Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Visual Novel -pelit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja JTahti
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Phoenix Wright Trilogy (Nintendo 3DS)

Phoenix Wright trilogia on jatkuvajuoninen pelisarja, jossa puolustusasianajaja Wright tekee työtään. Pelien juoni on tiukasti nidottu toisiinsa, joten ne on syytä pelata ilmestymisjärjestyksessä läpi. Phoenix pelien käsikirjoittaja ansaitsee palkankorotuksen. Pelissä on huisin hauskoja hahmoja, jollaisia ei yleensä uskalleta tehdä peleihin kun pelätään että pelaajat ärsyyntyvät niistä. Pelissä olevat rikostapaukset on käsittämättömän monimutkaisia, jollaisia ei näy kuin peleissä, jo niiden yliluonnollisten osuuksien takia. Hauskoista hahmoista vielä niin ilmeet ovat mahtavia kun jäävät todistajan aitiossa kiinni valheesta. En pitänyt kiirettä läpipeluun kanssa kun ensimmäisen osan pelasin läpi 2015, toisen osan 2019 juuri ennen Switchin ostamista ja kolmas osa meni tänään läpi. Kolmen osan läpipelaamiseen meni yhteensä 75 tuntia, jolloin tämä trilogia on 3DS:n toiseksi pelatuin peli. Ykkösenä on Animal Crossing. Pelattavaa on niin paljon että meinaa tulla ähky, joten en pitänyt kiirettä tämän kanssa.
Arvosana: 4/5.
 
Tuli ostettua joulupeli tälle vuodelle kun switchin eshopissa oli sakura santa vitosella.

 
Postasin tämän ensin toiseen ketjuun, mutta sitten vasta tajusin etsiskellä että löytyisiköhän meiltä tälle parempaa paikkaa joten poistin alkuperäisen ja laitan tänne uudestaan. Aika hiljaistahan tässä ketjussa on, mutta hauska huomata että täältä löytyy myös muita Visual Novel faneja. Täytyy myös heti tässä alussa sanoa että tuossa listani viimeisessä pelissä oli yllättävän paljon minipelejä, joissa piti tehdä nopeasti jotain. Keräsin siitä platinan niin pisimpään kesti kengänheittominipelissä, sillä siinä piti saada max. voima trophyä varten.

Alkuperäinen postaukseni toisesta ketjusta:

Päätinpä tuossa aloittaa sitten Kotaro Uchikoshi putken osittain ihan fiilistelyn takia ja osittain että muistaa kaikki näiden pelien hienoudet kun pelaa tämän uusimman. Tämän kyseisen herran peleihin yleensä kuuluu yllättäviä juonenkäänteitä ja hyvin paljon hämmennystä, mutta omaan makuun ne sopii erittäin hyvin niin uudet pelikerrat olivat myös hyvin viihdyttäviä. Elikkäs!

999 - Nine Hours, Nine Persons, Nine Doors (PS5, Nonary Games collectionina pelattu)
Ensimmäinen peli Zero Escape pelisarjassa ja sen kyllä näin jälkeenpäin näkee. Pelithän ovat siis sekoitus Visual Novellia ja Escape Room tyylisiä pulmanratkontaa. Tässä ekassa pelissä pulmat ovat erittäin simppeleitä eikä niiden äkkäämiseen mene kauaa. Tarina on mielestäni edelleen kyllä huippuluokkaa. Tähän kokoelmaversioon on peliä kuitenkin päivitetty uudempia pelejä vastaamaan, joka tuokin aivan mahtavaa quality of life parannusta peliin. Aiemmin tässä piti siis pelata alusta asti uudestaan ja uudestaan että näki eri loput, mutta nyt on tuotu myöhemmistä peleistä tuttu aikajana, jossa voi hyppiä mielenmäärin minne vain.

