Edelleen, Suomessa on kourallinen "äärivasemmistoa", tämä siis Supon mukaan, ja Supon mukaan he vastustavat fasismia ja äärioikeistoa. Huom. kourallinen! Meillä ei ole mitään järjestäytynyttä äärivasemmistoa, toisin kuin äärioikeistoa on kyllä. Ihan Supon mukaan. Ja siitä myös pitää olla huolissaan.
Ja miten "tuodaankin kärjistyneesti vähemmistöjen asioita merkittävämpinä esille, kuin enemmistön asioita"? Oletko miettinyt, että se vain tuntuu tuolta? Kun vuosikausia oli tilanne ettei "vähemmistöt" saaneet olla esillä millään tavalla, poissa silmistä, poissa mielestä. Homot suljettiin mielisairaaloihin, värilliset kohtaavat vieläkin ennakkoluuloa ja rasismia. Nyt ns. tiedostetaan heidänkin olemassaolonsa muutenkin kuin vain sillä että he ovat "vähemmistöä" eikä heidän pidä näkyä saati kuulua. Ihmisten pitäisi opetella sitä empatiaa, päästää irti katkeruudesta ja vihasta. Meillä jokaisella on oikeus elää täällä, meillä jokaisella on oikeus olla mitä olemme. Niin kauan kuin et satuta ketään, loukkaa ketään, elä sellaista elämää kuin itse haluat. Se ei ole minulta pois, ei se ole sinulta pois. Sen sijaan että sinäkin vauhkoat jostain "wokesta" voisit keskittyä sellaisiin asioihin mitkä itseäsi kiinnostaa. Kyllä minuakin maailmassa moni asia ärsyttää. Mutta osaan myös ohittaa ne. Paitsi tietysti jos kyseessä ihmisoikeudet. Silloin empaatikko minussa herää puolustuskannalle.
PS. Trump tokaisi kongressille "Woke no more" ja olen samaa mieltä; suurin osa ihmisistä on unessa. Ja tällä tarkoitan sitä, että jos ihmiset olisivat hereillä, ei meillä olisi Putinia, ei meillä olisi Trumpia, ei meillä olisi sotia, vihaa, katkeruutta, kateutta.
Niin, no kuten olen täällä jo kertonut. Minäkin ihan ammatikseni puolustan tavallisten kansalaisten tai käytännössä nimenomaan heikommilla olevien ihmisten oikeuksia työelämässä ja muutenkin yhteiskunnassa (keskusjärjestötoiminnan kautta siis tätä yhteiskunnallista vaikuttamista) oikeuksia ja yhdenvertaista kohtelua. Olen myös ollut mieltäni osoittamassa Senaatintorilla sekä siellä omilla kasvoillani ja äänelläni otin tiukasti nykyistä hallitusta ja sen toimia vastaan kantaa Hesarin ja IltaSanomien digijulkaisuissa esitetyllä haastatteluvideolla.
Sinä otat taas esiin tuon äärimmäisen tilanteen mikä on joskus ollut, kun homoja tai vaikka muutenkin kovin erilaisia ihmisiä herkästi suljettiin mielisairaaloihin. Kuvitteletko jotenkin, että minä en kokisi tuollaisia asioita ihan karmivina vääryyksinä, kun tuollaisia asioita tuot minulle tässä esiin? Minähän en ole koskaan sanallakaan viitannut siihen, että mikään tuollainen tai sen tapainenkaan olisi ok. Se mitä olen täällä vain todennut, että en kannata ääripäitä, ja myös hyvin selvästi todennut sen, että Trump ja hänen kaltaisensa äärioikeistolaiset tahot ovat se huonoin mahdollinen vaihtoehto. Missään tapauksessa en voisi itse esim. persuja tai kokoomuslaisia äänestää.
Kaikesta huolimatta en voi kannattaa niitä äärimmäisesti vasemmallakaan olevia tahoja, joilla sitten korostuvat woke-asiat. Varsinkin kaikki sellainen, missä yritetään nykyaikanakin osoitella valkoista heteromiestä (tai mitään muutakaan syntymänsä perusteella tulleiden ominaisuuksien kautta määriteltyä ryhmää) ja syytellä kollektiivina ties mistä aiemmin tehdyistä vääryyksistä, tai edes nykyisistäkään vääryksistä.
