Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Visual Novel -pelit

JTahti

Well-Known Member
Tämä on yleisketju Visual Novel peleille. Kuten nimestä voi päätellä, kyseessä on interaktiivinen kirja jossa on kuvitus. Visual Novel peleissä ei tarvita minkäännäköisiä tatinvatkaustaitoja. Ihan viime vuosina Visual Novel pelejä on ruvennut tulemaan kuin sieniä sateella. Tässä on Nintendo Lifen artikkeli aiheesta:
Feature: Best Visual Novels For Nintendo Switch -nl
Artikkelissa mainitut pelit:
  • Famicom Detective Club
  • Dream Daddy: A Dad Dating Simulator
  • Spirit Hunter: NG
  • Neo Cab
  • Steins;Gate 0
  • Va-11 Hall-A: Cyberpunk Bartender Action
  • Coffee Talk
  • One Night Stand
  • Phoenix Wright Ace Attorney Trilogy
  • Across the Grooves
  • AI: The Somnium Files
  • SeaBed
  • Arcade Spirits
  • Vampire: The Masquerade - Shadows of New York
  • Code: Realize Guardian of Rebirth
  • World End Syndrome
  • Chicken Police - Paint it Red
  • Murder by Numbers
  • Gnosia
  • Root Film
  • Florence
 
Tämä on yleisketju Visual Novel peleille. Kuten nimestä voi päätellä, kyseessä on interaktiivinen kirja jossa on kuvitus. Visual Novel peleissä ei tarvita minkäännäköisiä tatinvatkaustaitoja. Ihan viime vuosina Visual Novel pelejä on ruvennut tulemaan kuin sieniä sateella. Tässä on Nintendo Lifen artikkeli aiheesta:
Feature: Best Visual Novels For Nintendo Switch -nl
Artikkelissa mainitut pelit:
  • Famicom Detective Club
  • Dream Daddy: A Dad Dating Simulator
  • Spirit Hunter: NG
  • Neo Cab
  • Steins;Gate 0
  • Va-11 Hall-A: Cyberpunk Bartender Action
  • Coffee Talk
  • One Night Stand
  • Phoenix Wright Ace Attorney Trilogy
  • Across the Grooves
  • AI: The Somnium Files
  • SeaBed
  • Arcade Spirits
  • Vampire: The Masquerade - Shadows of New York
  • Code: Realize Guardian of Rebirth
  • World End Syndrome
  • Chicken Police - Paint it Red
  • Murder by Numbers
  • Gnosia
  • Root Film
  • Florence

Vastaukseni menee ehkä jo hieman huonon huumorin puolelle, mutta itseasiassa visual noveleiden osalta suorastaan oma alagenrensä on "tatinvatkaustaito"-visual novel. Steamissa on pilvin pimein kyseisen genren edustajia, kuten Sakura-pelit. Suuressa osassa näitä visual novel-pelejä pääosassa ovat japanilaiset piirretyt tytöt, joiden pikkuhousut ja/tai rintaliivit vilahtelevat pienimmästäkin tekosyystä. Sitten on luonnollisesti vielä niitä tuhmempiakin, mutta kaikkia yhdistää yksi tekijä: Niitä voi pelata yhdellä kädellä.


