Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Itse olen eri mieltä. Aivan kuten sielujen menettäminen, niin takaisin bonfirelle joutuminen ja vihollisten uudelleen syntyminen kuuluu ainakin Dark Soulsiin. Siinä pelissä se juttu on kuolemanpelko. Jos siinä pääsisi heti yrittämään bossia menettämättä yhtään mitää, niin se söisi sitä peliä aika paljon.Asia mikä olisi pitänyt olla jo alunperinkin pelissä, kuten myös kaikissa muissakin genren peleissä. .
Itse olen eri mieltä. Aivan kuten sielujen menettäminen, niin takaisin bonfirelle joutuminen ja vihollisten uudelleen syntyminen kuuluu ainakin Dark Soulsiin. Siinä pelissä se juttu on kuolemanpelko. Jos siinä pääsisi heti yrittämään bossia menettämättä yhtään mitää, niin se söisi sitä peliä aika paljon.
Ainakin minun mielestä ja minulle siinä on sellainen vaikutus, että kuoleminen oikeasti turhauttaa, joten sitä haluaa välttää kaikinkeinoin. Jos kuolemisesta ei olisi tuntuvaa rangaistusta, niin itse en ainakaan välittäisi yhtään, vaan grindaisin vain koko ajan bossia kunnes se menisi läpi. Se alkaisi tuntumaan vain työltä ja rupeaisi menemään tylsäksi. Pelkästään aikahukka, joka bossille juoksemisesta tulee, niin ainakin minulle se tuottaa kuolemanpelon kuten mahdollinen sielujen menetys.Kyllä, vihollisten uudelleen syntyminen yms. on osa genreä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä puuduttavan juoksumatkan kanssa bosseille. Käytännössä jokaisessa genren pelissä ja jokaiselle bossille se juoksumatka on joko ilman vihollisia tai siten, että voit vaan juosta niiden ohitse. Sillä ei ole mitään vaikutusta pelin vaikeuteen tai sielujen menettämiseen tai mihinkään muuhunkaan vaan tuo vain ja ainoastaan ärsyttävän lisän bossien kanssa vääntämiseen.
Juu onneksi pelit haluaa tehdä omaa juttuaan, siitä voidaan olla yhtä mieltä.Okei, selvästi asian voi nähdä eri tavoinitse en vaan voi sietää peleissä asioita mitkä koen vain ärsyttäväksi ja turhaksi. No onneksi ne juoksut nykypeleissä eivät ole sitä luokkaa mitä osassa Fromin pelejä on ollut
![]()
Kyllä se on tosiaan nykypäivää, ettei tuollaisella asialla pelaajaa kiusata, vaikka toki tuokin asia on jollakin tapaa perinteisesti soulslikeihin sisällytetty. Se juttuhan on ollut yleensä, että oikoreitti pitää löytää tai avata, tai muuten joutuu juoksemaan. Mutta kun ovat muutenkin haastavia pelejä, niin kyllä sen pitäisi olla niin, että sellainen bonfire, shrine, tai vastaava pitäisi olla siinä lähes vieressä, ettei turhaudu liikaa. Esim. tuossa täydellinen morsian-bossissa oli käsittämättömän ärsyttävästi tuo. Ensin pitkä hissimatka, ja sitten sillalle, joka pettää alta, ja sitten cutscenet, jotka toki sai nappia pitkään painamalla pois. Onneksi tuo meni sentään helposti toisella yrityksellä. Kiitos tuon ethereal form-loitsun, jotta spämmimällä on mennyt kaikki vähänkään hankalammilta tuntuneet vihut tokalla tai kolmannella yrityksellä viimeistään. Aika loppupuolella peliä uskoisin jo olevani. Jotain valinnaisia bosseja olisi, jotka ovat ilmeisen vaikeita, Saas nähdä jaksanko niitä alkaa yrittämään. Tuo bossien jatkuva hyperaktiiivisuus on kyllä yhä enemmän alkanut ärsyttämään.Ilmeisesti seuraavassa patchissa on tulossa mahdollisuus kuoleman jälkeen syntyä suoraan bossin ovelle. Asia mikä olisi pitänyt olla jo alunperinkin pelissä, kuten myös kaikissa muissakin genren peleissä. Lyhytkin juokseminen shrineltä bossille alkaa hyvin nopeasti ärsyttämään, varsinkin yhtään vaikeampien bossien kohdalla.
Ensin pitkä hissimatkan, ja sitten sillalle, joka pettää alta, ja sitten cutscenet, jotka toki sai nappia pitkään painamalla pois.
Menitkö myös Vermillion Honglanin sekä Bo Maguksen? Molemmat kai vapaaehtoisia bosseja, ja kai tosi vaikeita. En ole kumpaakaan mennyt vielä kokeilemaan, mutta Honglanin paikan löysin jo, ja tiedän suunnilleen missä tuo Bo Maguskin on. Jos menit noihin, niin hoitelitko ne, ja olivatko mielestäsi vaikeita? Vapaaehtoisten lisäksi minulla ei taida sitten olla enää kuin kaksi tarinan puitteissa pakollista bossia jäljellä, joten tosiaan loppu alkaa jo häämöttää kai. Ethereal Form-loitsu on tosiaankin ollut ystäväni siitä lähtien, kun täydellinen morsian tuli vastaan. Tuo bossi, sekä myös tiikeribossi ja Bo Sorcerer menivät toisella yrityksellä, kun spämmin tuolla loitsulla itseni lähes vahingoittumattomaksi. Ainoa pieni ongelma tuon käytön kanssa on ollut se, että se vaikuttaisi vievän staminaa jotenkin samalla. Tai sitten vaan tulee viuhdottua staminat siinä taistelun tuoksinassa vähiin. Joka tapauksessa tuon kanssa on joutunut sitten olemaan varsin tarkkana, yksi kuolema tuli käytännössä siitä, ettei ollut staminaa väistää, ja sitten tulikin tiikeriltä sen kerran pataan. Tiikerissä minua toki auttoi se, että olin saanut sivutehtävällä toisen apurin tuohon taisteluun mukaan.Hah loppubossi kaatui ekalla, sehän oliki aika iisipiisi verrattuna muihin aikaisempiin.
