Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Uudelleenpelattavuusarvo?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Raato
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Raato

New Member
Kerro mielipiteesi. Omaavatko pelit mielestäsi hyvän uudelleenpelattavuusarvon vai onko peleistä tullut vain kertakäyttöviihdettä? Mitkä pelit ovat uudelleenpelaamisen arvoisia ja mitkä eivät? Miksi?

Lähetä viesti numeroon... joo.
 
Uudelleenpelattavuusarvo riippuu aina pelistä ja pelaajan tulkinnasta siitä. Tuskin kukaan pelaa "pakotettuna" täyttä scheisseä paitsi ehkä aseella uhaten. Itse pelailen lähes kaikkia pelejäni uudelleen läpi, silloin kun siltä tuntuu. Eniten tietty tappelupelejä, joista ei haaste pääty koskaan... :D
 
Hyvä moninpeli lisää aina uudelleenpelattavuusarvoa.
Valitettavasti pelit ovat nykyään yhä enemmän ja enemmän kertakäyttöviihdettä. Hyvää peliä ei mielestäni mitata myyntimäärillä.
The magic is gone... :(
 
Riippuu tosiaan ihan pelistä ja sen tyypistä. Jos pelissä on: 1. Hyvä juoni, joka pitää otteessaan alusta loppuun. 2. Hyvä musiikki. 3. Hyvät kontrollit. 4. Sopivan pituinen. Niin en uhoamalla edellyttäisi uudelleenpeluuarvoa, jos kaikki nuo 4 löytyy pelistä, peli ikään kuin kutsuu itsestään uudelleen pelin pariin, vaikkei suurta syytä olisikaan. Tietenkin avattava sälä ja vastaava uudelleenpeluuarvoa nostattavat on mukava plussa peliltä. Toistaiseksi nuo kaikki neljä edellytystä löytyvät ainakin: FFVI-VIII, Splinter Cell, MGS2, KOTOR, The Legend of Zelda: Ocarina of Time & Wind Waker, Sonic Adventure 1 & 2. Moniahan niitä on, mutta nuo ovat jääneet mieleen erityisesti. Peliaika riippuu pelaajasta. Mikäli pelin pelaa läpi, on se merkki siitä että peli on liian helppo tai ei jaksa paneutua pelin juonen kuvioihin.
 
On niin paljon hyviä pelejä, joita ei ole vielä edes kerennyt kertaalleen pelaamaan läpi, että uudelleenpeluuarvo on yks lysti.

Rally Trophy on kyllä niin laadukasta viihdettä rattiohjaimella, että se tulee kaivettua esiin aina silloin tällöin.
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan FrankNyberg
Hyvä moninpeli lisää aina uudelleenpelattavuusarvoa.
Valitettavasti pelit ovat nykyään yhä enemmän ja enemmän kertakäyttöviihdettä. Hyvää peliä ei mielestäni mitata myyntimäärillä.
The magic is gone... :(

No ei todellakaan mitata pelin hyvyyttä myyntimäärillä. Ja hyvä moninpelikään ei aina auta jos ei ole kavereita joiden kanssa pelata. Mutta nythän tuohonkin on tullut muutosta LIVE:n ansiosta, joka muutoinkin on lisännyt pelien elinikää.
 
Yleensä ne pelit missä on hyvä juoni, ovat kertakäyttötavaraa.

Mutta räiskinnät, ajopelit ja urheilupelit tulee kyllä pelattua kertatoisensa jälkeen.
 
upa

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Jiz
Yleensä ne pelit missä on hyvä juoni, ovat kertakäyttötavaraa.

Mutta räiskinnät, ajopelit ja urheilupelit tulee kyllä pelattua kertatoisensa jälkeen.

Totta! Mikähän kumma sen tekee? Poikkeuksetta hyvällä juonella
varustettu peli jää unholaan kerta toisensa jälkeen, vaikka aina
kyseenalaistetaan peliteollisuuden kykyä luoda tarinarikkaita pelejä ja valitetaan pelien sisällöttömyydestä.
 
Re: upa

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Raato
Totta! Mikähän kumma sen tekee? Poikkeuksetta hyvällä juonella
varustettu peli jää unholaan kerta toisensa jälkeen, vaikka aina
kyseenalaistetaan peliteollisuuden kykyä luoda tarinarikkaita pelejä ja valitetaan pelien sisällöttömyydestä.
Ehkä juuri sen takia, että hyvä juonikin/tarinakin on uniikki ja ainutkertainen eikä saavuta samaa tehoa enää toisella kerralla. Tällöin huomio keskittyy tarinasta enemmän itse pelilliseen antiin, joka voikin jättää uudelleenpelattavana toivomisen varaa.