 
Tämä on yleisketju Visual Novel peleille. Kuten nimestä voi päätellä, kyseessä on interaktiivinen kirja jossa on kuvitus. Visual Novel peleissä ei tarvita minkäännäköisiä tatinvatkaustaitoja. Ihan viime vuosina Visual Novel pelejä on ruvennut tulemaan kuin sieniä sateella. Tässä on Nintendo Lifen artikkeli aiheesta:
Feature: Best Visual Novels For Nintendo Switch -nl
Artikkelissa mainitut pelit:
  • Famicom Detective Club
  • Dream Daddy: A Dad Dating Simulator
  • Spirit Hunter: NG
  • Neo Cab
  • Steins;Gate 0
  • Va-11 Hall-A: Cyberpunk Bartender Action
  • Coffee Talk
  • One Night Stand
  • Phoenix Wright Ace Attorney Trilogy
  • Across the Grooves
  • AI: The Somnium Files
  • SeaBed
  • Arcade Spirits
  • Vampire: The Masquerade - Shadows of New York
  • Code: Realize Guardian of Rebirth
  • World End Syndrome
  • Chicken Police - Paint it Red
  • Murder by Numbers
  • Gnosia
  • Root Film
  • Florence
Täältä lähtee heti suositus Spirit Hunter: NG:lle ja Vampire: The Masquerade - Shadows of New Yorkille! Molemmat ovat aivan mahtavia visual novel -pelejä, mutta kuvittelisin, että Spirit Hunter: NG saattaisi miellyttää vähän suurempaa yleisöä. Se on kauhuteemainen, Japaniin sijoittuva mysteeri, jossa tutkitaan taidokkaasti kuvittettua maailmaa sekä yritetään selvitä hengissä tekemällä oikeita valintoja.

En ole mikään visual novel -pelien innokkain fani, mutta kyllä niitä joskus tulee aina pelailtua - varsinkin jos ne on kauhuteemaisia! Oon myös kokeillut muutamia noita vähän tuhmempia tekeleitä, mut meh. Eipä ne jaksa kovinkaan kauaa pitää otteessaan.
 
Famicom Detective Club -pelien arviolle löytyi viimein vapaa julkaisuajankohta:


Onhan tämä jonninmoinen kulttuuriteko tuoda nuo pelit viimein länsimaihin. Suositellaan kärsivällisille pelaajille.
 
Famicom Detective Club -pelien arviolle löytyi viimein vapaa julkaisuajankohta:


Onhan tämä jonninmoinen kulttuuriteko tuoda nuo pelit viimein länsimaihin. Suositellaan kärsivällisille pelaajille.
Nämä kiinnostavat, mutta nyt on jonossa aivan liikaa pelejä ja tietenkin kaikkea muuta kesällä. Mutta ehkä nämä voisi olla sopivaa puuhastelua syysiltoihin.
 
Distraint (Switch)
Distraint on suomalaisen Jesse Makkosen tekemä tarinapeli, jossa päähenkilönä on ulosottomies (onko oikea termi?), joka järkkää häätöjä ihmisille. Ensimmäinen uhri on vanha mummo jolla on vuokrat rästissä. Pelissä on kauhuelementtejä, sillä häädetyt ihmiset tulevat päähenkilön uniin ja hän alkaa miettiä lopputiliä. En pitänyt kohtauksesta, jossa pitää tiukan aikarajan puitteissa etsiä oikea reitti, mutta muuten tämä on aika tiukaa kamaa. Peli on mainittu Juho Kuorikosken Pelien Suomi -kirjassa sivuilla 287-295.

Arvosana: 4/5.

2021060312260100-ca37kejmx.jpg

Erakon mökki jyrätään moottoritien tieltä.

2021060409264300-ca37dmjx2.jpg

Vanhainkodin asukkaan hoito on laiminlyöty.
 
Doki doki literature club tulossa viimein myös konsoleille.
Tämähän siis on psykologista kauhua ja ilmeisesti varsin onnistunut sellainen ja tuben kommentit nostaa hypea kyllä ihan liikaa.
"i’ve never been more excited to get traumatized again"

 
Viimeksi muokattu:
Jep, juuri olin tulossa tuosta Doki Dokista sanomaan, ehdoton suositus kaikille ja peli on ihan kaikkea muuta kuin päällisin puolin voisi kuvitella. Älä anna söpöjen tyttöjen hämätä, tämä peli tarjoaa jotain mitä et odota näkeväsi. Jos Visual Novelit yhtään kiinnostaa, niin anna sille mahdollisuus.
 
