseen..kyllä niissä ihan muut asiat sit kiinnostaisi. Jos tuo äijän juokseminen ei ois ollut kuin kamoissa vetämistä ja kontrollit noin syvältä ni oisin itsekkin ostanut varmasti aikaisemmat pelit käytettynä muutamalla eurolla. Nyt ei edes hyvä tarina saa kyllä mua palaamaan pelin ääreen turhautumaan sen pahoihin ongelmiin. Jää paljon parempana pelinä muistiin kun vain pistää kiertoon ja unohtaa pelin kunnes tulee seuraava osa. Mafia 2 oli vähän samanlainen, kahdessa illassa läpi ja äkkiä myyntiin ettei huomannut pelin surkeutta monessa asiassa liian hyvin.
)Jos ei iske ensimmäisellä kerralla niin tuskinpa iskee kolmannellakaan (ja tietysti sama myös päinvastoin
Näin juuri ja harva sarjahan sitä ylipäätään edes trilogiaksi asti (ja siitä eteenpäin) päätyy, jos ei se riittävän laaja fanijoukko ole ensimetreiltä alkaen läsnä. Itsellekin se ensimmäinen Uncharted on lähinnä sydäntä ja kaikista kolmesta edelleen se huikein kokemus juuri tuosta samasta syystä. Toki jatko-osat ovat petranneet teknisesti aika huikeilla loikilla mutta ennen koko nykyistä Uncharted-huumaa oli aina kuitenkin se ensimmäinen osa, joka rohkeasti yritti ihan puskista ihan omillaan ja loi perustan jatkolle.
Käytetään taas esimerkkinä Star Warsia: aloitat elokuvasarjan katsomisen originaalin trilogian toisesta osasta. Esimerkiksi Han Soloa ei selitetä enää mitenkään, kaikki tuntee hänet. Miten hahmoon voi samaistua yhtään, jos ei edes tiedä hepun nimeä?
Yleensä se on tähtääminen tai munattomat aseet, joista Uncharted-peleissä valitetaan, mutta että tuo täydellisen sulava ja animaatioilta mestarillinen liikkuminen. Missä pelissä hahmo liikkuu mielestäsi hyvin? Assassin's Creedin olet jo maininnut, mutta onko olemassa muita esimerkkejä? AC:ssakin kiipeily sun muu tapahtuu vain pitämällä R1 ja X pohjassa, mitään ei tarvitse itse tehdä, jos ei halua. Liekö syy edelleen siinä osaamattomuudessa, kun hahmo kerta "juoksee kuin olis kamoissa"?...Jos tuo äijän juokseminen ei ois ollut kuin kamoissa vetämistä ja kontrollit noin syvältä ni oisin itsekkin ostanut varmasti aikaisemmat pelit käytettynä muutamalla eurolla. Nyt ei edes hyvä tarina saa kyllä mua palaamaan pelin ääreen turhautumaan sen pahoihin ongelmiin. Jää paljon parempana pelinä muistiin kun vain pistää kiertoon ja unohtaa pelin kunnes tulee seuraava osa. Mafia 2 oli vähän samanlainen, kahdessa illassa läpi ja äkkiä myyntiin ettei huomannut pelin surkeutta monessa asiassa liian hyvin.
Käytetään taas esimerkkinä Star Warsia: aloitat elokuvasarjan katsomisen originaalin trilogian toisesta osasta. Esimerkiksi Han Soloa ei selitetä enää mitenkään, kaikki tuntee hänet. Miten hahmoon voi samaistua yhtään, jos ei edes tiedä hepun nimeä?
Yleensä se on tähtääminen tai munattomat aseet, joista Uncharted-peleissä valitetaan, mutta että tuo täydellisen sulava ja animaatioilta mestarillinen liikkuminen. Missä pelissä hahmo liikkuu mielestäsi hyvin? Assassin's Creedin olet jo maininnut, mutta onko olemassa muita esimerkkejä? AC:ssakin kiipeily sun muu tapahtuu vain pitämällä R1 ja X pohjassa, mitään ei tarvitse itse tehdä, jos ei halua. Liekö syy edelleen siinä osaamattomuudessa, kun hahmo kerta "juoksee kuin olis kamoissa"?
(ei herneitä tästä) Suurimmaksi osaksi aika samoja mietteitä pelistä itselläni, mitä monet muutkin ovat tänne kirjoitelleet. Tähtäys oli minunkin mielestä hieman "hankalampi" tässä. Pääosumia ei saanut niin tarkasti, mutta eipä tuo pelikokemusta haitannut. Jos jotain miinusta pitää heittää, niin se täälläkin mainittu laivakohtaus jotenkin "rikkoi" sen tapahtumaketjun. Visuaalisesti toki hienoja elementtejä löytyi siitäkin, mutta jotenkin ei vaan sopinut kuvioon... 
Toki riippuu pelaajasta, miten kovasti heittäytyy peliin mukaan. Toiset tykkää pelata vain nopeasti läpi ja ohittelemalla puolet välivideoista, kun taas toiset nauttivat jokaisesta tapahtumasta ja elävät pelihahmojen mukana... Nyt tuli kyllä aika no-life -tekstiä, mutta jokainen varmaan ymmärsi pointin. 
Jaa a, aika samanlaista kun uncharted 2, ite pelannu just ehk 3h sitä multiplayerii eikä oikee enää innosta, mut kattoo jos joku kerta viel jaksais koittaa. Singleplayer oli mahtava, jatkoa ootellessa.