Vastaus: Uncharted 3: Drake's Deception - keskustelua pelistä
Tätä tulee tosiaan harrastettua, koska koko ajan metsästän aarteita ja yritän selvittää minne voi mennä ja minne ei. Mukavaa että aarteita on sen verran paljon, että tavallaan tulee sitten koluttua kenttiäkin huolella. Tuo alkupään "juoksukohtaus" nyt ei ollut mitenkään erityisen onnistunut, mutta äkkiä tuntui että se oli enemmänkin sen takia että pääsee nopeasti sinuiksi ohjauksen ja nopean etenemisen kanssa.
Mutta kyllähän väärin mennyt hyppy voi jurppia pelissä ja pelissä, ja itsellekin sattui typerä moka pelin alkupuolella. Metsästin (samalla kun pelasin) tuota "75 tappoa ilman kuolemaa" -trophya (about chapteristä 5) ja sitten ylitin jotain tukkia viidakossa. Noh tukki hieman alkoi täristä, joten paniikissa hyppäsin vahingossa vasemmalle ja henki pois. Ja tappolaskuri nollille samalla. Maltti on siis valttia välillä, varsinkin kun tuon ko. tukin pystyi ylittämään vain ihan kävelemällä.
Se pelissä (ainakin alkupuolella) on mielenkiintoista, että on esim. tavallaan avoimemman näköinen kaupunki, joka on kuitenkin rajattu niin että Drake kääntyy automaattisesti taaksepäin ("tänne ei voi mennä") jos menee suuntaan jonne peli ei päästä. Osa ei ole ehkä tottunut tähän, koska yleensähän kentät rajataan selkeämmin näillä autonromuilla, aidoilla tai vastaavilla. Nyt osa voi kokea tuon turhauttavana, että ikään kuin vapaan näköinen reitti ei sitä olekaan.
En itse vielä osaa kommentoida onko kolmonen aiempaa osaa "parempi" (ei välttämättä), mutta kyllä tämä hieno pelisarja on (kun on mm. Tomb Raidereita diggaillut koko ikänsä ja tykkää sitten hyvistä shootereita noin muuten). Ei sitä kuitenkaan silloin ekan pelin aikana PS3:n alussa ajatellut miten elokuvallinen sarjasta lopulta tuli.
Tätä tulee tosiaan harrastettua, koska koko ajan metsästän aarteita ja yritän selvittää minne voi mennä ja minne ei. Mukavaa että aarteita on sen verran paljon, että tavallaan tulee sitten koluttua kenttiäkin huolella. Tuo alkupään "juoksukohtaus" nyt ei ollut mitenkään erityisen onnistunut, mutta äkkiä tuntui että se oli enemmänkin sen takia että pääsee nopeasti sinuiksi ohjauksen ja nopean etenemisen kanssa.
Mutta kyllähän väärin mennyt hyppy voi jurppia pelissä ja pelissä, ja itsellekin sattui typerä moka pelin alkupuolella. Metsästin (samalla kun pelasin) tuota "75 tappoa ilman kuolemaa" -trophya (about chapteristä 5) ja sitten ylitin jotain tukkia viidakossa. Noh tukki hieman alkoi täristä, joten paniikissa hyppäsin vahingossa vasemmalle ja henki pois. Ja tappolaskuri nollille samalla. Maltti on siis valttia välillä, varsinkin kun tuon ko. tukin pystyi ylittämään vain ihan kävelemällä.
Se pelissä (ainakin alkupuolella) on mielenkiintoista, että on esim. tavallaan avoimemman näköinen kaupunki, joka on kuitenkin rajattu niin että Drake kääntyy automaattisesti taaksepäin ("tänne ei voi mennä") jos menee suuntaan jonne peli ei päästä. Osa ei ole ehkä tottunut tähän, koska yleensähän kentät rajataan selkeämmin näillä autonromuilla, aidoilla tai vastaavilla. Nyt osa voi kokea tuon turhauttavana, että ikään kuin vapaan näköinen reitti ei sitä olekaan.
En itse vielä osaa kommentoida onko kolmonen aiempaa osaa "parempi" (ei välttämättä), mutta kyllä tämä hieno pelisarja on (kun on mm. Tomb Raidereita diggaillut koko ikänsä ja tykkää sitten hyvistä shootereita noin muuten). Ei sitä kuitenkaan silloin ekan pelin aikana PS3:n alussa ajatellut miten elokuvallinen sarjasta lopulta tuli.
Vaan kyllähän grafiikkaa kelpaa ihalla! Aarteita löytyi reilu 80 kpl ja loput täytyy metsästää heti kun ehtii. Crushingilla lähti toinen peluukerta käyntiin myös. Hardilla ei ainakaan ollut vaikea, yksi taistelu loppupuolella turhautti hieman. Niin ja täytyyhän se platina tästäkin kerätä