Kaiken kaikkiaan erittäin kelpo soulslike. Muutamat bossit vähä säädetty överikakkamaiseks mut pääpiirteessä ovat muuten onnistuneita. Monessa tuntu toimivan se että rullaa kylkeen/taakse ja mätkii menee. Jotkut bossit selkeesti helpompia tietyllä buildillä.
Hyvä peli kyl, 5/5
Muutama bossi on ihan perseestä mut muuten hyvällä tavalla. Kyl mä uskon et tykkäät tästä, paljon tutkittavaa, iso buildivariaatio, paljon hyvän näköstä varustetta. Mitä tahansa armoria voi käyttää ilman penaltia.
Juu menin! Honglan oli tosiaa aika vaikea ja siinä bossissa pitää olla vähän agressiivinen. Ite pääsin lopulta sen läpi longswordilla niin että liekkibuffi päälle ja pyrin aina väistämään selkää ja iskeä ison iskun että menee kumoon. Lopulta kun saa sen rytmin siinä ni menee helposti. Bo Magus tulee ton Honglanin jälkeen pikkusen tepastelun päästä. Se oli jopa kohtuu helppo, sama strategia, selkään ja isolla iskulla kumoon.Menitkö myös Vermillion Honglanin sekä Bo Maguksen? Molemmat kai vapaaehtoisia bosseja, ja kai tosi vaikeita. En ole kumpaakaan mennyt vielä kokeilemaan, mutta Honglanin paikan löysin jo, ja tiedän suunnilleen missä tuo Bo Maguskin on. Jos menit noihin, niin hoitelitko ne, ja olivatko mielestäsi vaikeita? Vapaaehtoisten lisäksi minulla ei taida sitten olla enää kuin kaksi tarinan puitteissa pakollista bossia jäljellä, joten tosiaan loppu alkaa jo häämöttää kai. Ethereal Form-loitsu on tosiaankin ollut ystäväni siitä lähtien, kun täydellinen morsian tuli vastaan. Tuo bossi, sekä myös tiikeribossi ja Bo Sorcerer menivät toisella yrityksellä, kun spämmin tuolla loitsuja itseni lähes vahingoittumattomaksi. Ainoa pieni ongelma tuon käytön kanssa on ollut se, että se vaikuttaisi vievän staminaa jotenkin samalla. Tai sitten vaan tulee viuhdottua staminat siinä taistelun tuoksinassa vähiin. Joka tapauksessa tuon kanssa on joutunut sitten olemaan varsin tarkkana, yksi kuolema tuli käytännössä siitä, ettei ollut staminaa väistää, ja sitten tulikin tiikeriltä sen kerran pataan. Tiikerissä minua toki auttoi se, että olin saanut sivutehtävällä toisen apurin tuohon taisteluun mukaan.
Aika erikoinen mielipide, sillä juuri Bossit ovat Souls peleissä se juttu. Ottamalla turpaan Bossilta kerta toisensa jälkeen, ja joutuessaan juosta takaisin hakemaan sielut turhautuen aina uudestaan- mutta lopulta kuitenkin antamalla turpaan takaisin - on se palkitsivin asia näissä peleissä. Ja se sai minut rakastumaan Soulspeleihin alunperin..Mutta sitten kun alue on saatu tutkittua ja bossi enää edessä, jota parhaimmillaan yritetään kymmeniä kertoja, niin siinä vaiheessa se etäisyys ei enää anna muuta kuin ylimääräistä turhautumista. .
Aika erikoinen mielipide, sillä juuri Bossit ovat Souls peleissä se juttu. Ottamalla turpaan Bossilta kerta toisensa jälkeen, ja joutuessaan juosta takaisin hakemaan sielut turhautuen aina uudestaan- mutta lopulta kuitenkin antamalla turpaan takaisin - on se palkitsivin asia näissä peleissä. Ja se sai minut rakastumaan Soulspeleihin alunperin.
Jos tuo rangaistus vietäisiin pois, niin Dark Souls olisi ainakin itsellä jäänyt keskinkertaiseksi peliksi, mitä ei enään muistaisi.
Juu ei jokainen saa dopamiinia samoista asioistaNo turha siitä sen enempää on väitellä, saatte olla ihan vapaasti eri mieltä![]()
Minä kutsuin niitä aikoinaan Soiniksi ja Kataiseksi. Rakkailla lapsilla on monta nimeä…Juu ei jokainen saa dopamiinia samoista asioista
Mutta itse sain aikamoisen dopamiiniblästin, kun onnistuin lopulta tuhoamaan Pekan Ja Pätkän DS1:ssä aikoinaan. Edelleen muistan sen kuin eilisen päivän![]()