Zero Escape: Virtue's Last Reward (PS5, Nonary Games collectionina pelattu)
Zero Escape pelisarjan toinen ja mielestäni Kotaro Uchikoshin paras peli. Tässä otetaan kaikki mikä teki ekasta pelistä niin hienon ja tehdään se paremmin. Pulmanratkontaosuudet ovat myös erittäin paljon vaativampia ja pitikin ottaa vihko ja kynä sohvalle mukaan että osan niistä sai ratkottua. Pelissä olisi myös pelinsisäinen muistiinpano-ominaisuus, mutta se ei kauhean hyvin ohjaimella toimi. Huomaa hyvin että peli oli alunperin suunniteltu käsikonsolille, jossa oli kosketusnäyttö.

Zero Time Dilemma (PS5)
Zero Escape pelisarjan viimeinen osa ja ehkä myös sen heikoin osa. Tätä odotettiin niin pitkään, sillä tätä kiusoiteltiin erittäin paljon VLR pelin lopussa. Lopputulos kuitenkin on vähän mitä on, mutta viihdyttävä paketti se silti on. Tykkäsin tästä näin tokalla kerralla hieman enemmän, mutta onhan se vieläkin hienoinen pettymys.

AI: The Somnium Files (PS5)
Tämä ei liity mitenkään noihin aiempiin peleihin, mutta joitain erittäin pieniä viittauksia löytyy. Tämä uusi pelisarja on myös sekoitus Visual Novellia ja pulmanratkontaa, mutta pulmanratkonta on hieman erilaista ja enemmän trial&error tyylistä eikä oikeita aivopähkinöitä. Tarinallisesti näissä peleissä mennään ehkä enemmän kohti outoa ja selittämätöntä (kunnes ne selitetään kuitenkin ihan loogisesti loppua kohti), mikä on mielestäni erittäin viihdyttävää. Ensimmäisellä pelikerralla tuli sanottua "mitä helvettiä?" erittäin monta kertaa erittäin monessa kohtauksessa. Tokalla kerralla twistit ovat tietenkin jo tiedossa niin ei ihan samaa fiilistä saa irti.

AI: The Somnium Files - Nirvana Initiative (PS5)
Jatko-osa tuolle aiemmalle ja tämä onkin jännä tapaus. Osittain tuntuu että tämä on yksinkertaisempi niin tarinallisesti kuin ratkontaosuuksiltaan, mutta osittain tuntuu myös että tämä on oudompi ja hieman hiotumpi versio aiemmasta pelistä. Tässä pelissä se iso twisti oli myös jännä, kun olin ihan vakuuttunut että olin keksinyt mikä se on, mutta sitten useamman tunnin ajan epäilin ja totesin että noh, olinpa sitten väärässä. Twisti sitten tuli vastaan ja se olikin juuri se mitä epäilin. Eli ihan hauskasti aiheutti vielä epäröintiä vaikka olinkin jo keksinyt sen suurimman twistin. Yleisesti ottaen tämän pelin kanssa yksinkertaistaminen kuitenkin vähän syö fiilistä vaikka outous paikkaakin aika hyvin. Vaikka VLR olikin jatko-osa ja oli paras peli tältä herralta, ZTD:n ja tämän takia ehkä sanoisin että jatko-osat eivät kuulu hänen vahvuuksiin.
 


Tajusinpa nyt että tästä ei ole oikein missään täällä foorumilla ollut puhetta. Eli ehkä legendaarisin Visul Novel -peli on saamassa vihdoinkin virallisen englanninkielisen julkaisun tämän vuoden aikana!
 
Vampire Therapist on visual novel -peli, mutta onko se hyvä semmoinen? No ei minusta :D Mut ehkä jos jollakin täällä on lämpimiä tunteita kognitiivista käyttäytymisterapiaa kohtaan, niin tästä pelistä voisi tykätä!

 
Venba (Switch)
Venba on visual novel kokkailu minipelillä höystettynä. Pelin tarina kertoo intialaisesta siirtolais perheestä, joka muuttaa Kanadaan ennen vuosituhannen vaihdetta. Tarina kertoo perheen sopeutumisvaikeuksista. Venba-äiti haluaisi että poika puhuisi tamilia, mutta pojan kaverit puhuvat kaikki englantia niin sitä sitten puhutaan mitä kuullaan. Kanadassa syntynyt poika oppii maan tavoille nopeammin kuin vanhempansa ja poikaa tarvitaan esim. tulkkaamaan puhelut.

