Vaikeuden viehätyksestä

[Poistettu jäsen 17549]

Kun täällä on siirrytty jo kuluttujansuojakysymyksestä ihmisoikeuskysymykseen, niin siteeraan itseäni vuosien takaa:

Peliteollisuuden osalta en "syytöstä" ihan suoraan vielä niele, kun miettii miten monimuotoiseksi pelaaminen on muuttunut vaikkapa parin vuosikymmenen aikana. On Wii Sportsia, Pokemon Go:ta, Animal Crossingia, "walking simulatoreita", pulmanratkontaa ja yleisesti ottaen tooooodella paljon vähemmän sadistisen rankaisevia, nopeita refleksejä vaativia pelejä. Onko mikään muu teollisuudenala valtavirtaistunut (=tullut kuluttajille helpommin lähestyttäväksi) yhtä nopeasti?
No, aina voisi tehdä vielä enemmän, mutta en ole hirveän huolissani siitä, etteikö minulle sopivia videopelejä löydy läpi elämän. Vaikka refleksit hidastuisivatkin.

On hienoa, että Naughty Dog tekee tietyllä pelifilosofialla suunnitelluihin peleihinsä valtavan määrän käytettävyysavustuksia ja tämä on jotain, mistä varmaan vähän kaikkien kannattaisi ottaa referenssiä. Täällä on jo avattu ihan hyvin sitä, miksi yhden studion pelien vertailu kaikkiin muihin tilanteisiin ei välttämättä toimi.

Ja kun vaikeusasteista on edetty periksiantamattomasti siihen, että kaikki pelit kaikkien läpäistäväksi (ts. ei riitä että 99% valtavirtapeleistä on "peruspelaajan" läpäistävissä), niin pakkohan tätä on vähän pomputella. Että koskeeko tuo vaatimus vain AAA-tuotteita vai ihan kaikkea? Saako Super Meat Boy olla liian vaikea? Tai toisaalta: Minulla jäi Super Mario 3D Worldin aivan viimeinen extrakenttä läpäiseämättä, koska Nintendo oli tehnyt siitä tieten tahtoen sadistisen vaikean. Saanko rahani takaisin, vai riittikö, että pystyin pelaamaan pelin tähän asti? Where do we draw the line, vai pidetäänkö me kiinni 100% saavutettavuusvaatimuksesta?

 

[asin]

Joidenkin pelien on vain tarkoitus olla vaikeampia kuin toisten. Kaikki pelit eivät tarjoa helpompaa vaikeusastetta ja tuskin tulevat sitä ikinä tarjoamaankaan joten sen suhteen keskustelu/väittely aiheesta on mielestäni aika turha. Itseasiassa Elden Ringin menestyksen myötä, veikkaan että yhä useampi vaikea peli löytää tiensä markkinoille.

 

[Fabre#4]

Peli vesitettäisiin vaikeustasoilla ja koko yhteisöllinen idea sen voittamisesta menisi vaikeustasojen myötä.

Itse taas en ymmärrä ollenkaan, miten helpompi vapaaehtoinen vaikeustaso jotenkin vesittäisi tai pilaisi Elden Ringin tai vastaavat From Softwaren pelit. Se vaikeampi perusvaikeustaso olisi siellä tarjolla 'puristeille' edelleen, jotka saavat kiksinsä siitä vaikeudesta ja jossain vaiheessa sen vaikeuden voittamisesta. Toisenlaiselle yleisölle ja fiilistelijöille olisi sitten tarjolla helpompi vaikeustaso. Jotkut varmasti haluaisivat nauttia pelin miljööstä, tunnelmasta ja vastaavista asioista ilman jumittavia taisteluita.

Millä tavalla se olisi siis vaikeudesta viehättyviltä pois, jos tuollainen vapaaehtoinen helpompi tapa pelata olisi tarjolla? Eihän sitä helpompaa kukaan pakota käyttämään. Eihän 'tavallisissakaan peleissä' kukaan pakota käyttämään tiettyä vaikeustasoa, vaan sen saa ihan itse valita. Vaikeudesta viehättyvät voivat pelata heti lennosta vaikeammalla tasolla kuin normipelaajat, jos niin haluavat.

