Tulipa tämäkin viimein pelailtua läpi.
Teknisesti peli ei saa puhtaita papereita. 60 fps -moodissa ajoittaista kuvan repeilyä näkyi VRR:stä huolimatta XSX:lläkin, mutta huomattavasti vähemmän kuin PS5-versiossa, mitä nyt muutaman tunnin sitäkin kokeilin. Huulisynkka oli myös pielessä, ja ääninäyttely oli noiden tusinahahmojen kohdalla muutenkin aika kehnoa ja jotenkin "irrallista".
Vihollisten jallittaminen ansoilla ja hakkeroimalla dronet ja turretit heitä vastaan kävi kuitenkin viihteestä. Tehtävän suorittaminen kameroiden/dronen/spiderbotin avulla astumatta jalallakaan vartioidulle alueelle oli sekin varsin palkitsevaa. Kaikkia tehtäviä ei kuitenkaan anneta suorittaa oveluudella, vaan mukana on liikaa sellaisia, joissa viimeinen etappi on "selviä elossa, kunnes hakkerointi on valmis". Silloin ei auta piileskellä, vaan viholliset tietävät tasan tarkkaan pelaajan sijainnin, ja peli pakottaa taistelemaan. Myös silloin, kun onnistut tekemään tällaisen tehtävän spiderbotin avulla, viholliset saattavat löytää pelihahmon vartioidun alueen ulkopuolelta ja alkavat ampumaan. Typerää pelisuunnittelua.
Tusinahahmojen aiheuttamaa päähenkilöttömyyttä helpotti omalla kohdallani se, että pelasin lähes koko pelin läpi Aiden Pearcella (vaatii Season Passin). Varamieheksi ja hyväksi kakkoseksi nousi aasialaisen näköinen vakooja, joka veti ghettoäänellä jotain käsittämätöntä slangia. Muita hahmoja käytin lähinnä silloin, kun peli siihen pakotti.
Reilun 30 tunnin aikana en törmännyt sen kummempiin bugeihin. Lontoo näytti ihan hienolta, ja tarinankin pelasi loppuun ihan kohtuuhyvällä mielenkiinnolla, mutta kyllähän tästä pelistä tietty geneerisyys paistaa. Siksi annankin tälle geneerisen arvosanan 3/5.