Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Hex
...
Pelitin PC-toimitus on rautaa, mutta konsolipuolessa on kyllä petrattavaa. En tarkoita sivumääriä, vaan ihan juttujen tasoa. Minulta paloi käämit, kun itse peruspeliltään mainion MGS2:n pilaaminen järkyttävällä määrällä codec-höpötystä ja kohtuuttomalla määrällä välianimaatioita jätettiin melkein huomiotta. Sitten tuli FFX, joka tietysti vanhasta tottumuksesta muistettiin kehua. Ei se mitään, että uudistettavaa olisi joka alueella, hahmot ärsyttäviä, juoni tyhmä, paska PAL-käännös, eikä mitään todella hyvää paitsi upeat välianimaatiot. 89 pistettä, joopa joo.... Sitten samassa numerossa tyrmätään Gamecuben paras julkaisupeli Super Monkey Ball. Yksinpeli 75.... Nerokkaan yksinkertainen idea ja täydellinen pelattavuus ei sitten riitä sen parempaan.
Saisivat pistää lehdessä kirjoittajapakkaa enemmän sekaisin. PC-arvostelijoita, joiden jutut ovat järjestäen parempia, todella kaivattaisiin arvostelemaan muitakin kuin PC- ja Xbox-pelejä. Osa nykyisistä konsolikirjoittajista taas saisi mennä 4 OV:n "where is the beef, eli millainen on hyvä peli"-kurssille. Minä voin kyllä luennoida ja pitää tentin.
Täytyihän se Pelit ostaa ihan Kassin jutun takia. Lukaisin jo pikaisesti selaten ja arvostelupuolta hieman tarkemmin.
Jos konsoliarvosteluissa ollaan turhan epäkriittisiä, niin ainakin minua ihmetytti Nirvin Elder Scrolls Morrowind pisteet ja loppuarvostelu.
Vaikka pelissä arvostelun mukaan ei tunnu olevan muuta hyvää kuin kauniit maisemat, jota asuttavat äärimmäisen tyhmät ja epäuskottavat NPC:t ja vihulaiset, niin silti pisteitä tuli melkein 90 ja arvostelijan ylistyssanat
Itse peliä pelaamatta en voi tietenkään sanoa että ne pilaisivat peliä pahasti, todennäköisesti pelin muut osa-alueet ovat vastaavasti niin hyviä että pistevaaka kallistuu oikeaan lukemaan.
Siis toiselle pelin pitkät välivideot ja lineaarisuus saattavat olla pilaavia tekijöitä, toiselle taas pelimaailman epäuskottavuus voi olla se joka estää uppoutumisen pelimaailmaan.
Itse periaatteessa pidän peleistä joissa on mahdollisimman avoin pelimaailma, mutta käytännössä tätä ominaisuutta mainostaneet pelit ovat osoittautuneet liian usein pettymyksiksi, syinä tarinan löyhyys, hidas tempo tyhjänpäiväisiltä tuntuvien tehtävien perässä juostessa ja yrittäessä pitää kirjaa siitä mitä kellekkin piti seuraavaksi toimittaa...
Olen todennut että vahvaan tarinaan, tai pikemminkin hyvin peliä kantavaan tarinaan perustuvat melko lineaariset pelit antavat ainakin minulle intensiivisemmän pelikokemuksen.
Mielenkiinnolla odotan millainen Project Ego:sta tulee.
Mutta ennenkuin kukaan innostuu, vaikka Project Ego onnistuisi tavoitteissaan, en tule senkään takia hankkimaan xboxia koska uskon että Sony tai Nintendo tulevat pian sen jälkeen tai jopa sitä ennen markkinoille samankaltaiseen ideaan perustuvan pelin joka tulee olemaan vähintään yhtä hyvä