Odotan edelleen selitystä siitä, millä tavalla vaikkapa Elden Ring huononisi, jos siinä olisi vapaaehtoinen helpompi vaikeustaso. Odotan edelleen selitystä siitä, millä tavalla se olisi keneltäkään pois, jos suurempi osa pelaajista voisi nauttia pelistä sopivammalla vaikeustasolla. Sanon myös jo tähän suoraan, että vastaus "no peliä ei vain ole suunniteltu pelattavan helpompana" ei sitten ole mikään vastaus. Aika monessa pelissä new gamen jälkeen tulee vaikeusasteen valinta ja normal-kohdan vieressä on ilmoitettu, että "tämä on se pelintekijöiden suunnittelema oletusvaikeusaste, jolla peli suositellaan pelattavan" ja silti he ovat kyenneet tasapainottamaan pelin sillä tavalla, että tuon vaikeuden ympäriltä löytyy vähintään 2-3 muutakin vaikeusmahdollisuutta.

Kaipa se on sitten tekijöiden taidoista kiinni, osaavatko he tasapainottaa pelinsä 'toimivaksi' monella eri vaikeusasteella. Ehkä From Software ei vielä ole saavuttanut sellaista taitoa, että osaisivat.

 

[Poistettu jäsen 17549]

Olen sanonut jotain tähän viittaavaa jo aiemmin, mutta olen 99% varma siitä, että nyt esimerkiksi nostettavaa Elden Ringiä ei olisi olemassa, jos ensimmäisessä Dark Soulsissa olisi ollut valittavana helpompi vaikeusaste.

Jo tämä on mielestäni ihan hyvä argumentti sille, että jatkossakin on hyvä tehdä erilaisia pelejä.
Se ei ota kantaa siihen, etteikö just tähän Elden Ringiin olisi voinutkin laittaa vaikeusastevaihtoehdot.

 

[FleeingNevada]

pitäisikö ohjaimenkin olla kaikille sopiva?

Asiaan muuten ottamatta kantaa täytyy huomauttaa, että pelijätit käyttävät älyttömät määrät rahaa ja tutkimustyötä juuri tuohon sopivuuteen. Nintendolle naurettiin syystä, kun Nintendo 64 ohjain paljastettiin. Microsoft sai viime syksynä kovat suitsutukset työstään luoda entistä inklusiivisempia ohjaimia niille, jotka eivät voi käyttää tavallista kapulaa.

 

[Jirza]

Jokainen kehittäjä tehköön sellaisen pelin kuin haluavat. Jos he haluavat kehittää vaikean pelin ilman vaikeustasoja, on siihen on heillä täysi oikeus. Tietysti, jos pelin halutaan menestyvän ja tuoda taloon rahaakin, niin siinä mielessä pitää vähän pelaajiakin kuunnella. Mutta esim. Elden Ringillä on ollut hyvät myynnit, joten ainakaan From Softwarella ei ole paineita muuttaa tyyliään.

 

[m_vierimaa]

Aika hauska seurata tätä vuotuista parkua vaikeustasojen puutteesta aina kun Frommilta tulee uusi peli.

Vakioargumentit:
”peli ei myyy koska ei vaikeustasoja” - no kyllä myy
”peli myisi enemmän” - Frommin omistajia ei huoleta
”minulta jää pelikokemus pois” - no kokeile edes, ei tämä niin vaikea ole
”vapaaehtoinen vaikeustaso ei ole keneltäkään pois” - pelin tekijä on avannut perusteita useammassakin haastattelussa miksi niitä ei ole

”olette elitistejä koska ette halua vaikeustasoja” - From sen päättää, emme me
”olette pahoja koska kuviteltu kaverini ei voi nyt nauttia tästä ” - pelejä on tuhansia, kuviteltu kaverisi löytää varmasti kivan pelin muualta”

”tämä on ennenkaikkea yhdenvertaisuuskysymys” - Laita palautetta Fromille, ehkä siellä tehdään kaikille käyvä Elden Ring for All, ehkä ei.

