Vastaus: Uncharted 4 - A Thief's End
Nyt on menty peli läpite, aikaa kului 15.01h. Kerrassaan mainio peli, mutta pari asiaa olisin toivonut olevan toisin,
Pelissä on aika paljon kiipeilyä, joka käy jo parin ekan chapterin jälkeen, ei ehkä 'pitkäveteiseksi' upeiden maisemien takia, mutta yksitoikkoiseksi ainakin. Kiipeily on sitä samaa mitä ollaan nähty jo kolmen pelin verran. Mielestäni tähänkin olisi voitu tehdä joku pieni jippo, jolla pakottaa pelaaja pysymään skarpimpana, esim. käsisijan/lankun pettäessä alta uuden otteen saaminen vaatisi oikean aikaista X-painamista ja pelkällä paniikinomaisella rämpytyksellä käsi haroisi kallion seinämää ja kuolema kuittaisi hätäisimmät, olisi ainakin omaan peliin tuonut toivottua vaihtelua.
Mielestäni myöskin veljien keskenäinen suhde jää kovinkin kaukaiseksi hyvästä herjanheitosta ja sujuvasta dialogista huolimatta, mielestäni suurin syy tähän oli niin selvä isoveli-pikkuveli asetelma, jossa Sam vaikutti taidollisesti olevan Tarzanin kadonnut veli viilettäessään viidakkoapinan tavoin kiipeilykohtauksissa, kun taas Drake oli kuin Professor Porterin jälkeläinen, tiedättehän se vähän kympelömpi tutkija, jonka hypyt jäi yhteisissä kohtauksissa vähän väliä vajaaksi, näin jälkikäteen mietittynä oliko sittenkin tarkoituksenmukaista huomionhakua kadoksissa olleelta veljeltä?. Veljien keskinäistä suhdetta olisi ollut helppo syventää, jos esim. samaisissa kiipeilykohdissa myös Sam olisi ollut kuolevainen ja toisinaan olisi joutunut ottamaan apua vastaan kuoleman välttääkseen.
Parasta vaihtelua aiempiin osiin verrattuna oli hiipiminen, joka oli ainakin hetkittäin varsin toimivaa suhteessa aiempiin osiin. Siitä huolimatta harvassa oli kohtaukset, jotka olisi voinut viedä loppuun asti hiipimällä, yleensä viimeiset tyypit joutui räiskimään kumminkin, en tiedä kuinka pahasti sotisi pelin ideologiaa vastaan jos peliin olisi tuonut pistooliin äänenvaimentimen, sille olisi ainakin itsellä ollut tarvetta. Toki tiedustan, että kyseessä ei ole mikään MGS tapainen hiippailupeli.
Harmillista, että vihdoin ja viimein kun ND sai kaikki palat loksahtamaan kohdalleen niin pelillisesti kuin myös tarinallisesti niin studio laittaa pillit pussiin. Aiempien osien tarinat ovat kaikki mielestäni kärsineet pienestä identiteettikriisistä, eikä ole täysin uskallettu luottaa pelkkään aarteenetsinnän voimaan vaan pelin loppupuolella on tuotu täysin turhanpäiväisiä eläviäkuolleita tai muita yliluonnollisia olioita/elikoita pilaamaan hyvä peli ja tarina. Mielestäni kaikki aiemmat osat ovat hairahtaneet niissä kohti raiteiltaan, viimeinkin pelin syvin olemus oli tavoitettu ilman mitään ylimääräisiä täytikkeitä ja kyseessä ylivoimaisesti paras osa.
Erikseen vielä mainittava, että ND pelistudio onnistui hienosti tuomaan historiaansa esille ja osoittamaan minkä matkan pelistudiokin on kulkenut sieltä ensimmäisestä hittipelistä Crash Bandicootista vuodelta 1996 tähän päivään, ja jopa hetkellisesti pystyin tuntevan olevani taas vanha kunnon Crash Bandicoot juostessani karkuun panssaroitua tykkiautoa.
Nämä kaikki olivat siis omia mielipiteitä ja kuten kaikki tietää niin mielipide on kuin, noh te tiedätte, jokaisella omansa.