Tarinankerrontaa rytmitetään kokkaus minipeleillä. Isoäidin vanha keittokirja on nuhjuinen ja kokkaaminen on eräänlainen puzzlepeli, jossa yritetään selvitä kokkauksesta puutteellisilla ohjeilla. Pelissä voi kelata aikaa taaksepäin jos tekee virheen ja peli kertoo ratkaisun jos ei keksi. Kokkauksen ainesosat ovat suomalaiselle outoja.

Peli on ihan ookoo ja pelattu yhdessä illassa läpi. Arvosana: 3/5.
Omia kuvakaappauksia:
 


Tajusinpa nyt että tästä ei ole oikein missään täällä foorumilla ollut puhetta. Eli ehkä legendaarisin Visul Novel -peli on saamassa vihdoinkin virallisen englanninkielisen julkaisun tämän vuoden aikana!

Huomasin tänään eshoppia selatessa että tämä on nyt julkaistu! Hinta on 28,99, mutta 21. päivään asti on 10% alennus voimassa.

Piti heti laittaa ostoon, mutta aloittaminen saa jäädä Trails through Daybreakin jälkeen... olen ymmärtänyt että tämä on myös erittäin pitkä peli.
 
Arvostelu: Emio – The Smiling Man: Famicom Detective Club ei taida suoranaisesti olla mainostettu visual novel -termillä, mutta sitä se aika pitkälti on. Ja varsin oiva sellainen se onkin. Älkää antako tähtimäärän hämätä, tsekatkaa arvio ohesta:

 
Olin positiivisen yllättynyt että Visual Novel faneja löytyy suomestakin. Itse olen vasta elämäni aikana lukenut 60 visual novellia ja olen kiinnostunut kuinka monta muut ovat jo ehtineet lukemaan?

Pakko olla myös tyytyväinen siitä että AAI2 vihdoinkin sai virallisen englanninkielisen julkaisun. Itse tuli pelattua peli läpi vuosia sitten fani käännöksen avulla.
 
No niin, tuli tällä viikolla luettua Dead Days ja voisi sanoa että olisin odottanut edes jotakin joka olisi herättänyt kiinnostukseni tai saanut minut välittämään hahmoista, mutta kun ei. Eroge on genre josta en oikeastaan paljonkaan välitä, mutta on siitäkin genrestä löytynyt oikeasti hyviä ja mukaansa tempaavia teoksia joissa on oikeasti hyvä juoni ja hahmot, mutta Dead Days ei sisältänyt oikeastaan kumpaakaan.
 
Vihdoinkin tuli luettua Kara no Shoujo 2. Helposti yksi parhaista dekkari tarinoista mitä olen lukenut. Ensimmäinen osa oli lähempänä psykologista trilleriä, joten olin tosi ilahtunut että kakkonen oli lähempänä vanhanaikaista Agatha Christie tyylistä salapoliisi genreä. Oli aika huikeaa että pystyin päättelemään itse asioita ennen kuin ne paljastettiin, paitsi yhtä lukuun ottamatta jonka tajusin vasta viimeisillä metreillä. Itse rakastan tarinoita jotka tapahtuvat talvella, joten oli mukavaa että tarina perustui kokonaan siihen vuodenaikaan, lumiset maisemat loivat niin paljon tunnelmaa että uppouduin tarinan syövereihin nopeasti.

Olen lukenut että monet eivät pitäneet siitä kuinka paljon hahmoja tarinassa oli ja heidän suhteensa toisiinsa, itse kuitenkin pysyin kohtalaisen hyvin kärryillä ja hahmojen paljous ei haitannut laisinkaan. Koska tarina loppui cliffhangeriin, niin toivon todella että viimeinen osa käännettäisiin ja julkaistaisiin mahdollisimman pian. Tietenkin Cartagra on olemassa, mutta odottaisin mieluusti uuden version käännöstä ja julkaisua.
 