 

[Ippenator]

Ei yksikään peli tarvitse väkisin mitään vaikeusasteen säätöä jos niitä ei ole devit kokeneet tarpeelliseksi. Ei niitä ole ennenkään kaikissa peleissä ollut eikä tarvitse jatkossakaan. Ei kaikkien ole tarkoitettu oppia soittamaan kitaraa eikä kaikkien tarvitse pystyä nauttimaan kauhuelokuvien katsomisesta.

Eikä minulla mitään ole pelejä vastaan jotka sitten ne eri vaikeusasteet tuovat peleihinsä. Toivoisin vain, että peleihin joihin tuodaan se vaikeusasteen säätämisen mahdollisuus, olisi siellä sitten myöskin jonkinlainen palkinto niille jotka lähtevät haastamaan itseään. Tarkoitan nyt muutakin kuin vaikeuden viehätystä palkintona.

Esimerkkinä joka ensimmäisenä tulee mieleen on God of War 2018 jossa oli kiva huomata, että vaikeamman vaikeusasteen valinneet saivat astetta päheemmät värit kilpeensä. Tuohan ei mihinkään muuhun vaikuttanut kuin siihen, että pelaaja joka haastoi itsensä sai tästä mukavan palkinnon loppujen lopuksi. Näin homman pitäisikin mennä. Jos joku on valmis näkemään enemmän vaivaa kuin toinen pelin eteen, niin mielestäni on ihan OK, että tämä vaivannäkö jotenkin huomioitaisiin myös.

Resident Evilit on myöskin aina mukava juosta toisen tai kolmannen kerran läpi kun siellä odottaa lisäherkkuja aseiden muodossa vaikeimmalla vaikeusasteella. Tuollaiset lisäpalkinnot toimivat hyvinä motivaation lähteinä pelaajalle lähteä haastamaan itseään.

Ugg. Elitistimulkku on puhunut.

Tästä korkeammasta vaikeustasosta palkitsemisesta olen itsekin täällä jossain yhteydessä kirjoittanut. Se on hyvä tapa tosiaankin antaa lisämotivaatiota vaikeimmalla vaikeustasolla pelaaville. Samaa mieltä siis kanssasi ehdottomasti tästä. Enkä oikeastaan siitäkään ole sinänsä eri mieltä, että pelien kehittäjät sen ratkaisun lopulta tekevät onko pelissä vaikeustasojen valinta vai ei.

Olen toki sitä mieltä, että periaatteellisesti olisi hyvä, että pyrittäisiin antamaan taidollisesti eri syistä rajoittuneemmillekin pelaajille mahdollisuudet pelata peli loppuun, ainakin kohtuullisten keinojen puitteissa. Mutta kehittäjät sen ratkaisun lopulta tekevät. Enkä kyllä ole sinänsä itsekään täällä ollut sitä mieltä, että tuollaista voisi suoraan minkään kuluttajasuojaan liittyvän lainsäädännön mukaan suoranaisesti vaatia. Periaatteellisesti näen asian siltikin osittain jopa kuluttajansuojakysymyksenä, vaikken suoraan lainsäädännön pohjalta määrättävänä.

 

[nedruska]

Saako Super Meat Boy olla liian vaikea?

En ole kyseistä peliä pelannut, mutta ilmeisesti vaativa tasoloikka? Tietty saa olla vaikea, mutta myös tällaisissa peleissä on mielestäni tosi hienoa, jos myös heikommat/fyysisesti rajoittuneemmat pelaajat huomioidaan. Esim. Celeste oli mielestä aika hienosti hoitanut tämän homman monipuolisella assist modella. Itse siis tykkään kyllä haasteesta ja ”kärsin” (=nautin) Celesten läpi ihan normaalilla pelimodella, mutta ei ollut mun kokemuksesta mitenkään pois, että myös tuo assist mode oli olemassa sitä tarvitseville.

Minulla jäi Super Mario 3D Worldin aivan viimeinen extrakenttä läpäiseämättä, koska Nintendo oli tehnyt siitä tieten tahtoen sadistisen vaikean.

Peleissä edelleen saa olla haastetta ja se haaste voi tulla tosiaan myös post-game pelisisältöjen kautta. Itse koen ne ”extraksi” joita ei ole edes tarkoitettu, että jokainen pelaisi. Ei asia ole oikeasti niin mustavalkoinen, vaikka tietysti on mahtavaa mitä enemmän pelattavaa myös heikommille pelaajille on tarjolla.

