Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Wuchang: Fallen Feathers

Arvostelun luin ja ei me olla ilmeisesti pelattu samaa peliä ollenkaan :D
Juu ei todellakaan! Oikeastaan melkein kaikesta olen eri mieltä. Toki suorituskyvystä ainakin vähäsen samaa mieltä. Ei sekään silti ainakaan niin huonolta ole tuntunut kuin tuossa annettiin ymmärtää. XSX:llä olen toki pelannut, joten en tiedä onko eroja pleikkariin nähden. Ei kyllä vaan voi ymmärtää miten on noita useita arvostelussa mainittuja juttuja voinut ongelmina nähdä. No, makunsa kullakin.

Sekin on kuitenkin tullut selväksi, että kyseisen arvostelijan kanssa olen ainakin itse melkein aina eri mieltä peleistä. Ei siinä muuten mitään, mutta hänen arvostelujensa pohjalta en voi koskaan tehdä selkeitä johtopäätöksiä siitä, onko peli hyvä vai huono minulle. Toki jopa käänteisesti tuntuu joskus toimivan.
 
Viimeksi muokattu:
Niin, vaikka ihan tiedostettavista asioista puhuukin niin on tää kyllä enempi ku 2 tähteä mielestäni. Hyviä ideoita vaikka oonkin vähän ulapalla et mikä nyt vaikuttaa millon mitenkin ja mikä johonki vihuun taas sopis, joo kokeilemalla muttamutta=)

On tää kyllä välillä sellanen maze, viimesin shrine ja ku siitä lähin "eteenpäin"niin yhtäkkiä olinki alueella jonka kolusin jo 2pv sitten, taas hetki ku ei mitään hajua mihin pitäs mennä tai tehä, eikä kukaan pidä edes vähää kädestä tai vihjaa. No saahan siinä merkuuria ku piiskaa vihuja :D
 
Aika jyrkkä ja mielenkiintoinen arvostelu. Ja erikoista kun täällä foorumilla ollaan aivan toista mieltä.

Itse en ole peliä pelannut vielä. Pitää tuo Lies of P ekaksi pelata. Mutta ihan mielenkiinnosta: onko oikeasti asia niin, että tässä pelissä on tuota ylisuunnittelua? Itse en voi sietää sitä, jos pelissä on paljon asioita, mutta lopulta mikään ei oikein tunnu hyvältä tai edes miltään. Esimerkiksi Forbidden West, jossa oli kyllä tauhkaa paljon mutta hyvin vähän niitä jaksoi edes kokeilla. Mitään muuta siinäkään pelissä ei tarvittu kuin jouskaria.

Tottakai nuo tekniset viat ovat korjattavissa. Mutta tuo taistelun painottonuus ja magneettiset viholliset vähän kyllä myös syö kiinnostusta.
 
Aika jyrkkä ja mielenkiintoinen arvostelu. Ja erikoista kun täällä foorumilla ollaan aivan toista mieltä.

Itse en ole peliä pelannut vielä. Pitää tuo Lies of P ekaksi pelata. Mutta ihan mielenkiinnosta: onko oikeasti asia niin, että tässä pelissä on tuota ylisuunnittelua? Itse en voi sietää sitä, jos pelissä on paljon asioita, mutta lopulta mikään ei oikein tunnu hyvältä tai edes miltään. Esimerkiksi Forbidden West, jossa oli kyllä tauhkaa paljon mutta hyvin vähän niitä jaksoi edes kokeilla. Mitään muuta siinäkään pelissä ei tarvittu kuin jouskaria.

Tottakai nuo tekniset viat ovat korjattavissa. Mutta tuo taistelun painottonuus ja magneettiset viholliset vähän kyllä myös syö kiinnostusta.
Henkilökohtaisesti kyseisessä pelissä on juuri aivan mestarillista tuo pelisuunnittelu. Ei ole jotain yhtä oikeaa tapaa rakentaa hahmoa, valita taistelutapansa tai etenemisensä pelimaailmassa. Pelaajalle annetaan eväitä kyllä yllin kyllin, mutta myös omaa harkintavaltaa ja tutkimisen vapautta kaikkeen - niin pelimekaniikkaan, pelimaailmassa etenemiseen kuin pelihahmon kehittämiseenkin liittyen.