Pelin sisällöttömyys voi siis vaivata myös toisella tapaa, pelillisesti.
Kertakäyttöviihde-termille voi saada näin uuden näkökulman yllättävästä suunnasta...

Yksinkertainen peli-idea ilman tarinaa voi usein olla addiktiivisempi ja uudelleenpelattavuusarvoltaan pitkäikäisempi kuin raskaampi tarinaan nivottu peli. "Kertakäyttöviihde"-pelejä on monenlaisia.
 
Niin hyvä peli kuin Splinter Cell onkin, on se kertakäyttötavaraa, kuten moni muukin "juonipeli", esim MGS-sarja. Ainakaan minä en jaksa kaivella jotain bonuksia pelaamalla peliä vaikeimmalla tasolla uudelleen läpi. Ehkä juuri siksi, että pelaajan tekeminen on varsin rajoitettu tämän tyylisissä peleissä, eteneminen on putkimaista eikä juoni muutu pelikerroilla. Ehkä joskus vuoden-parin päästä saattaa hyvän pelin pariin palata, kun tapahtumat ei enää ole tuoreessa muistissa ja on taas 15 tuntia ylimääräista aikaa.

Urheilupelejä jaksaa hieroa yhä uudestaan juuri moninpelin takia. Ne myöskin ovat vaihtelevampia: PES:ssa tai ESPN NHL:ssä on jokainen matsi erilainen, Tiger Woodsissa reiän voi pelata monella eri tavalla, ja kaikki riippuu myös pelaajan taidoista.

GTA: Vice Cityn vapaus on pelastava tekijä, sillä juonta ei tarvitse seurata orjallisesti, vaikka sen mukaan loppujen lopuksi peli etenee. Lisäksi tekemistä riittää muutenkin kuin tehtäviä suorittaen, ja ennen kaikkea se muu tekeminen on hillittömän hauskaa.
 
Re: upa

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Raato
Totta! Mikähän kumma sen tekee? Poikkeuksetta hyvällä juonella varustettu peli jää unholaan kerta toisensa jälkeen, vaikka aina kyseenalaistetaan peliteollisuuden kykyä luoda tarinarikkaita pelejä ja valitetaan pelien sisällöttömyydestä.
Tuotahan on keinotekoisesti yritetty korjata esimerkiksi lisäämällä peliin vaihtoehtoisia loppuja, piilotettuja hahmoja, salaisia aseita toista pelikertaa varten tjsp. Malliesimerkkinä vaikkapa PS2:n Silent Hill.
 
1. Mitä peliä jaksaa pelata ikuisesti?
2. Mikä on maailman paras peli?
3. Mikä on maailman rennoin peli?
4. Missä pelissä on megahyvä tunnelma?
5. Mikä peli ansaitsee 100/100 pistettä?

1. Vice Cityä.
2. Vice City.
3. Vice City.
4. Vice Cityssä.
5. Vice City.

Ärsyttää kaverit jotka väittää Vice cityn myyntilukujen takana olevan "mä oon iha sika kovisx ku mä pelaan vais sitii!!!!!11" heppujen joita oikeasti on hyvin hyvin vähän. Ehkä se kuitenkin vaan on niin helkutin hyvä peli mitä jaksaa pelata ikuisesti ja missä on ikuisesti kestävä jälleenpeluu arvo. Mitään muuta peliä en ole yli 200 tuntia pelannut kuin Vice Cityä.

Edit: Ja ne heputhan ketkä väittää VC:tä paskaksi 10v fanboytten feivoritix omistaa tunnetusti GC:n (ennen myös Xbox mutta ruinaus loppu kun ne sai tietää sen ilmestymisestä boxille).
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Gangster75
1. Mitä peliä jaksaa pelata ikuisesti?
2. Mikä on maailman paras peli?
3. Mikä on maailman rennoin peli?
4. Missä pelissä on megahyvä tunnelma?
5. Mikä peli ansaitsee 100/100 pistettä?