Samalla kuitenkin myös tämä: Nintendollakin olisi vielä paljon parannettavaa saavutettavuuden kanssa peleissään. Ei olisi multa pois jos myös 3D Worldissa olisi ollut joku helpotettu pelitaso. Itse en olisi sitä valinnut, mutta jollekin toiselle se olisi voinut mahdollistaa pelin pelaamisen, jos peli normaalilla tasolla ei ollut mahdollista tai kivaa.

 

[Ippenator]

En ole kyseistä peliä pelannut, mutta ilmeisesti vaativa tasoloikka? Tietty saa olla vaikea, mutta myös tällaisissa peleissä on mielestäni tosi hienoa, jos myös heikommat/fyysisesti rajoittuneemmat pelaajat huomioidaan. Esim. Celeste oli mielestä aika hienosti hoitanut tämän homman monipuolisella assist modella. Itse siis tykkään kyllä haasteesta ja ”kärsin” (=nautin) Celesten läpi ihan normaalilla pelimodella, mutta ei ollut mun kokemuksesta mitenkään pois, että myös tuo assist mode oli olemassa sitä tarvitseville.

Peleissä edelleen saa olla haastetta ja se haaste voi tulla tosiaan myös post-game pelisisältöjen kautta. Itse koen ne ”extraksi” joita ei ole edes tarkoitettu, että jokainen pelaisi. Ei asia ole oikeasti niin mustavalkoinen, vaikka tietysti on mahtavaa mitä enemmän pelattavaa myös heikommille pelaajille on tarjolla.

Samalla kuitenkin myös tämä: Nintendollakin olisi vielä paljon parannettavaa saavutettavuuden kanssa peleissään. Ei olisi multa pois jos myös 3D Worldissa olisi ollut joku helpotettu pelitaso. Itse en olisi sitä valinnut, mutta jollekin toiselle se olisi voinut mahdollistaa pelin pelaamisen, jos peli normaalilla tasolla ei ollut mahdollista tai kivaa.

Samaa mieltä kanssasi kaikesta tässä asiassa. Pienenä yksityiskohtana tuli kuitenkin mieleeni, että eikös tuossa Super Mario 3D Worldissa kuitenkin peli tarjoa sitä superpesukarhupukua, kun tarpeeksi monta kertaa kentässä kuolee? Tuo puku sitten antaa muistaakseni kuolemattomuuden ainakin kaikkia vihollisia vastaan. Ei tainnut kyllä estää kuiluun putoamiskuolemia, mutta auttoi kuitenkin merkittävästi pääsemään vaikeitakin kenttiä loppuun. Näin ainakin muistelen homman menneen, kun 8-vuotiaan poikani kanssa jokunen kuukausi sitten peliä pelattiin. Molemmilla meinasi varsinkin loppupuolella mennä hermot useissakin kentissä, mutta tuo helpotus toi sitten kuitenkin sen kaivatun mahdollisuuden pelin loppuun asti pelaamiseen.

 

[Wixxer]

Ei tässä kenenkään mielipide ole keneltäkään pois. Mikäli olet eri mieltä niin perustele miksi eriävä mielipide vaikeusasetuksesta on sinulta pois.

 

[TT-2k]

Returnal on haatava peli myös, haastava mutta ei epäreilu, vaikka peli vaikuttais osittain täysin mahdottomalta päästä läpi/eteenpäin pelaaja huomaamatta kuitenkin aina kehittyy. Itse näen asian niin että jos lisätään joku easymode vaikka Returnaliin, se ei motivoi pelaajaa oppimaan jopa minä saattaisin vaan heittää hanskat tiskiin ja vaihtaa easymodeen ihan vaan että pääsis läpi joka ei kehitä pelaaja millään tavalla, sen sijaan että vaan jauhaa ja oppis.