Toki jos peleissä ei pidä valinnanvapaudesta ja pitää nimenomaan tiukemmin ohjatusta ja putkimaisesta rakenteesta, niin sitten ei ehkä pystykään näkemään sitä upeutta, mitä Wuchang, sen pelisuunnittelu ja pelimaailma pitävät sisällään. Eri valinnaiset asiat kun toimivat todella hyvin yhteen erilaisilla valinnoilla ja täydentävät toisiaan, vaikka tekisit kovinkin erilaisia ratkaisuja.

XSX:llä voin ainakin sanoa, että taistelussa on nimenomaan hiton hyvä tuo oikeanlainen painon tunne taistelussa. En kyllä allekirjoita ollenkaan mitään painottomuutta. Joko pleikkariversio on aivan erilainen tässä asiassa, tai sitten arvostelija kokee hyvin eriskummallisesti asian. No, meitä on toki moneen junaan.
 
Viimeksi muokattu:
Mutta ihan mielenkiinnosta: onko oikeasti asia niin, että tässä pelissä on tuota ylisuunnittelua? Itse en voi sietää sitä, jos pelissä on paljon asioita, mutta lopulta mikään ei oikein tunnu hyvältä tai edes miltään.
No itemeitä on vaikka mitä, mut sit mitä oikeesti käytän on vaan tikari ja healttipullo, tai näin mulla + nyt temper, eli ns kolme asiaa. Muut lojuu sielä jossain varastossa ku ylijäämä menee aina sinne, eli kaiken voi kerää maailmasta talteen vaikka invi täynnä.
 
No itemeitä on vaikka mitä, mut sit mitä oikeesti käytän on vaan tikari ja healttipullo, tai näin mulla + nyt temper, eli ns kolme asiaa. Muut lojuu sielä jossain varastossa ku ylijäämä menee aina sinne, eli kaiken voi kerää maailmasta talteen vaikka invi täynnä.
Ei kaikkea tarvitsekaan käyttää saman pelaajan tai samalla hetkellä. Valinnanvara antaa kuitenkin mahdollisuuden kokeilla erilaisia lähestymistapoja. Se tuo ainakin itselleni pelaamiseen sellaista rikkautta, jota liian harvat pelit tarjoavat nykyaikana.

Ja se, että tarjontaa on paljon vaihtoehdoissa, ei myöskään tarkoita, ettetkö voisi vain valita sinulle parhaiten toimivan lähestymistavan ja pelata sillä vaikka koko pelin alusta loppuun. Tai sitten vaihdat lähestymistapaa pelialueen tai vihujen mukaan. Sinä pelaajana kuitenkin päätät!
 
Viimeksi muokattu:
Henkilökohtaisesti kyseisessä pelissä on juuri aivan mestarillista tuo pelisuunnittelu. Ei ole jotain yhtä oikea tapaa rakentaa hahmoa, valita taistelutapansa tai etenemisensä pelimaailmassa. Pelaajalle annetaan eväitä kyllä yllin kyllin, mutta myös omaa harkintavaltaa ja tutkimisen vapautta kaikkeen - niin pelimekaniikkaan, pelimaailmassa etenemiseen kuin pelihahmon kehittämiseenkin liittyen.

Toki jos peleissä ei pidä valinnanvapaudesta ja pitää nimenomaan tiukemmin ohjatusta ja putkimaisesta rakenteesta, niin sitten ei ehkä pystykään näkemään sitä upeutta, mitä Wuchang, sen pelisuunnittelu ja pelimaailma pitävät sisällään. Eri valinnaiset asiat kun toimivat todella hyvin yhteen erilaisilla valinnoilla ja täydentävät toisiaan, vaikka tekisit kovinkin erilaisia ratkaisuja.