1. Vice Cityä.
2. Vice City.
3. Vice City.
4. Vice Cityssä.
5. Vice City.

Vice City on letkeä, vapaa, loistava ja ennen kaikkea hyvä peli. Mutta se on kaukana parhaasta ja täydellisestä. Vice Cityä jaksaa pelata ikuisesti, voi sanoa maailman parhaaksi, voi antaa 100/100 pistettä, jos ei ole paremmasta tietoa. Über-väkivaltaiset pelit vetoavat toisiin, mutta toiset kyllästyvät sellaiseen menoon alta aikayksikön. Jos ei ole kavereita, jos on hillitön fanboy, jos pitää laisuojattomana rellestämisestä, jos oleskelee yksin metsässä (:)), jaksaa Vice Cityä ehkä pelata maailman ääriin asti.
 
loistava peli toiseen kertaan < hiukan heikompi peli ensimmäistä kertaa

(oletuksella, että puhutaan peleistä, jotka selvästi pelataan läpi)

Maailma on niin täynnä hyviä pelejä, että minua kiinnostaa todella harvoin pelata läpipelattua peliä uudestaan. Jopa KOTOR jäi yhteen pelaamiseen, vaikka pelikokemus voiman toisella puolella olisi varmaan kohtalaisen erilainen.

Myöhemmillä pelikerroilla avattava lisätauhka vain ärsyttää. Niiden juttujen pitäisi olla pelissä jo ensimmäisellä kerralla! Kyllä halun pelata peliä toistamiseen pitää lähteä itse pelistä ja kyllä kaiken, mitä pelillä on tarjota, pitäisi olla käytössä jo ensimmäisellä kerralla.
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Unreal-Hawk
Vice City on letkeä, vapaa, loistava ja ennen kaikkea hyvä peli. Mutta se on kaukana parhaasta ja täydellisestä. Vice Cityä jaksaa pelata ikuisesti, voi sanoa maailman parhaaksi, voi antaa 100/100 pistettä, jos ei ole paremmasta tietoa. Über-väkivaltaiset pelit vetoavat toisiin, mutta toiset kyllästyvät sellaiseen menoon alta aikayksikön. Jos ei ole kavereita, jos on hillitön fanboy, jos pitää laisuojattomana rellestämisestä, jos oleskelee yksin metsässä (:)), jaksaa Vice Cityä ehkä pelata maailman ääriin asti.

Jos ei ole kavereita. Mutta kun on.
Jos on hillitön fanboy. Mutta kun en ole.
Jos pitää laisuojattomana rellestämisestä. Mutta kun en pidä.
Jos oleskelee yksin metsässä. Kaupungissa asutaan.

Kaikki menee pieleen mutta silti rakastan Viceä yli kaiken! Siinä katsos on vaan joku tällanen juttu "mun on pakko löytää ne hiddenit ja pari rampagee ja sit viel yhden stuntin vois loikata ja ehkä käydä pari haitilaista nistimässä motskan selästä". Mä oon kai sitten hullu kun joskus jos ostan jonkun uuden pelin niin välillä tekis mieli vaan sanoo vitut sille pelille ja ottaa VC vaikka se uus peli oiskin vaan päivän vanha. Vanhassa vara parempi!
 
upa

Siis luulisin, että Vice City:n magneettimainen vetovoima johtuu
juuri sen tarjoamasta vapaudesta. Kyseessähän on yksi loistavimmista peleistä, mutta 100/100 on liikaa, tosin jos lasketaan tämän hetkisistä peleistä pisteet lienevät oikeutettuja. Mutta kuvitteleppa GTA netissä (asia, josta uneksitaan..mmmm..chocolate).
 
Välillä tuntuu, että mitä yksinkertaisempi peli niin sitä helpommin siihen jaksaa palata. Waverace, Ikaruga, Super Monkey Ball ja vaikka vanhat Mariot esimerkkeinä. Näitä pelejä tulee pelattua lyhyemmissä erissä, verrattuna RPG:t, mutta pitemmälle ne lopulta kantavat.

Urheilupelit, puzzlet ja räiskinnät voisivat olla mulle sellaiset mihin jaksaa palata. Kyllähän RPG:n voi myös pyöräyttää läpi parin vuoden päästä, mutta tuossa Hex vei kyllä sanat suusta - siihen mennessä noita heikompia pelejä on jo julkaistu läjäpäin. Nostalgiahuumassa tosin saattaa sortua vaikka mihin :).

Hex: aivan samaa mieltä noista avattavista hommista, okei kyllä tuo kun nykyään on mahdollista, niin jotain voisi olla yllätystä. Pääsääntönä peliä pitäisi jaksaa pelata, vaikka mitään ei olisi piilotettuna ja peliä voisi pelata muutenkin kuin 100% läpi toivossa.
 
Ylös Bottom