Jäin miettimään tätä, ja samalla tajusin, etten ole koskaan päässyt Housemarquen pelejä läpi niiden oletusvaikeustasolla. Super Stardust HD:sta alkaen on pitänyt iisille tiputtaa, jotta on päässyt näkemään pelin kaikki kentät ja lopputekstit. Returnalissa tätä mahdollisuutta ei edes ole, ja ehkä siksi se jäikin iteltä kesken noin 10 tunnin jälkeen. Kakkosbiomin pomolle asti pääsin pari kertaa, mutta yleensä leikki loppuu kesken jo ekalla alueella. Sekä hahmon että oman pelitaidon kehittyminen on yksinkertaisesti liian hidasta.

 

[Ippenator]

Jäin miettimään tätä, ja samalla tajusin, etten ole koskaan päässyt Housemarquen pelejä läpi niiden oletusvaikeustasolla. Super Stardust HD:sta alkaen on pitänyt iisille tiputtaa, jotta on päässyt näkemään pelin kaikki kentät ja lopputekstit. Returnalissa tätä mahdollisuutta ei edes ole, ja ehkä siksi se jäikin iteltä kesken noin 10 tunnin jälkeen. Kakkosbiomin pomolle asti pääsin pari kertaa, mutta yleensä leikki loppuu kesken jo ekalla alueella. Sekä hahmon että oman pelitaidon kehittyminen on yksinkertaisesti liian hidasta.

Oletko kokeillut jo co-oppina? Voisiko siitä saada apua eteenpäin pääsemiseen?

 

[Poistettu jäsen 17549]

Meillä olisi jäänyt Donkey Kong Country: Tropical Freeze ostamatta ilman uutta apumoodia, koska tämä auttoi puolisoa sopivasti, jotta peli maistui molemmille.
Samoin 3D Worldissä taisi se pesukarhupuku tulla pariin kertaan käyttöön (se ei muuten auta ihan viimeisessä kentässä mitään )
Erinomaisia helpotuksia peleihin, jotka on alunperinkin suunniteltu tietynlaisista lähtökohdista ja joihin tällaiset on helppo implementoida. Kuten jo aiemmin kehumani Naughty Dogin saavutettavuusasetukset. Tosiaan fiilistelin jo ajat sitten tässä topikissa miten videopelit ovat moninkertaisesti paremmin isojen joukkojen hupia kuin vuosikymmeniä sitten ja suunnan pitää jatkossakin olla eteenpäin tällä saralla.

Tämä ei vielä vakuuta minua siitä, etteikö joku 1% kaikista maailman videopeleistä saisi rakentua erilaiselle pelisuunnittelulle, joka ponnistaa ja hakee palkitsevuuden nimenomaan haastavuudesta. Toisten mielestä tämän yhden prosentin osalta pelintekijät eivät oikein tiedä mitä tekevät, koska heidän toimintalogiikalleen ei ole yhtään mitään perusteluja.

 

[TT-2k]

Oletko kokeillut jo co-oppina? Voisiko siitä saada apua eteenpäin pääsemiseen?

En. Olen niin sinkkupelaaja luonteeltani, että vierastan oikeastaan kaikenlaista verkkopelaamista - etenkin tuntemattomien kanssa. Samalta sohvalta co-opit vielä menettelee, muuta siinäkin peliseuraa tarjoaa vain lapset.

 

[Ananas]

Souls-pelit taisi nousta suosioon juurikin niiden vaikeuden ja sen takia, ettei ne pidä pelaajaa kädestä. Dark Souls oli ainakin ilmestyessään todellinen musta lammas, joka loi tilaa "soulsgenrelle". Suosiosta päätellen tälläiselle oli ja on edelleen kysyntää.

Yleisesti olen sitä mieltä, että on hyvä jos mahdollisimman moni pelikokemus olisi mahdollisimman monelle säädettävissä sopivaksi. Kuintenkaan jokaisen pelin ei tarvitse olla jokaiselle sopiva.

Souls pelien kantavia teemoja on itsensä ylittämisen ja kehittämisen lisäksi yhteisöllisyys. Helpomman vaikeustason sijaan vaikeita kohtia voi helpottaa muiden vinkeillä pelin sisäisesti tai kutsumalla jopa muita pelaajia omaan peliin mukaan. Vaikeustasot varmasti vähentäisivät tätä.

 

[Dragonfly]

Täällä on mielenkiintoinen keskustelu menossa.

