I am Fish on kyllä myös sellainen peli, joka voisi toimia lapselle, ainakin mitä ehdin sitä ekaa leveliä pelata. Muutenkin vaikutti sellaiselta peliltä, jota tulee pelailtua aina silloin tällöin, vaikka siinäkin on omat vaikeutensa kontrolleissa, koska ohjaaminen on tehty peli-idean luonteeseen liittyen vähän hankalaksi. Välillä joutuu siis aika tarkkaan liikuttelemaan, että saa pelihahmon menemään oikeaan paikkaan, koska pelihahmo liikuttaa säiliötä liikkeillään, jonka sisällä itse on, eli ei ole suoraa kontrollia siihen objektiin, jota ohjataan.
IGN:n arvostelusta lainaus: "Parts made me want to turn it off and play something more casual, like Demon's Souls or Battletoads (1991)."
Peli on takana 3+2 kenttää ja voin todellakin allekirjoittaa kyseisen lainauksen. Pelissähän on siis ainakin neljä erilaista kalaa, joilla pelata ja varsinkin tuo toisena valitsemani lentokala aiheutti aika paljon sellaista "heittäisikö ohjaimen vaikkapa seinään"-fiilistä. En sitä ikinä oikeasti ole tehnyt tai tee mutta jopa nuo fiilikset on harvinaisia.
Pelaaminen on ajoittain niin turhauttavaa mutta silti jotenkin peli on myös puoleensavetävä ja haluaa nähdä mitä tulee seuraavaksi eteen. Todella kekseliäitä kenttiä ja toisaalta esimerkiksi se lentokalalla lentely on myös tyydyttävää kun se onnistuu. Sitten on sitä että jokin pieni hyppy ei onnistu ikinä ja saa ottaa uusiksi, uusiksi, uusiksi ja uusiksi. Ja joka kerta tuntuu että vika on pelissä ja/tai ohjauksessa eikä pelaajassa. Toisaalta tuo kämäisyys tosiaan sopii tähän, sillä kalasta tuntuu varmasti about tuolta hyppiä kuivalla maalla, matalissa rapakoissa tai yrittää lentää edes pieni matka. Kentissä menee myös yllättävän pitkä aika kun on alkanut edetessä menemään helposti puoli tuntia per jakso. Jaksoja taas käsittääkseni on 14, joten ihan sopivasti pelillä myös pituutta, jota on riittävästi mutta tuskin silti liikaa.
Yllätyin myös miten tässä on jonkinlaista varsin hyvin tehtyä väli- ja tarinavideotakin. Takavuosien (tai vuosikymmenten) animaatiotasoa, ainakin melkein.
IGN:n arvostelussa mainittiin että jos "maha" kestää pelin ärsyttäviä ja turhauttavia piirteitä, eli pääasiassa tuota ohjausta, niin oikeinkin mainio kokemus tässä on tarjolla.
Aion hampaita purren pelata ja nauttia tästä pelistä, prkl!
Juu tuo oli sitten se toinen peli, josta poikani sanoi, että näyttää tosi hauskalta. Näitä tässä päästään sitten vasta huomenna kokeilemaan, kun tänään menee ilta pojan harrastuskuvioissa.
Olehan varovainen tämän pelin kanssa, vaihtuu vielä peliharrastus johonkin rennompaan, kuten vaikkapa amerikkalaiseen jalkapalloon tai katutaisteluun