Olen itse esim. ulkoiselta olemukseltani suurelta osin valkoisen miehen näköinen (toki silmät ovat tummanruskeat ja hiukset samaa väriä, silloin kun niitä vielä päässä kasvoi), mutta itse asiassa olen amerikkalaisen isäni kautta puoliksi puertoricolaistaustainen. Teini-ikäisenä sain kohdata väkivaltaista koulukiusaamista mm. tietyiltä osin vierasperäisen ulkonäön ja köyhään sekä mielenterveysongelmia kokeneeseen yksinhuoltajaäitiini liittyen. Noista kiusaamiskokemuksista jäi silloin aikoinaan minulle n. 10 vuodeksi traumoja ja esiintymispelko, joihin en kovin merkittävää apua miltään yksittäiseltä taholta saanut. Toki asiat alkoivat mennä parempaan suuntaan vähitellen omalla prosessoinnilla, sekä hakeutumalla itselleni sopivampaan työpaikkaan.
Olisin voinut katkeroitua kiusaajille ja alkaa syyttelemään jotain tietyn tyyppisiä ihmisryhmiä, mutta sepä ei tullut koskaan minulle mieleenkään, koska vääryyttä tekivät minulle nimenomaan ne tietyt yksilöt, ja olen aina tunnistanut sen, että pahat ihmiset tekevät pahoja tekoja, eivätkä kasvottomat joukot synnynnäisten ominaisuuksien pohjalta. Ja minäpä en katkeroitunut ja alkanut syyttelemään toisia asioista, joihin pystyin itse vaikuttamaan
Omaan lapsuuteeni kuuluvat mm. vanhempien sekoilut USA:ssa huumeiden kanssa ja tosiaan vanhempien eron jälkeen äidin mielenterveysongelmat vuosien ajan. Voin sanoa, että suunnilleen turpaan tekee mieli leipoa (toki vain ajatuksen tasolla, koska en koe väkivaltaa oikeutetuksi, kuin itsepuolustustilanteissa), kun joku on minulle tullut sönköttämään siitä, että olen valkoinen ja etuoikeutettu heteromies.
Toisaalta oman isäni taustoista löytyy (hänen esivanhempiensa kautta) orjuutta puertoricolaisilla plantaaseilla ja muuta kurjuutta pidemmän ajan takaa. Pitäisikö minunkin alkaa suureen ääneen vaatimaan reparationia, kuten jotkut USA:n mustaihoiset ovat alkaneet tekemään? No totta helvetissä ei tulisi mieleenkään tuollaisia vaatia, tai pitää ketään nykyajan ihmisiä tai ryhmiä tilivelvollisena omien esi-isieni kärsimiin vääryyksiin liittyen.
Woke keskittyy erityisesti tiettyjen ryhmien syyttelyyn ja taas tiettyjen ryhmien erityiseen esille nostamiseen. Tämä ei yksinkertaisesti ole mielestäni oikea tapa hakea aitoa ja kestävää yhdenvertaisuutta, vaan johtaa tarpeettomaan vastakkainasetteluun ja turhiin ääri-ilmiöihin. Tällaisia en vain yksinkertaisesti voi kannattaa, vaikka kuinka jankutettaisiin, että ollaan vääryyttä kärsineiden asialla. Kuten aiemmin jo totesin, minun maailmankuvaani eivät mahdu hyväksyttävinä asioina yhden vääryyden korjaaminen toista vääryyttä tekemällä, tai ryhmien syyttely väärin tehneiden yksilöiden sijasta.
Sellaiset asiat minua erityisesti huolestuttavat nyky-yhteiskunnassa, kuten ideologioiden ja varallisuuden polarisoituminen, sekä rajattoman itsekkyyden hyveellistäminen yhteiskunnissa ympäri maailman, mutta toisaalta toisen ääripään liiallinen asioiden tasapäistäminen ja kollektivisointi ja samalla tiettyjen ryhmien syyllistäminen ja tiettyjen jalustalle nostaminen.
Minähän uskon ihmisoikeuksiin ja nimenomaan teen niiden ja ylipäätään paremman oikeudenmukaisuuden eteen töitä. En vain usko, ainakaan kaikilta osin, samoihin keinoihin, kuin vaikkapa sinä. Tunnut edelleen kovasti mieltävän, että olisin jotenkin oikeistomyönteinen, ja koen sen kyllä jossain määrin jopa loukkaavaksi, kun todellisuudessa en oikeistomyönteinen ole millään tavalla.
Ja taisi ollakin eka kerta, kun kukaan maailmassa juuri noin sanoi. Toki pitäähän sitä välillä hiukan hakamussutella, vai mitä? 