Itse olen sitä koulukuntaa, joka mielellään ottaisi vaikeustasot kaikkiin mahdollisiin peleihin, vaikka pelaisinkin itse suurimman osan Normal-vaikeustasolla. Tosin nyt Elden Ringin läpäistyäni, ehkä ihan kirjaimelliset valikosta valittavat vaikeustasot on väärä tapa katsoa tätä. Pikemminkin pelikohtaiset (lue. peliin sopivat) helpotukset olisi parempi lähestymistapa. Jos käytetään esimerkkinä edelleen Elden Ringiä, niin peliä voi pelata helpomman tai vaikeamman kautta. Pelin voi pelata läpi alitehoisella hahmolla ilman hyviä aseita ja ilman kunnon haarniskaa. Tällöin joutuu varmasti kaikki taidot koetukselle. Tai sitten pelin voi pelata läpi pelin parhailla varusteilla. Käyttäen samalla NPC hahmoja, henkituhkia ja toisia pelaajia apuna pomotaisteluissa. Tämän kaiken voi vieläpä tehdä niin, että on ensin grindannut itsensä ylileveliseksi vihollisiin nähden. Peli jopa tarjoaa tähän useamman kuin yhden aika selvän ja helpon paikan, jossa voi nopeasti grindata.

Liikuntarajoitteiset, näkö- ja kuulovammaiset tai muuten pelaamista hankaloittavia tekijöitä omaavat henkilöt pitää mielestäni erottaa tästä vaikeustasokeskustelusta omaksi haarakseen. He toki tarvitsevat apuja, mutta ne voivat olla hyvinkin erilaisia kuin vain pelin vaikeus. Tällainen henkilö voi itseasiassa olla aivan superhyvä pelaamaan jotain peliä, mutta pelaaminen ei vaikkapa onnistu syystä tai toisesta normaalilla gamepadilla. Onneksi nykypäivänä monessa pelissä on jo tavalla tai toisella huomioitu näitä juttuja. Sellaiset itsestäänselvyydet kuin nappien uudelleen sijoittelu, tekstityksen koon säätö ja colorblind mode eivät siltikään löydy kaikista peleistä. Microsoftin adaptive controller on ehkä yksittäinen hienoin juttu sille, että kuka vaan voi pelata peliä kuin peliä (ei nyt ihan kaikkia mutta melkein). Ainakin Gears 5:ssä oli myös muun muassa sellainen hieno helpotus kuin autolock, joka helpoimmalla vaikeusasteella tähtäsi viholliseen automaattisesti. Tämä varmasti helpottaa tattiohjauksen hienomotoriikan kanssa painiskelevaa aivan hurjasti. Tulee myös mieleen autopelit ja niiden erilaiset helpotukset, kuten automaattinen jarrutus. Forza Horizon 5:ssä on valittavana ominaisuutena jopa koko pelin pelinopeuden hidastaminen, jotta hitaammillakin reaktioilla varustettu pelaaja ehtii reagoida ruudulla tapahtuviin tilanteisiin.

Jos vielä kerran nostetaan Elden Ring esimerkiksi, niin siinä From Software tuntuu löytäneen sen kultaisen keskitien, jossa pelaaminen on edelleen Souls-peleistä tutulla tavalla palkitsevaa ja haastavaa, mutta samalla se on heidän peleistään helposti lähestyttävin ja anteeksiantavin. Checkpointit on sijoitettu armollisemmin ja apuja pomotaisteluihin on entistä enemmän. Peli ei edelleenkään ole helppo, mutta skaalautuu pelin sisällä tehtävillä valinnoilla yllättävän paljon.

Tähän olisi helppo nostaa montakin tasohyppelyä jo edellisissä viesteissä mainitun Mario 3D Worldin lisäksi. Esimerkiksi vaikkapa kaikki Crash Bandicootit. Niissä vaikeus tulee niin vahvasti tasohyppelystä ja rotkoon tippumisesta, että vaikeustason muutos ei tee juuri muuta kuin antaa lisää yrityksiä. Silti näistä ei keskustella ollenkaan niin kiivaasti kuin vaikkapa Souls-peleistä. Väitän kuolleeni Crash Bandicoot remastered trilogiaa pelatessani selvästi enemmän kuin Elden Ringin läpipeluussa, vaikka peliaika Elden Ringissä on moninkertainen.