Tykkäsin kahdesta ekasta New Yorkiin sijoittuvasta Vampire: The Masquerade -visual novelista, mutta trilogian päätösosa Vampire: The Masquerade - Reckoning of New York on kyllä heikko lopetus trilogialle.

 
The Wreck (PS5)
Peli on visual novelli, jossa mennään nuoren naisen pään sisään, kun hän menee sairaalaan tapaamaan heikossa hapessa olevaa äitiään. Heti aulassa vastaantuleva lääkäri kehoittaa päähenkilöä, eli Junonia allekirjoittamaan hoitosopimuksen, jonka mukaan parantumattomalta saa vetää letkut pois seinästä. Koko pelin aikana ollaan sairaalassa käymässä päähenkilön pään sisäistä kamppailua.

Junonille tulee sairaalassa käynnin aikana usein takaumia auto-onnettomuudesta, jossa hän oli itse osallisena ajamassa autoa. Auto onnettomuuden trauma on vaikuttanut muistiin ja jokainen takauma palauttaa muistia vähitellen. Vasta olemalla kunnolla sinut itsensä kanssa Junon saa kanttia kohtaamaan vuoteessa pötköttävän äitinsä.

Pelissä on hyvät piirrokset ja on hyvin ääninäytelty. Peli sijoittuu ranskaan, joten hahmot puhuvat englantia ranskalaisella korostuksella. Kuulostaa niin aidolta että taitaa olla aidot ranskalaiset ääninäyttelijät. Tämä ei ole mikään hyvän mielen peli ja tässä käsitellään aika rankkoja aiheita. Lisäksi tässä on pakollista osata englantia tai muuta tuettua kieltä riittävän hyvin tai muuten pelin pointti menee kokonaan ohi. Arvosana: 5/5.

Sain tästä helpon platinan kun kikkalin pilvitallennuksen kanssa. Lisäksi tässä on kolme trophyä, jotka on helppo missata, ellei lue varoitusta nettioppaasta. Opas:

Omia kuvakaappauksia:
 
No niin, nyt on Kara no Shoujon finaali luettu ja on pakko sanoa että tarina jätti minulle hyvin ristiriitaiset tuntemukset. Koko tarina tuntui liiankin kiirehdityltä ja valitettavasti tarina seurasi enemmän ensimmäisen osan tyyliä, joka on harmi koska pidin enemmän kakkos osan hitaammasta temposta. Uskon että osa tulee olemaan pettymään viimeiseen osaan, joka on ymmärrettävää koska tarinan laatu on vain niin erilainen verrattuna ensimmäiseen ja toiseen osaan.

Vaikka tarina olikin pienoinen pettymys, niin aineskin musiikki ja hahmojen spritet olivat sarjan parhaimmistoa. Vaikka kuulostan hyvinkin negatiiviselta tarinan ja juonen suhteen, en sanoisi että teos olisi mitenkään huono, mutta kyllä oikeasti huomaa että tietyissä juoni kuvioissa oltiin kiirehditty ja yritetty lakaista äkkiä pois jaloista, joka on mysteeri tarinoissa hyvinkin huono ja koska tämä on vieläkin viimeinen osa, niin se on erityisen huono että jätetään kysymyksiä auki tai juoni kuvioita jotka ollaan tuotu edellisissä osissa, käsitellään hyvinkin nopeasti tai lyhyesti.

Yleisesti ottaen suosittelen koko sarjaa kaikille, mutta sillä varoituksella että finaali voi tulla pienoisena pettymyksenä mutta jos rehellisiä ollaan, niin monilla loistavilla tarinoilla on loppu joka ei ehkä ole samaa laatua muun tarinan kanssa. Kaikesta kritiikistä huolimatta, annan Kara no Shoujon viimeiselle osalle 8/10. Ja koko sarjalle 9/10.
 
Ylös Bottom