Ensikokemuksia
Pelin kokoversiota nyt muutaman päivän tahkottuani, päätin tehdä pienehkön pika-analyysin kyseisestä "tekeleestä".
Pelin näinkin pitkän myöhästymisen jälkeen, odotin jotain ihmeellistä ja ainutlaatuisen loistavaa. Mutta kuinkas sitten kävikään..?
Pelin käynnistyttyä, törmäsin sekavahkoihin, sekä ulkoasullisesti ankeisiin alkuvalikoihin. Hetken valikoissa seikkailun jälkeen, sain kuin sainkin itse toiminnan käynnistymään. Ja mitä silmieni eteen avautuikaan... Ensimmäinen ajatus mikä mieleeni pulpahti:"V*ttu, mitä skeidaa"!
Lieneekö syynä pelin runsas myöhästyminen, mutta jostain kumman syystä peli on graafiikan osalta selvästi ensimmäisen generaation PS2-peli. Grafiikan tasosta tulikin mieleen lähinnä RidgeRacer V. Ridge Racerin eduksi toki mainittakoon tasainen ruudunpäivitys, johon ei WipeOut Fusion kuitenkaan aina kykene. Pyssyjen paukkeen ollessaan hurjimmillaan ja räjähdysten täyttäessä kuvaruudun, WipeOut Fusion hyytyy täysin ja ruudunpäivitys tipahtaa tasolle n. 1frame/sek!!! Aivan käsittämätöntä lepsuilua koodaamisen suhteen. Toki suurimman osan ajasta peli rullaa täysin sulavasti. Täsyin ala-arvoiseksi grafiikkan tasoa ei kuitenkaan voi sanoa, mutta mitään "Ooh, Aah"-reaktioita ei kuitenkaan grafiikan suhteen pääse varmasti kenellekkään syntymään.
Sitten se paljon mainostettu vauhti... *Huoh*. Pelin parissa muistuu mieleen vanha Sleepy Sleepersien tokaisu: "vauhdin hurmaa jo kolmessakymmenessä kilometrissä tunnissa"! Nopeusmittari väittää vauhdin olevan reilusti päälle 1000km/h, mutta omat silmäni näkevät kuvaruudulla jotain tyystin muuta. Kyllähän peliin toki vauhtia saa, mutta tämä vaatii kuvakulman vaihtamista "incar"-näkymään, jolloin peli luonne muuttuu tyystin ja peli on kuin mikä tahansa muu ajopeli, jossa kanssakilpailijoiden niskaan syydetään rautaa ja napalmia. Mutta 1000km/h... Nooh, realismistä ei varmaankaan kannata tämän pelin kohdalla puhua.
Ohjattavuudesta on paha mennä sanomaan mitään, koska moisia härveleitä en oikeasti ole lennellyt. Aika hyvin alukset kuitenkin kontrolleihin reagoivat, riippuen tietenkin kotteron ominaisuuksista.
Äänet ovat jokseenkin mitäänsanomatonta ujellusta ja pauketta, kun taas musiikit saavat teknofriikit seitsämänteen taivaaseen. Itse en juurikaan moisesta jumputuksesta pidä, joten miinuksia siitäkin.
Edellisen perusteella voisi päätellä, etten pitänyt pelistä lainkaan, enkä koskisi siihen enää edes pitkällä tikulla. Aluksi tämä pitikin paikkansa, mutta jostain kumman syystä, peliä on tullut tahkottua enemmän kuin olisi terveellistä. Mitä enemmän peliä olen tahkonut, sitä enemmän olen siitä alkanut pitää. Useimman pelaamani pelin kohdalla on käynyt juuri päinvastoin, ja tämä kertoo pelin sittenkin olevan erittäin addiktiivinen ja viihdyttävä.