 

[Poistettu jäsen 17549]

Asiaan muuten ottamatta kantaa täytyy huomauttaa, että pelijätit käyttävät älyttömät määrät rahaa ja tutkimustyötä juuri tuohon sopivuuteen. Nintendolle naurettiin syystä, kun Nintendo 64 ohjain paljastettiin. Microsoft sai viime syksynä kovat suitsutukset työstään luoda entistä inklusiivisempia ohjaimia niille, jotka eivät voi käyttää tavallista kapulaa.

Ironista kyllä, Nintendo 64 -ohjaintahan oli pohdittu myös vasenkätisyyden kautta - jos unohdetaan (ohjaimen kenties tärkeimmät näppäimet ) A ja B, niin vasemmalla kädellä vasemmasta reunasta kiinni ja oikealla keski”pötkylästä”, niin ohjain on muuttunut perusotteen peilikuvaksi. Kun siis C-näppäimet korvataan käytössä ristiohjaimella.

Eli sinänsä kyseisessä ohjaimessa on teorian tasolla saavutettavuus ihan eri levelillä kuin monissa muissa.
Käytäntö on sitten asia erikseen


edit: Vielä yksi tökeröhkö analogia aiheeseen liittyen: Lauantaina Helsingin liikennejärjestelyt menivät uusiksi, kun kaupungissa vietettiin valtavaa juoksutapahtumaa. Omasta juoksukunnostaan riippuen ihmiset pystyivät ylittämään itsensä 5km, 7km, 12km, 14km, 21km, 42km ja peräti 63 kilometrin pätkillä. Jos nyt ohitetaan se, että kaikkien ei muutenkaan tarvitse ylittää itseään (varsinkaan juoksemalla), niin on aivan mahtavaa, että yhden päivän aikana on olemassa vähän kaikenlaisia "vaikeustasoja" tästä harrastuksesta kiinnostuneille ihmisille.
Samaan aikaan yllättävän monet meistä ihmisistä ovat sellaisia, että lopulta pystymme harjoittelemaan itsemme vaikka sitten sille pidemmällekin matkalle, kunhan joku jossain potkii sopivasti hanurille. Oli se sitten työpaikan juoksuporukka, joku läheinen ystävä, tai sitten analogian päätteeksi videopeli joka sanoo, että se on kuule nyt näin ettei auta kuin ottaa ohjain kauniiseen käteen, treenata niin maan pirusti ja katsoa mihin se riittää.

Mielestäni videopelimaailma menettää jotain, jos tätä viimeistä ei saisi tehdä pelisuunnittelun lähtökohdista enää ollenkaan, samaan aikaan kun 99% videopelikentästä on saavutettavampaa kuin koskaan aikaisemmin (ja jatkossa toivottavasti vieläkin paremmin). Tai ainakin se olisi menettänyt yhden viime vuosikymmenen merkittävimmistä (jollei merkittävimmän) peleistä, mutta toisaalta en mä sitä Dark Soulsia ole pelannut läpi muutenkaan, joten hittoako minä tästä välitän.

 

[janneus]

Kyllähän nimenomaan noiden "souls-pelien" läpäisemistä pidetään eräänlaisena saavutuksena. Sanoo menneensä pelin X läpi, joka tiedetään vaikeaksi, on vähän sama kun sanoisi pystyvänsä tekemään vaikkapa 20 punnerrusta. Se on mittari. Kertoo että tohon mä pystyn. Universaali konsepti, johon kaikki asiaa kokeilleet osaavat samaistua.

Paljon puhetta kuinka tätä asiaa ei osata ajatella muiden näkökulmasta. Vastapallona sama argumentti takaisin: Miksei tätä asiaa osata ajatella sen pelintekijän näkökulmasta? Jos hän/he ovat päättäneet että nyt tehdään tälläinen peli, joka on tosi vaikea ja siinä ei voi vaihtaa vaikeustasoa, niin mielestäni sitäkin päätöstä tulisi kunnioittaa. Ei tarvitse ostaa jos tuntuu että se ei ole sinua varten. Pc:llä saa varmasti helpotuksia tuovia modeja ladattuja, jos pelin kehittäjien visio ei vastaa omia mieltymyksiä. Viime kädessä sitten voi katsella juubituubista lets playta, jos pelin X atmosfääri ja tarina ovat niin kutkuttavia, mutta mitään muuta keinoa niiden kokemiseen ei kertakaikkiaan löydy.