Nyt on ongelma, sillä pelaan Chicken Policea Switchillä, peli on loppumetreillä ja karttaan ei tule valintaa, että voisi mennä Ibnin kartanolle. Tähänkö tämä tyssäsi?
 
Ei kun joo nyt tajusin. Atlas hotellin edessä täytyy jutella Martyn ja Lewsin kanssa kaikki puheenvuorot niin sitten aukeaa kartalla uusi kohde. Läpi meni.
 
Vinkataanpa tänne nyt PS Storesta alennuksella löytyvä YU-NO: A girl who chants love at the bound of this world - 14,98€.

50-60h pituinen VN / Point & Click Adventure, joka kyllä itselleni on kuluneen pelivuoden suurimpia yllätyksiä - ehkä jopa kirkkaimpia helmiä! Peli on vuoden 1996 alkuperäisversiolle varsin uskollinen remake, mitä nyt muutamia eroge-kohtauksia on leikattu konsoliystävälliseen muotoon (kaikilla alustoilla). Eikä tämä juonikuvio tarvitse mielestäni niitä sitäkään vähää pysyäkseen kiinnostavana.

Peli on genrensä edustajaksi äärimmäisen pitkä, rytmitys kieltämättä epätasainen ja vaatinee hiukan kärsivällisyyttä. Käsikirjoitus on kuitenkin kokonaisuutena mielestäni yksi hienoimmista mitä viime aikoina on tullut vastaan, enkä lainkaan ihmettele alkuperäisversion nauttimaa genrensä klassikon asemaa. En nyt viitsi enempää tähän avata, vaan suosittelen lämpimästi tutustumaan mikäli VN-genre lainkaan nappaa! Peliä voi pelata joko oletusasetuksilla Visual Novelina, tai varsin haastavanakin Point & Clickinä kääntämällä kaikki suuntaviivat ja ohjeet pois päältä. Jälkimmäisellä tavalla kokemuksestaan saanee vielä selvästi pidemmän kuin itseltäni kuluneet kuutisenkymmentä tuntia. :D
 
Mutta nyt se isoin kysymys jonka myötä mä olen jättänyt monta kiinnostavaa visual novelia ostamatta.
Onko tässä monta eri lopetusta?
Onko tässä ns flowchart jonka kautta voi helposti hypätä tärkeään valintaan?

Jos vastaukset on kyllä ja ei niin ostamatta jää jälleen kerran.

Esimerkkejä peleistä joissa homma on hoidettu oikein: Nonary games trilogia eli 999, virtues last reward ja zero time dilemma sekä AI: somnium files.
Muuten tuo ei haittaisi, mutta yleensä näissä on monta reittiä ja niissä on taas monta lopetusta.
Nytkin olisi tarjolla songs of memories 8e hintaan joka on kiinnostanut pitkään, mutta siinä on juuri tuo ongelma eli monta reittiä ja muutamassa niistä on ns. hyvä lopetus, neutraali lopetus ja kaksi paskaa loppua.
Siinä jopa on jonkinlainen systeemi jota voi seurata, mutta parin kuvan perusteella se on aivan liian monimutkainen.

Mulle tuollainen ei lisää edes mitään arvoa sillä yleensä pelissä kuitenkin on vain yksi ainoa ns. true ending joten miksi ei voi vaan tehdä tarinaa joka automaattisesti vie siihen. Mieluummin mä tuollaisen pelaan.
 
Viimeksi muokattu:
Mutta nyt se isoin kysymys jonka myötä mä olen jättänyt monta kiinnostavaa visual novelia ostamatta.
Onko tässä monta eri lopetusta?
Onko tässä ns flowchart jonka kautta voi helposti hypätä tärkeään valintaan?

Jos vastaukset on kyllä ja ei niin ostamatta jää jälleen kerran.