XSX:lä voin ainakin sanoa, että taistelussa on nimenomaan hiton hyvä tuo oikeanlainen painon tunne taistelussa. En kyllä allekirjoita ollenkaan mitään painottomuutta. Joko pleikkariversio on aivan erilainen tässä asiassa, tai sitten arvostelija kokee hyvin eriskummallisesti asian. No, meitä on toki moneen junaan.
Okei, kuulostaa hyvältä. Vaikka vähän ristiriitaista, kun mielipiteitä on aika moneen suuntaan.

No ei se selviä, kuin itse pelaamalla. Silloin voi olla jo suurimmat mahdolliset tekniset viat korjattu, kun pääsen tämän kimppuun.
 
No itemeitä on vaikka mitä, mut sit mitä oikeesti käytän on vaan tikari ja healttipullo, tai näin mulla + nyt temper, eli ns kolme asiaa. Muut lojuu sielä jossain varastossa ku ylijäämä menee aina sinne, eli kaiken voi kerää maailmasta talteen vaikka invi täynnä.
Itemeja on mutta ne on mulle vaan ilmaista "sielua", eli myyn kaiken mitä en tartte.
Okei, kuulostaa hyvältä. Vaikka vähän ristiriitaista, kun mielipiteitä on aika moneen suuntaan.

No ei se selviä, kuin itse pelaamalla. Silloin voi olla jo suurimmat mahdolliset tekniset viat korjattu, kun pääsen tämän kimppuun.
En kyllä ymmärtänyt mitä ylisuunnittelulla haettiin, niinku Ippenaattorikin mainitsi niin olen samaa mieltä, tää peli toimii hyvin, on tutkimisen tuntua, jokaisen polun päässä on jotain arvokasta jollonka siitä tutkimisesta on hyötyä. Ei ehkä aina hyödyllistä just sun buildille mut sä voit vaihtaa sitä buildia aina.

Bossit on yhtä lukuunottamatta olleet perkeleen hyvät, eikä se yksikää huono ollu mutta selkeesti siinä helpolla pääsee velhobuildilla pelaavat.

Tutkittavat alueet on olleet mielenkiintoisia ja näyttäviä. Npc-questit olleet helppoja seurata, tutkimalla löytää ne kamat mitä tarttee ja teleportti-ruudusta näkee Lies of P tyyliin missä on joku jonka kanssa voi edetä.

Alueet hiton laajoja ja haarottuu kivasti. Tossa ehkä annan hivenen kritiikkiä sillä välillä sitä eksyy pahasti, se on hyvä mutta myös tavallaan huonoa. Mutta tosiaa se et löydät ain jotai antaa vähä anteeksti.

Kyl tää helvetin hyvä Soulslike on. Itelle menee helposti parhaimmiston laariin, Elden Ringin ja Bloodbornen väliin.

Ainii, fashionsouls on tässä vahvana, todella hienot varusteet ja onneksi saa vähän rintavako näkyä :D
 
Ja onhan tuota tilpehööriä ihan tuhottomasti myös uudemmissa Fromin peleissäkin. Eipä ole ikinä tullut mieleen että se olisi jotenkin huono asia, vaikka hyvin laiskasti tulee itse lopulta käytettyä niitä. Että oikein ylisuunnittelua...
 
.

En kyllä ymmärtänyt mitä ylisuunnittelulla haettiin, niinku Ippenaattorikin mainitsi niin olen samaa mieltä, tää peli toimii hyvin, on tutkimisen tuntua, jokaisen polun päässä on jotain arvokasta jollonka siitä tutkimisesta on hyötyä. Ei ehkä aina hyödyllistä just sun buildille mut sä voit vaihtaa sitä buildia aina.
"Tämä kannustaa ainakin vähän kokeilemaan erilaisia tapoja lähestyä taisteluita, mutta samalla kielii juuri siitä ylisuunnittelusta, mikä peliä kauttaaltaan vaivaa. Kun yhteenkään suuntaan ei ole panostettu täysillä, niin kaikki vaihtoehdot ovat vähän niin ja näin"

Tuossa lainaus arvostelusta, mikä minua mietityttää. Ei kuulosta omaan korvaan hyvältä. Mutta kuten sanoin, en osaa kommentoida asiaa kun en ole peliä pelannut.
 