 

[Remeded]

Itse taas en ymmärrä ollenkaan, miten helpompi vapaaehtoinen vaikeustaso jotenkin vesittäisi tai pilaisi Elden Ringin tai vastaavat From Softwaren pelit. Se vaikeampi perusvaikeustaso olisi siellä tarjolla 'puristeille' edelleen, jotka saavat kiksinsä siitä vaikeudesta ja jossain vaiheessa sen vaikeuden voittamisesta. Toisenlaiselle yleisölle ja fiilistelijöille olisi sitten tarjolla helpompi vaikeustaso. Jotkut varmasti haluaisivat nauttia pelin miljööstä, tunnelmasta ja vastaavista asioista ilman jumittavia taisteluita.

Millä tavalla se olisi siis vaikeudesta viehättyviltä pois, jos tuollainen vapaaehtoinen helpompi tapa pelata olisi tarjolla? Eihän sitä helpompaa kukaan pakota käyttämään. Eihän 'tavallisissakaan peleissä' kukaan pakota käyttämään tiettyä vaikeustasoa, vaan sen saa ihan itse valita. Vaikeudesta viehättyvät voivat pelata heti lennosta vaikeammalla tasolla kuin normipelaajat, jos niin haluavat.

Odotan edelleen selitystä siitä, millä tavalla vaikkapa Elden Ring huononisi, jos siinä olisi vapaaehtoinen helpompi vaikeustaso. Odotan edelleen selitystä siitä, millä tavalla se olisi keneltäkään pois, jos suurempi osa pelaajista voisi nauttia pelistä sopivammalla vaikeustasolla. Sanon myös jo tähän suoraan, että vastaus "no peliä ei vain ole suunniteltu pelattavan helpompana" ei sitten ole mikään vastaus. Aika monessa pelissä new gamen jälkeen tulee vaikeusasteen valinta ja normal-kohdan vieressä on ilmoitettu, että "tämä on se pelintekijöiden suunnittelema oletusvaikeusaste, jolla peli suositellaan pelattavan" ja silti he ovat kyenneet tasapainottamaan pelin sillä tavalla, että tuon vaikeuden ympäriltä löytyy vähintään 2-3 muutakin vaikeusmahdollisuutta.

Kaipa se on sitten tekijöiden taidoista kiinni, osaavatko he tasapainottaa pelinsä 'toimivaksi' monella eri vaikeusasteella. Ehkä From Software ei vielä ole saavuttanut sellaista taitoa, että osaisivat.

No peliä ei vain ole suunnitelut pelattavan helpompana!

No okei piti tulla viel muokkaa, souls pelit ei olisi souls pelejä jos siinä olis heti kättelyssä valittavana easy, normal, hard jne vaikeustaso vaikka kuinka sitä sössöttelisi että "no mitä se teiltä on pois". Koko pelin idea on vaan uskaltaa kokeilla ja päästä vaikeuksista eteenpäin ja siitä tulee ne kiksit jopa niille jotka eivät usko että se olisi mahdollista, jos heti kättelyssä olisi joku easy vauvamode koko pelin idea kärisisi.

Jos olisi heti easymode niille jotka ei ikinä soulsei ole pelannut, menisivät pelin läpi tyylii ku mikä tahansa leppoinen seikkailupeli he eivät tietäis mikä koko souls pelien idea on. En osaa tän paremmin tätä selittää, mutta sanon viel sen että koko easymode ei olisi ns "souls veteraaneilta pois" he pelaisivat sillä alkuperäisellä vaikeusasteella mutta voin luvata että se easy mode tekisi sen että monet eivät oikeesti kokisi souls pelin idea/taikaa kun vaan huitoisivat pelin easyllä läpi tekemällä koko pelistä sen että se olisi teiltä pois, selitinkö nyt jotenkin järkevästi?