Esimerkkejä peleistä joissa homma on hoidettu oikein: Nonary games trilogia eli 999, virtues last reward ja zero time dilemma sekä AI: somnium files.
Molempiin kyllä ja ei. :D Pelillä on kiistatta yksi oikea lopetus. Lisäksi löytyy useita vaihtoehtoisia "lopetuksia", jotka kuitenkaan eivät päätä peliä ja joista ainakin suurimman osan (tai kaikkien, en muista) aikajana on käytävä loppuun saakka kerätäkseen tarvittavat esineet rinnakkaisella aikajanalla etenemistä varten (kerätyt esineet säilyvät vaikka pelaaja joutuu aikajanalla taaksepäin, sillä pelin erittäin pitkä keskiosuus perustuu ajassa matkustamiseen).

Varhaisessa vaiheessa peliä esitellään myös "Jewel Save", jonka avulla valitsemaansa pisteeseen pelissä voi jättää "jalokiven", mikä mahdollistaa kyseiseen hetkeen aikamatkustamisen mistä tahansa saman tallennuksen pisteestä. Jeweleitä voi löytää pelimaailmasta (aitoa läpäisyä varten pitääkin löytää kaikki), mutta niitä on sen verran rajallinen määrä että aivan vaivattomaksi pikasiirtymätavaksi sitä en voi kutsua. Alkuperäisen pelin käyttöliittymää ei ole juuri muokattu kuin visuaalisilta osin, joten tietty kankeus on pelissä etenemisessä väkisinkin läsnä. Pelin keskimmäinen osuus on siis hyvin pitkä (kymmeniä tunteja) ja hyvin epälineaarinen.

E: Lisätään vielä sen verran, että skippaustoiminto toimii hyvin ja nopeuttaa rinnakkaisten aikajanojen päällekkäisissä kohdissa etenemistä, jota joutuu siis väkisinkin harrastamaan pelin keskivaiheilla paljon. Pystyy siis halutessaan skippaamaan kaiken tekstin jonka on jo saman tallennuksen aikana lukenut, niin että pikakelaus päättyy automaattisesti uuden tekstin kohdalla.
 
Viimeksi muokattu:
Cinders pelattu.
Pohjana toimii vanha tuttu tuhkimo tarina, mutta prinssiin ei ole pakko tyytyä jos ei halua.
Eri valintoja on eshopin kuvauksen mukaan satoja ja aika pienetkin asiat tuntuu vaikuttavan johonkin.
Riippuen vaikka siitä missä olet ja mihin aikaan niin voit vaikka saada jotain uutta infoa jota voi sitten myöhemmin käyttää hyödyksi.
Ilmeisesti Cinders voi olla jopa se kaikista isoin pahis tarinassa ja muutenkin lopetuksia on vaikka kuinka kun steamin aihetta lueskelin.
Oikeastaan ainoa miinus kovan hintalapun lisäksi on ääninäyttelyn puute.
Aikaa meni nelisen tuntia, mutta tuo tietenkin riippuu pitkälti siitä kuinka nopeasti lukee.

Hintaa taitaa normaalisti olla 20e, mutta tämä oli eshopissa 7e joitakin viikkoja sitten joten päätin viimeinkin ottaa talteen.
Löytyy myös pc:lle.

 
Heitänpä tänne suosituksen Visual Novelille A Little Lily Princess. Tuli juuri pelattua PS5:llä, enkä kyllä paljoa pahaa sanottavaa keksi.

Klassisen sadun yuri-adaptaatio, ja ilmeisesti seuraa alkuperäistä juonta suurimmalta osin uskollisesti. Itse en alkuperäistä tarinaa tuntenut, ja ainakin näin lukukokemus oli erittäin mukaansatempaava, mieleenpainuva ja koskettava. Tätä edesauttoi myös se, että valitsin vähän onnekkaasti jo ensimmäisellä pelikerralla Beckyn reitin, joka oli mielestäni selvästi paras.