"Tämä kannustaa ainakin vähän kokeilemaan erilaisia tapoja lähestyä taisteluita, mutta samalla kielii juuri siitä ylisuunnittelusta, mikä peliä kauttaaltaan vaivaa. Kun yhteenkään suuntaan ei ole panostettu täysillä, niin kaikki vaihtoehdot ovat vähän niin ja näin"

Tuossa lainaus arvostelusta, mikä minua mietityttää. Ei kuulosta omaan korvaan hyvältä. Mutta kuten sanoin, en osaa kommentoida asiaa kun en ole peliä pelannut.
Tuohan viittaa ihan suoraan siihen, että kaivataan sellaista enemmän ohjattua putkimaista lähestymistapaa pelaamiseen. Se ei kuitenkaan ole Wuchangin juttu. Ja minun mielestäni onneksi niin. Tässä on sitä tutkimisen ja löytämisen riemua parhaimmillaan. Niin pelimekaniikoissa, hahmon kehittämisessä kuin pelimaailmassa kulkiessakin. Se on juuri se hienous, että kun sen suunnan valitsee pelaaja itse niin panostuksetkin riippuvat nimenomaan siitä, mitä pelaaja itse tekee. Joo, joudut varmaan myös grindaamaan, että voit laajasti panostaa asioihin samanaikaisesti. Tai sitten valitset pelkistetymmän tien esim. buildin suhteen, ja et joudu ainakaan niin paljoa grindaamaan.

Jotenkin tuosta arvostelusta välittyi sellainen kuva, kuin arvostelija olisi varsin alkuvaiheessa arvostellut peliä, ja oikeastaan ymmärtämättä vielä sen paremmin mitä kaikkia mahdollisuuksia peli tarjoaa, tai varsinkaan miten niitä kaikkia mahdollisuuksia voisi hyödyntää, ja miksi niin kannattaisi tehdä. Tai sitten vaan ihan tosissaan olisi kaivannut ohjatumpaa putkessa etenemistä vaikkapa Lies of P:n tapaan.

Kaikella kunnioituksella Lies of P:tä kohtaan, mutta kyllä Wuchang on paljon parempi peli, ainakin sellaiselle pelaajalle, joka arvostaa pelien monipuolisuutta ja vierastaa putkimaista ja kovin ohjattua rakennetta. Mutta kummallekin on toki kannattajakuntansa, ja kyllä Lies of P on sieltä ihan parhaasta päästä putkimaisempia pelejä, joten kyllä se minullekin varsin hyvin on maistunut, vaikka kesken jäikin suunnilleen puolen välin jälkeen.
 
"Tämä kannustaa ainakin vähän kokeilemaan erilaisia tapoja lähestyä taisteluita, mutta samalla kielii juuri siitä ylisuunnittelusta, mikä peliä kauttaaltaan vaivaa. Kun yhteenkään suuntaan ei ole panostettu täysillä, niin kaikki vaihtoehdot ovat vähän niin ja näin"

Tuossa lainaus arvostelusta, mikä minua mietityttää. Ei kuulosta omaan korvaan hyvältä. Mutta kuten sanoin, en osaa kommentoida asiaa kun en ole peliä pelannut.
No en kyllä ole ton kanssa yhtää samaa mieltä. Monipuolisempi tää systeemi on kuin vaikka perinteisen soulsliken jossa dumpataa pisteet vaa siihe yhtee stattii. Tässä saat ottaa taitoja yms jotka muodostaa sun buildin. Sitte on viel arilaisia passiivisia buffeja.
 
Vaikka en osaakkaa hyödyntää tätä potentiaalia täysin mitä tää tarjoilee erilaisten buildien suhteen niin silti pidän hyvänä asiana että vaihtoehtoja on halutessaan!

Longswordilla meen, siihen saanu upotettuu aikas hyvin ja benedictis 3/3 lisärit. Miekka toiseen käteen keräämää tota skyborn mightia aina ku juoksentelee, sit vaihto taas longiin ku vihut tulee ni on pari magicia valmiina.
 
Ainakin itse ymmärrän mitä "ylisuunnittelulla" (en tiedä onko paras termi asialle) tarkoitetaan Forbidden Westin kanssa. Peli on täynnä tauhkaa, johon ei jaksa tai johon ei tarvitse syventyä. Ensimmäinen peli oli paljon eheämpi kokonaisuus, jonka eri osa-alueet olivat syystäkin olemassa.

Eikä tuo ole yhtään sama asia kuin se, että on eri buildeja tai aseita ja tavaroita, joita käyttää. Forbidden West on kykypuusta lähtien hirveä sillisalaatti, johon on helvetin vaikea hypätä pidemmän tauon jälkeen takaisin. Soulslikeissä se ydin on niin selkeä että siihen voi tauonkin jälkeen hypätä heti ja eri lähestymistapoja on myös helppo testata tuosta vain vaihtamalla kamoja ja aseita.

Epäilen että tässäkin on siis soulslikejen kaltainen monipuolisuus olemassa ja toivoisin että Forbidden Westin kaltaista ähkyä systeemeissä ei kauheasti nähtäisi missään peleissä. HFW tavallaan yrittää tehdä kaikkea ja hukkaa ainakin minun mielestä ytimensä sen takia täysin. Soulsien kohdalla se ydin on niin vahva ja selkeä että ei se tavaroiden ja aseiden kautta mihinkään muutu vaikka pelityyli muuttuisikin.

Jos peliin voi tauon jälkeen hypätä vähintään perushommien osalta sujuvasti, on pelin systeemit kunnossa. Forbidden Westissä se ei mielestäni toteudu mutta soulseissa taas toimii erittäin hyvin. Samoin vaikka Mariot on sellaisia että voit ihan hyvin pelata pelin silloin tällöin riippumatta siitä, miten pitkä tauko viime pelaamisesta on.
 
Hitto harmittaa ku oon menettäny paljon pelin sivujuttuja, kun en alusta alkaen tarpeeks usein kattonu sitä teleporttia missä kukin hahmo on, nyt on tekemätön paikka kun ne on bosseineen menny ohi. Siinä hyvä vinkki joka on vielä pelin alussa! Toki muutenkin haiskahtaa sille että tää peli pitäs pelaa joku 4 kertaa läpi jos haluais nähdä kaiken, kun polkuja tuntus olevan erilaisia.
 
Hitto harmittaa ku oon menettäny paljon pelin sivujuttuja, kun en alusta alkaen tarpeeks usein kattonu sitä teleporttia missä kukin hahmo on, nyt on tekemätön paikka kun ne on bosseineen menny ohi. Siinä hyvä vinkki joka on vielä pelin alussa! Toki muutenkin haiskahtaa sille että tää peli pitäs pelaa joku 4 kertaa läpi jos haluais nähdä kaiken, kun polkuja tuntus olevan erilaisia.
En tiedä veditkö tuon luvun 4 hatusta, vai perustuiko se johonkin tiettyyn asiaan? Mutta ainakin pelin saavutuksissa on neljästä erilaisesta lopusta saavutukset, joten jos pelin kaikki loput haluaa nähdä, niin silloin juurikin neljä läpipeluukertaa taitaa olla tarpeen.
 
En tiedä veditkö tuon luvun 4 hatusta, vai perustuiko se johonkin tiettyyn asiaan? Mutta ainakin pelin saavutuksissa on neljästä erilaisesta lopusta saavutukset, joten jos pelin kaikki loput haluaa nähdä, niin silloin juurikin neljä läpipeluukertaa taitaa olla tarpeen.
Vedin siis ihan hatusta, enkä yhtäkään saavutusta ole katsonut etukäteen niinkun en missään muussakaan pelissä ennen sen läpäisyä. Perustui ihan siis siihen mitä kokenu pelin aikana, ja että tässä voi helposti missaa monet asiat ja aika monta bossia on ollu mielestäni jo nyt optionaalina.
 
Ylös Bottom