Pelillä on kuusi erilaista lopetusta, riippuen siitä minkä hahmon reitin valitsee. Isossa kuvassa juoni pysyy kaikilla reiteillä samana, eli jos haluaa lukea vain yhden aikajanallisen verran niin siihenkin tämä kyllä soveltuu hyvin. Eri reitit ja niiden lopetukset on myös helpohkoa kerätä jälkeenpäin hyvin toimivan skippaustoiminnon ansiosta. Reittivalintoja ei tehdä interaktiivisilla keskusteluilla, vaan suunnittelemalla viikkoaikatauluja, joiden aktiviteeteilla kerättäviä resursseja sitten käytetään eri hahmojen aikajanoilla etenemiseen. Systeemiä ei voi selittää yhtä helposti kuin sen sisäistää sitä muutaman kerran kokeiltuaan.

Taidetyylistä myös tykkäsin kovasti. Visuaalinen ilme sopii hyvin tarinaan, hahmomallit ovat oikein kivan näköisiä ja säästeliäästi nähtävistä spesiaaliplansseistakin löytyy muutama helmi. Ehkä hienoin osa-alue oli kuitenkin läpi pelin erittäin hyvin tunnelmaa luova monipuolinen ääniraita, joka osaltaan onnistui ensimmäisellä lukukerralla tekemään tarinan käännekohdista harvinaisen immersiivisiä kokemuksia.

Jos kaikki lopetukset käy katsomassa, niin pituutta tulee 10-15 tuntia, riippuen tietysti kuinka vauhdikas on lukemaan. Itseäni vähän hidasti paikoitellen käytetyt vanhakantaiset tai muuten vain harvemmin kuulemani sanat, joita piti silloin tällöin käydä kääntämässä. Olen tämän alennuksesta ostanut vajaalla kahdeksalla eurolla, mutta uskaltaisin suositella myös normaalihintaisena 13€. Yksi suosikeistani, jäi mieleen ja pidin kovasti.

 
One Night Stand pelattu läpi Switchillä!

Pelin nimi One Night Stand on suomeksi yhden yön juttu ja se kuvaa täydellisesti peliä. Miespuolinen pelaaja herää aamulla naisen vierestä eikä muista viime illasta mitään kun on ryypännyt itselleen muistinmenetyksen. Pelaajan valinnoista riippuen naisen kanssa tulee joko leppoisaa draamaa tai kiukkuista draamaa. Naisten asunnossa heräämisen jälkeen käydyn keskustelun jälkeen ei tapahdu muuta ja sitten peli on läpi. Tässä on tarkoitus kokeilla tutkia eri asunnossa löytyviä esineitä ja saada erilainen loppuratkaisu. Kahta kohdetta saa tutkia aina kerrallaan ja sitten keskustelu jatkuu. Minä en ole oikein innostunut tuollaisesta mekaniikasta että käydään samat jutut uudelleen ja uudelleen läpi muokaten vähän valintoja jos saisi erilaisen lopun. Mutta ihan sama koska peli maksoi euron. Katsoin viisi erilaista loppuratkaisua. Arvosana: 3/5.
 
Kyllä huomaa kuinka AI: The Somnium Files - nirvanA Initiative on aika pienen porukan peli sillä mä en edes tiennyt, että tästä on joku erikoisversio tarjolla.
Äsken selasin puolenkuunpelit valikoimaa ja siellähän se oli switchille 124e hintaan ja mukana tulee aika mitätön artbook joka on aika odotettavaa, soundtrack cd sekä 17cm Aiba figuuri.
Myös ps4 versio oli tarjolla, mutta sillä olikin jo 147e hintalappu.

Eka peli oli ihan helvetin hyvä joten päätin tsekata tästä jonkun arvostelun ennen kuin ostan ja tuli tuo video katsottua eikä se mun mielestä mitään spoilaa. Tosin pari minuuttia jätin lopusta katsomatta kun olin jo vakuuttunut.
Isoin uudistus edelliseen verrattuna on se kuinka niissä somnium osioissa on nyt valittavana kolme vaikeustasoa jotka vaikuttaa esim siihen kuinka nopeasti aika kuluu.

 
Ylös Bottom